Mä olen nyt alkanut totutella siihen ajatukseen etten löydä ketään

Ei pahalla mutta minua kyllästyttää tämä ainainen vikiseminen. Jos on vaihtoehtoja mistä valita niin ottaa jonkun niistä. Jos mikään ei miellytä niin sitten on yksin. Niin minäkin tein.

Itse olen jo elänyt pitkän suhteen naisen kanssa. Sen jälkeen olen deittaillut muutaman kerran, mutta joka kerta todennut, että se on liian raskasta. Oma työni ja harrastukseni vievät niin paljon voimia, ettei huvita tehdä paljon muuta niiden lisäksi, muuta kuin olla vaan. Jos joku nainen haluaa liikenevällä vapaa-ajallaan passiivisen ja henkisesti poissaolevan miehen ja on valmis tulemaan kotoa hakemaan, niin täällä ollaan. Ainoastaan pitkillä lomilla voin tehdä jotain enemmän.

Maailma on ihmeitä täynnä. Minäkään en hakenut ketään, enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja töissä - ja työpaikan nurkilla sitten tapasin puolisoni. Hän on nyt kyllä jo vainaa, mutta hänen jälkeensä kiinnostuneita on tullut aika ajoin samalla tekniikalla eli ei mitään erikoista tekemällä, vaan siellä ovat vastaan tulleet, missä normaalisti liikun. En edes haluaisi mitään baarikärpästä, joten miksi baareihin menisin, jossa sellaisia käy? Jos haluaa samanhenkisen kumppanin kuin itse on, on mentävä vain sellaisiin paikkoihin, missä tykkäisit käydä silloinkin, kun sinulla on parisuhde.

Vierailija wrote:

Maailma on ihmeitä täynnä. Minäkään en hakenut ketään, enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja töissä - ja työpaikan nurkilla sitten tapasin puolisoni. Hän on nyt kyllä jo vainaa, mutta hänen jälkeensä kiinnostuneita on tullut aika ajoin samalla tekniikalla eli ei mitään erikoista tekemällä, vaan siellä ovat vastaan tulleet, missä normaalisti liikun. En edes haluaisi mitään baarikärpästä, joten miksi baareihin menisin, jossa sellaisia käy? Jos haluaa samanhenkisen kumppanin kuin itse on, on mentävä vain sellaisiin paikkoihin, missä tykkäisit käydä silloinkin, kun sinulla on parisuhde.

Romantiikasta pitävä löytää samanhenkisen romantikon esim. kirjaston romanttisten kirjojen osastolta, Neuschwansteinin linnasta Saksasta, kotimaan kartanokierroksilta, kynttilävalaistusta ruokaravintolasta, puutarhaliikkeestä kukkaosastolta, romanttista elokuvaa katsomassa elokuvateatterissa ym., mikä sitten kunkin mielestä kuvastaa sitä haluttua romantiikkaa...

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Maailma on ihmeitä täynnä. Minäkään en hakenut ketään, enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja töissä - ja työpaikan nurkilla sitten tapasin puolisoni. Hän on nyt kyllä jo vainaa, mutta hänen jälkeensä kiinnostuneita on tullut aika ajoin samalla tekniikalla eli ei mitään erikoista tekemällä, vaan siellä ovat vastaan tulleet, missä normaalisti liikun. En edes haluaisi mitään baarikärpästä, joten miksi baareihin menisin, jossa sellaisia käy? Jos haluaa samanhenkisen kumppanin kuin itse on, on mentävä vain sellaisiin paikkoihin, missä tykkäisit käydä silloinkin, kun sinulla on parisuhde.

 

Romantiikasta pitävä löytää samanhenkisen romantikon esim. kirjaston romanttisten kirjojen osastolta, Neuschwansteinin linnasta Saksasta, kotimaan kartanokierroksilta, kynttilävalaistusta ruokaravintolasta, puutarhaliikkeestä kukkaosastolta, romanttista elokuvaa katsomassa e

Noissa paikoissa voi käydä samanhenkisiä ihmisiä tai sitten ei. Joka tapauksessa se ei riitä, että niissä paikoissa käy. Jotain tarttis tehdä.

>> Olen kyllä yrittänyt muutamaa suhdetta, mutta kaikkien miesten kanssa sama ongelma: he eivät osaa puhua, en koe tulevani nähdyksi ja kuulluksi. <<

Kyllä tällaiset asiat pitäisi huomata jo ihan alussa. Vai tyydytkö kehen vain, lainkaan odottamatta ja katsomatta, millainen se toinen vaikuttaisi olevan? Jos toinen ei osaa esim. puhua, niin johan sellaisen nyt saa tosi nopeasti selville, kun alkaa itse puhua sen toisen osapuolen kanssa itseä kiinnostavista asioista ja katsoo, mitä tulee vastauksena.

