Varakas isovanhempi miksi et anna mitään lapsillesi tai lapsenlapsillesi?
Taas oli aloitukseni poistettu ennen kuin ehdin lukea vastauksia. Tosi harmi, koska tämä aihe painaa minua ja ahdistaa. Yritän vain ymmärtää ajatusta käytöksen takana, ja se on tosi vaikeaa.
Meillä siis isovanhemmat, jotka ovat keskivertoa selvästi varakkaampia, suvussa on vanhaa rahaa, ovat sitä perineet molemmilta puolilta, mutta eivät meitä ole koskaan tukeneet mitenkään, eivätkä esim koskaan antaneet lapsenlapsilleen juuri mitään. Koskaan eivät kysele mitä haluaisivat lahjaksi tai tarvisivat jos kutsutaan synttäreille. Joskus ovat antaneet ihan jotain vanhaa rojua, josta jopa ovat puhuneet että haluavat eroon.
Me olemme perheenä olleet viime vuodet todella tiukilla yleisen taloudellisen tilanteen johdosta. Teen itse kahta työtä, samoin mieheni (ihmettelen, miten tätä pidetään trollina, kun tiedän monia omalla alalla työskenteleviä jotka tekevät useampaa työtä). Vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Lisäksi on tietenkin lapset hoidettavana ja omassa terveydessäkin on ollut haasteita.
Samalla isovanhemmat odottavat kuitenkin että heitä tullaan itsestäänselvyytenä nopeasti auttamaan kun tarvitsevat apua. Saattavat olla jopa vihamielisiä ja katkeria jos heitä ei päästäkään auttamaan. Vaikka yksinkertaisesti ei ole edes aikaa! Ja kyllä töytyy sanoa, että kun ei apua olla saatu ei pikkulapsiaikaan, ei silloin kun on ollut taloudellisesti tiukkaa, ei milloinkaan kun on ollut haasteita, niin ei rehellisesti edes huvita hirveästi olla auttamassa.
Kommentit (153)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Keksitty juttu! Ilmeisesti sama tyyppi satuilee noita samantyyppisiä aloituksia tämän tästä. Kirjoitustyylistä ja -sävystä tunnistaa. Keksisi joskus jotakin iloisempaa ja kohottavampaa ikuisen anoppi-/appiukko-/isovanhempi-valituksen sijaan.
Miksi olisi keksitty juttu?
Miehen perheessä on rahaa. Miehen vanhemman sisarukset ovat kaikki ostaneet lapsilleen ensiasunnot ja avustaneet avokätisesti nuoria perheitä. Miehen vanhemmat eivät ole avustaneet meitä millään tavalla koskaan. Syynä on juurikin tuo, että mukamas opettavat itse pärjäämään. Mielestäni se on vaan tekosyy että voi hyvällä omalla tunnolla pitää kaikki itsellään. Ovat juurikin näitä, jotka sitten kehuskelevat jatkuvilla ulkomaanmatkoillaan ym. Kyllähän se vähän ärsyttää, kun itse matalapalkka-alalla raataa pitkää päivää ja aikoinaan
varmaan hoidan sitten heidätkin, tosin en ilmais
Jokainen päättää itse miten rahansa käyttää. Jos muut sisarukset auttavat ei se velvoita miehesi vanhempia auttamaan. Minusta on typerää ahnehtia muiden rahoja, olisitte itse kouluttautuneet alalle, josta saa hyvää palkkaa. Minä ja mieheni teimme näin eikä me olla koskaan vanhempieni rahoja kaivattu. Meillä olisi ollut mahdollisuus säästää lapsilisät lapsille, mutta emme näin tehneet. Minusta jokaisen sukupolven pitää itse tehdä omat rahansa eikä odottaa muilta tukea. Kun lapsemme menevät opiskelemaan yliopistoon autamme heitä jonkun verran mutta he todella saavat myös itse tehdä töitä. Oma elintaso pitää osata sopeuttaa saamiinsa tuloihin ja opiskeluaika antaa tähän kullanarvoisen mahdollisuuden.
