Lue keskustelun säännöt.
Väitän, että nuorten pahoinvointi johtuu vanhempien eroamisista
26.10.2023 |
Ei päde kaikkiin, mutta nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen kyllä johtuu juurikin sekavista perhekuvioista. Vielä pahempaa on uusperheet.
Tälle asialle pitäisi tehdä jotakin.
Toinen ongelma on tänne muuttaneiden seuraavan sukupolven sopeutumattomuus. Eivät löydä paikkaansa kun kotikasvatus on kovin erilaista kuin yhteiskunta, jossa ollaan.
Kommentit (290)
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Vierailija wrote:
Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.
Parisuhteiden pahoinvointi on ehkä asia, josta vuosikymmeniä sitten ei edes puhuttu. Kun kerran oli menty naimisiin ja hankittu lapsia, sitten siinä suhteessa oltiin vaikka hammasta purren. Mulla on eräs - nyt jo edesmennyt - tällainen tuttu, joka miehensä hautajaispäiväksi oli varannut lentoliput Torremolinokseen. Ei siis osallistunut hautajaisiin vaan lähti viimein nauttimaan elämästään, kun vuosikymmeniä oli kärvistellyt tunnekylmässä suhteessa.
Olipa kamala servaus edesmenneelle puolisolle. Olikohan leski psykopaatti.
Mulla oli työkaverina nainen, joka sanoi istuneensa miehensä kanssa keittiön pöydän ääressä ja näki, miten mies otti tahallaan liikaa lääkkeitä ja kuoli. Eikä vaimo tehnyt sille mitään. Pidän häntä psykopaattina. Kamala ihminen. Heillä oli 2 alle kouluikäistä lasta tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Nuoret ovat aina voineet pahoin. Se kuuluu kasvamiseen ja siihen että etsitään omaa paikkaa ja omaa itseään yhteiskunnassa. Kuka mitenkin kipuilee. Osasta tulee yhteiskuntakelpoisia ja osasta ei.
Samaa mieltä että aina nuoruuteen kuuluu mielenterveysongelmat vaihtelevasti ja sitten kun tulee vanhaksi niin ei ole enää mielenterveysongelmia muuta kuin kroppa kipuilee pääasiassa. Siis päästä lähtee ongelmat sitten siihen vanhenevaan ruumiiseen.
Olen minäkin voinut nuorena pahoin mutta työ oli siihen lääkettä ja piti aamulla herätä aikaisin eikä jäädä sänkyyn makaamaan.
Tänä päivänä on ihan järkyttävää kuinka nuoret vaan vetävät peittoa korville aamulla eikä lähde minnekkään kun minä 58v pystyn lähtemään aamuyöstä ihan pimeellä kello seitsemän aikaa kotoa ja kukaan muuei täältäpäin kulje siihen aikaan.
Vierailija wrote:
Suomessa on vapaus mennä naimisiin kenen kanssa tahansa. No okei ei lähisukulaisensa. Mutta siihen vapauteen onneksi kuuluu myös oikeus erota.
Miksi ei voi valita niin huolellisesti, että ei tarvitse erota.
Mielestäni pitäisi olla edelleen voimassa eroon syyllisen etsintä ja laittaa syyllinen maksamaan.
1970-luvulla oli noin.
Vierailija wrote:
Olet erittäin oikeassa siinä, että lapsi vaistoaa sen, jos vanhemmat ovat vain lasten takia yhdessä ja aikovat erota lasten muuttaessa pois. Sehän olisi kamalaa.
Mutta entä se rakkauden loppuminen. Eikö sille voi tehdä jotain? Löytää se rakkaus uudelleen. Avioliittovalassa luvataan tahtoa rakastaa. Se vaatii siis tahtoa ja työtä välillä. Miksi kannattaisi vain luovuttaa. Joskushan sitä puolisoa on rakastanut.
