Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää miten metsästys pitää yllä petojen ihmispelkoa?
02.11.2023 |
Metsästystä perustellaan usein sillä että se on tärkeää jotta pedot säilyttävät ihmisarkuutensa. Voisiko joku selittää tämän minulle?
Se metsästettävä eläinhän kuolee (toivottavasti, eikä jää luontoon kitumaan) siinä metsästyksessä. Lentääkö se eläin sitten enkelinä kertomaan kaikille lajitovereilleen että "ihminen tappoi minut, varokaa ihmisiä"?
Vai ajatellaanko että ihminen ampuu vaikka suden ja muut sudet katselevat vieressä että ihminen ampui tuota yhtä ja nyt se on kuollut, että ihmisiä kannattaa vältellä? Ja sitten nämä ampumisen todistaneet sudet kertovat kaikille muillekin susille että mitä oikein tapahtui sille yhdelle keskuudesta poistuneelle sudelle?
Kysyn tätä ihan tosissani. Voisiko joku vääntää rautalangasta että miten metsästys lisää petojen ihmisarkuutta? Missä vaiheessa metsästystä se oppiminen tapahtuu ja millä tavoin? Vai ajatellaanko tosiaan niin että metsästystilanteessa useita petoja traumatisoituu ilman että ne kuitenkaan pääsevät hengestään (eli isoa määrää eläimiä jahdataan ihmisten toimesta ja lopulta vain yksi tai vähemmän niistä kuolee) ja nämä metsästystilanteesta hengissä selviävät jatkossa pelkäävät ihmistä?
Kommentit (128)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jotta metsästyksellä olisi haluttu arkuutta lisäävä vaikutus, pitäisi metsästyksen kohdistua geneettisistä syistä kesyimpiin yksilöihin. Nyt se ei tule sitä tekemään eikä se ole oikeasti metsästäjien tarkoituskaan.
Jos mennään vaan metsään ja koirien kanssa tapetaan muutamat ilvekset, ei populaation perimässä tapahdu satunnaista kummempia muutoksia. Jos metsästys ei kohdistu rohkeimpiin yksilöihin, ei arkuus lisäänny. Kyseessä kun ei erakkoeläinten kohdalla ole oppiminen.
Entisaikojen metsästys, jossa yksilöjä jäljitettiin jalkapelissä, antoi aremmille yksilöille mahdollisuuden karata. Tämä muutti esimerkiksi joutsenet ihmisaroiksi.
Niinhän se kohdistuukin. Eli kohteeksi valikoituu yksilö, joka ei lähde riittävän ajoissa ja rivakasti pakoon. Ja sellainen, joka luuhaa ns. nurkissa.
Metsästäjän tarkoitus on saada saalista ( ellei nimenomaan
Susien lippusiimametsästyksessä tämä toimii miten? Kaikki sudet jotka sattuu jäämään lippusiiman sisälle on "valikoitunut" sinne juuri oikein perustein? Sinun silmissä ainoa oikea vaihtoehto taitaa olla se että pedot asuu keskellä korpea jossain missä ei ole edes teitä? Koska kuka tahansa Suomessa asuva peto saattaa olla se joka sattumalta valikoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän asian vierestä, mutta en ole asumassani lähiössä kertaakaan nähnyt auton alle jäänyt jänistä. Pötkivät metsikköön, kun näkevät auton tulevan.
Arimmat on jääneet jatkamaan sukua. Sen sijaan Savossa niitä hyppii usein auton eteen ja ihan tuurissaan saako jarrutettua ajoissa.
Variksista olen huomannut, että hyppivät vain asfaltilta pois. Tietävät ettei auto sinne nurmikolle tai pientareelle aja.
Savossa olen myös useamman kerran nähnyt tien reunassa hirven, joka katsoo kohti. Vasta kun jarrutan, se lähtee tien yli. Ei metsästyksen kohteena tällöin. Hirveän isoja eläimiä ;)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tottakai pelkäisin katujengejä jatkossa vaikka joskus selviäisinkin ehjänä niiden kynsistä. Mutta tapahtuuko petojen metsästyksessä sitten paljonkin näitä epäonnistuneita jahteja? Ja näillä epäonnistuneilla jahdeillako se sitten voidaan perustella, että ihmisarkuus lisääntyi? Ja sillä perusteella kannattaa jatkossakin pyyntilupia myöntää koska jahdista kuitenkin osa epäonnistuu ja henkiin jäävät yksilöt oppivat pelkäämään?
Ihan samalla tavalla metsästyksen kohteena olevalle eläimelle tilanne on epämiellyttävä kokemus. Koira ja perässä seuraavat ihmiset tietävät ikävyyksiä, vältä heitä.
