Mä olen nyt alkanut totutella siihen ajatukseen etten löydä ketään
En kuluta enää aikaa tinderiin yms. vaan itseni ja lapseni kehittämiseen.
Olen kyllä yrittänyt muutamaa suhdetta, mutta kaikkien miesten kanssa sama ongelma: he eivät osaa puhua, en koe tulevani nähdyksi ja kuulluksi. Seksiä pitäisi olla ja passaamista ilman vastavuoroisuutta. Ei kiitos.
ajattelen, että jos joku tulee kotoa hakemaan ja saan vahvan näytön siitä, että se joku kykenee läsnäoloon ja kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä, niin sitten voin taas yrittää. Mutta huom. silloinkin jonkun pitää tulla kotoa hakemaan.
Oikeastaan se, että olen hyväksynyt asian, on tehnyt minusta aika onnellisen ihmisen.
Kommentit (87)
Jos vika on aina kaikissa muissa, muttei sinussa, niin herättääkö asetelma sinussa mitään ajatuksia?
Vierailija wrote:
Jos vika on aina kaikissa muissa, muttei sinussa, niin herättääkö asetelma sinussa mitään ajatuksia?
Naisen vastaus tuohon on aina pelkkä alapeukku
Vierailija wrote:
Nainen on onnellisempi ilman miestä, mies taas naisen kanssa. Eikö se kerro kaiken oleellisen.
Kumma sinänsä, että tätä täytyy päivittäin täällä hokea.
Sama täällä. Tajusin jo vuosia sitten että valtaosa miehistä on omasta näkökulmastani täysin epäkiinnostavia.
Ja se pieni osa miehistä joista minä kiinnostun, pystyvät saamaan paljon parempiakin naisia kuin minä, joten miksi ihmeessä tuollainen mies tyytyisi minuun.
N40
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minua kiinnostaisi tutustua kaltaiseesi naiseen. Rauhallista arkielämää, hyviä keskusteluja, toisen tukemista ja läheisyyttä. Lapsistakin pidän, vaikkei omia olekaan. Minäkin olen totaalisen kyllästynyt pintaliitäjiin. Ongelma on, että miten ihmeessä sinkkumies teidät löytää?
Minä mummo nyt sekaannun täältä sivusta tähän keskusteluun; ennen oli ihan normi että ihmiset tapasivat toisiaan tanssipaikoissa ja harrastusten kautta, nykypäivänä tälläisiä kohtaamisia taitaa olla vähenevissä määrin. Väitän että Tinderin kautta ei synny niitä luontevia kohtaamisia, joissa tietää onko sitä kemiaa, tai yhteenkuuluvaisuuden tunnetta olemassa.
Olet aivan oikeassa! En ole ikinä käyttänyt koko Tinderiä enkä tule käyttämäänkään, vaikka olenkin 33v "diginatiivi". Kaipaan tuota "tanssiaikaa", vaikken ole sitä ikinä edes päässyt kokemaan. Korkeakouluaika oli itselleni se mieluisin ja luontevin mitä tulee parinhakuun. Siellä oli aikaa ja mahdollisuuksia tutustua ihmisiin monenkirjavissa tilanteissa. Ei vain silloin tullut ajateltua, että ei se aina tule menemään näin. Se on sitä nuoruuden kuolemattomuutta.
Oletko minkä ikäinen? Voidaan kokeilla natsataanko toisillemme.
Ai 34. No mitä jos mä olen 45. Onko ikäeroa liikaa ?
Vierailija wrote:
Jos joskus katselet puistossa rakastavaisia pariskuntia haikaillen, niin muista, että 38% naisista on kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa parisuhteessa.
Se haikailu muuttuukin hymyksi.
Vinkki vaan.
Niin, vain 20% fyysisestä perheväkivallasta on naisten suorittamaa, toki vuosi vuodelta naisten osuus kasvaa kasvamistaan.
Vierailija wrote:
Jos vika on aina kaikissa muissa, muttei sinussa, niin herättääkö asetelma sinussa mitään ajatuksia?
Joo. Se auttaa tajuamaan, että minä olen kehittänyt tunnetaitojani, toisin kuin miehet. Sellaisen ajatuksen herättää juu
Vierailija wrote:
Samoja mietteitä aikoinaan kävin läpi. Nyt olen jo sitä mieltä, etten ottaisi edes sitä kotiovelle tupsahtavaa unelmamiestäkään. Elämä on parempaa näin.
Kun vielä deittailin 40+, niin huomasin että ero henkisessä iässä miesten ja naisten välillä vain kasvaa kasvamistaan kun ikää tulee. Miehet jäävät sille tasolle, jolla olivat parikymppisinä eivätkä aktiivisesti kehitä itseään, toisin kuin naiset. Tämä on tietysti yleistys ja kärjistys, mutta päti jopa siinä korkeasti koulutetussa kuplassa, jossa itse deittailin.
No tässäpä se ongelma tulikin. En itsekään enää innostu lähtemään treffeille. Miesten henkinen ja/tai fyysinen kunto on monesti surkeita näin nelikymppisenä. Vanhemmat miehet natsaa henkisesti paremmin, mutta en tunne niihin fyysistä vetoa. En tiedä miksi niin moni ikään kuin luovuttaa ja jää vähän niin kuin laakereilleen lepäämään. No miehet varmasti kokevat mut ärsyttävän aktiivisena.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos vika on aina kaikissa muissa, muttei sinussa, niin herättääkö asetelma sinussa mitään ajatuksia?