Suomessa kuitenkin jokainen saa itse päättää aviopuolisonsa ja sen, kenen kanssa lapsia päättää yrittää saada. (Kaikkialla ei ole näin)
Ei se riitä, että itse päätät rakastaa puolisoasi. Parisuhteessa rakkauden pitää olla molemminpuolista. Jos toinen on sitä mieltä, että mitään rakkautta tässä nyt tarvita vaan arki sujuu ihan näinkin, paha siinä on yksin yrittää tehdä asialle mitään. Aikoinaan eräs mies sanoi mulle, että miehille on loppujen lopuksi aika sama, kuka Liisa siellä huushollissa hyörii. Tarkoitti tällä, että kunhan arki sujuu ja makuuhuonehommat myös, niin ei siihen mitään isompia tunteita enää myöhemmin tarvita. Uskoisin, että moni parisuhde kaatuu siihen, että toinen on ihan tyytyväinen siihen tylsään arkeenkin ja toinen taas kaipaisi edelleen jotain romantiikkaakin.
Vierailija wrote:
Muistan lukeneeni jostain tutkimuksesta (ei valitettavasti linkkiä), jossa sanottiin, että suuri syy nuorten pahoinvoinnille on vanhempien riitely/riitaisuus, varsinkin jos riidat koskevat lasta itseään. Sillä ei niinkään ollut merkitystä olivatko vanhemmat yhdessä vai eronneet vaan se riitely ja sen vaikutukset vanhemmuuden laatuun ja siihen, että nuorella ei ole turvallinen olo eikä saa tukea vanhemmilta. Jotenkin näin, paljon näitä syitä on varmasti tutkittu.
Itse olen lukenut tutkimuksesta, jossa riitelevässä perheessä kasvaminen on lapselle kuitenkin parempi kuin vanhempien ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Vierailija wrote:
Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.
Parisuhteiden pahoinvointi on ehkä asia, josta vuosikymmeniä sitten ei edes puhuttu. Kun kerran oli menty naimisiin ja hankittu lapsia, sitten siinä suhteessa oltiin vaikka hammasta purren. Mulla on eräs - nyt jo edesmennyt - tällainen tuttu, joka miehensä hautajaispäiväksi oli varannut lentoliput Torremolinokseen. Ei siis osallistunut hautajaisiin vaan lähti viimein nauttimaan elämästään, kun vuosikymmeniä oli kärvistellyt tunnekylmässä suhteessa.
Olipa kamala servaus edesmenneelle puolisolle. Olikohan leski psykopaatti.
Mulla oli työkaverina nainen, joka sanoi istuneensa miehensä kanssa keittiön pöydän ääressä ja näki, miten mies otti tahallaan lii
Ei ollut psykopaatti vaan sen ikäinen (1920-luvulla syntynyt) ihminen, joka uskoi vahvasti tähän "kunnes kuolema meidät erottaa" -valaansa. Ja kun lopulta erotti, sitten alkoi nauttia elämästään.
Ja siis mitä tälle tulisi tehdä, pakottaa ihmiset pysymään yhdessä?
Suurempi merkitys taitanee kuitenkin olla sillä, miten sen eron jälkeisen elämän rakentaa. Eli yrittääkö saada exän kanssa yhteistyön toimimaan niin, ettei ilmassa ole jatkuvaa kireyttä ja kiusantekoa, vaan puhalletaan aidosti yhteen hiileen lapsen asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Vierailija wrote:
Olet erittäin oikeassa siinä, että lapsi vaistoaa sen, jos vanhemmat ovat vain lasten takia yhdessä ja aikovat erota lasten muuttaessa pois. Sehän olisi kamalaa.
Mutta entä se rakkauden loppuminen. Eikö sille voi tehdä jotain? Löytää se rakkaus uudelleen. Avioliittovalassa luvataan tahtoa rakastaa. Se vaatii siis tahtoa ja työtä välillä. Miksi kannattaisi vain luovuttaa. Joskushan sitä puolisoa on rakastanut.
Suomessa kuitenkin jokainen saa itse päättää aviopuolisonsa ja sen, kenen kanssa lapsia päättää yrittää saada. (Kaikkialla ei ole näin)
Ei se riitä, että itse päätät rakastaa puolisoasi. Parisuhteessa rakkauden pitää olla molemminpuolista. Jos toinen on sitä mieltä, että mitään rakkautta tässä nyt tarvita vaan arki sujuu ihan näinkin, paha siinä on yksin yrittää tehdä asialle mitään. Aikoinaan eräs mies sanoi mulle, et
Se rakastumisvaihe kestää puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Sitten suhde arkipäiväistyy.