Minulla eräs mies kuiskasi siinä vaiheessa, kun hän oli ensi kertaa iskemässä minua, että "onpa hieno musiikkikappale, entä sinun mielestäsi?" Oma reaktioni kysymykseen oli lähinnä, että "siis mitä, vasta tapasin sinut, sinä puolituntematon, miksi alat urkkia jotain mieltymystäni johonkin!" Meitä on siis moneksi. Hänestä ei ollut minulle. Koin asian pelkästään vastenmielisenä ja ihan suoraan sanoen häkellyin niin, että valehtelin pitäväni. Ja vihaan valehtelua ja epärehellisyyttä. Joten mitä tuollaisestakin olisi tullut, jos olisin näyttänyt hänelle vihreää valoa? Olisin valkoisia valheita päästellyt jatkossakin varmaan ja ollut kohta ihan vieraantunut siitä, mikä haluan olla. Kyllä sitä siis oman itsensä kautta ja alkumetreillä pystyy jo aika paljon arvioimaan toista.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Maailma on ihmeitä täynnä. Minäkään en hakenut ketään, enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja töissä - ja työpaikan nurkilla sitten tapasin puolisoni. Hän on nyt kyllä jo vainaa, mutta hänen jälkeensä kiinnostuneita on tullut aika ajoin samalla tekniikalla eli ei mitään erikoista tekemällä, vaan siellä ovat vastaan tulleet, missä normaalisti liikun. En edes haluaisi mitään baarikärpästä, joten miksi baareihin menisin, jossa sellaisia käy? Jos haluaa samanhenkisen kumppanin kuin itse on, on mentävä vain sellaisiin paikkoihin, missä tykkäisit käydä silloinkin, kun sinulla on parisuhde.

 

Romantiikasta pitävä löytää samanhenkisen romantikon esim. kirjaston romanttisten kirjojen osastolta, Neuschwansteinin linnasta Saksasta, kotimaan kartanokierroksilta, kynttilävalaistusta ruokaravintolasta, puutarhaliikkeestä k

 

Jos haluaa jatkossakin joutua olemaan se aktiivisempi osapuoli, niin sitten tarvii tehdäkin jotain. Mutta jos ei halua, silloin vain menee ja sitten tulee jossain kohtaa vastaan se aktiivisempi osapuoli.

En minä ainakaan haluaisi ja suostuisi esittämään aktiivisempaa kuin sitten suhteessakaan olisin. Olen aika vanhanaikainen ja se on mukavaa, jos mies on aktiivisempi. Tekisin siis itselleni ja sille toisellekin hallaa, jos alussa esittäisin aktiivisempaa kuin jatkossa olisin.

Oletko katsonut sohvan takaa?

Vierailija wrote:

Samoja mietteitä aikoinaan kävin läpi. Nyt olen jo sitä mieltä, etten ottaisi edes sitä kotiovelle tupsahtavaa unelmamiestäkään. Elämä on parempaa näin.

Kun vielä deittailin 40+, niin huomasin että ero henkisessä iässä miesten ja naisten välillä vain kasvaa kasvamistaan kun ikää tulee. Miehet jäävät sille tasolle, jolla olivat parikymppisinä eivätkä aktiivisesti kehitä itseään, toisin kuin naiset. Tämä on tietysti yleistys ja kärjistys, mutta päti jopa siinä korkeasti koulutetussa kuplassa, jossa itse deittailin.

"Eivät aktiivisesti kehitä itseään". Miksi pitäisi? Koskaan ei olla tyytyväisiä, vaan aina pitäisi olla jotain enemmän. Siitä nämä massiiviset mielenterveysongelmat nykyään johtuvat.

Minä olen ihan hyvä näin.

Ot mutta löysin miehenä naiseni ihan muualta kuin suomesta,nykyään suomessa naiset miehiä ja viseversa

Niin voi käydä, että ihan naapuriinkin muuttaa joku, joka on sinusta kiinnostunut. Minulla oli naapurin yksinhuoltajaisä vähän vekkuli ym., kävi iltakymmeneltäkin ovikelloa soittamassa, vaikka minulla oli mieskin. Ja vastapäisessä asunnossakin oli mies, jolla oli silmäpeliä kanssani. Ei mikään mahdoton yhtälö, vaikka joku sieltä kotoakin Ap:n löytäisi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Maailma on ihmeitä täynnä. Minäkään en hakenut ketään, enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja töissä - ja työpaikan nurkilla sitten tapasin puolisoni. Hän on nyt kyllä jo vainaa, mutta hänen jälkeensä kiinnostuneita on tullut aika ajoin samalla tekniikalla eli ei mitään erikoista tekemällä, vaan siellä ovat vastaan tulleet, missä normaalisti liikun. En edes haluaisi mitään baarikärpästä, joten miksi baareihin menisin, jossa sellaisia käy? Jos haluaa samanhenkisen kumppanin kuin itse on, on mentävä vain sellaisiin paikkoihin, missä tykkäisit käydä silloinkin, kun sinulla on parisuhde.

