Väitän, että nuorten pahoinvointi johtuu vanhempien eroamisista

Mikään ihmissuhde ei ole ikuinen. Omat vanhemmat erosi kun olin lapsi ja se oli helpotus. Kotona oli aina kireä ilmapiiri vaikka mitään päihde- tai muita ongelmia ei ollut. Lapsenakin näin että perhe oli hajoamassa ennenkuin ero tuli. Se oli helpotus, ei tarvinnut enää olla varpaisillaan kotona. Myöhemmin tajusin että oli muutakin taustalla.

Sulle tekisi hyvää kasvaa aikuiseksi eikä keittiöpsykologiksi. 

Vierailija wrote:

Totta kai lapset kärsivät erosta. Mutta mitä vanhemmat välittävät. Omat itsekkäät  tarpeet ovat sijalla 1.

Totuuden nimissä on sanottava, että tietysti on fataaleja tapauksia, joista toisen osapuolen on erottava itsensä ja lastensa terveyden vuoksi. Sitä ei käy kiistäminen.

Minä taas kärsin vanhempien yhdessäolosta. Eikä siinä edes ollut mitään dramaattista kuten väkivaltaa tai alkoholia. Huono suhde ja haastava arki sai molemmista esiin aina pinna kireällä olevan ihmisen. 

Erot ja niistä usein seuraava köyhyys tai ”köyhyys”. Sekä vanhempien uudet puolisot ja prioriteetit. Olen sivusta seurannut lapsen kaverin vanhempien eroa, uusia suhteita ja sitä miten prioriteetit muuttui. Ja kuinka kumpikaan ei enää rahankäytössä priorisoi omia lapsiaan vaan sen uuden puolison. Puolison kanssa tehdään matkoja, syödään ulkona ja shoppaillaan. En hetkeäkään usko, että uusi puoliso molemmilla vanhemmilla maksaisi koko ajan nuo kaikki. 

 

Erityisesti käy sääliksi teini-iän kynnyksellä oleva tyttö, joka on kaveriporukan ainoa, jolla ei ole enää rahaa mihinkään yhteiseen tekemisiin ja alkaa jäämään ulos porukastaan. Hädintuskin saa vaatteita, mutta nekin on aina likaiset eikä tytön perushygieniasta pidä kukaan huolta. Mikään ei ollut ollut näin ennen vanhempien eroa. 

Voisin kyllä kuvitella, että aloittaja on pitkälti oikeassakin. Toisaalta pitääkö lapsen hankittuaan vanhemman hyväksyä se, että ei tule olemaan enää rakastettu ennenkuin lapset ovat aikuisia? Hyvin moni aikuinenkin - ei siis pelkästään lapsi - kaipaa rakkautta ollakseen onnellinen. Kun parisuhteesta rakkaus loppuu, joko erotaan tai ollaan vain lasten vuoksi yhdessä. Ja sitten odotetaan sitä päivää, kun nuorinkin lapsista lentää pesästä ja sen jälkeen voikin laittaa eropaperit vetämään. En kuitenkaan oikein usko, että ihmisen mielelle tekee hyvää sekään, jos saavat myöhemmin tietää olleensa ainoa syy, miksi omat vanhemmat olivat onnettomia. Että oli itse se, jonka vuoksi vanhemmat pysyivät vielä yhdessä, vaikka rakkautta ei enää ollutkaan. Tavallaan siis oli syyllinen siihen, että vanhempansa elivät pitkään onnettomina. 



En kuitenkaan usko, että vanhempien ero olisi ainoa syy lasten ja nuorten pahoinvointiin. Syitä on monia muitakin kuten koulukiusaaminen, yksinäisyys, toivottomuus oman tulevaisuutensa suhteen jne jne 

Vanhempani ovat aina asuneet erillään eikä se ole ollut ongelma minulle. Olen myös aina kokenut perheeni olevan ehjä vaikkei kaikki saman katon alla asuttukaan. Ei perheen tilanne ole riippuvainen vain siitä onko erottu tai missä asutaan.

Jotkut eivät kykene olemaan hyviä vanhempia kun parisuhde on niin huono. 

Vierailija wrote:

Kasvuympäristö toisin sanoen mihin sisältyy myös perheen rikkonaisuus, yleensä siihen sisältyy paljon muitakin asioita, työttömyyttä, päihteitä, alkoholismia, huonoa seutua missä on viettänyt lapsuutensa, kaveriporukat jne jne. Se lista on loputon. Puhun kokemuksesta. 