Ja todellakin, jahdeista suurin osa epäonnistuu. Oli kyse karhusta tai jäniksestä. Ajoja voi olla, mutta saalistukse kohde veti pidemmän korren.
Voisiko sitten ajatella että epäonnistuneella petojah
Kumiluodeilla ja muilla pelottelua on joskus ehdotettu. Mutta ei se käy, koska se on eläinrääkkäystä. Karhu ja susi ei saa pyöriä nurkissa, mutta ei niitä saa pelotella. Ikävä dilemma. Se on ratkaistu sallimalla metsästys. Onko AP:lla joku muu vaihtoehto tarjolla?
Vierailija wrote:
Ja vielä lisätäkseni hirvikolareihin. Vain 20 kuollutta ihmistä viimeisen 10 vuoden aikana (uutinen vuodelta 2021): https://moottori.fi/liikenne/jutut/hirvikolareissa-20-kuollutta-kymmene…
Tuo luku tekisi keskimäärin 2 kuollutta ihmistä per vuosi. Sori, mutta minun korviini tuo ei kuulosta siltä että hirviä pitäisi tappaa noin valtava määrä ihan vain ihmisen hengen suojelemiseksi. Varsinkin kun ottaa huomioon että metsästys lisää hirvikolareiden määrää ja hirvenmetsästyksestä aiheutuu vaaraa myös muuten (metsästysonnettomuudet, koira vahingot, jne.).
Mitenkä paljon on pysyvästi vammautuneita? Kova kohtalo se on sekin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jotta metsästyksellä olisi haluttu arkuutta lisäävä vaikutus, pitäisi metsästyksen kohdistua geneettisistä syistä kesyimpiin yksilöihin. Nyt se ei tule sitä tekemään eikä se ole oikeasti metsästäjien tarkoituskaan.
Jos mennään vaan metsään ja koirien kanssa tapetaan muutamat ilvekset, ei populaation perimässä tapahdu satunnaista kummempia muutoksia. Jos metsästys ei kohdistu rohkeimpiin yksilöihin, ei arkuus lisäänny. Kyseessä kun ei erakkoeläinten kohdalla ole oppiminen.
Entisaikojen metsästys, jossa yksilöjä jäljitettiin jalkapelissä, antoi aremmille yksilöille mahdollisuuden karata. Tämä muutti esimerkiksi joutsenet ihmisaroiksi.
Niinhän se kohdistuukin. Eli kohteeksi valikoituu yksilö, joka ei lähde riittävän ajoissa ja rivakasti pakoon. Ja sellainen, joka luuhaa ns. nurkissa.
Metsästäjä
Periaatteessa niin, että saarretaan lippusiimaan se vähemmän ihmisarka lauma.
Tässä tietysti pitäis olla metsästyksen ohjaajana joku muu kuin saaliinhimoinen metsästäjä. Toimii joskus, toisinaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa kerta kun hirvieläin on näyttäytynyt tiellä 15 v autoilijana oloni aikana, oli muutama vuosi sitten kun lähestyin autoillen erästä lähikylää. Ensin näin auton parkissa tien sivuliittymässä, sitten lähempänä näin metsästäjän jolla puhelin korvalla. Seuraavassa hetkessä hirvenvasa tuli vauhdilla oikealta ja säntäsi muutamalla loikalla tien yli autoni edestä. En ehtinyt edes jarruttaa kun tilanne oli omalta osaltani ohi.
Ajelin eteen päin kohti määränpäätäni, ajatukseni vasassa, joka vauhkona juoksi metsässä, emostaan erotettuna, kuolemanvaaran vaistoten, juoksi kenties viimeistä juoksuaan.
Jälkeen päin ajattelin että vasan kohtalo olisi voinut olla toinen438 ja minun matkani vielä astetta surullisempi, jos vasa olisi kuollut törmätessään autooni.
Tämä oli metsästyksen aiheuttama vaaratilanne. Mitäpä minusta (vanha mökinmuori)...mutta se vasa
No ap voi vaikka katsella pullasorsia ja citykaneja ja kokeilla sitten mennä maalle ja pääseekö yhtä lähelle villisorsaa tai metsäjänistä. Voi sitten tulla vaikka kertoilemaan ajatuksia.
Voisiko sitten ajatella että epäonnistuneella petojahdilla olisi samankaltainen vaikutus kuin petojen karkotuksilla?
Se olisikin sitten uusi pohdinnan aihe että miksi haetaan pyyntilupia jos karkotus toisi saman hyödyn (jos metsästyksen perusteluna siis se ihmisarkuuden lisääminen/ylläpitäminen). Toki monilla metsästäjillä perusteluina metsästykselle on varmasti muitakin asioita kuin vain se ihmisarkuuden säilyminen, mutta se tuntuu kuitenkin olevan keskiössä monesti petopuheissa.