Tunnetteko lapsia jotka ei osaa pyöräillä, luistella, uida

Vierailija wrote:

Meidän pian 7-v ei osaa noista mitään. Luistelua on kyllä kokeillut ja isänsä yrittänyt opettaa pyöräilyä, toistaiseksi onnistumatta.

Miksette ole opettaneet uimaan? Se ois oikeasti tärkeä taito. Toki 7v ei välttämättä vielä ihan osaa, mutta ois kyllä syytä ainakin harjoitella. 

Minäkin inhoan kylmää vettä ja uimahalleja, mutta lasten takia on ollut pakko opetella sietämään. 

Vierailija wrote:

Joo ihmettelin samaa, kun tutun lapsi oli meillä aina välillä yökylässä. Ei sen kanssa voinut tehdä koskaan mitään hauskaa esim. mennä uimaan tai pyöräillä jätskiostoksille. Omatkin lapset jäivät siinä sitten paitsi kaikesta kivasta kun tää yökyläläinen ei osannut.

Niin oli meidänkin lapsella uimataidoton kaveri. Käytiin myös uimassa eikä taidonpuute ollut este kun tiedettiin ja vahdittiin tarkasti. Lapsille oli kivaa ylipäätään päästä uimaan vaikka omani ei silloin voinutkaan olla kuten normaalisti oltiin. Tunnen erään parikymppisen joka ei ole oppinut uimaan vaikka häntä on viety halliin ja yritetty opettaa. Mutta ei oppinut. 

Liikunnanopettajana olen todellakin huomannut tämän. Uimataitoa ei opi oikeasti koulun uintitunneilla. Se vaatii vanhemmilta aktiivisuutta, että lapsi viedään jo ennen kouluikää uimakouluun, jos omat taidot ei riitä uinninopetukseen. On surullista katsottavaa kun seiskaluokkalainen iso sälli ui käsipohjaa lastenaltaassa. Myös pyöräilyn ja luistelun oppiminen vaatii vanhempien aktiivisuutta, lapselle ostetaan pyörä, opetetaan ajamaan ja käydään pyöräilemässä tai pyöräillään yhdessä päiväkotiin esimerkiksi. Joku sanoi että kun Helsingissä ei ole kunnon talvea niin ei viitsi ostaa luistimia. Täällä on vaikka kuinka monta tekojääkenttää, mihin pääsee luistelemaan vaikka sataisi vettä. 

Kaikki nämä on perusliikuntataitoja, jotka kehittää lapsen motoriikkaa, tasapainoa, lihaskuntoa, koordinaatiota jne. Ja näitä kaikkia lapsi tarvitsee elämässään. Se että lapsi ei osaa uida, ajaa pyörällä tai luistella on vanhempien laiskuutta.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Joo ihmettelin samaa, kun tutun lapsi oli meillä aina välillä yökylässä. Ei sen kanssa voinut tehdä koskaan mitään hauskaa esim. mennä uimaan tai pyöräillä jätskiostoksille. Omatkin lapset jäivät siinä sitten paitsi kaikesta kivasta kun tää yökyläläinen ei osannut.

En ole ikinä yökyläilijän kanssa lähtenyt uimaan tai kioskille, outoa ajatella, että öisin liikutaan pitkin kyliä. Mutta kukin tavallaan.

Meinaat, että kun lapselle tulee yökylään kaveri, niin se tulee klo 21 nukkumaan ja lähtee aamulla klo 8 kotiinsa? Käy vaan nukkumassa, mitään muuta ei tehdä?

Käytännössä kyllä, netflixiä voidaan katsoa illalla ja herkkuja syödä, mutta ei me ikinä omien lastenkaan kanssa yöllä kioskille pyöräillä enkä oikein keksi, mitä kivaa siinä olisi 8v ja 10v:lle. Oikeastiko te muut menette yökyläilijöiden kanssa yöllä uimaan? Sovitteko siitä vanhempien kanssa?

Vierailija wrote:

Liikunnanopettajana olen todellakin huomannut tämän. Uimataitoa ei opi oikeasti koulun uintitunneilla. Se vaatii vanhemmilta aktiivisuutta, että lapsi viedään jo ennen kouluikää uimakouluun, jos omat taidot ei riitä uinninopetukseen. On surullista katsottavaa kun seiskaluokkalainen iso sälli ui käsipohjaa lastenaltaassa. Myös pyöräilyn ja luistelun oppiminen vaatii vanhempien aktiivisuutta, lapselle ostetaan pyörä, opetetaan ajamaan ja käydään pyöräilemässä tai pyöräillään yhdessä päiväkotiin esimerkiksi. Joku sanoi että kun Helsingissä ei ole kunnon talvea niin ei viitsi ostaa luistimia. Täällä on vaikka kuinka monta tekojääkenttää, mihin pääsee luistelemaan vaikka sataisi vettä. 