Miten noi liittyy eroon? Oikeasti kysyn. Olen itsekin eronnut, mutta en ole ollut työtön, en käytä mitään päihteitä ja lasten kanssa olen asunut aina hyvällä seudulla. Esikoinen opiskelee nyt jo yliopistossa. Luettelemasi asiat liittyy koulutuksen puutteeseen ja sosiaaliseen köyhyyteen, oli vanhemmat eronneet tai ei.

Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.

Meidän ulospäin varmaan monen mielestä täydelliseltä vaikuttanut perhe oli totaalisesti rikki ilman vanhempien eroakin. Toivoin vanhempien eroa vuosia. Sitten isä kuoli sydäriin ja en voi sanoa etteikö se olisi parantanut ilmapiiriä kotona.

Meidän perheeseen tullut mies on elämäni pelastus. Hän leikki, rakensi majoja, käytti jäätelöllä, korjasi polkupyörät, laittoi hyvää ruokaa, valvoi läksyt, haki minut teinikokeilujen seurauksena bileistä niin, että joutui kantamaan autoon. Toi patjan käytävälle ja nukkui (valvoi) mun unta huoneeni ovi auki. Äiti oli silloin yövuorossa töissä. Hän on Iskä. Se, jolta olen saanut puolet geeneistä, on joku jota kutsun etunimellä. Nähtiin pari kertaa vuodessa isovanhempirn luona. Rippipäivänä se toi kirkon pihalla mulle kirjekuoren jossa on rahaa. Ei ollut kuulemma kirkossa.

Kannattaa muistaa että ulkopuolisena et voi tietää kenenkään eron todellisista syistä.

Reipas ja tunnollinen lammas wrote:

Voisin kyllä kuvitella, että aloittaja on pitkälti oikeassakin. Toisaalta pitääkö lapsen hankittuaan vanhemman hyväksyä se, että ei tule olemaan enää rakastettu ennenkuin lapset ovat aikuisia? Hyvin moni aikuinenkin - ei siis pelkästään lapsi - kaipaa rakkautta ollakseen onnellinen. Kun parisuhteesta rakkaus loppuu, joko erotaan tai ollaan vain lasten vuoksi yhdessä. Ja sitten odotetaan sitä päivää, kun nuorinkin lapsista lentää pesästä ja sen jälkeen voikin laittaa eropaperit vetämään. En kuitenkaan oikein usko, että ihmisen mielelle tekee hyvää sekään, jos saavat myöhemmin tietää olleensa ainoa syy, miksi omat vanhemmat olivat onnettomia. Että oli itse se, jonka vuoksi vanhemmat pysyivät vielä yhdessä, vaikka rakkautta ei enää ollutkaan. Tavallaan siis oli syyllinen siihen, että vanhempansa elivät pitkään onnettomina. 



En kuitenkaan usko, että vanhempien ero olisi ainoa syy lasten ja nuorten pahoinvointiin. Syitä o

Olet erittäin oikeassa siinä, että lapsi vaistoaa sen, jos vanhemmat ovat vain lasten takia yhdessä ja aikovat erota lasten muuttaessa pois. Sehän olisi kamalaa.

Mutta entä se rakkauden loppuminen. Eikö sille voi tehdä jotain? Löytää se rakkaus uudelleen. Avioliittovalassa luvataan tahtoa rakastaa. Se vaatii siis tahtoa ja työtä välillä. Miksi kannattaisi vain luovuttaa. Joskushan sitä puolisoa on rakastanut. 

Suomessa kuitenkin jokainen saa itse päättää aviopuolisonsa ja sen, kenen kanssa lapsia päättää yrittää saada. (Kaikkialla ei ole näin)

Yhteisöllisyyden puute ja koulukiusaaminen. Toki on fakta että uusperhe ei ole lapselle hyvä paikka kasvaa mutta avioero ei suoraan heikennä lasten hyvinvointia jos perusasiat säilyy kunnossa.

Vierailija wrote:

Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.

