Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei saisi sanoa että ihmiset eroavat nykyään heppoisin perustein?
Kommentit (211)
Tämähän on siitä huvittava aihe, että eroamaan kannustaminen on monen mielestä oletuarvoisen tärkeää, mutta jos koittaa ehdottaa, että yrittää vielä, niin alkaa kauhea paskamyrsky kuinka ei ymmärrä jne.
Ja tämä kaikki siis tapahtuu pääsääntöisesti ulkopuolisten ihmisten toimesta ja välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko elämän mittainen, yksiavioinen avioliitto ja ydinperhe on suhteellisen tuore elämänmalli ihmiskunnan historiassa. Eli voisi sanoa että se on myös keinotekoinen, eikä ehkä siksi kovinkaan toimiva. Ennen ihmiset pysyi näissä suhteissa pakosta tai pakotettuna, ei suinkaan siksi että kaikki olisivat olleet niin onnellisia eläessään niin. Nykyään tuota pakkoa ei ole, joten luonnollinen tulos on nähtävissä.
Meillä ei myöskään ole vielä tuoreita tutkimustuloksia eron vaikutuksista nykypäivän lapsiin; koska he eivät ole vielä aikuisia. Monelle lapselle vanhempien ero on nykypäivänä hyvin erilainen asia kuin vaikkapa 20, saatikka 30,40 tai 50 vuotta sitten. Nykyään eroavat myös korkeastikoulutetut ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevat vanhemmat ja sellaiset jotka toimivat eron jälkeen pitkälti lapsen parhaaksi.
Kiistät siis tieteellisten tutkimusten tulokset? Joo, samaa osastoa olet kuin koronarokotevastaiset.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on siitä huvittava aihe, että eroamaan kannustaminen on monen mielestä oletuarvoisen tärkeää, mutta jos koittaa ehdottaa, että yrittää vielä, niin alkaa kauhea paskamyrsky kuinka ei ymmärrä jne.
Ja tämä kaikki siis tapahtuu pääsääntöisesti ulkopuolisten ihmisten toimesta ja välillä.
Hyvä ja osuva havainto sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Norjassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin että avioero lyhentää elinajan odotetta. Molemmilla sukupuolilla. Mutta hei eletään kun vielä ehditään. Hetkessä.
En tiedä lisääkö tuo eroista johtuva eliniän lyheneminen ihmisten onnellisuutta. Mutta toki eläkemenot pienenevät kun eroillaan joskus jopa useaan kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Koko elämän mittainen, yksiavioinen avioliitto ja ydinperhe on suhteellisen tuore elämänmalli ihmiskunnan historiassa. Eli voisi sanoa että se on myös keinotekoinen, eikä ehkä siksi kovinkaan toimiva. Ennen ihmiset pysyi näissä suhteissa pakosta tai pakotettuna, ei suinkaan siksi että kaikki olisivat olleet niin onnellisia eläessään niin. Nykyään tuota pakkoa ei ole, joten luonnollinen tulos on nähtävissä.
Meillä ei myöskään ole vielä tuoreita tutkimustuloksia eron vaikutuksista nykypäivän lapsiin; koska he eivät ole vielä aikuisia. Monelle lapselle vanhempien ero on nykypäivänä hyvin erilainen asia kuin vaikkapa 20, saatikka 30,40 tai 50 vuotta sitten. Nykyään eroavat myös korkeastikoulutetut ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevat vanhemmat ja sellaiset jotka toimivat eron jälkeen pitkälti lapsen parhaaksi.
Hmm, historiaa kun lukee niin polygamia on aina perustunut naisten alistamiseen. Hyvin sä vedät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tietyissä olosuhteissa voi tuolla tavalla sanoa. Ja on syytäkin sanoa. Toki väkivalta, riippuvuudet, päihteet, uskottomuus ovat aivan hyviä syitä erota. Mutta entäpä jos noita ei ole.
Lapset antaisevat vakaat vanhammat, vakaan ja rakastavan ydinperheen.
Ovatko tuo ilmaisun kieltäjät kenties epävakaita parisuhteissaan?
