Mä olen nyt alkanut totutella siihen ajatukseen etten löydä ketään
En kuluta enää aikaa tinderiin yms. vaan itseni ja lapseni kehittämiseen.
Olen kyllä yrittänyt muutamaa suhdetta, mutta kaikkien miesten kanssa sama ongelma: he eivät osaa puhua, en koe tulevani nähdyksi ja kuulluksi. Seksiä pitäisi olla ja passaamista ilman vastavuoroisuutta. Ei kiitos.
ajattelen, että jos joku tulee kotoa hakemaan ja saan vahvan näytön siitä, että se joku kykenee läsnäoloon ja kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä, niin sitten voin taas yrittää. Mutta huom. silloinkin jonkun pitää tulla kotoa hakemaan.
Oikeastaan se, että olen hyväksynyt asian, on tehnyt minusta aika onnellisen ihmisen.
Kommentit (87)
Logan Ury (deittiterapeutti) auttaa sinkkuja löytämään kumppanin. Hänellä on hyviä ajatuksia, katsokaa vaikka Youtubesta. Häneltä löytyy myös kirja How to not die alone. Suosittelen.
Mitä tämä itsensä kehittäminen tarkoittaa teille, jotka sen ovat ketjussa maininneet?
Vierailija wrote:
Olen myös alkanut miettiä: mihin oikeastaan tarvitsen miestä? Luultavasti mies tsrvitSisi minua enemmän.
ap
Älä todellakaan ala passaamaan ketään!
Vierailija wrote:
Ai 34. No mitä jos mä olen 45. Onko ikäeroa liikaa ?
Eiks ap:n aloitus ole teemasta " ei enää kiinnosta"?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos vika on aina kaikissa muissa, muttei sinussa, niin herättääkö asetelma sinussa mitään ajatuksia?
Joo. Se auttaa tajuamaan, että minä olen kehittänyt tunnetaitojani, toisin kuin miehet. Sellaisen ajatuksen herättää juu
Kunpa kaikki muut olisivat yhtä hyviä kuin sinä, niin maailma olisi paljon parempi paikka. Mahtaa olla aikamoinen risti kannettavana sinulla tuo, että olet paljon parempi ihminen kuin muut. Voimia ja jaksamista!
Sulla on ymmärryksessä vikaa, reilusti.
Vierailija wrote:
Oletko miettinyt ulkomaalaista miestä?
Ei kannata. Tunnen yhden sellaisen hyvinkoulutetun ulkomaalaisen miehen. Mies on tunnekylmä narsisti.
Vierailija wrote:
MGTOW
Tässä puhutaan nyt WGTOW. Ok?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minkä ikäinen AP?
34-vuotias
Voi ap, oletko minä 😄 itselläni täsmälleen sama tilanne ja sama ikäkin 😄
Vierailija wrote:
Ei miehen tartte tehdä APstä onnellista. AP on tajunnut, että se pysyvin onni tulee omasta itsestään. On aika kova vaatimus (mutta edelleen niin yleinen) laittaa oma onnellisuus jonkun toisen ihmisen varaan. Tuon kun tajuaa, niin alkaa melko mukavat ajat.
En ole apua, mutta hyvin samanlaisessa tilanteessa.
Itse olen on ymmärtänyt tuon ajatuksen jo kauan sitten, en edes lähtisi yrittämään tapailuja, jos olisi tunne etten ole valmiiksi onnellinen. Vaan jostain syystä itse olen päätynyt suhteisiin, jossa se toinen osapuoli ajattelee onnensa olevan minun vastuullani. Edellisen suhteen laitoin nopeasti poikki, kun huomasin olevani vain pelkkä likasanko kaikelle negatiiviselle miehen elämässä.
Ja pahinta on, että jatkuvan valittelun ja negatiivisuuden keskellä muutun pian sellaiseksi itsekin. En ole enää iloinen, vaan valmiiksi jo kyynisellä tuulella odottaen, että näkemisellä toinen vain kertoo mitä kaikkea nyt on huonosti.
Ja juu, en lähde enää suhteisiin ainakaan ennenkuin ymmärrän, miksi päädyn tuollaisiin suhteisiin. Yksin olen ihan tyytyväinen, toisinaan jopa oikeastaan onnellinen.