 

Romantiikasta pitävä löytää samanhenkisen romantikon esim. kirjaston romanttisten kirjojen osastolta, Neuschwansteinin linnasta Saksasta, kotimaan kartanokierroksilta, kynttilävalaistusta ruokaravintolasta, puutarhaliikkeestä kukkaosastolta, romanttista elokuvaa katsomassa e

 

ULKOMAAT

Syyte: Mies teki turistinaisille hirveitä asioita Saksan "Disney-linnalla"

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c86578bd-17ee-4de4-b544-f8e91a72cbe6

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Maailma on ihmeitä täynnä. Minäkään en hakenut ketään, enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja töissä - ja työpaikan nurkilla sitten tapasin puolisoni. Hän on nyt kyllä jo vainaa, mutta hänen jälkeensä kiinnostuneita on tullut aika ajoin samalla tekniikalla eli ei mitään erikoista tekemällä, vaan siellä ovat vastaan tulleet, missä normaalisti liikun. En edes haluaisi mitään baarikärpästä, joten miksi baareihin menisin, jossa sellaisia käy? Jos haluaa samanhenkisen kumppanin kuin itse on, on mentävä vain sellaisiin paikkoihin, missä tykkäisit käydä silloinkin, kun sinulla on parisuhde.

 

Romantiikasta pitävä löytää samanhenkisen romantikon esim. kirjaston romanttisten kirjojen osastolta, Neuschwansteinin linnasta Saksasta, kotimaan kartanokierroksilta, kynttilävalaistusta ruokaravintolasta, puutarhaliikkeestä k

Löytää sen romantikon ainakin huomattavasti todennäköisemmin tuollaisista paikoista, joissa romantiikka on isossa roolissa. Tuskin sellaisiin ainakaan mikään täysin romantiikanvastainen tai romantiikasta paljoakaan piittaava eksyy.

Itse en esim. menisi koirapuistoon tai koiranäyttelyyn kumppanin löytämisen toivossa, koska en koiraa huolisi talouteeni ja koirista pitäväthän tuollaisissa paikoissa juuri käyvät.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minua kiinnostaisi tutustua kaltaiseesi naiseen. Rauhallista arkielämää, hyviä keskusteluja, toisen tukemista ja läheisyyttä. Lapsistakin pidän, vaikkei omia olekaan. Minäkin olen totaalisen kyllästynyt pintaliitäjiin. Ongelma on, että miten ihmeessä sinkkumies teidät löytää?

No mainitusta kotoa, kirjastosta, kävelyiltä, museoista, missä kivat ei-pintaliitäjä naiset viettävät elämäänsä. Sinkkumiehen pitää olla itse aktiivinen, koska me naiset ei tosiaan jakseta enää yrittää kun yksinkin pärjää ihan hyvin.

 

Passiivisena odotat vain toisten tekevän aloitteita. Joudatkin jäädä yksin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Maailma on ihmeitä täynnä. Minäkään en hakenut ketään, enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja töissä - ja työpaikan nurkilla sitten tapasin puolisoni. Hän on nyt kyllä jo vainaa, mutta hänen jälkeensä kiinnostuneita on tullut aika ajoin samalla tekniikalla eli ei mitään erikoista tekemällä, vaan siellä ovat vastaan tulleet, missä normaalisti liikun. En edes haluaisi mitään baarikärpästä, joten miksi baareihin menisin, jossa sellaisia käy? Jos haluaa samanhenkisen kumppanin kuin itse on, on mentävä vain sellaisiin paikkoihin, missä tykkäisit käydä silloinkin, kun sinulla on parisuhde.

 

Romantiikasta pitävä löytää samanhenkisen romantikon esim. kirjaston romanttisten kirjojen osastolta, Neuschwansteinin linnasta Saksasta, kotimaan kartanokierroksilta, kynttilävalaistusta ruokaravintolasta, puutarhaliikkeestä k

Tuolla logiikalla pitää pysyä kotona, koska rikoksia tapahtuu joka paikkakunnalla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Samoja mietteitä aikoinaan kävin läpi. Nyt olen jo sitä mieltä, etten ottaisi edes sitä kotiovelle tupsahtavaa unelmamiestäkään. Elämä on parempaa näin.

Kun vielä deittailin 40+, niin huomasin että ero henkisessä iässä miesten ja naisten välillä vain kasvaa kasvamistaan kun ikää tulee. Miehet jäävät sille tasolle, jolla olivat parikymppisinä eivätkä aktiivisesti kehitä itseään, toisin kuin naiset. Tämä on tietysti yleistys ja kärjistys, mutta päti jopa siinä korkeasti koulutetussa kuplassa, jossa itse deittailin.

