Lunastin sukutalon itselleni ja sen jälkeen alkoi tulla vaatimuksia ja haluamisia sieltä ja täältä

Vierailija wrote:

Naapurissa oli tuollainen tilanne, yksi perillisistä osti talon ja sen jälkeen siellä ei ole  näkynyt ketään muita. Jostain syystä omistaja soittelee meille tämän tästä kysellen, näkyykö pihassa autoja. Ei näy. Mahtaa harmittaa, kun tädit ja serkut ei käy siellä edes pihassa.

Eli ihan eri tilanne. Minä tarjoan mielelläni kahvit jos olen paikalla kun tänne tullaan, on täällä käynyt useita serkkuja ja iäkkäämpiäkin sukulaisia ihan sovitusti. Ja saa muutenkin tulla käymään pihassa vaikka en olisi paikalle. Mutta mikä on, ettei siitä voi kysyä? Juuri niiden naapureidenkin takia. Olen kyllä saanut naapurista soiton, että on vieras auto pihassa ym. Ap

Pistä vanhempasi sanomaan sisaruksille en, ettei siellä enää voi ravata kuin omassaan. Että pitää olla sinuun yhteydessä ensin ja sopia kyläilyt siten, että olet paikalla.

Huusiin lukko. Tielle lukittu puomi. Et ole kenellekään tilivelvollinen vanhoista sokerikoista. Muuten suhtaudu huumorilla.

Outoa ettei ihmisillä ole mitään älyä miten toimitaan. Toisten pihoille ei mennä, huussia ei käytetä ja kun tavarat on jaettu niin niiden perään ei enää ruikuteta. Olen itse myynyt oman osuuteni ja ymmärsin heti, että voin talolla käydä vain jos kutsu tulee. Ja minulla oli ja on edelleen todella hyvät välit sukuun.

Rauhan säilyttämiseksi voit toki sallia, että käyvät hengaamassa pihalla. Mitenkään väärin ei ole kuitenkaan pyytää heitä ilmoittamaan, jos käyvät paikalla. Itse asentaisin kameran taloon, jossa ei ole vakituista asutusta. Vetoaisin myös tähän ja se olisi minulla tekosyy pyytää myös ilmoitusta. Ulkohuussiin pistäisin lukon, jos näitä vierailuja on useita ja ulkohuussin käyttö alkaa olla ongelma. Tavaroita en enää tuossa vaiheessa jakaisi.

Nyyttikestit oli mukava idea. Sen voisin toteuttaa yhden kerran. Seuraavana vuonna olisi pallo järkkäämisestä jollain toisella. 

Itsellä ihan samankaltaisia kokemuksia. Serkut ja tädit esim. ottivat kuvia remonteista ja puutarhan kasveista ilman lupaa sometileilleen. Yksi täti varasti taimia ja marjoja.  Mökkeilevät sukulaiset pitivät taloani ilmaisena kahvilana ja toivat kavereitaan sinne ilman lupaa kyläilemään. Kun olisin itse tarvinnut apua, vain talolla oli väliä sukulaisille. Myin talon lopulta pois, kun olin aikani sietänyt sukulaisten kiusaamisen ja valheiden kohteena olemista.

Reagoisin muistuttamalla siitä, että kaikki kiinteistöllä oleva on kaupan jälkeen sinun omaisuuttasi, koska ennen sitä oli jokaisella mahdollisuus hakea pois mummon lupaamat tavarat.

Niin itsehän tekisin kaikille selväksi ettei sinne ole edes pihalle mitään asiaa jos et ole paikalla.Tosin veikkaan että kukaan ei ole niin lapanen ettei olisi näin tehnyt jos tämä asia olisi totta

Vierailija wrote:

Kaupat tehtiin siis täysin yhteisymmärryksessä kaikkien kanssa, hinta neuvoteltiin yhdessä ja se sopi aivan kaikille ja tosiaan siis perilliset jakoivat summan kuten kuuluu. Ihan lakimies asiaa hoiti. Sukulaiset oli onnellisia kun otin paikan huolehdittavakseni. Mutta nyttemmin ei enää tunnu siltä 😄

Eikä kukaan mihinkään talkoisiin halua. Eihän he tätä omista, käyvät vaan. Huussia käyttävät ja minä sitä sitten siivoan kun on purut menneet vähän ohi, paperit loppu. Ja virtsaroiskeita istuimella, anteeksi tämä yksityiskohta. Ap

Katsos lukko huussiin kun et ole paikalla. Ja se riistakamera. 