Kaikki nämä on perusliikuntataitoja, jotka kehittää lapsen motoriikkaa, tasapainoa, lihaskuntoa, koordinaatiota jne. Ja näitä kaikkia lapsi tarvitsee elämässään. Se että lapsi ei osaa uida, ajaa pyörällä tai luistella on vanhempien laiskuu

Ja silti koulun urheilutunnit on 90% seisoskelua kentän laidalla eli mitä jos opetettaisiin lapset uimaan ja seuraavana vuonna hiihtämään sen sijaan, että pompotellaan palloa tietämättä sääntöjä.

Moni vanhempi sanoo, ettei opeta lapsiaan uimaan tai hiihtämään tai luistelemaan tai jotain, koska itse inhoavat sitä lajia. Eli oman ennakkoluulon takia viedään lapselta mahdollisuus edes kokeilla... Vanhemmuuteen kuuluisi myös se epämukavuusalueelle meneminen ja myös lapsen tsemppaaminen ja kärsivällinen opettaminen. Pakko ei tietysti ole sellaisiin lajeihin lapsia totuttaa joista nämä ei yhtään tykkää, mutta voisihan sitä opettaa lasta edes yrittämään erilaisia juttuja ja siihen, ettei kannata heti luovuttaa jos ei kerrasta opi. 

Omani saattaisi olls tällsinen, jollen olisi psnostanut noiden opettamiseen ja opetteluun valtavasti aikaa. Poika kävi uimakoulunkin kshteen kertaan. Hyvin kyllä oppi lopulta, käytiin aina kesät joka päivä rannalla. Ja talvet joka öäivä jäällä. Pyöräily oli vaikein, mutta hyvin sekin oli armeijassa sujunut. Jos en olisi panotanut noihin niin voi olla, ettei osaisi.  Myös hienomotoriikka oli kömpelöä aluksi, esim eskarissa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Joo meidän 8v ja 12v ei osaa uida, hiihtää eikä luistella. Eipä paljon haittaa. Ne voittaa kaikki ratsastuskilpailut mihin osallistuu ympäri Eurooppaa. Ei kaikkien tarvitse osata kaikkia liikuntalajeja. Jokaisella on oma suosikkinsa.

Tää on kyllä yksi nykyajan ongelma, lapset erikoistuu jo tosi pienenä yhteen lajiin ja sitten muita ei sitten muka tartte osata ollenkaan. En nyt tarkoita että hiihto tai luistelu ois välttämättömiä, mutta kyllä lasten pitää liikkua monipuolisesti, ei vain sen suosikkilajin parissa. 

99% ammattiurheilijoista on harrastanut monipuolisesti eri lajeja pitkälle teini-ikään. Suuri osa harrastaa ammattilajinsa ohella vielä aikuisenakin vähintään yhtä muuta lajia. Ne, jotka jo pikkulapsena erikoistuva yhteeen lajiin, eivät pärjää siinä lajissa enää siinä vaiheessa kun touhu mennee ammattitasolle ja vaaditaan monipuolisuutta. 

Minä en ihmettele jos lapsi ei osaa hiihtää. Täällä etelä-Suomessa ei koskaan tiedä millainen talvi tulee niin ei lapselle kannata ostaa suksia. Ne kun ovat jo seuraavana vuonna liian pienet. Luistelua ja pyörällä ajamista en ymmärrä. Täällä ainakin koulussakin luistellaan. Uimataito on mielestäni pakollinen. En voi ymmärtää jos vanhemmat ei opeta lasta uimaan. Ei siihen uimakouluja tarvita.

Tiedätkö millaisia koulun uimatunnit ovat? Ensinnäkään Helsingiss oma opettaja ei saa opettaa vaan opettajina ovat hallin oma uimaopet. Samaan aikaan voi olla yli 40 oppilasta, jotka jaetaan yleensä kolmee ryhmään. Yksi ryhmä lastenaltaassa, ne joita ei voi päästää vielä isoon altaaseen. Toinen ryhmä sellaiset jotka jo osaavat vähintään 10m ja voivat olla isossa altaassa. Kolmas ryhmä sitten ne jotka uivat hyvin jo sen 25m ainakin. Jokaisella ryhmällä on yksi uimaope ja tunti kestää korkeintaan 45min. Kuinka yksilöllistä opetusta luulet lapsesi saavan tuolla tunnillla?

