Tunnetteko lapsia jotka ei osaa pyöräillä, luistella, uida
Minä jo isojen teinien äiti olen jotenkin kuvitellut, että esimerkiksi pyörällä ajaminen, uinti, luistelu ja jopa hiihto ovat ns. perusliikuntataitoja, jotka lapselle opetetaan niin kuin hampaiden pesu tai oman nimen kirjoittaminen.
Viime aikoina on tullut nyt vastaan yllättäen useampia lapsia, jotka näitä ei osaa. 7 v ei osaa ajaa pyörällä, koska ei kuulemma ole halunnut opetella, suuttuu vaan kun ei osaa. Samanikäinen lapsi ei ikinä ole käynyt luistelemassa tai hiihtämässä, eipä vaan ole tullut vietyä ikinä ihmetteli lapsen äitikin. 10 v ei osaa uida, ei kuulemma ole halunnut mennä uimakouluun, 14 v ei ikinä ole hiihtänyt...
Mun mielestä tämä on tosi erikoinen uusi ilmiö yhteiskunnassa. Lasten liikkumattomuudesta puhutaan paljon, heijastuuko se tähänkin nyt? Onko tällainen yleistäkin nykyään vai olenko sattunut vain tapaamaan erikoistapauksia viime aikoina?
Kommentit (297)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Meidän pian 7-v ei osaa noista mitään. Luistelua on kyllä kokeillut ja isänsä yrittänyt opettaa pyöräilyä, toistaiseksi onnistumatta.
Miksette ole opettaneet uimaan? Se ois oikeasti tärkeä taito. Toki 7v ei välttämättä vielä ihan osaa, mutta ois kyllä syytä ainakin harjoitella.
Minäkin inhoan kylmää vettä ja uimahalleja, mutta lasten takia on ollut pakko opetella sietämään.
Miten lasta voi opettaa uimaan, jos lapsi on allerginen kloorille ja lähijärvessä on aikalailla aina sinilevää silloin kun vesi on inhimillisissä lämpötiloissa. Avantoonko pitäisi 6v laittaa polskimaan?
t. eri
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
On tuttu ilmiö. Kertoo kyllä vanhemmuuden muutoksesta. Ruudut vievät valtavasti sekä aikuisten että lasten aikaa. Tapaan myös koko ajan vanhempia, jotka ei ymmärrä sitä, että taitojen harjoittelu vie aikaa ja vaatii kannustusta, palkkioita, välietappeja jne. Ihan tuttu lause nykyään on äidiltä tai isältä, että "joo, se kerran kokeili hiihtämistä / kirjan lukemista / uimakoulua, mut ei me sit jatkettu kun ei se tykännyt siitä / halunnut enää mennä..."
T: ope
Tuputtaminen ei ainakaan lisää oppimishaluja. Minä osasin lukea, kirjoittaa ja laskea kun menin ekaluokalle. "Ihana" naisopettaja pakotti opettelemaan tavaaminen, vaikka osasin lukea sujuvasti. Muutenkin tuntui inhoavan sitä, että tiesin yleensä vastauksen kaikkeen, mitä hän oppilailta kysyi. Jouduin jopa jälki-istuntoon, kun innostuin tekemään kaikkien tehtäväkirjojen kaikki tehtävät heti alkusyksystä
Juurikin noin. Moni aikuinen inhoaa hiihtoa tai uintia, koska koulussa pakotettiin. Ja se tehtiin usein vielä kaikkea muuta kuin kannustavalla tavalla. Näin ainakin minun lapsuudessani 90-luvulla. Omaa lastani en väkisin vie ladulle tai uimahalliin. Mennään toki, jos lapsi haluaa, mutta mihinkään tuputtamiseen en ala. Liikkua voi myös mukavilla ja mieluisilla tavoilla eikä kukaan siihen kuole, jos ei osaa lykkiä ladulla tai polskia paskaisessa uimahallivedessä.
Jos lapsiin halutaan kylvää liikunnanilo, viimeinen asia mitä kannattaa tehdä on viedä lapsi harrastamaan sellaista lajia, jota sekä lapsi että vanhempi inhoaa. Siinä lähtee se viimeinenkin halu. Tästä syystä ymmärrän hyvin, jos osa lapsista ei osaa mainittuja lajeja. Hämmentävän moni tässä ketjussa suhtautuu niihin kuin suuriinkin elämäntaitoihin. Mitenköhän sitä pärjäävät esim. Australian sisämaassa, kun eivät pääse hiihtämään :D
Mun lapsi oppi ajamaan pyörällä, mutta se olisi vaatinut paljon harjoitusta, jotta vahvistuisi, mutta sitten iski itse jarrut päälle. Joitakin kertoja pakotin, mutta ei, ei halunnut, joten ei pyöräile, enää ei kehtaa kun luokkatoverit saattais nähdä. Luistelee heikonlaisesti, mutta isommilta sisaruksilta nämä onnistuivat, yksi jopa harrasti luistelua. Ei aina ole kyse siitä, ettei olisi yritetty. En millään olisi uskonut, että näin kävisi, mutta näin vaan kävi. Täällä etelä-Suomessa ei aina ole lunta tai lähijääkenttää talvella, ulkojäät helposti heikossa kunnossa. Mun isosisko oppi pyöräilemään yläkouluiässä, mutta ei ole pyöräillyt nuoruusiän jälkeen eikä enää nouse pyörän selkään. Ei pyöräily ole kaikille niin tärkeää. Mutta uida tyttöni osaa, uimakoulu onnistui. Muut oppi mökillä ja perheen kesken. Kuopus pääsi uimakouluun.