Joo. Se auttaa tajuamaan, että minä olen kehittänyt tunnetaitojani, toisin kuin miehet. Sellaisen ajatuksen herättää juu
Kunpa kaikki muut olisivat yhtä hyviä kuin sinä, niin maailma olisi paljon parempi paikka. Mahtaa olla aikamoinen risti kannettavana sinulla tuo, että olet paljon parempi ihminen kuin muut. Voimia ja jaksamista!
Ai että. Miehen pitäisi tehdä aloittajasta onnelisen, tai muuten kaikki miehet ovat perkeleestä?
Mistä olet etsinyt? Tinderhän on vain panoseuran etsimistä varten.
Ap ja Hänen Lapsensa. Lapsi jonka siitti Mies, joka ei ollutkaan Jumalan enkeli. Nyt ap voi ruikuttaa tänne, kuinka pahoja kaikki miehet ovat, mutta hänessä ei ole mitään vikaa. Koska Nainen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minua kiinnostaisi tutustua kaltaiseesi naiseen. Rauhallista arkielämää, hyviä keskusteluja, toisen tukemista ja läheisyyttä. Lapsistakin pidän, vaikkei omia olekaan. Minäkin olen totaalisen kyllästynyt pintaliitäjiin. Ongelma on, että miten ihmeessä sinkkumies teidät löytää?
Minä mummo nyt sekaannun täältä sivusta tähän keskusteluun; ennen oli ihan normi että ihmiset tapasivat toisiaan tanssipaikoissa ja harrastusten kautta, nykypäivänä tälläisiä kohtaamisia taitaa olla vähenevissä määrin. Väitän että Tinderin kautta ei synny niitä luontevia kohtaamisia, joissa tietää onko sitä kemiaa, tai yhteenkuuluvaisuuden tunnetta olemassa.
Allekirjoitan tämän täysin. Noi tinderit vääristää ihmisen ajattelun täysin. Normaalista keskustelusta tehdään epänormaalia ja vahditaan vain sitä jotain uutta ja parempaa nurkan takaa. 2 kk tinderissä riitti, enkä halua enää nähdä sitä maailmaa. Haluan nähdä vain ja ainoastaan oikeaa elämää.
T: 51 v " pappa".
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Samoja mietteitä aikoinaan kävin läpi. Nyt olen jo sitä mieltä, etten ottaisi edes sitä kotiovelle tupsahtavaa unelmamiestäkään. Elämä on parempaa näin.
Kun vielä deittailin 40+, niin huomasin että ero henkisessä iässä miesten ja naisten välillä vain kasvaa kasvamistaan kun ikää tulee. Miehet jäävät sille tasolle, jolla olivat parikymppisinä eivätkä aktiivisesti kehitä itseään, toisin kuin naiset. Tämä on tietysti yleistys ja kärjistys, mutta päti jopa siinä korkeasti koulutetussa kuplassa, jossa itse deittailin.
No tässäpä se ongelma tulikin. En itsekään enää innostu lähtemään treffeille. Miesten henkinen ja/tai fyysinen kunto on monesti surkeita näin nelikymppisenä. Vanhemmat miehet natsaa henkisesti paremmin, mutta en tunne niihin fyysistä vetoa. En tiedä miksi niin moni ikään kuin luovuttaa ja jää vähän niin kuin laakereilleen lepäämään. N
Eli koet fyysistä vetoa nuoriin miehiin, mutta henkistä yhteensopivuutta vanhempiin miehiin?
Hankala keissi. Tiedän, koska olen itse samassa tilanteessa: koen paljon voimakkaampaa henkistä yhteyttä oman ikäisiini naisiin, mutta koen seksuaalista vetoa pääsääntöisesti vain nuorempiin naisiin.
M41
Ap, oletko valittaja?
Sellaiset ihmiset, joka ei koe tulevansa nähdyksi ja kuulluksi ovat usein valittajia, jotka rakastavat omaa ääntään ja myös toisten ihmisten ja asioiden haukkumista. He löytävät kaikesta jotain vikaa, ja osaavat epäonnistua kaikessa jo etukäteen. Minulla on tämmöinen ystävä, enkä yhtään ihmettele, miksi mies lähti eikä uutta ole kuulunut. Minäkin jaksan häntä vain riittävän pienissä annoksissa.
Tuli nyt vaan mieleeni, kun kuulosti tutulta.
Ei miehen tartte tehdä APstä onnellista. AP on tajunnut, että se pysyvin onni tulee omasta itsestään. On aika kova vaatimus (mutta edelleen niin yleinen) laittaa oma onnellisuus jonkun toisen ihmisen varaan. Tuon kun tajuaa, niin alkaa melko mukavat ajat.
Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.
Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.
Minä mummo nyt sekaannun täältä sivusta tähän keskusteluun; ennen oli ihan normi että ihmiset tapasivat toisiaan tanssipaikoissa ja harrastusten kautta, nykypäivänä tälläisiä kohtaamisia taitaa olla vähenevissä määrin. Väitän että Tinderin kautta ei synny niitä luontevia kohtaamisia, joissa tietää onko sitä kemiaa, tai yhteenkuuluvaisuuden tunnetta olemassa.