Mulla oli peruskoulun jälkeen seitsemäntoista vuoden tauko hiihtämisestä, mutta nykyään olen todella innostunut tuosta lajista! Onneksi oli hyvät pohjat lapsuudesta, ei varmaan olisi tullut lähdettyä, jos olisi pitänyt aloittaa ihan nollasta. Sääliksi käy nämä nykyajan lapset, joille vanhemmat eivät viitsi opettaa mitään.

Suomi on nykyään niin monikansallinen, että en pidä mitenkään erikoisena asiana, jos lapsi ei osaa näitä tyypillisiä suomalaisia lajeja. Aika paha on esim. Somaliassa opetella hiihtoa....

Vierailija wrote:

Monet ovat lapsuudessaan vihanneet noita, ja liikuntatuntien pakkohiihtoa. Ehkä se kantaa nyt satoa. 

Täällä! Sen lisäksi, että äitini oli järjetön retkihiihtäjä. Hän nautti hiihtämisestä ja jotenkin oletti, että me muksutkin siinä sivussa. Meillähän oli aina sukset ja hiihtämään lähdettiin. Mun kropassa nyt vaan on joku, joka ei tajua, miten sitä kaikkea liikutetaan sujuvasti samaan aikaan... heilutellaan käsiä tuonne ja jalkoja noin ja vielä pysytään pystyssä!

Joka saakeli nyppylän jälkeen olin pöpelikössä, kun en vaan osannut. Mulla oli alaselkäkipeä ensimmäisten satametristen jälkeen. Äiti vaan nauro ja kilsan jälkeen sillä alkoi hampaat narskumaan, että käy saattamassa "kilpahiihtäjän" kotiin takas, odottakaa te muut tässä.

Sain tuon kilpahiihtäjä liitteen koulusta - kuinkas muutenkaan. Sain uudet sukset hiihtokisoja edeltävänä päivänä ja äiti vaati, että lähden uusilla kisaan. Ne on voideltukin säähän sopivaksi tms. Me oltiin kisamatka hiihdetty kerran läpi ja silloin mulla just oli sukset ollut "unohtunut kotiin".

Eikun uusilla suksilla, uudelle reitille, kansallismaisemiin. Neloset ei enää koulua kiertäneet. Mähän sitten eksyin sinne mettään. Yksin siellä sitten vaelsin reilu tunnin, välillä hiihtäen, välillä suksia kantaen, itkeä parkuen, keleitä huutaen ja kävellen tulin maaliin. Mut saattoi pari kutosluokkalaista poikaa, jotka oli lähetetty etsimään mua. Ne muutamaan kertaa pyysi, että laitan ne sukset jalkaan, kun olisi helpompi kulkea. NO, EI OLE!

Koulussa en enää osallistunut hiihtoon, tuli trauma, josta isoon ääneen kerroin kaikille. Äitiä tietty hävetti ja yritti innostaa mua.. kävin vielä pari kertaa hänen retkillään pilaamassa tunnelman.

Sanomattakin selvää, lapsilleni en ole suksen suksea ostanut. Äiti osti. Mies on niiden kanssa tuossa lähimettässä hiihdellyt, mutta joo ei niistä mummolle retkiseuraksi ole.

Kiitos ja anteeksi tästä järjettömän pitkästä viestistä. Mulla on trauma! Lapsetkin tietää sen, me emme ole hiihtoperhe. Ei edes katsota kisoja! Luistellaan, uidaan ja fillaroidaan kyllä. Tanssitaan ja harrastetaan liutaa pallopelejä. Ei hiihdetä, eikä muuten lasketellakaan. Jos urheiluun tarvitaan kuutta eri lisävälinettä "toimiakseen", niin se on vaan väärin.

Luistelu- ja hiihtotaitoja ei aikuisena tarvitse. En ole kumpaakaan harrastanut sitten peruskoulun. On paljon tapoja liikkua, joillakin voi olla hidasta oppia ja sitten turhautuvat kaikki eikä oppimisesta tule mitään. Koulussakin mennään etevimpien mukaan, jos olet hitaampi missä tahansa oppimisessa se on vain laiskuutta ja yrittämisen puutetta. 

Tunnen montakin. Olen opettaja. Koulumme liikenneturvapäivässä tokaluokkalainen kokeili pyöräilemistä ensimmäistä kertaa ikinä elämässään. Jouduin asettelemaan hänen jalkansa polkimille, koska ei tiennyt, minne ne olisi kuulunut laittaa. Ei kuitenkaan oikein päässyt eteenpäin, koska jaloissa ei ollut tarpeeksi voimaa polkemiseen.