Täällä on paljon kommentteja missä puhutaan että varakkaiden vanhempien pitäisi auttaa pienituloista lapsen perhettä. Jos ei näin tee, niin on itsekäs ja ahne. Jos kyseessä olisi toisinpäin oleva kirjoitus. Pienellä eläkkeellä kituuttava vanhempi pitäisi törkeänä ettei hänen varakas lapsensa auta häntä taloudellisesti. Mikä olisi vastaus? Ei kuulu todellakaan auttaa, olet ahne kun haluaisit toisen rahat.
Vierailija wrote:
Täällä on paljon kommentteja missä puhutaan että varakkaiden vanhempien pitäisi auttaa pienituloista lapsen perhettä. Jos ei näin tee, niin on itsekäs ja ahne. Jos kyseessä olisi toisinpäin oleva kirjoitus. Pienellä eläkkeellä kituuttava vanhempi pitäisi törkeänä ettei hänen varakas lapsensa auta häntä taloudellisesti. Mikä olisi vastaus? Ei kuulu todellakaan auttaa, olet ahne kun haluaisit toisen rahat.
Itsekkäistä syistä lapset tähän maailmaan hankitaan. Vähintä mitä voit vanhempana tehdä on rakastaa lapsiasi ja auttaa heitä JOS sinulla siihen on rahkeita.
Oletteko keskustelleet aivan suoraan (ystävällisesti, mutta kiertelemättä)? Eli oletteko kertoneet, millaista teillä on, mitä toivoisitte heiltä, ja miltä heidän pyynnöt tuntuvat teistä? Ja oletteko kuunnelleet heitä keskeytyksettä ja yrittäneet ymmärtää?
Kerrot, että vanhempasi ovat perineet. Ovatkohan hekään saaneet mitään tukea ennen kuin ovat saaneet perinnöt? Heistä voi esimerkiksi tuntua luonnolliselta, että sitten saa seuraava polvi, kun edellinen kuolee pois. (Tunnen tällaisia ihmisiä, vaikka itse en ajattelekaan aivan näin suoraviivaisesti.)
Toiseksi ette voi tietää, paljonko heillä on varallisuutta, että paljonko perinnöistä on mennyt lainojen maksuun ja paljonko on jäänyt käteen. (Eikä vanhemmillasi ole velvollisuutta kertoa, elleivät halua.)
Elämä on kovaa monella tapaa. Aikuisuus on nimenomaan taloudellisen vastuun kantamista, eikä se ole niin yksinkertaista kuin lapsena ajattelin (opiskelee, menee töihin, sitten on varaa perheeseen ja taloon ja ja ja…). Niukkuutta on ollut monesti minullakin, vaikka tein asiat ns. oikein.
Millaiset välit teillä on muutoin vanhempiin? Ovatko he olleet rakastavia, huolehtivia ja tehneet velvollisuutensa aikoinaan, kun olit lapsi? Jos ovat, kannattaisi keskittyä pitämään välit hyvinä. Jos he auttavat jollain tavalla, ajattele sen olevan plussaa. Et ole oikeutettu vaatimaan heiltä (niin kuin eivät hekään teiltä).
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Täällä on paljon kommentteja missä puhutaan että varakkaiden vanhempien pitäisi auttaa pienituloista lapsen perhettä. Jos ei näin tee, niin on itsekäs ja ahne. Jos kyseessä olisi toisinpäin oleva kirjoitus. Pienellä eläkkeellä kituuttava vanhempi pitäisi törkeänä ettei hänen varakas lapsensa auta häntä taloudellisesti. Mikä olisi vastaus? Ei kuulu todellakaan auttaa, olet ahne kun haluaisit toisen rahat.
Itsekkäistä syistä lapset tähän maailmaan hankitaan. Vähintä mitä voit vanhempana tehdä on rakastaa lapsiasi ja auttaa heitä JOS sinulla siihen on rahkeita.
