Onko lääkärin työ kivaa?

Kiitos paljon vastauksista! Lisää saa toki kertoa jos tulee mieleen. :)
t. ap

ja aloitusviestistä jäi se, että olen yhdeksännellä luokalla ja pitäisi kohta valita lukio jne.

No kyllähän lääkärit yleensä johonkin erikoistuu. Kannattaa lukea lukiossa pitkää matikkaa ja luonnontieteitä, jos lääkikseen haluat.

ps. lähes kaikki työ on syvältä, useimmat ihmiset käyvät töissä ainoastaan rahan takia ja/tai koska luterilainen työetiikka on iskostettu niin syvälle kalloon, että joutenolo olisi kauhistus ja sitä harjoittamalla leimautuisi luuseriksi.

Pitkä matikka ei ole välttämätön.

Monipuolista. Paljon erilaisia työskentely mahdollisuuksia. Motivoi palkka päivänä.

Onko lääkärin työ sellaista, että on kiva tunne aina lähteä töihin? T. Toinen kiinnostunut, jolle työssä viihtyminen on hyvin tärkeää, ei vain palkkapäivä

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:34"]

Monipuolista. Paljon erilaisia työskentely mahdollisuuksia. Motivoi palkka päivänä.

[/quote]

Onko etua sisään pääsyssä, jos osaa yhdys sanat?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:57"]

Olen itse kyllä hammaslääkäri, mutta onhan työssä samoja piirteitä kuin yleislääkärin työssäkin: Pitää olla hyvä muisti ja ainakin yleisemmät sairaudet ja lääkitykset osata hyvin, pitää olla hyvä kokonaisuuksien hallinta ja ongelmanratkaisukyky, pitää pystyä tekemään päätöksiä nopeasti, oltava rauhallinen stressaavissa tilanteissa ja omassa työssäni (ja kirurgin työssä) ainakin sorminäppäryys auttaa paljon. Työ on parhaimillaan todella palkitsevaa, mutta huonona puolena myös todella kuormittavaa aika ajoin. Potilaista suurin osa oikein mukavia, mutta sitten joukkoon mahtuu niitä todellisia mätämunia... Kovin herkkänahkainen ei jaksa työssä. Moni lääkäri ylläpitääkin tietynlaista vähän kusipäistä suojamuuria, se auttaa paljon, kun potilaat aukovat päätä ja hoitajat hyppivät varpaille. Lääkäreillä on niin paljon eri erikoistumisaloja, että uskon, että jokaiselle löytyy itselle sopiva. 

[/quote]

Veikkaus, että hammaslääkärin työ on 'helpompaa' ja 'kivempaa' mitä esim. tavallisen terveyskeskuslääkärin. Ihan tutkitustikin työmotivaatio/työssä viihtyminen on hammaslääkärien keskuudessa korkea, samaa ei ole todettu lääkärien kohdalla.

Olen itse kyllä hammaslääkäri, mutta onhan työssä samoja piirteitä kuin yleislääkärin työssäkin: Pitää olla hyvä muisti ja ainakin yleisemmät sairaudet ja lääkitykset osata hyvin, pitää olla hyvä kokonaisuuksien hallinta ja ongelmanratkaisukyky, pitää pystyä tekemään päätöksiä nopeasti, oltava rauhallinen stressaavissa tilanteissa ja omassa työssäni (ja kirurgin työssä) ainakin sorminäppäryys auttaa paljon. Työ on parhaimillaan todella palkitsevaa, mutta huonona puolena myös todella kuormittavaa aika ajoin. Potilaista suurin osa oikein mukavia, mutta sitten joukkoon mahtuu niitä todellisia mätämunia... Kovin herkkänahkainen ei jaksa työssä. Moni lääkäri ylläpitääkin tietynlaista vähän kusipäistä suojamuuria, se auttaa paljon, kun potilaat aukovat päätä ja hoitajat hyppivät varpaille. Lääkäreillä on niin paljon eri erikoistumisaloja, että uskon, että jokaiselle löytyy itselle sopiva. 

Onhan se varmasti hienoa kuunnella päivästä toiseen ihmisten valitusta milloin mistäkin.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:50"]

Onko lääkärin työ sellaista, että on kiva tunne aina lähteä töihin? T. Toinen kiinnostunut, jolle työssä viihtyminen on hyvin tärkeää, ei vain palkkapäivä

[/quote]

Ei todellakaan ole aina kiva tunne lähteä kotiin. Yleensä olo on ihan kaikkensa antanut, mutta silti harmittaa, ettei suoriutunut jostain paremmin. Pahinta, jos omalla inhimillisellä virheellään on aiheuttanut haittaa potilaalle. Potilailla on myös vakavia sairauksia, joiden ennuste on huono ja sen huonon uutisen kertominen on todella rankkaa ainakin itselleni. Kirsikkana kakun päällä ovat tietenkin nämä tavallisen flunssan takia päivystystä kuormittavat potilaat ja juopot, joita parsitaan kasaan kymmenettä kertaa samassa kuussa. 

