Miksi ei saisi sanoa että ihmiset eroavat nykyään heppoisin perustein?

Vierailija wrote:

Tilastoista näkyy, että naiset edelleen joutuvat tekemään suuremman osan kotitöistä. Eroja voisi olla enemmänkin.

Naiset varmaan myös synnyttää ja imettää suurimman osan lapsista? Vielä on tasa-arvoliikkeellä sarkaa.

Kotipesän siisteydestä huolehtiminen on ihmisnaaraalla geeneissä, kuten uroksella saalistus. Taipumus ei tietenkään ole ehdoton, mutta ero on kuitenkin selkeä ja merkittävä: naiset ovat siistimpiä ja hoivaavampia, miehet viihtyvät ulkohommissa ja metsällä. Eivät toki kaikki naiset eivätkä kaikki miehet, mutta karkeana yleistyksenä näin on, ympäri maailmaa.

Saithan sinä sanoa. Se vain oli pötyä ja paskaa. Sinä et tiedä muiden ihmisten asioista yhtään mitään.

Kai ne nyt on heppoisia, kun yhteenkin mentiin heppoisin perustein.

Mikä sinä olet muiden puolesta päättämään, ap? Pidä huoli omista asioistasi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mitä jos se onkin niin, että nykyään erotaan ihan järkevin perustein, kun taas ennen pysyttiin yhdessä typerin perustein tai pakon edessä, vaikka hampaat irvessä ja toisiaan inhoten?

Mitä jos se onkin niin että epävakaat ihmiset eroilevat liian helposti kun eivät ole hoitaneet päänuppiaan kuntoon ennen yhdenkään perheen perustamista?

 

Eli kyse ei ole siitä että ero tehtiin liian helposti vaan siitä että mentiin yhteen liian aikaisin ja liian heppoisin perustein. 

Voi sen noinkin sanoa. Syyllinen on siis heppoisesti suhteeseen valheellisin perustein mennyt.

2 alle 25 vuotiaista voi 30 vuotiaina olla toinen vasuri ja toinen kokoomuslainen tai toinen tiukka eläinaktivisti ja toinen hurja lihansyöjä ja jne jne jne jne

Ainakin minun tuttujen keskuudessa nämä elämänkatsomukset ovat saaneet vahvempaa otetta elämästä vasta noin 30 vuotiaana, vaikka poikkeuksiakin on.

T. Incel, joka ei pääse siihen ensimmäiseenkään suhteeseen.

Pelkkä huuma ei vain riitä hyvään ja leveään sekä laadukkaaseen kestävään parisuhteeseen.

Ei edes oikeasti niillä jotka uhoavat jatkuvasti toista.

He peittävät sillä uhollaan häpeäänsä.

Häpeäänsä toistuvista epäonnistumisistaan puolisona, vanhempana ja ihmisenä kaikilta osin.He eivät ole minkään arvoisia.

Todennäköisesti et vaan tiedä miten asiat todellisuudessa oli. Erojen syyt ei kuulu kenellekään muulle kuin henkilöille itselleen. Kenenkään ei ole pakko jäädä suhteeseen pelkästä velvollisuudentunnosta tai pakosta, kuten ennen usein tehtiin. Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen myöskään siksi ettei eroaminen ole sopivaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Senkun sanot. Kuka estää? Sinä et kylläkään toisten syistä mitään tiedä niin saatat vaikuttaa vähän typerältä.

Syyt ei tässä ole oleellinen. Kunnioitus avioliitto-instituutiota kohtaan on heikentynyt. Ei pitäisi mennä avioon jos ei sitä kestä.

 

Mitä kunnioitusta joku instituutio tarvitsee? Se on täysin eloton lakitekninen järjestelmä eikä mikään loukkaantuva osapuoli. Ja ulkopuolisten loukkaantumisilla nyt ei varsinkaan ole mitään merkitystä.

Paljonko vittuilua, pettämistä ja vapaamatkustamista naisen pitäisi mieheltä sietää, ap?

Vierailija wrote:

Koska minä-minä-minä ja lapsen tarpeet ja tunteet ei kiinnosta. 

Tarkoititko ehkä mies-lapsen?

Vierailija wrote:

Paljonko vittuilua, pettämistä ja vapaamatkustamista naisen pitäisi mieheltä sietää, ap?

Ei lainkaan.Miehet jotka sanovat suhtautuvansa joustavasti pettämiseen (lue hyväksyvät sen aina) ovat monogamisiin parisuhteisiin kelvottomia.