Parisuhteiden pahoinvointi on ehkä asia, josta vuosikymmeniä sitten ei edes puhuttu. Kun kerran oli menty naimisiin ja hankittu lapsia, sitten siinä suhteessa oltiin vaikka hammasta purren. Mulla on eräs - nyt jo edesmennyt - tällainen tuttu, joka miehensä hautajaispäiväksi oli varannut lentoliput Torremolinokseen. Ei siis osallistunut hautajaisiin vaan lähti viimein nauttimaan elämästään, kun vuosikymmeniä oli kärvistellyt tunnekylmässä suhteessa. 

Ihan turhaa yleistää.

Esimerkiksi minulle vanhempien ero ei koskaan ollut juttu eikä mikään. Minusta pidettiin huolta ihan niin kuin ennenkin ja vanhemmat voi at eronneita paljon paremmin. Sain myös elämääni ihanan ihmisen, äitipuolen, joka on minulle kuin kolmas vanhempi.

Vierailija wrote:

Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.

Parisuhteiden pahoinvointi johtuu yleisestä ilmapiiristä, jossa kaikki tähtäävät oman onnensa maksimointiin. Esim nurkan takana saattaa olla vielä parempi tyyppi puolisoksi. 

Reipas ja tunnollinen lammas wrote:

Vierailija wrote:

Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.

Parisuhteiden pahoinvointi on ehkä asia, josta vuosikymmeniä sitten ei edes puhuttu. Kun kerran oli menty naimisiin ja hankittu lapsia, sitten siinä suhteessa oltiin vaikka hammasta purren. Mulla on eräs - nyt jo edesmennyt - tällainen tuttu, joka miehensä hautajaispäiväksi oli varannut lentoliput Torremolinokseen. Ei siis osallistunut hautajaisiin vaan lähti viimein nauttimaan elämästään, kun vuosikymmeniä oli kärvistellyt tunnekylmässä suhteessa. 

Ihana!

"Mutta entä se rakkauden loppuminen. Eikö sille voi tehdä jotain? Löytää se rakkaus uudelleen. Avioliittovalassa luvataan tahtoa rakastaa. Se vaatii siis tahtoa ja työtä välillä. Miksi kannattaisi vain luovuttaa. Joskushan sitä puolisoa on rakastanut."

Laps pieni. Juu, jotain luulin rakkaudesta tietäneeni kun kaksikymppisenä menin naimisiin...

No sekin oli uusperhe. Ja niitä lapsia rakastin/rakastan edelleen. Ja olen bonusmummo nykyään, vaikken heidän isänsä kanssa naimisissa olekaan.

Muistan lukeneeni jostain tutkimuksesta (ei valitettavasti linkkiä), jossa sanottiin, että suuri syy nuorten pahoinvoinnille on vanhempien riitely/riitaisuus, varsinkin jos riidat koskevat lasta itseään. Sillä ei niinkään ollut merkitystä olivatko vanhemmat yhdessä vai eronneet vaan se riitely ja sen vaikutukset vanhemmuuden laatuun ja siihen, että nuorella ei ole turvallinen olo eikä saa tukea vanhemmilta. Jotenkin näin, paljon näitä syitä on varmasti tutkittu. 

Reipas ja tunnollinen lammas wrote:

Vierailija wrote:

Mistäs se parisuhteiden pahoinvointi sitten johtuu? Väitän että parisuhteet eivät voi hyvin jos vanhemmat ovat eroamassa.

Parisuhteiden pahoinvointi on ehkä asia, josta vuosikymmeniä sitten ei edes puhuttu. Kun kerran oli menty naimisiin ja hankittu lapsia, sitten siinä suhteessa oltiin vaikka hammasta purren. Mulla on eräs - nyt jo edesmennyt - tällainen tuttu, joka miehensä hautajaispäiväksi oli varannut lentoliput Torremolinokseen. Ei siis osallistunut hautajaisiin vaan lähti viimein nauttimaan elämästään, kun vuosikymmeniä oli kärvistellyt tunnekylmässä suhteessa. 

Jonkinlaista hyvinvointia parisuhteet ovat turvanneet aina. Ei niissä pelkästään kärvistelty ole. Jos ero esim. taloudellisesti olisi ollut aikaisemmin samalla tavalla mahdollista kuin nyt ihan varmasti olisi erottu enemmän. Parisuhteessa pystytään yhtä itsekkäistä syistä kuin erotaakin. Ei parisuhteessa koskaan ole pysytty puolison tai lasten takia.