Työ on todella monipuolista, vaativaa ja palkitsevaa. Joka päivä on kiva mennä töihin, työyhteisöt ainakin minun kohdallani ovat aina olleet mukavia ja kannustavia. Lääkärin ammatti on enemmän elämäntapa kuin ammatti. Välillä on rankkaa ja parhaansa pitää tehdä aina. Stressinsieto kehittyy ammattitaidon myötä. Eri erikoisaloja on niin paljon, että jokaiselle löytyy omansa (niin intro- kuin ekstrovertillekin, ortopedin ei tarvitse hallita edes yhdyssanoja, vitsivitsi). Mielenkiintoisen työn bonuksena arvostettu ammatti, yleensä hyvä palkka ja varma työpaikka. Paljon pitää tehdä töitä opiskelupaikan ja opintojen eteen tai olla huippuälykäs. Viikkotunteja tulee enemmän kuin 38 ja perhe voi kärsiä. En siltikään vaihtaisi (tai korkeintaan eläinlääkäriin) :)

Moi. Aloitan kertomalla, että itse en ole lääkäri mutta veljeni on. Lääkäriksi pitää todella haluta ja olla itsensä kehittämisestä kiinnostunut. Veljeni yritti lääkikseen kolmesti ennen kuin pääsi sisään. Lukiossa valitut pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia auttavat paljon lääkikseen haussa. Opiskeluvuodet olivat rankkoja, mutta veljeni todella halusi lääkäriksi ja valmistuikin. Katunut hän ei ole, pitää työstään mutta työolot eivät aina ole parhaimmat mahdolliset. Työ riippuu siitä mihin erikoistut ja missä olet töissä. Terveyskeskuksessa ollessa työpäivät venyvät usein pitkiksi ja työ on ajoittain erittäin hektistä. Vessa- ja ruokataukoja ei ole paljoa ole ja se on aika normi. Lääkärin työ opettaa ja vaatii paljon kärsivällisyyttä. Vastaanotolle tulee ihmisiä laidasta laitaan ja kaikki ovat samanarvoisia. Vanhemmat joiden lapsi saattaa oireilla paljon ja oireet lopettaisi yksi rokote, mutta koska vanhemmat eivät usko rokotteisiin lapsen oireet eivät parane kunnolla. Ylipainoinen henkilö kenen polvet huutavat hoosiannaa, mutta kuka ei suostu laihduttamaan ja vaatii vain kipulääkkeitä ja leikkauksia polviinsa. Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta valitettavan yleisiä silti. Lääkärin ammatti on ammatti mitä et voi "laittaa pois päältä". Kun kello lyö viisi ja tekisi mieli lähteä kotiin, hommat on kuitenkin hoidettava loppuun. Jotkut asiat saattavat jäädä kummittelemaan mieleen työpäivien jälkeen pitkäksikin ajaksi. Työ on kuitenkin parhaimmillaan erittäin palkitsevaa ja haastavaa. Veljeni todella pitää työstään ja se sopii hänelle. Päivien pituus ja vapaa-ajan vähäisyys joskus näkyy hänestä, mutta toisaalta hän valmistui vasta muutama vuosi sitten joten rutiinin puutteestakin se voi johtua. Tsemppiä jos päätät valita lääkärin tien, se on vaativa ja haastava, mutta palkitseva :)

Minun veljeni on taas hammaslääkäri (yksityinen praktiikka). Palkka on hyvä, toisaalta tämä on yrittäjällä kiinni siitä kuinka paljon haluaa ottaa vastaan potilaita. Pääsääntöisesti hän pitää työstään mutta joskus moittii sitä monotoniseksi (vrt. lääkärin työ). Suomalaisittain erittäin hyvä palkka kuitenkin motivoi.

Hyvä ap, kyllä kannattaa lääkikseen tähdätä jos se kiinnostaa. Olen omiakin lapsiani siihen rohkaissut, koska lääkäreillä on varmasti töitä ja heitä arvostetaan yhteiskunnassa. Mutta pyri tulemaan hyväksi lääkäriksi, sellaiseksi joka kunnioittaa potilaitaan ja on kiinnostunut ihmisestä sairauden takana. Älä mene alalle vain rahan tai glamourin takia koska rahan eteen joutuu tekemään lääkärikin yleensä töitä ja työ on usein karua ja raskasta.

Moi miten on lukio alkanut? Tähtäätkö vielä lääkikseen?

et osaa säkään

Kiva duuni. Nyt olen jo uran loppupuolella. Kovasti piti tehdä töitä opiskellessa ja uran alkuvaiheessa: lukea yökausia, päivystää monta päivää putkeen, pelätä, että,tapat potilaan. Itsavarmuus kasvaa töitä tehdessä ja nyt kokeneena on mukava mennä töihin ja kiitolliset potilaat antavat tunteen työn mielekkyydestä.