Toki persoonissa on eroja. Osa ihmisistä on jopa täysin tunteettomiakin.
Kyllä se lasten elämä oli ankeampaa silloin, kun avioero oli vielä häpeällistä ja eron sai vain tietyillä ehdoilla. Joutui kasvamaan riitaisessa perheessä.
Nykynuorten ongelmat liittyvät mielestäni enemmän maailman muuttumiseen ympärillämme. Näköalattomuus masentaa. Yhä yleisempää varsinkin miesten keskuudessa on tuo uusperheen perustamisen välttely. Rumasti ajatellaan, ettei haluta hoitaa toisen miehen jälkeläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Muistan lukeneeni jostain tutkimuksesta (ei valitettavasti linkkiä), jossa sanottiin, että suuri syy nuorten pahoinvoinnille on vanhempien riitely/riitaisuus, varsinkin jos riidat koskevat lasta itseään. Sillä ei niinkään ollut merkitystä olivatko vanhemmat yhdessä vai eronneet vaan se riitely ja sen vaikutukset vanhemmuuden laatuun ja siihen, että nuorella ei ole turvallinen olo eikä saa tukea vanhemmilta. Jotenkin näin, paljon näitä syitä on varmasti tutkittu.
Itse olen lukenut tutkimuksesta, jossa riitelevässä perheessä kasvaminen on lapselle kuitenkin parempi kuin vanhempien ero.
No ei kyllä ole. Sen tutkimukset tekijät lienee omien vanhempien erosta tai siitä kun puoliso lähti katketoituneita?
Vierailija wrote:
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Vierailija wrote:
Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.
Parisuhteiden pahoinvointi on ehkä asia, josta vuosikymmeniä sitten ei edes puhuttu. Kun kerran oli menty naimisiin ja hankittu lapsia, sitten siinä suhteessa oltiin vaikka hammasta purren. Mulla on eräs - nyt jo edesmennyt - tällainen tuttu, joka miehensä hautajaispäiväksi oli varannut lentoliput Torremolinokseen. Ei siis osallistunut hautajaisiin vaan lähti viimein nauttimaan elämästään, kun vuosikymmeniä oli kärvistellyt tunnekylmässä suhteessa.
Jonkinlaista hyvinvointia parisuhteet ovat turvanneet aina. Ei niissä pelkästään kärvistelty ole. Jos ero esim. taloudellisesti olisi ollut aikaisemmin samalla tavalla mahdollista kuin nyt ihan varmasti olisi erottu enemmän.
Tuo pitää varmasti paikkansa. Ja myös se, jos aiemmin eronneita ei olisi katsottu niin kieroon. Mä en ole koskaan ollut naimisissa. En ole vielä tavannut sellaista miestä, joka rakastaisi mua yhtä paljon kuin isäni on rakastanut äitiäni. Rakastaa edelleenkin, vaikka 96 v äitini on muistisairas ja isäni 94 v on hänen omaishoitajansa. Toissakesänä viettivät 70-vuotishääpäiväänsä ja olen ihan lapsesta lähtien tähän päivään asti nähnyt niin lukemattomia kertoja, miten paljon vanhempani rakastavat toisiaan. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Tämä on yksi ihan keskeinen syy, miksi mä asun vanhempieni naapurissa ja juoksen yöllä etsimässä karannutta äitiä. Haluan niin kovasti, että he saavat olla yhdessä loppuun asti eikä kumpikaan joudu mihinkään hoivakotiin. Haluan heidän rakkaustarinalleen happy endin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Ei se riitä, että itse päätät rakastaa puolisoasi. Parisuhteessa rakkauden pitää olla molemminpuolista. Jos toinen on sitä mieltä, että mitään rakkautta tässä nyt tarvita vaan arki sujuu ihan näinkin, paha siinä on yksin yritt
Se rakastumisvaihe kestää puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Sitten suhde arkipäiväistyy.
Toki persoonissa on eroja. Osa ihmisistä on jopa täysin tunteettomiakin.