Ydinperhe ei ole vakaa ja rakastava , mikäli siinä ollaan vastentahtoisesti ja onnettomana. Tämä antaa lapsille sairaan mallin parisuhteessa ja moni lapsi toistaa epäterveitä kuvioita sitten omissa suhteessaan. Lasten etu on onnelliset vanhemmat, vaikka sitten erillään tai uusioperheissä.
Kuitenkin ne eroperheiden lapset epäonnistuu useammin puolison valinnassa kuin ydinperheessä kasvaneet. Kumma juttu?
Eroperheiden lapsilla on tutkimuksissa systemaattisesti esiintynyt enemmän parisuhdeongelmia, omia eroja, psyykkistä pahoinvointia ja jopa lyhempiä koulutuspolkuja suhteessa verrokkiryhmiin. Toki ydinperheissäkin voi olla pahoinvointia ja vaihtelua on perhekunnittain on tietenkin olemassa, mutta kun ryhmiä vertaillaan keskenään, näyttää ehjässä ydinperheessä kasvaminen olevan etu suhteessa eroperheeseen. Luulen kyseessä olevan pikemmin perusturvallisuuden rikkoutuminen tai säilyminen, kuin vanhempien toteuttamat kasvatukselliset seikat. Dysfunktionaalisuutta on varmasti kummassakin perhemuodossa, mutta vaikutukset lasten elämänkulkuun näkyvät selkeämmin eroperheissä.
Eli tilastollisesti ei löydy tukea sille, että ero parantaisi lasten asemaa silloinkaan, kun vanhemmuus tai perhesuhteet ovat haastavia. Yksittäistapauksissa näin voi käydä, mutta todennäköisyys ei tue sitä. Jos ero huonosta suhteesta yleisesti tukisi lasten hyvinvointia, se ei näyttäyisi korostuneena riskinä vertailussa.
Eli kannattaa jättää ihan varmuuden vuoksi lapset kokonaan tekemättä, kun tulevaisuutta ei voi ennustaa.
Ja kannattaa oikeastaan jättää pariutumista kokonaan, kun tulevaisuutta ei voi ennustaa.
Ketju valmis, kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille.
Koska miehen tulee kestää nykypäivänä yleistynyt ns "vahva" nainen joka on kokoajan vaatimassa mieheltä jaksamisen äärirajoille asti palvelua,rahoitusta ja sietämään naisten harrastuksiin kuuluvaa pettämiskulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotilastojen muutos on suoraan verrannollinen feministisen misangrian yleistymisen kanssa.
Toki oman osansa tekee naisten muodonmuutos normaalikokoisuudesta lähinnä manaattisiin mittoihin jotka karkoittavat viimeistään jokaisen itseään kunnioittavan miehen vetäytymään turvallisuus syistä yhä kauemmas ja kauemmas kunnes jopa henkinen yhteys katkeaa täysin.
On vaikeaa rakastaa naista jonka ympärille ei edes kädet yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko elämän mittainen, yksiavioinen avioliitto ja ydinperhe on suhteellisen tuore elämänmalli ihmiskunnan historiassa. Eli voisi sanoa että se on myös keinotekoinen, eikä ehkä siksi kovinkaan toimiva. Ennen ihmiset pysyi näissä suhteissa pakosta tai pakotettuna, ei suinkaan siksi että kaikki olisivat olleet niin onnellisia eläessään niin. Nykyään tuota pakkoa ei ole, joten luonnollinen tulos on nähtävissä.
Meillä ei myöskään ole vielä tuoreita tutkimustuloksia eron vaikutuksista nykypäivän lapsiin; koska he eivät ole vielä aikuisia. Monelle lapselle vanhempien ero on nykypäivänä hyvin erilainen asia kuin vaikkapa 20, saatikka 30,40 tai 50 vuotta sitten. Nykyään eroavat myös korkeastikoulutetut ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevat vanhemmat ja sellaiset jotka toimivat eron jälkeen pitkälti lapsen parhaaksi.
Hmm, historiaa kun luk
Mitä pahaa naisten alistamisessa nyt yht'äkkiä on ? Nainenhan on silloin onnellisimmillaan , mikä voidaan historiasta hyvinkin todentaa.
Ei ollut yksinhuoltaja naisia juuri lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aloittaja se mies joka ihmetteli miten "kaverin" vaimo jätti alkoholisti-aikuislapsiukkonsa?