Nyt eläkkeellä olevat eivät ole hankkineet lapsia itsekkäistä syistä. He ovat hankkineet lapsia koska niin on kuulunut tehdä. Ei ennen mietitty halutaanko lapsia. Jos mentiin naimisiin niin niitä kuului tehdä. Nykyään lapsia hankitaan itsekkäistä syistä ja yhtä itsekkäistä syistä niitä jätetään hankkimatta. Silti vieläkään ei ole kovin helppoa olla vapaaehtoisesti lapseton. Oleellista olisi se että niitä lapsia tehtäisiin vaan sen verran kun pystyy itse elättämään. Jos jo lasta hankittaessa eletään lähes kädestä suuhun niin sitten voi katsoa peiliin jos rahat ei riitä.
Vierailija wrote:
Tuskinpa ap:n vanhemmatkaan olivat perineet vielä ap:n ikäisinä mitään vaan joutuivat silloin itse selviämään vähemmällä. Se monilta perintöä ahnaasti kärkkyvältä vain sopivasti tahtoo unohtus. Vähintään odotetaan kuten ap että isovanhemmat takaavat helpon elämän koko aikuisiän.
Ap:n vanhempia oli autettu avokätisesti juurikin Ap:n isovanhempien toimesta kun heillä lapset oli pieniä.
Minä toivon saavani jossakin vaiheessa lapsenlapsia. Haluan olla mukana heidän elämässä ja auttaa hoitamisessa. En kuitenkaan halua olla mikään viikonloppuhoitaja, jonka luokse lapsenlapset automaattisesti työnnetään viikonloput viettämään. En myöskään suostu olemaan mikään raha-automaatti, josta voi aina hakea rahaa kun tulee vähän tiukkaa. Jos esim. vanhemmat haluavat antaa lastensa harrastaa kalliita harrastuksia, tulisi heillä myös olla varaa maksaa ne ihan itse.
On muistettava että ennen hyviä ehkäisyjä lapsia tuli, halusi tai ei.
Lapsuudesta muistan 50- luvulta kun naapurin emäntä ( maalla oli tapana) kävi kuusijuhlissa ja äitienpäiväjuhlissa. Lapseton , joskus pyyhki kyyneleitään. Äitini sanoi häneltä kaikki raskaudet menneen kesken tai vauva kuoli kohta synnyttyään.
En tiedä tunnettiinko silloin jo rhesus- ongelmaa.
Toiset on vaan itsekkäitä. Eikös se niin mene, että köyhä antaa vähästään ja rikas ei anna mitään paljostaan. Ahneus iskenyt vanhoilla päivillä. Voi olla yksinäistä kuolinvuoteella.
Vierailija wrote:
Täällä on paljon kommentteja missä puhutaan että varakkaiden vanhempien pitäisi auttaa pienituloista lapsen perhettä. Jos ei näin tee, niin on itsekäs ja ahne. Jos kyseessä olisi toisinpäin oleva kirjoitus. Pienellä eläkkeellä kituuttava vanhempi pitäisi törkeänä ettei hänen varakas lapsensa auta häntä taloudellisesti. Mikä olisi vastaus? Ei kuulu todellakaan auttaa, olet ahne kun haluaisit toisen rahat.
No jos lapsi oikeasti varakas ja rakastaa vanhempaansa, niin takuulla auttaa. Itse ainakin ilman muuta auttaisin, ei epäilystäkään, jos siis tilanne olisi tämä. Harvemmin se vaan nykyään menee noin päin. Johan siitä on ollut mediassa ja muutenkin tiedetään, että nykyiset 30-40v eivät koskaan tule vaurastumaan samalla tavalla kuin vanhempansa. Siitäkin syystä tulisi ilman muuta isovanhempien auttaa nuorempia sukupolvia jos rahaa on. Jos sitä ei ole, niin se on sitten asia erikseen. Myös rikkaita vanhuksia on kuitenkin paljon, ainakin pk-seudulla.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Täällä on paljon kommentteja missä puhutaan että varakkaiden vanhempien pitäisi auttaa pienituloista lapsen perhettä. Jos ei näin tee, niin on itsekäs ja ahne. Jos kyseessä olisi toisinpäin oleva kirjoitus. Pienellä eläkkeellä kituuttava vanhempi pitäisi törkeänä ettei hänen varakas lapsensa auta häntä taloudellisesti. Mikä olisi vastaus? Ei kuulu todellakaan auttaa, olet ahne kun haluaisit toisen rahat.