Nimenomaan. Rakastumisvaiheen jälkeen sen alkuhuuman pitäisi muuttua rakkaudeksi, joka kestää pitkään. Mieluiten koko loppuelämän. Valitettavan usein näin ei kuitenkaan käy ja vain tyydytään siihen, mitä on. Yhdessä pitävät enää vain yhteinen asuntolaina ja lapset.
Jos osaisit katsoa asioita vähän laajemmin, voisit myös ymmärtää, että nykyinen vanhempien sukupolvi on ensimmäinen sukupolvi, joka edes yrittää korjata niitä kaikkia, sukupolvelta toiselle periytyneitä traumoja ja haitallisia käytösmalleja. Prosessiin valitettavasti usein kuuluu ero, koska tajutaan se, että omille lapsille halutaan jotain parempaa kuin se huono parisuhteen malli ja dynamiikka, mikä omasta lapsuudenkodista periytyi toiselle tai molemmille vanhemmille.
Tulevaisuudessa meidän lapsilla on ehkä mahdollisuus rakentaa kestävämpiä suhteita - tai sitten eivät pariudu ollenkaan kun yksin eläminen on uusi normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Vierailija wrote:
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Vierailija wrote:
Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.
Parisuhteiden pahoinvointi on ehkä asia, josta vuosikymmeniä sitten ei edes puhuttu. Kun kerran oli menty naimisiin ja hankittu lapsia, sitten siinä suhteessa oltiin vaikka hammasta purren. Mulla on eräs - nyt jo edesmennyt - tällainen tuttu, joka miehensä hautajaispäiväksi oli varannut lentoliput Torremolinokseen. Ei siis osallistunut hautajaisiin vaan lähti viimein nauttimaan elämästään, kun vuosikymmeniä oli kärvistellyt tunnekylmässä suhteessa.
Jonkinlaista hyvinvointia parisuhteet ovat turvanneet aina. Ei niissä pelkästään kärvistelty ole. Jos ero esim. taloudellisesti olisi ollut aikaisemmin samalla tavalla m
Kyllähän meillä aina on ollut myös niitä parisuhteita joissa sitä hyvinvointia tulee tasapuolisesti molemmille. Ja niitä suhteita on edelleen.
Itsekkyydessä en näe mitään pahaa jos sen ajatellaan olevan sitä että oma hyvinvointi on tärkeitä. Pahoinvoiva ihminen ei voi tuottaa sitä hyvinvointia kenellekään.
Nykyaikana vain sitä vastavuoroisuutta on ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Ajatellaan että minulla on vain oikeuksia ei velvollisuuksia. Voiko ihminen joka haluaa enemmän ja enemmän lopulta hyvin itsekään. Tyytymättömyys tuo pahoinvointia, pahoinvointi taas tyytymättömyyttä omaan tilanteeseen.... Noidankehä kehä on valmis.
On sellainen diagnoosi kuin "perheen hajoaminen vanhempien avioeron takia", oma lapseni sai sen. Oireilu on ollut rajua ja hänellä on mennyt vuosia sopeutua. Rankasti oireilevaa teiniä on myös raskasta kasvattaa yksin, vaikkakin yhteishuollossa, mutta yksin eri osoitteissa. Perheenä oltaisiin myös vanhempina vahvempia.
Ero ei ollut oma valintani, siihen kun riittää yhden osapuolen valinta. Hänkin toisteli, että lapset sopeutuu kyllä, oli lukenut lehdistä. Varmaan sopeutuu, mutta millä hinnalla ja kuinka nopeasti, on todella yksilöllistä.
Kyllä erojen vaikutuksista lapsiin tulisi puhua julkisuudessa paljon laajemmin kuin nykyään. Rohkeammin, rehellisemmin. Kyllähän erot ja vaihtuvat kodit on osa sitä nykypäivä juurettomuutta ja pysyvyyden vastakohta. Moni voi kuitenkin psykologisesti sitä paremmin, mitä paremmin voi luottaa tiettyyn pysyvyyteen elämässä (sosiaaliset suhteet, työ- ja koulu, perhe).
Vierailija wrote:
Yhteiskunnan varoja kuluu myös enemmän monenlaisiin tukiin, kun vanhemmat eroavat.
Kyllä vain, mutta eron jälkeen miehellekin jää rahaa elämiseen, jos on muistanut tehdä avioehdon. Ero antaa miehellekin ihmisoikeuden.
