Miettiikö kukaan muu, että miksi juuri sinuun on ihastuttu/haluttu kumppaniksi?
Ei pitäisi valittaa, enkä valitakkaan. En sano tätä huonolla itsetunnolla, mutta miksi juuri minä? En rehellisesti tiedä mikä minussa on ollut se "juttu". Miten sen itse voi tietää, tai saada selville?
Kommentit (94)
Epäilen että itsessäni se on vain ulkonäkö. En keksi yhtään muuta koska juttunikaan tuskin ovat mitenkään maata mullistavia, mutta nyt kaksi kertaa peräjälkeen on toisella touhu mennyt aivan mahdottomaksi rakkauspommitukseksi. Kaiketi olen lisäksi jotenkin liian myötäilevä ja symppis jolloin kaiken maailman narsistit iskee kiinni.
Mä mietin tota usein että miksi juuri minä. En uskalla kysyä kun jos puoliso sitten tajuasikin ettei tiedä itsekään. Tästä seuraisi sitten pahimmillaan varmaan jonkun sortin kriisi ja ero.
Kyllä siinä on sattuma ollut pelissä. Oikea paikka ja aika, sitä rataa.
En minä objektiivisesti arvioituna ole mikään paras mahdollinen kumppani kenellekään. Harva on.
Meillä on hyötysuhde: toisella tapaamiskerralla mies kertoi, mitä hänellä on tarjolla ja minä esitin omat ehtoni. Yhdessä jo 27 vuotta, suhteen alussa sovitut asiat on pidetty. Taidan siis olla luotettava kumppani.
Niin. Minä olen "iskenyt" miehet. Viimeksi sain semmoisen joka haukkuu läskiksi, valaaksi, hu***aksi joka munan perässä. Kaksoisleukainen läski valas johon ei voi koskea. Paskalta haiseva läski johon ei voi koskea, kun viimeksi kyselin kun ei seksi kelpaa.
Niin, mikä se on sitten kun menin iskemään. Raha ehkä, muuta en keksi. Käytin vuodessa tonneja, eli koko perintöni tuohon mieheen
Aina joku hyötymistarkoitus on ollut taustalla. Se ilmenee sitten kun toinen ei jaksa enää näytellä ja tuskastuu roolin pitoon ja alkaa tulla suoria vaatimuksia tai käytöksestä tulee selväksi mikä tavoite on.
En todellakaan voinut ymmärtää ja olenkin tällä epävarmuudella pilannut kaikki suhteet ennen kuin edes kunnolla pääsivät alkuun. Enää en edes yritä.
Vierailija wrote:
Niin. Minä olen "iskenyt" miehet. Viimeksi sain semmoisen joka haukkuu läskiksi, valaaksi, hu***aksi joka munan perässä. Kaksoisleukainen läski valas johon ei voi koskea. Paskalta haiseva läski johon ei voi koskea, kun viimeksi kyselin kun ei seksi kelpaa.
Niin, mikä se on sitten kun menin iskemään. Raha ehkä, muuta en keksi. Käytin vuodessa tonneja, eli koko perintöni tuohon mieheen
Et sinä sitä iskenyt, se isketytti itsensä. Tuo ihmistyyppi osaa tuon. Tiesi että olet helposti hyväksikäytettävissä. Kun rahasi alkoi loppua niin todellinen persoona ja motiivit tuli esiin.
Voiko aloitus liittyä siihen, ettei pariskunnalla ole paljon yhteistä? Asian voi kääntää omaksi viaksi, vaikka todellisuudessa ajatus voisi olla "eihän meillä ole hirvästi yhteistä".
Tunsin puolisoni pidemmältä ajalta ennen seurustelun aloittamista, meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja varmaan olin ihan hyvää seuraa ja suht söpö puolison mielestä.
Vierailija wrote:
Niin. Minä olen "iskenyt" miehet. Viimeksi sain semmoisen joka haukkuu läskiksi, valaaksi, hu***aksi joka munan perässä. Kaksoisleukainen läski valas johon ei voi koskea. Paskalta haiseva läski johon ei voi koskea, kun viimeksi kyselin kun ei seksi kelpaa.
Niin, mikä se on sitten kun menin iskemään. Raha ehkä, muuta en keksi. Käytin vuodessa tonneja, eli koko perintöni tuohon mieheen
Kuulostaa exältäni tuo haukkuminenkin sanasta sanaan, mutta en usko että kukaan kestäisi sitä vuoden ajan.
Vierailija wrote:
Mä mietin tota usein että miksi juuri minä. En uskalla kysyä kun jos puoliso sitten tajuasikin ettei tiedä itsekään. Tästä seuraisi sitten pahimmillaan varmaan jonkun sortin kriisi ja ero.
No nyt on kyllä surkeaa settiä. Et siis ilmeisesti usko kumppanisi rakastavan sinua.