Voin vaikuttaa työn määrään ja työaikaan ja ei tarvitse pelätä työttömyyttä. Harvalle yli viisikymppiselle naiselle head hunterit soittelevat tämän tästä ja pyytävät töihin.

En keksi, mikä olisi parempi duuni.

Olen lastenlääkäri sairaalassa. Työni on haastavaa, stressaavaa, mutta myös palkitsevaa. Lääkärin työssä opiskelu on jatkuvaa myös valmistumisen jälkeen. Pääosa tästä opiskelusta tapahtuu vapaa-ajalla. Päivystävillä aloilla työsidonnaisuus on kova ja töihin saatetaan kutsua vapaaltakin, jos apua tarvitaan.

Lääkärin työssä pitää pystyä tekemään päätöksiä ja kantamaan vastuuta. Epävarmuutta tulee sietää. Hyvät ihmissuhdetaidot ja sopiva määrä empatiakykyä on myös eduksi.

Palkkaus on pääosin hyvä, mutten kyllä tunne lääkäriä joka palkan vuoksi työtä tekisi. Enemmän tämä lääkäriys on elämäntapa.

Olen erikoistunut lääkärinä kahteen erikoisalaan. Työ ollut kaikkea väliltä kauheaa-innostavaa. Pääsääntöisesti hyvin rankkaa. Epävarmuuden tunnetta olen oppinut sietämään vuosien saatossa. Parasta ja pahinta työssä ovat olleet kollegoiden tuki ja tuen puute. Toiseksi pahinta on kiire, näen ajoittain edelleen painajaisia todellisista tilanteista kun tk-päivystyksessä tietojärjestelmä kaatui ja odotustila oli täynnä vihaisia potilaita tai ensiavussa oli yhtä aikaa kolme välitöntä hoitoa vaativaa potilasta ja minä yksin heistä vastaamassa. Päivystysvuorot sairaalassa ovat 17h (ensin 7,5h päivä + 17h päivystys ja 2-3h tarkkailuosaston kierto) eli työvuoron pituus oli näin ollen 26-27h. Päivystyksiä 3-6 kuukaudessa. Valvoneena ja väsyneenä virheen tehdessä olet yksin vastuussa, järjestelmä pesee kätensä täysin! Olen itkenyt päivystäessäni, valvonut öitä ahdistuneena päivystyskämpässä, pelännyt lähteä kotiin iltapäivystyksestä koska juuri vankilasta vapautunut potilas on uhannut tappaa minut. Päälleni on oksennettu, naamalleni syljetty, leukaani potkaistu niin että taju meinasi mennä, minua on lähennelty, nimitetty, olen piileskellyt päivyksen lasikopin pöytien alla kun muuten tyhjässä odotustilassa hyvin aggressiivinen potilas uhkaa ampumisella. Poliisin tulo tuntui tuolloin kestävän pitkään! Työ on ihan muuta kuin kuvittelin lukiossa ollessani. Paljon raadollisempaa ja kuluttavampaa. Vuosien saatossa muiden ammattien työtehtäviä on siirtynyt lääkäreille, lähinnä sihteerien ja osin hoitajienkin työt, huonot ja toimimattomat potilastietojärjestelmät kuormittavat paljon. Tilastoinnit ja hyvin tarkka kirjaaminen vaatii paljon työaikaa. Jos potilaalle sattuu jotain niin sitä mitä ei ole kirjattu sitä ei ole tehty eli vahinkotilanteessa ainut mihin voit tukeutua on tarkat potilaskirjaukset, joiden tekoon useinkaan ei ole riittävästi aikaa, ainakaan työajan puitteissa! Nykyään lääkärin työn tekeminen hyvin on tehty lähes mahdottomaksi. Liian vähän aikaa, liian vähän hoitopaikkoja. Aika menee paljolti muuhun kuin varsinaiseen lääkärin työhön. Turhauttavaa ja surullista. Jo aikoinaan nuorena lääkärinä osittain huonon seniorituen ja liian suuren työmäärän aiheuttaman unettomuuden sekä todennäköisesti perinnöllisen altiuden vuoksi sairastuin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Viime vuosina ehkä seniorituki on nuorilla lääkäreillä parempaa mutta kiire ei näyttäisi ainakaan helpottaneen. Karu totuus on kuitenkin se että kiireessä huonosti tutkittu ja hoidettu potilas tulee kaikkein kalleimmaksi yhteiskunnalle. Pian 20 vuotta tätä työtä tehneenä olen tullut elämässäni tienristeykseen, aion keskittyä omaan henkiseen hyvinvointiini ja hakeuduin ihan toiselle alalle, harmittaa etten uskaltanut tehdä tätä päätöstä jo vuosia aiemmin! Eli jos raha on tärkeintä voit alkaa lääkäriksi, jos hyvinvointisi niin suosittelen ihan toista alaa!