Uimataidottomia oli kyllä omassa lapsuudessanikin. Omalla luokalla oli vielä yläasteella 20v sitten nuoria, jotka eivät osanneet uida. Tämän lisäksi oli niitä, jotka pysyivät pinnalla mutta uimista se ei ollut. Olin itse niitä, jotka pystyivät ihan oikeaa tekniikkaa käyttäen uimaan pidemmän matkan ja muistan kyllä, että oli usea joka ei osannut.
Mikä lasketaan hiihdon osaamiseksi? Mun mielestä hiihtää kun pääsee suksilla eteenpäin ja sitten koulussa ainakin omalla ala-asteella opeteltiin sitä tekniikkaa. Ei minua koskaan vienyt vanhemmat hiihtämään ja kyllä se jotenkin nähtiin koulun tehtävänä opettaa sen hiihdon tekniikka ja luistelun myös.
Mietin vain, että onko todella näin ja jos on, niin onko se vanhemmuuden vai koulun liikuntatuntien muutosta? Aika kultaa muistot? Toki itse olen Lapissa kouluni käynyt ja siellä kyllä todella hiihdettiin ja luisteltiin. Sekin on mielestäni muuttunut, että me emme saaneet lapsena pyöräillä kouluun ensimmäisillä luokilla ja nykyään tuntuu että lapset pyöräilevät ensimmäisestä päivästä lähtien. Niin mietin sitäkin, että onko tuo muutos todella totta? Siis silloin 90-luvulla ihan toden totta koulu kielsi pyöräilyn kouluun ensimmäisellä luokalla olevilta. Oliko jopa toisella luokalla vielä tämä. Liikenteen tarkkailuahan siinä mietittiin. Se oli aikaa jolloin koululla oli vielä rohkeutta puuttua kasvatukseen.
Tuota minä vain ihmettelen, että miksi lapsia pitäisi OPETTAA tekemään tuollaisia perusjuttuja?
Kyllä minä ja ikätoverini opeteltiin ihan itse kaikki tuollainen, ei ollut kenenkään vanhemmat ohjaamassa eikä paapomassa.
Jos kaatui, niin ylös vaan ja uudestaan, näin opitaan kunnolla.
Tiedän paljonkin. Minäkään en edes yläkouluiässä vielä osannut luistella kunnolla. Olisin varmasti oppinut hyvinkin, jos olisin saanut laittaa hokkarit jalkaan ja mennä poikien kanssa pelaamaan lätkää. Mutta se ei sopinut opettajalle, vaan piti tehdä jotain helkkarin makkaroita kaunoluistimet jalassa. Kaksi luistimia minulle taasen ei ostettu, minkä ymmärrän hyvin lama-ajan lapsena.
Vierailija wrote:
Tuota minä vain ihmettelen, että miksi lapsia pitäisi OPETTAA tekemään tuollaisia perusjuttuja?
Kyllä minä ja ikätoverini opeteltiin ihan itse kaikki tuollainen, ei ollut kenenkään vanhemmat ohjaamassa eikä paapomassa.
Jos kaatui, niin ylös vaan ja uudestaan, näin opitaan kunnolla.
Ihan siksi pitää OPETTAA, että kukaan ei niitä syntymälahjana osaa. Ja nyt ei eletä enää kultaista 60-lukua, jolloin lapset hilluivat jo alle kouluikäisenä keskenään pihoilla. Ei se ole paapomista, että viettää aikaa lastensa kanssa eikä heitä heitä keskenään pärjäämään miten sattuvat. Ja olenpa vähintään 500% varma, että sinuakin näissä lajeissa OPETETTIIN. Opettejana toimi isompi lapsi, mutta OPETETTIIN silti. Näitä kun ei itsekseen kukaan opi, vaikka aika olisi kullittanut muistot.
Olen 6v äiti, ja kesällä opeteltiin pyörällä ajoa useamman kerran viikossa. Lapsen ilmoitin myös uimakouluun, josta on innostunut tosi paljon. Lisäksi luistelemassa olen käyttänyt, ja ostin luistelutuenkin. Koulussa ehditään nykyisin niin vähän opettamaan, että yritän itse kannustaa. Siinäpä ne illat meneekin..
Vierailija wrote:
Olen 6v äiti, ja kesällä opeteltiin pyörällä ajoa useamman kerran viikossa. Lapsen ilmoitin myös uimakouluun, josta on innostunut tosi paljon. Lisäksi luistelemassa olen käyttänyt, ja ostin luistelutuenkin. Koulussa ehditään nykyisin niin vähän opettamaan, että yritän itse kannustaa. Siinäpä ne illat meneekin..