Vierailija wrote:
On sellainen diagnoosi kuin "perheen hajoaminen vanhempien avioeron takia", oma lapseni sai sen. Oireilu on ollut rajua ja hänellä on mennyt vuosia sopeutua. Rankasti oireilevaa teiniä on myös raskasta kasvattaa yksin, vaikkakin yhteishuollossa, mutta yksin eri osoitteissa. Perheenä oltaisiin myös vanhempina vahvempia.
Ero ei ollut oma valintani, siihen kun riittää yhden osapuolen valinta. Hänkin toisteli, että lapset sopeutuu kyllä, oli lukenut lehdistä. Varmaan sopeutuu, mutta millä hinnalla ja kuinka nopeasti, on todella yksilöllistä.
Kyllä erojen vaikutuksista lapsiin tulisi puhua julkisuudessa paljon laajemmin kuin nykyään. Rohkeammin, rehellisemmin. Kyllähän erot ja vaihtuvat kodit on osa sitä nykypäivä juurettomuutta ja pysyvyyden vastakohta. Moni voi kuitenkin psykologisesti sitä paremmin, mitä paremmin voi luottaa tiettyyn pysyvyyteen elämässä (sosiaaliset suhteet, työ- ja koulu, perhe).
Et voi tietää miten asiat olisi jos olisitte vielä yhdessä. Voi olla että ne olisi ihan samoin kuin nyt eikä olisi yhtään sen helpompaa.
Sinulla tuntuu muutenkin olevan kovin kapea näkemys siitä mitä tapahtuu kun vanhemmat eroaa. Ei kaikilla ole mitään yhtenään vaihtuvia isä- ja äitipuolia tai vaihtuvia koteja. Pysyvyyttä ja jatkuvuutta voi olla vanhempien eron jälkeenkin.
Työskentelen peruskoulussa lasten ja nuorten kanssa. Olen kuullut ja seurannut niin uskomattomia ero- ja perhekuvioita, että suurin osa teistä ei osaa edes kuvitella.
Kyllä, uskon, että todella iso syy lasten pahoinvointiin on vanhempien erossa ja epävakaissa perheoloissa. Moni lapsi elää epävarmuudessa, mikä perheen tilanne on, keitä meidän kotona asuu, milloin näen vanhempiani, kuka minusta huolehtii, missä ja kenen kanssa asun, missä ja kenen kanssa vietän loma-ajat ja pyhät, kuka vastaa minusta aiheutuvista kustannuksista jne, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Lapsi tarvitsee vakautta ja ennakoitavuutta, turvalliset kasvuolot missä hänen etu asetetaan aikuisen edelle. Eroperheissä, ikävä kyllä, tuntuu olevan monesti haasteita tämän kanssa.
En syyllistä kaikkia eroavia vanhempia, on myös heitä, jotka osaavat toimia aikuismaisesti ja vanhemmuuden säilyttäen. Kaikilla tämä ei onnistu ja niissä perheissä lapset kärsivät.
Vierailija wrote:
Jos osaisit katsoa asioita vähän laajemmin, voisit myös ymmärtää, että nykyinen vanhempien sukupolvi on ensimmäinen sukupolvi, joka edes yrittää korjata niitä kaikkia, sukupolvelta toiselle periytyneitä traumoja ja haitallisia käytösmalleja. Prosessiin valitettavasti usein kuuluu ero, koska tajutaan se, että omille lapsille halutaan jotain parempaa kuin se huono parisuhteen malli ja dynamiikka, mikä omasta lapsuudenkodista periytyi toiselle tai molemmille vanhemmille.
Tulevaisuudessa meidän lapsilla on ehkä mahdollisuus rakentaa kestävämpiä suhteita - tai sitten eivät pariudu ollenkaan kun yksin eläminen on uusi normaali.
Boomerit aloitti erosukupolvisekoilun ja nyt seuraava sukupolvi korjaa heidän jälkiään. Fiksuimmat heistä.
Suomessa on vapaus mennä naimisiin kenen kanssa tahansa. No okei ei lähisukulaisensa. Mutta siihen vapauteen onneksi kuuluu myös oikeus erota.