Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää miten metsästys pitää yllä petojen ihmispelkoa?
02.11.2023 |
Metsästystä perustellaan usein sillä että se on tärkeää jotta pedot säilyttävät ihmisarkuutensa. Voisiko joku selittää tämän minulle?
Se metsästettävä eläinhän kuolee (toivottavasti, eikä jää luontoon kitumaan) siinä metsästyksessä. Lentääkö se eläin sitten enkelinä kertomaan kaikille lajitovereilleen että "ihminen tappoi minut, varokaa ihmisiä"?
Vai ajatellaanko että ihminen ampuu vaikka suden ja muut sudet katselevat vieressä että ihminen ampui tuota yhtä ja nyt se on kuollut, että ihmisiä kannattaa vältellä? Ja sitten nämä ampumisen todistaneet sudet kertovat kaikille muillekin susille että mitä oikein tapahtui sille yhdelle keskuudesta poistuneelle sudelle?
Kysyn tätä ihan tosissani. Voisiko joku vääntää rautalangasta että miten metsästys lisää petojen ihmisarkuutta? Missä vaiheessa metsästystä se oppiminen tapahtuu ja millä tavoin? Vai ajatellaanko tosiaan niin että metsästystilanteessa useita petoja traumatisoituu ilman että ne kuitenkaan pääsevät hengestään (eli isoa määrää eläimiä jahdataan ihmisten toimesta ja lopulta vain yksi tai vähemmän niistä kuolee) ja nämä metsästystilanteesta hengissä selviävät jatkossa pelkäävät ihmistä?
Kommentit (128)
Joutsenta metsästettiin aikoinaan. Ne harvat joita oli jäljellä, olivat niin arkoja, että lähtivät 8hmisen havaittuaan karkuun todella pitkän matkan päästä. Nykyään ne päästää ihmisen muutaman kymmenen metrin päästä.
Eli kyllä sekä rohkeimpien päätyminen pataan että kavereiden kohtalon näkeminen ja itse ammunnan kohteena olo vaikuttivat käyttäytymiseen.
Sama se on kettujen, väristen, jänisten ja minkä tahansa eläimen kanssa, kun niitä jahdataan, ne pitävät ihmistä uhkana ja karttavat meitä. Ja kun niiden annetaan olla rauhassa, niin pelko laimenee ja ihmisistä ei piitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Esimerkiksi karhukannan hoidossa toisena päätavoitteena on ihmisarkuuden ylläpitäminen. Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluita sille että miten karhujen metsästys ylläpitää ihmisarkuutta.
Jokainen karhujahti ei päädy kaatoon. Jahdista hengissä selvinnyt karhu oppii kokemuksestaan ja häipyy seuraavalla kerralla maisemista heti kun havaitsee jahtiporukan tai yleensä ihmisiä. Uutta jahtia ei edes synny. Näin se toimii.
Rajaseuduilla asuvat petoeläimet ovat oppineet, että kannattaa häipyä rajan taakse heti kun jahtiporukka tai ihmiset tulevat liian lähelle. Kokemuksesta tietävät että niiden perässä ei tulla rajan yli.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Opittua käyttäytymistä.
Oppii siitä kuinka emo välttelee ja hermostuu havaittuaan ihmisen jotta se on vaara jota itsekin pitää vältellä.
Fakta kuitenkin on että petoeläimet pelkäävät ihmisiä.
https://www.americanscientist.org/article/a-landscape-of-fear-of-humans
Miten metsästys on opettanut emolle ihmisen pelkäämisen?
Ihan samalla tavalla kuin sinä opit vaikkapa kadulla katujengin pahoinpideltyä sinut, että seuraavalla kerralla välttelee tällaisen jengin kohtaamista.
Emoa on joskus jahdattu, mutta selvisi jahdista hengissä, kuten sinä selvisit hengissä pahoinpitelystä. Molemmat opetatte myöhemmin jälkeläisillenne, että vältelkää noita tyyppejä.
Vierailija wrote:
Joutsenta metsästettiin aikoinaan. Ne harvat joita oli jäljellä, olivat niin arkoja, että lähtivät 8hmisen havaittuaan karkuun todella pitkän matkan päästä. Nykyään ne päästää ihmisen muutaman kymmenen metrin päästä.