6v äiti??? Mihin tämä maailma on oikein mennyt, kun eskari-iässä jo ollaan äitejä.....
Huono näkö voi haitata uimaan opettelua, kun joutuu jättämään silmälasit pukukoppiin.
Tässä nyt selitellään yksittäisten lajien osaamattomuutta. Ei tainnut olla pointti se, että joku ei osaa vaikka luistella. Osaa sitten jotain muuta. Nykyään vaan on paljon lapsia, jotka ei osaa oikein mitään noista, eikä asioita edes yritetä oppia. Motoriikka on ihan alkeellisella tasolla.
Esim oma lapsi ei osannut ensimmäisellä luokalla ajaa pyörällä. Kylläpä sitä jotkut ihmetteli. Sen sijaan osasi luistella erinomaisesti. Ihan normaalia.
Vierailija wrote:
Tuota minä vain ihmettelen, että miksi lapsia pitäisi OPETTAA tekemään tuollaisia perusjuttuja?
Kyllä minä ja ikätoverini opeteltiin ihan itse kaikki tuollainen, ei ollut kenenkään vanhemmat ohjaamassa eikä paapomassa.
Jos kaatui, niin ylös vaan ja uudestaan, näin opitaan kunnolla.
Älä valehtele. Kyllä sinuakin opetettiin. Isommat ja taidon jo osaavat näyttivät mallia eli opettivat. Ei kukaan ilman opetusta hoksaa, mitä pitää tehdä että suksilla pääseee eteenpäin jne.
Vierailija wrote:
Huono näkö voi haitata uimaan opettelua, kun joutuu jättämään silmälasit pukukoppiin.
Piilarit on keksitty. Ja nykyisin lapsille saa sellaisia silmälasejakin, joiden kanssa voi uida. Varmaan aikuisillekin, mutta itsellä kokemusta vain lasten versioista.
Voi ei. En saa Pyhimys Äiti palkintoa, kun en ole vienyt lastani hiihtämään :( Uimassakin käydään vain pari kertaa kesässä.
Espoosta on ketjussa puhuttu, niin oli 3 peräkkäistä talvea, jolloin 1 lapsistani ei kerennyt koulussa hiihtämään, kun lumi tuli tammikuun aikaan (ainakin kerran loppupuolella) ja suli sopivasti kun olisi pitänyt olla hiihtoa. Eivät kai koulussa tajunneet, että olisi heti pitänyt mennä, kun lunta tuli. Luistelutkin jää joskus luistelematta, kun kenttä on vettä täynnä. Jäähallissa käyvät 1-2 kertaa talvessa. En muista oliko eskarista toka luokkaan vai eka luokasta kolmanteen nuo 3 talvea. Itse käytin kyllä hiihtämässä.
Vierailija wrote:
Huono näkö voi haitata uimaan opettelua, kun joutuu jättämään silmälasit pukukoppiin.
Miksi joutuisi? Itse uin aina lasit päässä, koska en näe edes metrin päähän ilman laseja. Ei lasit uimista haittaa. Toki sukelella ei hirveästi kannata, mutta se nyt ei muutenkaan ole tarpeen.
Aivan kamalaa, mitä toi espoolainen selittää. Eri paikoissa Espoota asuneena voin kyllä vakuuttaa, että ulkojäät löytyy joka puolelta, ja halleissakin on yleisövuoroja. Vähän viitseliäisyyttä se tosin vaatii vanhemmilta, mutta kaksi lasta olen itse opettanut tekemään kaikkea ap:n mainitsemaa.
Urheiluseuroissa olen tosin tavannut lapsia, jotka eivät osaa juosta. Se on hämmentänyt kovasti. Juoksuaskelia ottavat, mutta eivät pääse lainkaan eteenpäin. Kaikki muut menee heittämällä ohi. Miten joku lapsi ei osaa juosta? Se ei ainakaan vaadi mitään välineitä tai urheilukenttiä.
Vastaus on helppo: vanhemmat ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Eivät viitsi. Heti jos lapsi ei halua kerran jotain tehdä, niin annetaan periksi. Sääliksi käy lapsia. Ihan hullua että nykyään jo 2v päättää kaiken mitä saa tehdä ja mitä ei.
Luulisi sun liikunnan ja kasvatuksen ammattilaisena tietävän, että aina lapsi ei vaan opi, eikä syy ole vanhempien laiskuudesta. Ihan varmasti on joskus sunkin opinnoissa käsitelty seikkoja, jotka estävät esim motoriikan normaalin kehittymisen. Ehkä joskus olet kuullut, vaikket ilmeisesti sisäistänyt, että lapsella voi olla sairauksiinsa lääkkeitä, jotka aiheuttaa tasapainohäiriöitä, kömpelyyttä, ihan näin esimerkkinä. Kun lapsi ei kunnolla pysy edes jaloillaan, on aika vaikea oppia luistelemaan tai pyöräilemään. Uiminen saattaa kuitenkin olla tällaisen lapsen lempipuuhaa, jonka on oppinut ihan opettamatta. Luojan kiitos, mun lapsillani et ole opettajana.