Lue keskustelun säännöt.
Työkaverimiehen outo käytös
23.10.2023 |
Ollaan tunnettu saman työn puolesta pari kuukautta. Mies vaikutti alkuun tosi mukavalta ja sellaiselta, että meillä juttu luistaa ja huumorintaju kohtaa. Tietyllä tapaa miehen seurassa tuli sellainen kodikas fiilis, tuntuu kuin olisimme tunteneet kauemminkin ja oli kiva olo, että kerrankin mukavat työkaverit. Hän vaikutti ihmiseltä, jonka kanssa voisin olla kaveri vapaa-ajallakin, mutta toki sellaiseen ei tarvitse ryhtyä vaan työkaverit ovat työkavereita.
Tässä vaiheessa kerron, että olen itse varattu enkä etsi seuraa. Hänen statuksesta en tiedä. Tämä topic ei siis ole tarkoitettu niin, että suren etten saa vastakaikua vaan enemmän haluaisin ymmärtää, miksi hän käyttäytyy noin "sekavasti" ja ristiriitaisesti.
Mies on jutellut minulle jotain henkilökohtaisia asioitaankin, kun ollaan nähty. Lomareissuista ja asioista, joita haluaisi tehdä tulevaisuudessa.
Aloin kuitenkin huomaamaan hänessä joitakin merkkejä, jotka alkoivat vaivaamaan ja myöhemmin minä olen kokenut monesti oloni jotenkin hermostuneeksi hänen seurassaan, kun häntä on niin vaikea lukea. Toisinaan olen ajatellut, että eikai hän vaan ole ihastunut tms., mutta sitten en ole kuitenkaan varma.
Miehen katse. Porautuu syvälle silmiin jutellessaan minulle, ja hymyilee aina (myös silmillään) meidän jutellessa. Pokka ei siis pidä, kun katsoo minua silmiin. Olen huomannut, että muiden työkavereiden kanssa pystyy puhumaan vakavasti ja jotenkin rennommin, mutta minulle kun selittää työjuttuja niin aina se hymy tulee sieltä esiin.
Tämä mies on myös alkanut välttelemään, eli ei hakeudu samoihin paikkoihin enää, vaikka välillä pitäisikin (töiden takia). Mutta kun olemme samassa paikassa, niin taas tuo miehen käytös on outoa, jatkuvaa hymyilyä ja silmiin tuijotusta. Jotenkin todella ristiriitaista käytöstä. Viimeksi olimme työporukalla neuvotteluhuoneessa ja muut puhuivat jostain asiasta X, niin hän kiusoitellen heitti asian huumoriksi minuun kohdistaen.. "Roosalla varmaan kävisi asian kanssa näin heh.."
Kun jäämme kaksin, mies saattaa selittää jotain työasiaa, mutta yhtäkkiä huikkaa jotain asioita mitä on esimerkiksi tehnyt viime viikonloppuna. Tuntuu oudolta, että hän niitä haluaa jakaa, kun toisinaan ottaa selkeästi etäisyyttä ja on kirjaimellisesti outo. Kun olemme samassa paikassa, huumorintajumme kohtaa ja meillä on kivaa.
Onko hän ihastunut? Jos ei pitäisi minusta ja välttelee siksi, on todella outoa tuo ihmeellinen "silmäpeli" ja hymyily ja vaivihkaa omien asioiden jakaminen kun vielä ns. työjuttu kesken.
Toki en myöskään haluaisi, että on ihastunut joten sen vuoksi toisaalta hyvä jos ottaa etäisyyttä. Hämmennyttää vain käytös, kun en oikein ymmärrä mitä tässä tapahtuu. Toisinaan vaikuttaa siltä, että haluaa tilaa ja olla rauhassa. Sitten päätän sitä antaa, ja seuraavaksi onkin taas lähettyvillä puhumassa asioistaan ja hymyilemässä, jolloin ajatukseni menee taas enemmän sekaisin hänen tarkoitusperästään. Hän kai saa mutkin jotenkin hermostuneeksi tuolla käytöksellä, koska olen epätietoinen mitä hänen päässä oikein liikkuu ja miksi käyttäytyy näin.