Itsekkäistä syistä lapset tähän maailmaan hankitaan. Vähintä mitä voit vanhempana tehdä on rakastaa lapsiasi ja auttaa heitä JOS sinulla siihen on rahkeita.
Nyt eläkkeellä olevat eivät ole hankkineet lapsia itsekkäistä syistä. He ovat hankkineet lapsia koska niin on kuulunut tehdä. Ei ennen mietitty halutaanko lapsia. Jos mentiin naimisiin niin niitä kuului tehdä. Nykyään la
Jaa. Mitäs tuohon enää voi sanoa. Sinun näkemys on varmasti ainoa oikea.
En halua tukea vihervasemmistolaista ajatusmallia, jota saajat edustavat. Siis koska kannettu vesi ei kaivossa pysy, vaan jakaisivat tuen taas edelleen, kunnes kohta olisivat taas yhtä köyhiä ja vinkumassa jostain toisen tienaamaa rahaa vastikkeetta.
Olen samaa ihmetellyt. Anoppi on saita ja pihi. Jos jotain joskus antaa, niin omia vanhoja risoja tavaroitaan tai on ostanut (väärän kokoisia) vaatteita lapsille kirpputorilta. Mun mies on joskus pyytänyt rahaa jos ollaan oltu pulassa ja hänen isä sitä on antanut pitkin hampain. Sekin ehdollista ja pitää tehdä monia palveluksia rahaa vastaan. Minun vanhemmilla on myös rahaa. Äitini sai juuri ison perinnön (oman äitinsä) ja euroakaan ei antanut minulle. En pyytänyt, eikä hän ole tarjonnut. Kirpputoritavaraa ei sentään työnnä meille.
Omille lapsilleni aion antaa rahaa ja avustaa heitä mahdollisuuksieni mukaan. Tiedän kuinka kurjaa on olla nälissään ja kylmissään ja isossa rahapulassa. En ymmärrä kuinka voi jättää oman lapsensa heitteille. Ei mahdu minun sydämeen.
En ymmärrä. Lisäksi kannattaisi alkaa siirtää lapsille varallisuutta jo verovapaana mitä voi, esim. lahjana maksimimäärä.
Olen vasta 40v itse ja nyt jo suunnittelen miten saisin minimoitua lasteni perintöverot. Meidän suvussa on aina mietitty fiksusti raha-asiat, mutta miehen suvussa ei ilmeisesti ajatella kuin omaa napaa...
Haluaako miehen varakkaat vanhemmat lahjoittaa rahaa ennemmin verottajalle kuin lapsilleen? Ei voi tietää.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Juuri toissapäivänä siirsin 5000 euroa ennakkoperintöä lapseni tilille. Nuorella on työpaikka, mutta edessä on muutto toiselle paikkakunnalle ja muutoissa on aina ylimääräisiä kuluja.
En hilloa rahoja tileillä, vaan panen hyvää kiertämään.
Paljonko maksoit veroa tuosta maksamastasi ennakkoperinnöstä? Tai siis paljonko lapselle jää siitä käteen?
4999e/ 3 vuodessa niin ei mene veroa.
Siirsin myös äskettäin lapsilleni tuon summan. Nyt on hyvät ostomarkkinat, joten laittavat osan sijoituksiin ja osan käyttävät kivaan matkaan. Maksan tästä edeskin verovapaan summan. Lisäksi verotus sallii myös muun auttamisen.