Lähipiirissä oli yksi vastaava ero mitä kaikki miehet ihmetteli, kun niin hyvä mies eikä edes vaimoaan turpaan vetänyt! Suosittelen siirtymistä sieltä 50-luvulta nykypäivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tietyissä olosuhteissa voi tuolla tavalla sanoa. Ja on syytäkin sanoa. Toki väkivalta, riippuvuudet, päihteet, uskottomuus ovat aivan hyviä syitä erota. Mutta entäpä jos noita ei ole.
Lapset antaisevat vakaat vanhammat, vakaan ja rakastavan ydinperheen.
Ovatko tuo ilmaisun kieltäjät kenties epävakaita parisuhteissaan?
Ydinperhe ei ole vakaa ja rakastava , mikäli siinä ollaan vastentahtoisesti ja onnettomana. Tämä antaa lapsille sairaan mallin parisuhteessa ja moni lapsi toistaa epäterveitä kuvioita sitten omissa suhteessaan. Lasten etu on onnelliset vanhemmat, vaikka sitten erillään tai uusioperheissä.
Kuitenkin ne eroperheiden lapset epäonnistuu useammin puolison valinnassa kuin yd
Riskeistähän voi kuitenkin olla tietoinen, vaikka kaikkeen ei voi vaikuttaa. Etenkin silloin. On montakin asiaa elämässä jossa täytyy punnita asioiden suhteita toisiinsa. Arviointi perustuu usein esim. muiden kokemuksiin ja tutkimustietoon, jos ei ole itse vielä sitä polkua tallannut. Mutta kyllä, lapset heikommassa asemassa ovat riippuvaisia aikuisten harkinnasta ja suojelusta. Ei se mikään vitsi ole ja tästä syystä seurauksetkin ovat tosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tietyissä olosuhteissa voi tuolla tavalla sanoa. Ja on syytäkin sanoa. Toki väkivalta, riippuvuudet, päihteet, uskottomuus ovat aivan hyviä syitä erota. Mutta entäpä jos noita ei ole.
Lapset antaisevat vakaat vanhammat, vakaan ja rakastavan ydinperheen.
Ovatko tuo ilmaisun kieltäjät kenties epävakaita parisuhteissaan?
Ydinperhe ei ole vakaa ja rakastava , mikäli siinä ollaan vastentahtoisesti ja onnettomana. Tämä antaa lapsille sairaan mallin parisuhteessa ja moni lapsi toistaa epäterveitä kuvioita sitten omissa suhteessaan. Lasten etu on onnelliset vanhemmat, vaikka sitten erillään tai uusioperheissä.
Kuitenkin ne eroperheiden lapset epäonnistuu useammin puolison valinnassa kuin yd
Kyse on hyvin pitkälle valinnoista millaisen ihmisen kanssa perheen perustaa. Onko se kumppani sellainen joka osoittaa alusta lähtien turvallisuutta ja vakautta vai onko hänessä epävakautta.
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja se mies joka ihmetteli miten "kaverin" vaimo jätti alkoholisti-aikuislapsiukkonsa?
Lähipiirissä oli yksi vastaava ero mitä kaikki miehet ihmetteli, kun niin hyvä mies eikä edes vaimoaan turpaan vetänyt! Suosittelen siirtymistä sieltä 50-luvulta nykypäivään.
Hupaisaa tarinointia. Mutta sillä vain väistellään itse asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sarjaeroajat ovat hyvin usein myös sarjapettäjiä. He ovat kyvyttömiä rakastamaan. Heissä kaikki on feikkiä illuusiota jolla peitellään läpimätää sisusta.
Mielestäni on täysi ihme jos parit pysyvät elämänsä loppuun asti yhdessä. Siis vuosikymmeniä.
Uskon, että loppujen lopuksi harvaa ihmistä on luotu olemaan yhden ja saman kumppanin kanssa, kyllästymättä. Etenkin jos eletään jotain normaalia perhearkea, joka puuduttaa kenet tahansa.