Eli kyllä sekä rohkeimpien päätyminen pataan että kavereiden kohtalon näkeminen ja itse ammunnan kohteena olo vaikuttivat käyttäytymiseen.
Sama se on kettujen, väristen, jänisten ja minkä tahansa eläimen kanssa, kun niitä jahdataan, ne pitävät ihmistä uhkana ja karttavat meitä. Ja kun niiden annetaan olla rauhassa, niin pelko laimenee ja ihmisistä ei piitata.
Kuinka monta sutta/karhua/ilvestä on yleensä todistamassa sitä metsästys tilannetta?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009953941.html
Ihminen on pitänyt vuosituhansien aikana huolta siitä, että sitä pelätään enemmän kuin mitään muuta petoa. Metsästys on luonnollinen jatkumo tälle.
Saaliseläimet siis eivät pelänneet leijonan murahtelua yhtä paljon, vaikka todistavat jatkuvasti leijonan saalistusta. Minusta tämä tutkimus vain vahvistaa sitä faktaa että metsästämällä ei eläin opi ihmisaraksi. Sitäpaitsi edelleen, moniko petoeläin edes on todistamassa sitä pedon joutumista ihmisen uhriksi jotta osaisi pelätä?
Siis tossahan todettiin,että saaliseläimet pelkäsivät enemmän ihmisen ääntä kuin leijonan ääntä. Eli pelkäsivät molempia.
Ihmistä niillä lienee syytäkin pelätä enemmän kuin leijonaa, sillä ihminen on se peto, joka on saalistanut siellä monet eläinpopulaatiot sukupuuttoon tai sen partaalle.
Leijonat elävät saaliseläintensä kanssa tasapainossa. Kun saaliseläimiä saalistetaan liikaa, niin leijonista suuri osa kuolee nälkään ja populaatiot ovat tasapainossa.
Ihminen taas tappaa eläinpopulaation viimeisenkin yksilön ja siirtyy jahtaamaan jotain muuta populaatiota. Ihminen on yleissaalistaja, joka ei ole erikoistunut mihinkään tiettyyn saaliikseen eikä elinympäristöön. Kaikki kelpaa. Ja tän ovat eläimet oppineet ja pelkäävät meitä enemmän kuin muita huippupetoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Joutsenta metsästettiin aikoinaan. Ne harvat joita oli jäljellä, olivat niin arkoja, että lähtivät 8hmisen havaittuaan karkuun todella pitkän matkan päästä. Nykyään ne päästää ihmisen muutaman kymmenen metrin päästä.
Eli kyllä sekä rohkeimpien päätyminen pataan että kavereiden kohtalon näkeminen ja itse ammunnan kohteena olo vaikuttivat käyttäytymiseen.
Sama se on kettujen, väristen, jänisten ja minkä tahansa eläimen kanssa, kun niitä jahdataan, ne pitävät ihmistä uhkana ja karttavat meitä. Ja kun niiden annetaan olla rauhassa, niin pelko laimenee ja ihmisistä ei piitata.
Joutsen on siis edelleen ihmisarka vaikka sitä ei metsästetäkään.
Villieläimet on ihmisarkoja luonnostaan. Niitä ei tarvitse kouluttaa siihen. Niitä voi kuitenkin kouluttaa pois siitä (ruokinta, haaskat, helpon ravinnon tarjoaminen). Oleellisinta ei ole metsästys vaan se, että ei houkutella petoja pois ihmisarkuudesta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Geenit vaikuttavat. Ne jotka ovat pelottomampia / eivät väistä ihmistä tapetaan ja eivät lisäänny.
Rodunjalostusta.
Villieläimet pääsääntöisesti väistävät ihmistä aina jos vain ihmisen ajoissa havaitsevat. Metsästys perustuu siihen että eläin onnistutaan yllättämään tai se ajetaan koirien avulla ampumaetäisyydelle.
Mitään todellista valintaa ei siis tapahdu.
Lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri äsken oli uutisissa metsästäjä akka, se pitäisi ampua Ilveksen sijasta
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Geenit vaikuttavat. Ne jotka ovat pelottomampia / eivät väistä ihmistä tapetaan ja eivät lisäänny.
Rodunjalostusta.
