Miksi ei saisi sanoa että ihmiset eroavat nykyään heppoisin perustein?

Vierailija kirjoitti:

Oisko se sisällä oleva häpeä omista eroista mikä saa ihmisen hyökkämään tuota lausetta vastaan täällä mammapalstalla? Häpeää voi hoitaa terapialla ja muuttamalla täysin ajatusmaailmansa eroista.

Tai sitten vain kuvittelet omiasia ja näet hyökkäyksiä siellä missä niitä ei ole. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan oikeasti voi tietää, miksi kukakin eroaa, joten aika tarpeetonta lähteä arvottamaan ulkopuolisena onko ero heppoinen vai ei. Ja mitä sitten vaikka olisikin heppoinen? Onko se jotenkin sinulta pois?

Parisuhteesta voi erota kevyesti jos haluaa, mutta perheen rikkominen onkin jo eri asia. Lapset kasvavat parhaiten tasapainoisessa ydinperheessä. Perheen rikkominen kevyin perustein on todella itsekästä. Ja usein perusteet ovat tyyliä: Mies ei tee tarpeeksi kototöitä, mies ei ole läsnä, elämä on tylsää yms. Lapsista viis, hyvin voivat elää kahden kodin välillä ja vaikkapa niissä uusperhehelveteissä.

Omien lasteni kavereista kaikilla oireilevilla on eroperhe taustalla. Sattumaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset eroa hepposin perustein, vaan yhteen mennään hepposin perustein. 

Varmastikin mutta miten vielä 35-40 v ihmiset menevät yhteen heppoisin perustein. Eikös siinä vaiheessa pitäisi olla itsenäistynyt aikuinen joka on harkitseva valinnoissaan.

Sinäkö et koskaan tee mitään harkitsematonta? Ja kai nyt sen verran kuitenkin tajuat, että asiat muuttuvat. 

Onpa sulla defenssit päällä kun hyökkäät itsellei tuntemattoman päälle täällä kommenttipalstalla. Miksi teit niin? Mikä triggeroi sinua siinä että yleisesti sanotaan että ihmiset eroilevat heppoisin perustein. Sen sanominen yleisellä tasolla ei loukkaa ketään normaalia ihmistä. Ja joo, väkivalta, päihteet on sellaisia että pitääkin erota.

Silloin pitää erota, kun tuntuu että on parempi olla erillään kuin yhdessä. Rippumatta siitä, mitkä syyt ovat siihen johtaneet. Turhaan sinä siitä kiukuttelet, että ihmiset eroavat kun haluavat eivätkä tule sinulta kysymään, onko syy riittävän hyvä sinun mielestäsi. 

Onko muuten koskaan käynyt mielessä, että se sinulle kerrottu syy ei välttämättä ole totuus tai edes osa totuutta? Esimerkiksi mainitsemasi väkivalta ja päihteet aiheuttavat monesti hyvin paljon häpeää. Tästä syystä moni kertoo ulkopuolisille ennemmin jokun "kasvoimme erilleen" tyyppisen tarinan kuin totuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta voi erota kevyesti jos haluaa, mutta perheen rikkominen onkin jo eri asia. Lapset kasvavat parhaiten tasapainoisessa ydinperheessä. Perheen rikkominen kevyin perustein on todella itsekästä. Ja usein perusteet ovat tyyliä: Mies ei tee tarpeeksi kototöitä, mies ei ole läsnä, elämä on tylsää yms. Lapsista viis, hyvin voivat elää kahden kodin välillä ja vaikkapa niissä uusperhehelveteissä.

Omien lasteni kavereista kaikilla oireilevilla on eroperhe taustalla. Sattumaa? 

Niin, nuo ovat syyt, jotka sinulle kerrotaan. Totuus voikin sitten olla ihan muuta. Toki ei se lapsillekaan hyväksi ole, jos isä ei ole läsnä. 

Ihmiset menevät yhteen liian heppoisin perustein.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset menevät yhteen liian heppoisin perustein.

Jankuti jankuti. Jokainen aikuinen ihminen päättää itse nämä asiat. Ei kuulu sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tietyissä olosuhteissa voi tuolla tavalla sanoa. Ja on syytäkin sanoa. Toki väkivalta, riippuvuudet, päihteet, uskottomuus ovat aivan hyviä syitä erota. Mutta entäpä jos noita ei ole.

Lapset antaisevat vakaat vanhammat, vakaan ja rakastavan ydinperheen.

Ovatko tuo ilmaisun kieltäjät kenties epävakaita parisuhteissaan?