Jos libido ei ole kovin korkea, eikä kaipaa intohimoa, niin uskon, että pitkä suhde voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Koko elämän mittainen, yksiavioinen avioliitto ja ydinperhe on suhteellisen tuore elämänmalli ihmiskunnan historiassa. Eli voisi sanoa että se on myös keinotekoinen, eikä ehkä siksi kovinkaan toimiva. Ennen ihmiset pysyi näissä suhteissa pakosta tai pakotettuna, ei suinkaan siksi että kaikki olisivat olleet niin onnellisia eläessään niin. Nykyään tuota pakkoa ei ole, joten luonnollinen tulos on nähtävissä.
Meillä ei myöskään ole vielä tuoreita tutkimustuloksia eron vaikutuksista nykypäivän lapsiin; koska he eivät ole vielä aikuisia. Monelle lapselle vanhempien ero on nykypäivänä hyvin erilainen asia kuin vaikkapa 20, saatikka 30,40 tai 50 vuotta sitten. Nykyään eroavat myös korkeastikoulutetut ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevat vanhemmat ja sellaiset jotka toimivat eron jälkeen pitkälti lapsen parhaaksi.
Mitä tätä mallia ennen sitten oli? Metsästäjä-keräilijöillä koko yhteisö on ollut pienempi, sitten tukeuduttiin sukuun, ja nyt yhteiskuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on täysi ihme jos parit pysyvät elämänsä loppuun asti yhdessä. Siis vuosikymmeniä.
Uskon, että loppujen lopuksi harvaa ihmistä on luotu olemaan yhden ja saman kumppanin kanssa, kyllästymättä. Etenkin jos eletään jotain normaalia perhearkea, joka puuduttaa kenet tahansa.
Jos libido ei ole kovin korkea, eikä kaipaa intohimoa, niin uskon, että pitkä suhde voi toimia.
No, tasapainoinen ihminen ymmärtää tehdä välillä työtä parisuhteen eteen. Lapsen tasolle jäänyt hyppii suhteista toisiin pettäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on täysi ihme jos parit pysyvät elämänsä loppuun asti yhdessä. Siis vuosikymmeniä.
Uskon, että loppujen lopuksi harvaa ihmistä on luotu olemaan yhden ja saman kumppanin kanssa, kyllästymättä. Etenkin jos eletään jotain normaalia perhearkea, joka puuduttaa kenet tahansa.
Jos libido ei ole kovin korkea, eikä kaipaa intohimoa, niin uskon, että pitkä suhde voi toimia.
No, tasapainoinen ihminen ymmärtää tehdä välillä työtä parisuhteen eteen. Lapsen tasolle jäänyt hyppii suhteista toisiin pettäen.
Onko se parisuhde sen arvoista, että joutuu luopumaan aika monista elämyksistä ja tekemään jatkuvasti kompromisseja ja niitä TÖITÄ suhteen eteen?
Mitä tuo paljon puhuttu "tehdä töitä parisuhteen eteen" oikeastaan edes tarkoittaa? Kuulostaa lähinnä siltä, että joutuu jatkuvasti venymään ja paukkumaan, että olisi ihan ok ja kestäisi toista.
Minä en ehkä tule tätä koskaan ymmärtämään. Mielestäni myös se, kuinka agressiivisesti monogamiaa puolustetaan, on outoa. Tulee lähinnä mieleen, että ihmiset alkavat jo itsekin olla niin epävarmoja suhteestaab, että on pakko hyökätä sitä kohtaan, joka kyseenalaistaa yksiavioisuuden.
Koko elämän mittainen, yksiavioinen avioliitto ja ydinperhe on suhteellisen tuore elämänmalli ihmiskunnan historiassa. Eli voisi sanoa että se on myös keinotekoinen, eikä ehkä siksi kovinkaan toimiva. Ennen ihmiset pysyi näissä suhteissa pakosta tai pakotettuna, ei suinkaan siksi että kaikki olisivat olleet niin onnellisia eläessään niin. Nykyään tuota pakkoa ei ole, joten luonnollinen tulos on nähtävissä.
Meillä ei myöskään ole vielä tuoreita tutkimustuloksia eron vaikutuksista nykypäivän lapsiin; koska he eivät ole vielä aikuisia. Monelle lapselle vanhempien ero on nykypäivänä hyvin erilainen asia kuin vaikkapa 20, saatikka 30,40 tai 50 vuotta sitten. Nykyään eroavat myös korkeastikoulutetut ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevat vanhemmat ja sellaiset jotka toimivat eron jälkeen pitkälti lapsen parhaaksi.