Olen itse jo pitkään jatkuneessa parisuhteessa, mutta jos sinkku olisin, niin aloittajaan en koskisi pitkällä tikullakaan jo pelkästään tuon tekstin perustella. Pystyy jo rivien välistä lukemaan, että koko ajan huomiota vinkuva kitisijä. Voin kyllä ap luvata sinulle että yksin saat ollakin.
Samat mietteet täällä. Välillä on haikea olo mutta liikunta ja lapseen keskittyminen auttaa.
Vierailija wrote:
Olen itse jo pitkään jatkuneessa parisuhteessa, mutta jos sinkku olisin, niin aloittajaan en koskisi pitkällä tikullakaan jo pelkästään tuon tekstin perustella. Pystyy jo rivien välistä lukemaan, että koko ajan huomiota vinkuva kitisijä. Voin kyllä ap luvata sinulle että yksin saat ollakin.
Huhhuh. En ole ap, mutta vastaan.
Oletko koskaan ollut suhteessa, jossa olet vähän kuin huonekasvin asemassa? Ihan jees kun olet olemassa, mutta ei nyt niin kovasti jaksa kiinnostaa.
Tosin kuten parisuhde, huonekasvikin kuihtuu kun siitä ei huolehdita.
Itselleni huomiointi olisi ihan kuulumisten kyselyä, toisinaan vietäisiin treffeille vaikka ihan luontopolulle eväiden ja kahvitermarin kanssa (ja niin, etten itse ole koko retkeä ideoinut ja suunnitellut, toisen lähtien vain mukaan. Vastavuoroisuus näissä asia sitten erikseen) jne.
Edellinen suhteeni päättyi, kun kokeilin mitä tapahtuu jos en itse ole koko ajan ideoimassa tekemistä tai järjestämässä yhteistä aikaa. Lopputuloksesta näin, ettei toista pahemmin taida kiinnostaa.
Otsikossa on virhe sillä sä kyllä löytäisit viidessä minuutissa normaalin miehen mut sä et haluu kuten 95% suomalaisista naisista nykypäivänä. Kranttu mikä kranttu sanon minä
Vain 3% miehistä kehittävät itseään tietoisesti.
Muutama lisäprosentti tekee naisten kanssa sattumalta tarpeeksi asioita oikein, loput ovat syyttelemässä kaikkia muita, eivätkä ota vastuuta tai koppia mistään.
---Mies1976
Vierailija wrote:
Olen itse jo pitkään jatkuneessa parisuhteessa, mutta jos sinkku olisin, niin aloittajaan en koskisi pitkällä tikullakaan jo pelkästään tuon tekstin perustella. Pystyy jo rivien välistä lukemaan, että koko ajan huomiota vinkuva kitisijä. Voin kyllä ap luvata sinulle että yksin saat ollakin.
Tämä! Ap totesi, ettei koskaan tule miesten puolelta nähdyksi ja kuulluksi. Jos koko ajan on tuo ongelma, niin kertoo täysin siitä, että naisella on joku ainainen oma show menossa. Mies ei yksinkertaisesti jaksa koko ajan noteerata niitä asioita, koska ne ovat toissijaisia eikä niihin kannata uhrata kovinkaan paljoa energiaa jo oman jaksamisenkaan kannalta. Naiset jaksaa vetää älytöntä stressiä ihan arkipäiväisistäkin asioista joihin ei oikeasti kannata niin paljoa energiaa uhrata.
Mies tekee itsensä onnelliseksi. Nainen (tai incel mies) vaatii onnellisuuden ympäristöltään.
Näin se on, on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Vierailija wrote:
Minua kiinnostaisi tutustua kaltaiseesi naiseen. Rauhallista arkielämää, hyviä keskusteluja, toisen tukemista ja läheisyyttä. Lapsistakin pidän, vaikkei omia olekaan. Minäkin olen totaalisen kyllästynyt pintaliitäjiin. Ongelma on, että miten ihmeessä sinkkumies teidät löytää?
No mainitusta kotoa, kirjastosta, kävelyiltä, museoista, missä kivat ei-pintaliitäjä naiset viettävät elämäänsä. Sinkkumiehen pitää olla itse aktiivinen, koska me naiset ei tosiaan jakseta enää yrittää kun yksinkin pärjää ihan hyvin.
Miksi pitäisi löytää ketään? Ei kumppanin saaminen ole edellytys millekkään
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.