Onko se jotain,että toinen näkee, mitä toisessa on ja toinen mitä toisesta voi saada? Ja toisin päin. Kahden kauppa.
t. ei kenenkään
Uskon ehkä hieman kohtaloon, niin vaan on tarkoitettu tapahtuvaksi. Toisaalta sitten sattumaan, että maailmassa sattuu kaikenlaista,myös sitä että ihmiset kohtaavat. Sillä,vaikka olisit kuinka hyvä ja kouluttautunut,et välttämättä löydä ketään. Ja sattumaa puoltaa sekin, että ihan vaikka mitä tapahtuu teitpä,olitpa miten päin tahansa.
Mietin työympäristössä tapahtuneita miesten osoittamia kiinnostuksia. Tässä 5-kymppisenä ei välttämättä enää käy baareissa, että elämä pyörii kodin ja työpaikan ympärillä. Mietin lähinnä sitä, että millä mielellä parisuhteessa oleva mies osoittaa kiinnostuksensa. Itse näes en kiinnostu mistään pettämisjutuista tai ylipäänsä osoita kiinnostusta työkavereihin.
Olen miettinyt.
Minuun on moni ihastunut ja rakastunut ja jäänyt perään itkemään, mutta eivät kuitenkaan kukaan ole osannut sanoa mikä minussa on niin erityistä, vaikka olen kysynyt.
En tiedä olenko pessimisti vai realisti, mutta luulen että kun miesten vaatimukset parisuhteelle ovat aika alhaiset verrattuna naisten vaatimuksiin, niin monelle miehelle on riittänyt että tällainen nätti, iloinen ja ystävällinen nainen on heidän kanssaan halunnut seurustella.
Nykyinen miehenikään ei millään haluaisi minusta erota, vaikka suhteemme on laimea ja omatkin tunteensa ovat kuulemma hiipuneet, kuulemma rakastaa kyllä muttei tunne enää mitään kummempaa. Sanoi silti että ei mitään tämän kummempaa ole parisuhteelta koskaan odottanutkaan, joten tämä on ja olisi tulevaisuudessakin hänelle ihan hyvä suhde ja ero kauhistus.
Minä kyllä kaipaisin että vielä näin vuosien jälkeenkin toinen tuntuisi edes välillä joltain muulta kuin kämppikseltä tai "mukavalta veljeltä".
Mutta kun tuli on sammunut eikä enää edes hiillos hehku, niin... En tiedä onko mitään tehtävissä. Tähänkö pitää tyytyä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mä mietin tota usein että miksi juuri minä. En uskalla kysyä kun jos puoliso sitten tajuasikin ettei tiedä itsekään. Tästä seuraisi sitten pahimmillaan varmaan jonkun sortin kriisi ja ero.
No nyt on kyllä surkeaa settiä. Et siis ilmeisesti usko kumppanisi rakastavan sinua.
Ei, vaan pelkään että kumppanini alkaisi itse kyseenalaistaa omaa rakkauttaan minua kohtaan ja kriiseilemään.
Olin se järkevä valinta. Hoidan kodin, käyn töissä, olen vastuullinen ja hyvä äiti lapsille. Minut kehtasi viedä äidlle näytille.
Itse rakastin täydestä sydämestäni.
Ehkä vähän ohi aiheen mutta ne asiat joissa miehet omien sanojensa mukaan minussa rakastuvat (vahvuus, itsenäisyys ja heittäytymiskyky) ovat lopulta niitä asioita mitä minussa aina yritetään muuttaa. Tätä olen näim 40 vuotiaana 2 x eronneena alkanut ihmetellä.
Eipä tuo nyt niin poikkeuksellinen ihmetyksen aihe ole, löytyy siitä laulujakin, kuten tämä:
Miten ja miksi tuntuikaan kuin ystävä vanha oisit
Ikkunaan tuntemattomaan miksi sä katsoitkaan
Miten ja miksi vain minut löysit merestä ihmisten
Miten sä sait mut syttymään roihuksi tunteiden
Kun kanssas lähden tiedät sen
Taakseni kääntyisi en koskaan
Pois surut pyyhin menneisyyden
Kun huominen sinä oot
Kun kanssas lähden tiedät sen
Taakseni kääntyisi en koskaan
Pois surut pyyhin menneisyyden
Kun huominen sinä oot
Kun huominen sinä oot
Miten ja miksi lausuitkaan sanoja, joita mä ootin
Miksi sun äänes kuulemaan korvani sattuikaan
Miten ja miksi tän oven löysit talossa vieraiden
Kaduilta vieraan kaupungin, luokseni saapuen
Kun kanssas lähden tiedät sen
Taakseni kääntyisi en koskaan
Pois surut pyyhin menneisyyden
Kun huominen sinä oot
Kun kanssas lähden tiedät sen
Taakseni kääntyisi en koskaan
Pois surut pyyhin menneisyyden
Kun huominen sinä oot
Kun huominen sinä oot