Villieläimet pääsääntöisesti väistävät ihmistä aina jos vain ihmisen ajoissa havaitsevat. Metsästys perustuu siihen että eläin onnistutaan yllättämään tai se ajetaan koirien avulla ampumaetäisyydelle.
Mitään todellista valintaa ei siis tapahdu.
Lähde?
Lähde vain täältä pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Esimerkiksi karhukannan hoidossa toisena päätavoitteena on ihmisarkuuden ylläpitäminen. Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluita sille että miten karhujen metsästys ylläpitää ihmisarkuutta.
Jokainen karhujahti ei päädy kaatoon. Jahdista hengissä selvinnyt karhu oppii kokemuksestaan ja häipyy seuraavalla kerralla maisemista heti kun havaitsee jahtiporukan tai yleensä ihmisiä. Uutta jahtia ei edes synny. Näin se toimii.
Rajaseuduilla asuvat petoeläimet ovat oppineet, että kannattaa häipyä rajan taakse heti kun jahtiporukka tai ihmiset tulevat liian lähelle. Kokemuksesta tietävät että niiden perässä ei tulla rajan yli.
Onko tuo sitten eettistä että mennään jahtiin sillä oletuksella että siinä epäonnistutaan, jotta karhu pelkää jatkossa ihmistä?
"- Karhua pitää metsästää jotta se pelkää ihmistä.
- Miten metsästys edistää sitä että karhu pelkää ihmistä?
- Metsästys epäonnistuu ja karhu jää henkiin ja alkaa pelkäämään ihmistä jatkossa"
Sitäpaitsi miksi karhu pelkäisi ihmistä epäonnistuneen metsästyksen jälkeen? Sehän jäi henkiin ja pääsi pakoon, eli mitä sen pitäisi pelätä? Ja kaiken lisäksi sen perässä oli todennäköisesti koira eikä ihminen. Miksi koiran jahtaamaan karhu pelkäisi ihmistä?
Vierailija wrote:
Juuri äsken oli uutisissa metsästäjä akka, se pitäisi ampua Ilveksen sijasta
Saako sinutkin ampua jos harrastat jotain sellaista mistä minä en tykkää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joutsenta metsästettiin aikoinaan. Ne harvat joita oli jäljellä, olivat niin arkoja, että lähtivät 8hmisen havaittuaan karkuun todella pitkän matkan päästä. Nykyään ne päästää ihmisen muutaman kymmenen metrin päästä.
Eli kyllä sekä rohkeimpien päätyminen pataan että kavereiden kohtalon näkeminen ja itse ammunnan kohteena olo vaikuttivat käyttäytymiseen.
Sama se on kettujen, väristen, jänisten ja minkä tahansa eläimen kanssa, kun niitä jahdataan, ne pitävät ihmistä uhkana ja karttavat meitä. Ja kun niiden annetaan olla rauhassa, niin pelko laimenee ja ihmisistä ei piitata.
Kuinka monta sutta/karhua/ilvestä on yleensä todistamassa sitä metsästys tilannetta?
Ei välttämättä yhtään (mutta voi myös olla esim. pentuja). Mutta jos se yksi eläin selviää metsästystilanteesta hengissä, niin se oppii siitä kyllä ja välittää tietoa pennuilleen. Näinhän sinäkin luullakseni opit uhkaavasta tilanteista joista selviät. Varoittelet jopa lapsiasi joutumasta vastaavaan tilanteeseen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Opittua käyttäytymistä.
Oppii siitä kuinka emo välttelee ja hermostuu havaittuaan ihmisen jotta se on vaara jota itsekin pitää vältellä.
Fakta kuitenkin on että petoeläimet pelkäävät ihmisiä.
https://www.americanscientist.org/article/a-landscape-of-fear-of-humans
Miten metsästys on opettanut emolle ihmisen pelkäämisen?
Ihan samalla tavalla kuin sinä opit vaikkapa kadulla katujengin pahoinpideltyä sinut, että seuraavalla kerralla välttelee tällaisen jengin kohtaamista.
Emoa on joskus jahdattu, mutta selvisi jahdista hengissä, kuten sinä selvisit hengissä pahoinpitelystä. Molemmat opetatte myöhemmin jälkeläisillenne, että vältelkää noita tyyppejä.
Pääsikö susiemo pakoon vahingoittumattomana? Miksi se pelkäisi, jos sitä ei edes sattunut?
