Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen nyt alkanut totutella siihen ajatukseen etten löydä ketään
27.10.2023 |
En kuluta enää aikaa tinderiin yms. vaan itseni ja lapseni kehittämiseen.
Olen kyllä yrittänyt muutamaa suhdetta, mutta kaikkien miesten kanssa sama ongelma: he eivät osaa puhua, en koe tulevani nähdyksi ja kuulluksi. Seksiä pitäisi olla ja passaamista ilman vastavuoroisuutta. Ei kiitos.
ajattelen, että jos joku tulee kotoa hakemaan ja saan vahvan näytön siitä, että se joku kykenee läsnäoloon ja kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä, niin sitten voin taas yrittää. Mutta huom. silloinkin jonkun pitää tulla kotoa hakemaan.
Oikeastaan se, että olen hyväksynyt asian, on tehnyt minusta aika onnellisen ihmisen.
Kommentit (87)
Samoin, ja olen siitä vähän surullinen, koska menee hyvä nainen hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus oon miettinyt, että olisi kivaa jos olisi joku kiva naisystävä/seurustelukumppani. Mutta en vaan ole varma olisiko mulla parisuhteessa paljoa annettavaa kuitenkaan.
Vierailija wrote:
Itse olen jo elänyt pitkän suhteen naisen kanssa. Sen jälkeen olen deittaillut muutaman kerran, mutta joka kerta todennut, että se on liian raskasta. Oma työni ja harrastukseni vievät niin paljon voimia, ettei huvita tehdä paljon muuta niiden lisäksi, muuta kuin olla vaan. Jos joku nainen haluaa liikenevällä vapaa-ajallaan passiivisen ja henkisesti poissaolevan miehen ja on valmis tulemaan kotoa hakemaan, niin täällä ollaan. Ainoastaan pitkillä lomilla voin tehdä jotain enemmän.
Raatorehellinen tunnustus. Naiset ei vaan nappaa, pärjäät hyvin itseksesi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minua kiinnostaisi tutustua kaltaiseesi naiseen. Rauhallista arkielämää, hyviä keskusteluja, toisen tukemista ja läheisyyttä. Lapsistakin pidän, vaikkei omia olekaan. Minäkin olen totaalisen kyllästynyt pintaliitäjiin. Ongelma on, että miten ihmeessä sinkkumies teidät löytää?
No mainitusta kotoa, kirjastosta, kävelyiltä, museoista, missä kivat ei-pintaliitäjä naiset viettävät elämäänsä. Sinkkumiehen pitää olla itse aktiivinen, koska me naiset ei tosiaan jakseta enää yrittää kun yksinkin pärjää ihan hyvin.
Passiivisena odotat vain toisten tekevän aloitteita. Joudatkin jäädä yksin.
En ole tuo jolle vastasit. Mutta samoilla linjoilla vähän olen.
Ennen olin aloitteellisempi kunnes opin, että aidosti kiinnostunut mies tekee kyllä aloitteet. Eli jos mies on passiivinen ja minun täytyy itse tehdä aloitteita, ei mies ole silloin minusta kiinnostunut.
Yksi suhde aloitteestani alkoi, mutta valitettavasti jouduin huomaamaan tämän olevan tyytymissuhde. Eli olin ollut siinä saatavilla, joten minun kanssani alettiin seurustella, samalla kaihoisasti katsellen niitä mielestään kivemman näköisiä naisia.
Eniten harmi, että tuon suhteen aikana minua omasta aloitteestaan lähestyi parikin miestä, joille tietty annoin pakit koska olin jo parisuhteessa.
Minäkin. Eikä se haittaa. Elämä on hyvää näin. Saan elää enemmän omannäköistä elämää ja huomioida vain itseni ja oman hyvinvointini. En aio käyttää aikaani suremiseen - joku päivä meistä aika jättää. Kannattaa käyttää aika nauttimiseen, ei jonkun asian etsimiseen, tai suremiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jos haluaa samanhenkisen kumppanin kuin itse on, on mentävä vain sellaisiin paikkoihin, missä tykkäisit käydä silloinkin, kun sinulla on parisuhde.
Tämä. Sitä tosin ihmettelen miten leffasta voisi löytää?
Joku täällä jo mainitsikin kun oma elämä on kunnossa eikä odota puolison tuovan sitä the elämää.
Minua kyllä alkaa ujostuttamaan mikäli joku mies salilla alkaa kanssani jutella vaikka tiedän ettei kysessä ole mikään iskuyritys vaan on luonteeltaan ulospäinsuuntautunut ja tykkää höpötellä treenin ohella niitä näitä. Olen myös se meikitön, hiukset lytyssä, miesten treenipaita päällä joka tuli tekemään treeninsä pysyäkseen kunnossa. Vaikka ulkonäöllä ei pitäisi olla merkitystä varsinkin yllä olevassa tapauksessa niin kuinka sitä kutistaakaan itseään vielä lisää kun tietää näyttävänsä ihan shitille. Ja tuossakin tapauksessa saa koota tosissaan itseään pystyäkseen vastaamaan ihmiselle kuullostavia vastauksia.
Koen siis että salilla olevat lähestymiset vaivalloisiksi. Siinä varmasti itseluottamusta punnitaan molemminpuolin, pystyykö myös mies juttelemaan tavallisesti kun vastassa on kiemurteleva ja poissaoleva nainen?
Ehkä se on helpompaa silloin kun taka-ajatuksia ei ole kummallakaan.
Alue: Aihe vapaa
En ole ap, mutta kuvaus voisi olla hyvin minun kirjoittamani.
Viihdyn paljon kotona, mutta käyn säännöllisesti myös lenkillä ja kuntosalilla. Ja ei, en ole yksi niistä tiukoissa trikoissa treenaavista kaunottarista. Epäilen, että vaikka olisi joskus samalla salilla samaan aikaan oltu, niin tuskin olisit minua edes noteerannut vetäessäni nopeat treenit löysissä college-verkkareissa ja löysässä miesten t-paidassa, kasvot aidosti meikittä (eli ei sitä meikitön-meikkiä).
Tarkoitan, että ehkä ongelmasi on, että kohtaat kyllä meidän kaltaisia naisia kaikkialla päivittäin, muttet "näe" meitä.