Ydinperhe ei ole vakaa ja rakastava , mikäli siinä ollaan vastentahtoisesti ja onnettomana. Tämä antaa lapsille sairaan mallin parisuhteessa ja moni lapsi toistaa epäterveitä kuvioita sitten omissa suhteessaan. Lasten etu on onnelliset vanhemmat, vaikka sitten erillään tai uusioperheissä.

Mitä sitten jos eroavat "heppoisin perustein"? Siinähän eroavat sitten. Hyvä ettei tarvi väkisin olla saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko se sisällä oleva häpeä omista eroista mikä saa ihmisen hyökkämään tuota lausetta vastaan täällä mammapalstalla? Häpeää voi hoitaa terapialla ja muuttamalla täysin ajatusmaailmansa eroista.

Tai sitten vain kuvittelet omiasia ja näet hyökkäyksiä siellä missä niitä ei ole. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan oikeasti voi tietää, miksi kukakin eroaa, joten aika tarpeetonta lähteä arvottamaan ulkopuolisena onko ero heppoinen vai ei. Ja mitä sitten vaikka olisikin heppoinen? Onko se jotenkin sinulta pois?

Jospa onkin niin että ero ja perheen rikkominen lennosta uuden suhteen vuoksi on harkitsematonta silloin kun itsekin myöntää että on siihen uuteen suhteeseen mennyt harkitsemattomasti heppoisin perustein.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta voi erota kevyesti jos haluaa, mutta perheen rikkominen onkin jo eri asia. Lapset kasvavat parhaiten tasapainoisessa ydinperheessä. Perheen rikkominen kevyin perustein on todella itsekästä. Ja usein perusteet ovat tyyliä: Mies ei tee tarpeeksi kototöitä, mies ei ole läsnä, elämä on tylsää yms. Lapsista viis, hyvin voivat elää kahden kodin välillä ja vaikkapa niissä uusperhehelveteissä.

Omien lasteni kavereista kaikilla oireilevilla on eroperhe taustalla. Sattumaa? 

Se, että perheen toinen aikuinen on vapaamatkustajia , jolla ei ole mitään velvollisuuksia perheessä tosiaan johtaa yleensä eroon. Moni nainen eroaa ihan vaan sen vuoksi, että saa sen lasten isän huolehtimaan lapsista edes joka toinen viikko. Itsekkin olin tilanteessa, jossa totesin miehelle, että tuntuu kuin olisin yksinhuoltaja kolmen muksun kanssa kun kaikki kodin- ja lastenhoito  kaatuu minun niskoilleni ja että minusta meidän on aivan sama erota kun isästä ei kerran  ole mitään iloa lapsille tai kodille. Fiksuna ihmisenä mies otti tästä kopin ja  alkoi ottaa enemmän vastuuta kotona. Ja uikuttajille tiedoksi. Tuolloin me molemmat olimme työelämässä ja kumpikin toi yhtä suuren palkkapussin talouteen.

Minusta on hienoa, että naiset eivät nykyään tykkää esittää kaikkensa uhraava äitiä ja ovat yksinkertaisesti hankkimatta muksuja vaivoikseen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko se sisällä oleva häpeä omista eroista mikä saa ihmisen hyökkämään tuota lausetta vastaan täällä mammapalstalla? Häpeää voi hoitaa terapialla ja muuttamalla täysin ajatusmaailmansa eroista.

Tai sitten vain kuvittelet omiasia ja näet hyökkäyksiä siellä missä niitä ei ole. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan oikeasti voi tietää, miksi kukakin eroaa, joten aika tarpeetonta lähteä arvottamaan ulkopuolisena onko ero heppoinen vai ei. Ja mitä sitten vaikka olisikin heppoinen? Onko se jotenkin sinulta pois?

Jospa onkin niin että ero ja perheen rikkominen lennosta uuden suhteen vuoksi on harkitsematonta silloin kun itsekin myöntää että on siihen uuteen suhteeseen mennyt harkitsemattomasti heppoisin perustein.

Mitä sitten? Miksi sinun persettäsi vaivaa toisten erot niin paljon, että pitää jatkuvasti jankuttaa tuota samaa "hauskaa" sanaa heppoinen? 

Niin. Ennen ei erottu, vaikka tuli ukolta turpaan ja lapset pelkäsivät. Sitä vaan oltiin yhdessä hautaan asti, kun oli näin papin edessä luvattu. Eroaminen oli häpeällistä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ennen ei erottu, vaikka tuli ukolta turpaan ja lapset pelkäsivät. Sitä vaan oltiin yhdessä hautaan asti, kun oli näin papin edessä luvattu. Eroaminen oli häpeällistä. 