Vai haavoitettiinko sitä kenties ampumalla mutta ei osuttu kuolettavasti? Että haulien haavoittama susi olisi erityisen ihmisarka? Miksi ne juuri on niitä pihaan hakeutuvia ongelmasusia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä metsästystä vastustavat ja ap:n tyyppiset kysyjät ovat sellaisia, että kertoisi heille minkä faktan tahansa, että mihin se pelote perustuu niin eivät he kuuntele kuitenkaan. Kyseenalaistavat mitä tahansa kertoo. Tässäkin ketjussa on jo aika monta todellista faktaa ohitettu kiistämällä se. Eli AP miksi kysyt, kun olet jo mielipiteesi lukinnut.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Geenit vaikuttavat. Ne jotka ovat pelottomampia / eivät väistä ihmistä tapetaan ja eivät lisäänny.
Rodunjalostusta.
Villieläimet pääsääntöisesti väistävät ihmistä aina jos vain ihmisen ajoissa havaitsevat. Metsästys perustuu siihen että eläin onnistutaan yllättämään tai se ajetaan koirien avulla ampumaetäisyydelle.
Mitään todellista valintaa ei siis tapahdu.
Alone-ohjelman eläimet eivät vissiin ole lukeneet tuota eläin väistää ihmistä - jutskaa.
Tunkevat lähelle vaikka kuinka huutaa ja elehtii!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Esimerkiksi karhukannan hoidossa toisena päätavoitteena on ihmisarkuuden ylläpitäminen. Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluita sille että miten karhujen metsästys ylläpitää ihmisarkuutta.
Jokainen karhujahti ei päädy kaatoon. Jahdista hengissä selvinnyt karhu oppii kokemuksestaan ja häipyy seuraavalla kerralla maisemista heti kun havaitsee jahtiporukan tai yleensä ihmisiä. Uutta jahtia ei edes synny. Näin se toimii.
Rajaseuduilla asuvat petoeläimet ovat oppineet, että kannattaa häipyä rajan taakse heti kun jahtiporukka tai ihmiset tulevat liian lähelle. Kokemuksesta tietävät että niiden perässä ei tulla rajan yli.
Onko tuo sitten eettistä että mennään jahtiin sillä oletuksella että siinä epäonnistutaan, jotta karhu pelkää jatkossa ihmistä?
"- Karhua pitää
Sen tiedän, että karhu ei pelkää koiraa. Ihmistä se pelkää. Tai ihmisen hajua. Jos ihminen pääsee yllättämään karhun niin se siinä vaiheessa vasta yleensä hyökkää. Vaiston varassa.
Vierailija wrote:
Geenit vaikuttavat. Ne jotka ovat pelottomampia / eivät väistä ihmistä tapetaan ja eivät lisäänny.
Rodunjalostusta.
Tää on se yksi ja ainut totuus. Tähän se perustuu AP
Ajattele jos olisi olemassa joku tietoverkkojen yhteenliittymä josta voi hakea helposti tietoa niin ei tarvitsisi jäädä mutuilun ja arvailujen varaan. Tästäkin asiasta on tehty useita tutkimuksia.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Esimerkiksi karhukannan hoidossa toisena päätavoitteena on ihmisarkuuden ylläpitäminen. Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluita sille että miten karhujen metsästys ylläpitää ihmisarkuutta.
Jokainen karhujahti ei päädy kaatoon. Jahdista hengissä selvinnyt karhu oppii kokemuksestaan ja häipyy seuraavalla kerralla maisemista heti kun havaitsee jahtiporukan tai yleensä ihmisiä. Uutta jahtia ei edes synny. Näin se toimii.
Rajaseuduilla asuvat petoeläimet ovat oppineet, että kannattaa häipyä rajan taakse heti kun jahtiporukka tai ihmiset tulevat liian lähelle. Kokemuksesta tietävät että niiden perässä ei tulla rajan yli.
Kun se karhu ei voi ymmärtää ampuma-asetta, niin mitä se pakoon päässeenä oppii pelkäämään? Että tuossapa oli lauma ihmisiä ja mulle ei käynyt mitenkään ja sitten lähdin pois? Kylläpä nyt pelottaa!
Anteeksi, tarkoitin tietysti että VÄHEMMÄN ihmisarkojen susien määrä saattaa vähentyä.