Meillä melkein sama tarina, mieheni peri isältään mökin (ja tämäkin sopi kaikille)

remontoimme mökin, ruoppasimme rannan ja rakensimme laiturit ja grillikodat.

nyt miehen sisarukset lapsineen kokevat että heillä on oikeus tulla sinne uimaan ja saunomaan, keräämään marjat ja sienet sekä grillailemaan kodassa. Ilman lupaa, tai heidän mielestään pelkkä ilmoitus tekstarina riittää ”poikkeamme mökillä uimassa”

Laitoimme sitten yhdessä miehen kanssa tiukan viestin että mökille ei kenellekään ole asiaa ilman kutsua. Minähän siitä sain syyt niskoilleni muta ei haittaa, saa ainakin olla rauhassa mökillä lomallaan.

Samantapaisia kokemuksia. Ostin sedältä hänen kesämökkinsä, kun hän ei vaimonsa kanssa jaksanut sitä enää pitää, eikä heidän lapsiaan paikka kiinmostanut. Siitäpä varsinainen rumba alkoi. Vanhat ex-omistajat pyysivät lupaa silloin tällöin viettää siellä aikaa. Lupasin. Sitä aikaa haluttiin viettää aika paljon ja kaikkea narinaa alkoi tulla, soittoja, miten tämä ja tuo on nyt niin ja näin ja tästä pitäisi huolehtia ja olenko sitä tai tätä muistanut. Parin vuoden kuluttua tuli jo käyttövuorolistaa ym. Kuluihin eivät osallistuneet, mutta jatkuvaa kommentointia tuli. Vieraitakin sinne omalla "vuorollaan" kutsuivat! 

Lopulta myin mökin pois. 

Ap on ollut alunpein lepsu arvatenkin syystä että ei ole halunnut vaikuttaa hankalalta, mutta olisi pitänyt sopia yhteisesti menettelytavat ja aikataulu miten toimitaan ja mitä niiden loppujen kanssa sitten on lupa tehdä. Kuolinpesän hallinnointi on sen verran spesiaalia että jos siihen tömähtää tavallisella arkikokemuksella niin ei välttämättä onnistu vaikka tahtoa olisikin. 

Kaikki nuo puuttumisen remonttiin ja sisustukseen voit ainakin ignoorata. Sanot vaan että teet omanlaisesi. Joku vartiointitarra on hyvä hankkia oveen tms, ehkä pitää jokusen ei toivotun vieraan loitolla. Ja kyllä voi sanoa ettei sielä omin luvin ole soveliasta käydä. 

Jos perinnönjakosopimus on tehty ja kaikki hyväksyneet ja sitten perintö on jaettu sopimuksen mukaan, niin asia on loppuun käsitelty. Kutsu heitä talkoisiin, maalaustalkoot, perunannostotalkoot, klapintekotalkoot. Kyllä ne norkoilut vähenee. Toki on kohtuullista joskus päästä katsomaan entistä kotiaan.

Sama tilanne meilläkin.Sukulaiset yrittivät hyötyä ja kävivät röyhkeiksikin.Joillekin ei vaan mene perille,että on uudet omistajat.Havittelevat jopa vieläkin taloa itselleen.Portti vähensi kävijöitä ja osa suuttui.

Sano niille kaikille pelisäännöt. Esim. että on ilmoitettava ennen kuin aikoo mennä piknikille tai leiriytymään ja vessa on pidettävä siistinä. Anna jokaiselle porukalle myös jokin tehtävä, kitke kukkapenkki, katsele kasvit, tyhjennä ulkohuussi. Valvontakamera pihalle osoittamaan. Äkkiä käy niin, ettei vieraita enää tule.

kyseessä lienevät omat setäsi ja tätisi?

Vaihdata lukot oviin. Huussin oveen hommaat lukon, samoin kaikkiin muihinkin ulkorakennuksiin. Pihatielle myös lukittu portti. 

Nämä toimet siis, jos sukulaiset eivät suoraa puhetta ymmärrä.