Kyllä ennenkin on erottu. Ei toki niin paljon kuin nykyisin, mutta osa on kyennyt ajattelemaan omilla aivoillaan eikä ole välittänyt "häpeästä". Esimerkiksi minun isomummoni otti vuonna 1914 lapset kainaloon ja jätti juopporentun pärjäämään omillaan. 

Jotkut kääntävät asian aina muualle tästä aiheesta. Oikea valheiden verkko.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta voi erota kevyesti jos haluaa, mutta perheen rikkominen onkin jo eri asia. Lapset kasvavat parhaiten tasapainoisessa ydinperheessä. Perheen rikkominen kevyin perustein on todella itsekästä. Ja usein perusteet ovat tyyliä: Mies ei tee tarpeeksi kototöitä, mies ei ole läsnä, elämä on tylsää yms. Lapsista viis, hyvin voivat elää kahden kodin välillä ja vaikkapa niissä uusperhehelveteissä.

Omien lasteni kavereista kaikilla oireilevilla on eroperhe taustalla. Sattumaa? 

On varmasti ihan totta, että tasapainoinen perhe-elämä on lapsille paras kasvualusta. Entä sitten, kun se perhe-elämä ei ole tasapainoista? Meinaatko, että tasapainoinen eroperhe tai uusperhe on silti paskempi vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta voi erota kevyesti jos haluaa, mutta perheen rikkominen onkin jo eri asia. Lapset kasvavat parhaiten tasapainoisessa ydinperheessä. Perheen rikkominen kevyin perustein on todella itsekästä. Ja usein perusteet ovat tyyliä: Mies ei tee tarpeeksi kototöitä, mies ei ole läsnä, elämä on tylsää yms. Lapsista viis, hyvin voivat elää kahden kodin välillä ja vaikkapa niissä uusperhehelveteissä.

Omien lasteni kavereista kaikilla oireilevilla on eroperhe taustalla. Sattumaa? 

On varmasti ihan totta, että tasapainoinen perhe-elämä on lapsille paras kasvualusta. Entä sitten, kun se perhe-elämä ei ole tasapainoista? Meinaatko, että tasapainoinen eroperhe tai uusperhe on silti paskempi vaihtoehto?

Tasapainoisen ydinperheen eteen kannattaa tehdä myös työtä. Ei elämä ole joka hetki huumaa, hattaraa ja siirappia.

Eivät eroa. Ihmisten pitäisi pikemminkin erota vielä herkemmin sellaisista kumppaneista, jotka kohtelevat toista huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset eroa hepposin perustein, vaan yhteen mennään hepposin perustein. 

Varmastikin mutta miten vielä 35-40 v ihmiset menevät yhteen heppoisin perustein. Eikös siinä vaiheessa pitäisi olla itsenäistynyt aikuinen joka on harkitseva valinnoissaan.

Sinäkö et koskaan tee mitään harkitsematonta? Ja kai nyt sen verran kuitenkin tajuat, että asiat muuttuvat. 

Onpa sulla defenssit päällä kun hyökkäät itsellei tuntemattoman päälle täällä kommenttipalstalla. Miksi teit niin? Mikä triggeroi sinua siinä että yleisesti sanotaan että ihmiset eroilevat heppoisin perustein. Sen sanominen yleisellä tasolla ei loukkaa ketään normaalia ihmistä. Ja joo, väkivalta, päihteet on

Niin. Minä erosin miehestäni koska hän oli raivoava alkoholisti. En viitsii heittää häntä bussin alle, joten tutuille sanon että me vaan tapeltiin liikaa. 

Ollaan oltu 31 vuotta yhdessä ja 24 vuotta naimisissa. 3 lasta.

Perhe-elämä on vaan jalat maassa olemista ja molemmat tekevät hommia kykyjensä mukaan ja aikakin muuttaa tuota, varsinkin kun lapset kasvavat.

Nykyään erotaan aivan liian helposti... tai mennään yhteen sen ihqun veteläperseilijän kanssa eikä huomata edes seurusteluaikana mitään ongelmaa.

Työtä sen liiton eteen!

Vierailija kirjoitti:

Eivät eroa. Ihmisten pitäisi pikemminkin erota vielä herkemmin sellaisista kumppaneista, jotka kohtelevat toista huonosti. 

Todellakin. Tämänkin päivän otsikoista taas näkee millaisia huonosti toista kohtelevia on. Sikamaisin tapa on kääntää se itsensä kumppaniaan kohtaan tekemä huono kohtelu kumppanin syyksi kun ei itse sisäistetyn häpeän vuoksi pysty myöntämään omaa käytöstään törkeäksi ja anteeksiantamattomaksi.