Olen syntynyt 80-luvulla enkä ole lapsena oppinut sen enempää hiihtoa kuin pyöräilyäkään. Yh-äidin lapsena minulle ei todellakaan ostettu suksia paria koulun hiihtokertaa varten ja pyörä nyt varsinkin olisi ollut ihan liian kallis investointi. Hyvä kun ruokaa ja vaatteet sain. Mutta ei suksien ja pyörän puute liikkumista estänyt. Päinvastoin. 

Vierailija wrote:

Moni vanhempi sanoo, ettei opeta lapsiaan uimaan tai hiihtämään tai luistelemaan tai jotain, koska itse inhoavat sitä lajia. Eli oman ennakkoluulon takia viedään lapselta mahdollisuus edes kokeilla... Vanhemmuuteen kuuluisi myös se epämukavuusalueelle meneminen ja myös lapsen tsemppaaminen ja kärsivällinen opettaminen. Pakko ei tietysti ole sellaisiin lajeihin lapsia totuttaa joista nämä ei yhtään tykkää, mutta voisihan sitä opettaa lasta edes yrittämään erilaisia juttuja ja siihen, ettei kannata heti luovuttaa jos ei kerrasta opi. 

Totta! Erään oppilaani vanhemmat ostivat luistelutaidottomalle lapselleen tuliterät luistimet koulun luistelutunteja varten, mutteivät kertaakaan käyneet vapaa-ajalla kokeilemassa. Syyksi sanoivat, "etteivät ole luisteleva perhe". 

Vierailija wrote:

Luistelu- ja hiihtotaitoja ei aikuisena tarvitse. En ole kumpaakaan harrastanut sitten peruskoulun. On paljon tapoja liikkua, joillakin voi olla hidasta oppia ja sitten turhautuvat kaikki eikä oppimisesta tule mitään. Koulussakin mennään etevimpien mukaan, jos olet hitaampi missä tahansa oppimisessa se on vain laiskuutta ja yrittämisen puutetta. 

Hiihto koulussa aiheutti lähinnä v¨tutusta. Meillä oli "ihana" käytäntö, että perjantaina viimeisenä olevalta liikuntatunnilta pääsi kotiin, kun oli hiihtänyt 10 kertaa tietyn kierroksen. Siinä sitten oli kömpelönä pullukkana kiva naamapunaisena yrittää päästä joku päivä kotiin, kun hiihtoseuran tytöt painalsivat matkan vartissa läpi (vähän liioiteltuna)  

Vierailija wrote:

Minä en ihmettele jos lapsi ei osaa hiihtää. Täällä etelä-Suomessa ei koskaan tiedä millainen talvi tulee niin ei lapselle kannata ostaa suksia. Ne kun ovat jo seuraavana vuonna liian pienet. Luistelua ja pyörällä ajamista en ymmärrä. Täällä ainakin koulussakin luistellaan. Uimataito on mielestäni pakollinen. En voi ymmärtää jos vanhemmat ei opeta lasta uimaan. Ei siihen uimakouluja tarvita.

Mihin uimataitoa tarvitsee, jos ei koskaan ole vesillä? 

Vierailija wrote:

On tuttu ilmiö. Kertoo kyllä vanhemmuuden muutoksesta. Ruudut vievät valtavasti sekä aikuisten että lasten aikaa. Tapaan myös koko ajan vanhempia, jotka ei ymmärrä sitä, että taitojen harjoittelu vie aikaa ja vaatii kannustusta, palkkioita, välietappeja jne. Ihan tuttu lause nykyään on äidiltä tai isältä, että "joo, se kerran kokeili hiihtämistä / kirjan lukemista / uimakoulua, mut ei me sit jatkettu kun ei se tykännyt siitä / halunnut enää mennä..." 

T: ope

Tuputtaminen ei ainakaan lisää oppimishaluja. Minä osasin lukea, kirjoittaa ja laskea kun menin ekaluokalle. "Ihana" naisopettaja pakotti opettelemaan tavaaminen, vaikka osasin lukea sujuvasti. Muutenkin tuntui inhoavan sitä, että tiesin yleensä vastauksen kaikkeen, mitä hän oppilailta kysyi. Jouduin jopa jälki-istuntoon, kun innostuin tekemään kaikkien tehtäväkirjojen kaikki tehtävät heti alkusyksystä. Olivat liian helppoja minulle.

Ruudusta ja sen viemästä ajasta voin sanoa, että toinen lapsistamme on oppinut ainakin kolme eri kieltä, kun on päivittäin katsellut lasten juttuja netistä.