Niin no, riippuu varmasti aika paljon niistä syistä, jotka johtivat eroon ja miten osapuolet suhteensa kokivat? Kyllähän jotkut katuvat itsekin sitä eroa jälkikäteen, ja kaipaavat ex-kumppania, mutta se on siinä vaiheessa yleensä jo liian myöhäistä.

Ja sitten on näitä pariskuntia, jotka eroavat sulassa sovussa ja eronkin jälkeen viettävät viikonloput, lomat yms. yhdessä.

Minusta se on aika käsittämätöntä ja outoa sekä estää hyvin tehokkaasti uudet suhteet molemmilta osapuolilta, mutta jostain syystä he ovat kokeneet tärkeäksi virallisesti erota, vaikka käytännön tasolla mikään ei ole muuttunut.

Vaikea sanoa.

Asia erikseen ovat suhteet, joissa on paljon riitoja, päihteitä, väkivaltaa jne. niissä ainoa oikea ratkaisu on usein ero.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Mielestäni kaikkien ihmissuhteiden ei ole tarkoitus kestää koko elämää. Jossain vaiheessa joku juttu toimii, sitten myöhemmin ei syystä tai toisesta toimikaan. On fiksua erota kun huomaa että tässähän vaan molempien pinna kiristyy."

Ja kuinka oletatte lastenne toimivan eron jälkeen vaikeissa elämäntilanteissa tai ihmissuhteissa, joissa "pinnaa vähän kiristää"? Uskotko, että eronneille pareille lastenkasvatus olisi helpompaa? Sinun ja ex-kumppanisi ongelmiin tulevat lisäsuolana taloudelliset vaikeudet, vähemmän perheen yhteistä oloa ja lapsen henkiset oireilut.

Ainakin lapsella on eron jälkeen helpompaa kun ei tarvi kuulla äiti haukkuvaa ja kaikesta kiukuttelevaa ja raivoavaa isää.

Sarjapettäjän maine on usein elinkautinen.

Vierailija wrote:

Niin no, riippuu varmasti aika paljon niistä syistä, jotka johtivat eroon ja miten osapuolet suhteensa kokivat? Kyllähän jotkut katuvat itsekin sitä eroa jälkikäteen, ja kaipaavat ex-kumppania, mutta se on siinä vaiheessa yleensä jo liian myöhäistä.

 

Ja sitten on näitä pariskuntia, jotka eroavat sulassa sovussa ja eronkin jälkeen viettävät viikonloput, lomat yms. yhdessä.

Minusta se on aika käsittämätöntä ja outoa sekä estää hyvin tehokkaasti uudet suhteet molemmilta osapuolilta, mutta jostain syystä he ovat kokeneet tärkeäksi virallisesti erota, vaikka käytännön tasolla mikään ei ole muuttunut.

Vaikea sanoa.

Asia erikseen ovat suhteet, joissa on paljon riitoja, päihteitä, väkivaltaa jne. niissä ainoa oikea ratkaisu on usein ero.

Juuri näin. Eivät osaa päästää irti.

Hupaisimipia ovat tyypit jotka vetävät läheisriippuvuuskortin esiin joka käänteessä kun heppoisin perustein eroamista vähänkään tuo esiin. Siis silloin kun ei väkivaltaa, päihteitä, pettämistä.

Loppu viimein he itse ovat menettämisen pelkoisia ja sitoutuniskammoisia ihmisiä. 

Vierailija wrote:

Kai ne nyt on heppoisia, kun yhteenkin mentiin heppoisin perustein.

Kuka esimerkiksi yli 30-vuotias eronnut menee enää uusperheeseen miettimättä ja harkitsematta tarkkaan asiaa. Joku henkisesti keskenkasvuinen?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Senkun sanot. Kuka estää? Sinä et kylläkään toisten syistä mitään tiedä niin saatat vaikuttaa vähän typerältä.

Syyt ei tässä ole oleellinen. Kunnioitus avioliitto-instituutiota kohtaan on heikentynyt. Ei pitäisi mennä avioon jos ei sitä kestä.

 

Mitä kunnioitusta joku instituutio tarvitsee? Se on täysin eloton lakitekninen järjestelmä eikä mikään loukkaantuva osapuoli. Ja ulkopuolisten loukkaantumisilla nyt ei varsinkaan ole mitään merkitystä.

Joo, ulkopuolisten loukkaantumisella ei varsinkaan ole mitään merkitystä jos sanoo että ihmiset eroilevat liian helposti. Siinähän loukkaantuvat.