Jos on ylimääräistä, kannattaa siirtää eläessään verovapaasti lapsille ja lapsenlapsille, Tai kelle tahansa, jolle haluaa antaa rahaa.
Vierailija wrote:
Toiset on vaan itsekkäitä. Eikös se niin mene, että köyhä antaa vähästään ja rikas ei anna mitään paljostaan. Ahneus iskenyt vanhoilla päivillä. Voi olla yksinäistä kuolinvuoteella.
Köyhä antaa vähästäänkin. Vaikka syödä ne viimeiset siemenviljat, jotka pitäisi laittaa kasvamaan. Siksi se köyhä pysyy aina köyhänä. Lentokoneessa se happinaamari laitetaan aina ensin itselle, koska muuten kuolet muiden mukana, vaikka naamari päässä pystyisit pelastamaan muita, vaikket kaikkia ehtisikään.
Ei muuten harmittaisi, mutta lasten isovanhemmat on pullamössö-suuria ikäluokkia. Löysä työelämä ja 60 (!!!) vuotiaana eläkkeellä. Kohta ovat 20v lihoneen ja nauttineet elämästään ökyeläkkeillä jotka on revitty nuorten lapsiperheiden selkänahasta.
Tällä hetkellä kukaan normaali työssäkäyvä ei voi olla rikas vaikka palkka olisi mitä. Ja syy on siinä että kaikki rahat riivitään näille eläteille.
Vierailija wrote:
En ymmärrä. Lisäksi kannattaisi alkaa siirtää lapsille varallisuutta jo verovapaana mitä voi, esim. lahjana maksimimäärä.
Olen vasta 40v itse ja nyt jo suunnittelen miten saisin minimoitua lasteni perintöverot. Meidän suvussa on aina mietitty fiksusti raha-asiat, mutta miehen suvussa ei ilmeisesti ajatella kuin omaa napaa...
Haluaako miehen varakkaat vanhemmat lahjoittaa rahaa ennemmin verottajalle kuin lapsilleen? Ei voi tietää.
Sama! Itsekin saman ikäinen ja olen säästänyt lapsille kaikille yli 10 000e ja osa rahoista on sijoitettuna. Toiveena olisi, että voisivat sitten joskus ostaa omat asunnot helpommin. Eikä me olla edes mitään varakkaita, olen hoitoalalla ja mieheni myös aivan normituloinen duunari. Eikä isovanhemmat todella ole koskaan auttaneet tai antaneet rahaa! Omat vanhemmat rutiköyhiä ja miehen vanhemmat eivät vaan ilmeisesti halua antaa rahaa. Mitäpä se minulle kuuluu kun olen miniä, mutta rehellisesti tässä voin sanoa, että en ole oikein koskaan kyllä ymmärtänyt miksi, koska heillä tosiaan on miljoonaomaisuus. Järkevintä olisi tuo, että antaisi lapsille ennakkoperintöä. En siis odota heiltä mitään, mutta itse siis toimisin eri tavalla heidän tapauksessaan. Ehkä ajattelevat elävänsä ikuisesti?
Noloa tuollainen että suvun rahoilla vanhukset rehvastelee ja jälkeläiset elävät köyhyydessä.
Olen itse työssäni (varhaiskasvatus) huomannut sen surullisen asian että kaikki vanhemmat eivät oikeasti, aidosti rakasta lapsiaan. Lapset ovat vaan riesa ja menoerä. Suhtautuminen tuskin muuttuu kun lapsista kasvaa aikuisia ja he saavat lapsia. Vanhempia ja isovanhempia todella on laidasta laitaan. Onnellisia ovat he, kenellä on rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat ❤️ Ja sanomattakin selvää, että raha ei ole ratkaiseva asia. Mutta jos rahaa on yllin kyllin ja kaiken haluaa vaan pitää itsellään, niin kuulostaahan se tosi itsekkäältä ja sitä se varmasti onkin.