Sukulaisilla selvästi hämärtynyt rajat tuon mökin suhteen. He saattavat kokea oikeutusta mökin  käyttöön, koska se on heidän lapsuudenkoti. Tietenkään heillä ei ole mitään oikeutta pyöriä siellä ominpäin. Osa ihmisistä tarvitsee selkeät rajat ja että niistä puhutaan suoraan. Se saattaa toki aiheuttaa riitaa ja kaunoja, mutta kestämätöntä tuollainen heidän lokkeilunsa on. Tee selväksi, että sinä omistat mökin ja maksatkin kaiken, niin se kyllä antaa sinulle oikeuden päättää ketä siellä käy ja milloin.

Kutsuisin porukan kylään. Jututtaisin tuon asian. Selvittäisin niin, että kaikki sanoisivat sanottavansa.

-jos on luvattu jotain esineitä, niin kertoisivat siinä kaikkien kuullen

- siellä pihoilla käymisestä- voisi sopia, että milloin tulevat, että olisi avoin peli. Minun puolestani siellä voisi käydä, mutta sovittaisiin että milloin.

itse en jonkun talon takia alkaisi riidellä vaan tekisin siitä mahdollisuuden 

Irtaimistosta ajattelisin, etteivät isovanhemmat niitä jaksaneet jakaa-, minä jaksan. Ostin talon.

Moni esine voimilla niille talossa asuneille lapsille (sinun tädit ja sedät/enot) tosi tärkeitä- antaisin.

Keräisin yhdessä tai itse ne johonkin, mistä voivat valita itselleen.

Puhuisin asiat yhdessä kaikkien läsnäollessa. 

Olisin oikeastaan myös kiitollinen, että sitä sukua siinä on. Voisihan olla vaikka tiettyinä päivinä sukutapaamisia. Ne talon lapset kuulostavat aktiiviselta. Voi olla, että jos antaisit tilan, niin he järkkäisivät. Saisitte kaikki kivan yhteyden.

He kaipaavat kotiaan.

Hah, itsellä rintaperillisenä muiden rintaperillisten kanssa vähän sama tilanne! Ei kelvannut kiinteistö muille ja kun minulla oli mahdollisuus ostaa, ehdotin ostavani kiinteistön ja tämä sopi kaikille.

Kauppakirjaan laitettiin ehto, että ennen muuttoa eräänä viikonloppuna jokainen saa tulla hakemaan sen mitä haluaa jäämistöstä ja sen jälkeen kiinteistön ostaja saa tehdä jäämistölle sitä mitä haluaa omaan piikkiin. Tämä viikonloppu sovittiin niin, että kaikille se varmasti kävi.

Noh, kahvit keitettiin torpassa hyvässä sovussa, rintaperilliset kävivät läpi onko jotain mitä haluavat, mutta kun arvoton jäämistö niin ei ketään mikään kude tai puhki ruostunut maitotonkka kiinnostanut.

Tilasin tämän käynnin jälkeen roskalavan ja tyhjensin navetat ja varastot kaatopaikalle. Kun tästä kaatopaikkaroudaamisesta meni tieto muille rintaperilliselle, niin alettiinkin haluamaan sitä sun tätä ja minä olin nyt sitten tienannut sillä ruosteisella maitotonkalla, vaikka oikeasti tämä tyhjennyslysti maksoi minulle 1600e ja penniäkään en saanut tai käytännössä mitään säästänyt.

Välithän tässä lopulta meni, mikä edelleen tuntuu ihan utopiselle :/

Meillä sama tilanne. Ostimme isovanhempieni talon ja remppa käynnissä. Jatkuvasti joku on norkoilemassa ja ohi ajaessa kurvaa katsomaan. Omenat häviää puusta, kun ennenkin oli tapana, että saa mamman luvalla ottaa. Joku oli "mamman perennoistakin" näemmä itselleen kimpun leikannut. Pihalle tullaan kiertelemään vaikkei olla kotona tai vaikka ollaan kotona. Ihan kuin talo olisi jokin yleinen kievari mihin voi omin luvan ilmaantua ja pihan antimet yhteiskäytössä. Mitä ihmettä ihmiset?! 

Meilläkin setä kävi jatkuvasti omine lupine, oli avainkin vanhaan lapsuuden kotiin jonka osti isäni. Vei sinne romujaan vajaan jne. Tuli viikonlopuksi, ei koskaan kutsunut vastavuoroisesti kylään. Isän kuoltua vaihdettiin lukot. Suuttui.