"Eivät aktiivisesti kehitä itseään". Miksi pitäisi? Koskaan ei olla tyytyväisiä, vaan aina pitäisi olla jotain enemmän. Siitä nämä massiiviset mielenterveysongelmat nykyään johtuvat.

Minä olen ihan hyvä näin.

Juuri näin. Ja kukin voi kehittää itseään, jos se inspiroi itseä. Jos joku haluaa kehittää itseään konsolipelaajana, tai vaikka bodarina, niin turha jonkun toisen on tulla valittamaan, että kehityskohteet ovat vääriä.

Kyllä sen sopivan löytäminen siihen perustuu, että tekee ensin itselleen selväksi, mitä arvostaa ja haluaa, missä viihtyy arkena ja juhlana, mitä tekemässä - ja sitten ottaa siitä toisesta selkoa, ennen kuin hyppää hänen kanssaan alkua pidemmälle.

Ap on jo tehnyt arvioinnin siitä, mitä itse on ja haluaa:

"En kuluta enää aikaa tinderiin yms. vaan itseni ja lapseni kehittämiseen."

"Seksiä pitäisi olla ja passaamista ilman vastavuoroisuutta. Ei kiitos."

"jos kykenee läsnäoloon ja kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä, niin sitten..."

Näiitten kiinnipitämisestä se sitten alkaa se toisen arviointi, kun jonkun kohtaat. Ei siis seksimessuille kannata ainakaan suunnata. Tai Marttakerhoon, jossa naiset hiovat kokkaus- ja siivoustaitojaan.

Logan Ury yms. asiantuntijat voivat auttaa joitakin ihmisiä, mutta itse en esim. menisi johonkin deittisovellukseen mistään hinnasta ja tiedän, että kaltaiselleni persoonalle ei ylipäänsä löydy sopivaa seuraa joka oksalla, vaikka kuinka ottaisin asiantuntijoitten deittineuvoista vaarin. Elämässäni ja persoonassani on puutteita, joita ei joka mies hyväksyisi, eikä niitä mitkään deittiohjeet poista. 

Muutenkin uskon, että ihmisiä tapaa kyllä ihan luonnollisesti, oman elämänsä kautta. Meillä on alkukantaiset feromonit, jota eritämme. Jos meillä on haku päällä, se kyllä aistitaan. Se paistaa myös kehonkielestämme ja monesta muustakin asiasta, jos toivomme kohtaavamme jonkun.

Vierailija wrote:

Otsikossa on virhe sillä sä kyllä löytäisit viidessä minuutissa normaalin miehen mut sä et haluu kuten 95% suomalaisista naisista nykypäivänä. Kranttu mikä kranttu sanon minä

Ennen olen kranttu, mutta osaan erottaa mieheet koiraista. Sinulle näköjään käyvät kaikki. Täällä palstalla on juuri siitä puhe, että astuvia koiraitaa löytyy, mutta sivistyneitä miehiä on vaikea nykyajalla löytää. Monet naiset, ketkä ovat kokeneet henkisen ja fyysisen väkivallan niiten apinakuninkaiten puolelta, päättävät lopulta pikemminkin olla yksin kun huonon elämänkumppaninsa kanssa. Miesten vastaan ei ole koskaan kenelläkin mitään, mutta kun niitä on jäänyt todella vähän jäljelle. Geenimuttaatioita en hyväksy. Ennen olenkin onnellinen pippuri tai kranttu, nimittele kuinka vaan. Ma olen siihen tottunut, että myös naisia on jäänyt yhä vähemmäksi ja naaraat taas tulevat kaikkien koiraiten kanssa mainiosti toimeen. Niille käy kaikki. Täällä vaan naiset etsivat miehiä. Siitä oli puhe. Harvassa on nykyajalla molemmat. Koirailla ei ole mitään vaikeuksia löytää naaraita ja päinvastoin. Sitäpaitsi todellisillä miehillä on todella vaikea löytää todellisia naisia ja päinvastoin. Ymmärtävät ne, kenelle on annettu ymmärtämiskykyä. Toiset varmaasti suuttuvat. 

Jos jotain riittävän paljon haluaa niin sen kyllä saavuttaa. Voisi vaikka ensialkuun tosiaan kehittää itseään, myös sellaisia ominaisuuksia joita se toinen osapuoli arvostaa eikä vain sellaisia joita itse arvostaa. Jos siihen ei ole valmis se voi vähentää onnistumisen mahdollisuuksia. Tähän tangoon tarvitaan kaksi, toteaa anonyymi onnellinen ;)