Kommentit (57)
No johan oli pitkä sepustus. Mietit ihan liikaa. Se kertoo sulle jos on ihastunut, en usko että on kovin syviä tunteita hällä. Tulee sinusta mieleen se tyyppi, jolla oli Varatusta tykkääminen -ketju sinun tavastasi kirjoittaa. Ootko sama? Mun kavereista traumatyypit aina pohtii näitä ihastumisjuttuja, sinuna miettisin miksi noin paljon tätä asiaa vatvot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tiedä mistään Varatusta tykkääminen -ketjusta mitään.
Ehkä imen paljon muiden tunnetiloja itseeni ja siksi alan vatvomaan moisia.
AP.
Olet itse ihastunut ja projisoit sen mieheen. Noloa ja päivänselvää.
Huoh. Mitäs väliä tällä millään on jos olet varattu ja ei kiinnosta?
Vierailija wrote:
No johan oli pitkä sepustus. Mietit ihan liikaa. Se kertoo sulle jos on ihastunut, en usko että on kovin syviä tunteita hällä. Tulee sinusta mieleen se tyyppi, jolla oli Varatusta tykkääminen -ketju sinun tavastasi kirjoittaa. Ootko sama? Mun kavereista traumatyypit aina pohtii näitä ihastumisjuttuja, sinuna miettisin miksi noin paljon tätä asiaa vatvot
Huomiohakuinen persoonallisuus....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, tollanen vatvominen on ihan hemmetin rankkaa. Vaikea uskoa että suhun olisi kukaan ihastunut tai että olisit edes varattu.
Minäkin pohdin työkaverin käytöstä. Mutta minä tykkäänkin hänestä. Muiden silmänliikkeet ei taas hetkauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ehkä haluaisin selitellä tätä itselleni jotenkin "parhain päin", että hän EI olisi ihastunut.
Tykkäsin siitä millaiset välit meillä oli, mutta nyt mahd. ihastuminen ahdistaa, kun tietty hankaloittaa asioita eikä tunnu kivalta yhtäkkinen outo etäisyyden ottaminen.
AP.
Ei hankaloita, jos et tee niistä hankalia. Itse pystyn tulemaan ihan hyvin toimeen työkaverin kanssa, vaikka hänellä jonkinmoisia tunteita ehkä minua kohtaan on. Ystävällinen voi olla, mutta flirttiin ei tarvitse mukaan lähteä. Kypsät aikuiset ihmiset osaavat toimia.
Ihan tyypillistä kylmää-kuumaa -vaihtelua, joka sekoittaa vaan päätäsi. Siksi onkin ihan viisasta pitää työpaikalla tietyt asialliset rajat, ettei mene tunnemaailma sekaisin. Vaikutat hyvin kokemattomalta ja nuorelta. Ilmeisesti samanlaisia hämmentäviä miestilanteita tulee vielä useita muitakin eteesi, kunnes opit, että tällaista se nyt vaan on ja että kannattaa pitää vaan pää kylmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule AP, näistä kuvaamasi kaltaisia miehistä on paljon kokemusta. Voin sanoa, että kyseessä ei ole koskaan vakavampi ihastuminen saatikka rakastuminen. Jotkut vain janoavat tuollaista piristystä, eroottista latausta, oman viehätysvoimansa testaamista ynnä muuta. Sen homman tarkoituksena on juurikin saada sinut otteeseen, hämmennyksen ja mukaan siihen peliin. Kukaan ei koskaan tunnusta ääneen tunteitaan. On hyvä ymmärtää tuo peli ja pysyä isommassa porukassa. Ei kannata jäädä yksin työpaikalla, koska silloin tulee aina joku mies ystävystymään, avautumaan ja tuijottelemaan niin, ettet voi mitenkään olla huomaamatta sitä. Jos lähdet siihen kahdenkeskiseen ystävyyteen, joudut melko varmasti ulkokehälle työyhteisössä. Älä anna miesten pyörittää itseäsi. Terveisin kohta kuusikymppinen akka
Siis eikö teillä ole työpaikalla töitä tehtävänä, vai miten sinulla on aikaa pohtia noin paljon tunteitasi työkaverimieheen? Keskity välillä töihisi, ja käy tauoilla isommassa porukassa niin unohtuu työkaverimiehen vahtaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Siis eikö teillä ole työpaikalla töitä tehtävänä, vai miten sinulla on aikaa pohtia noin paljon tunteitasi työkaverimieheen? Keskity välillä töihisi, ja käy tauoilla isommassa porukassa niin unohtuu työkaverimiehen vahtaaminen.
Eikö sinulla ole vapaa-aikaa, jolloin ehdit pohtia asioita? Pohtiminenhan onnistuu vaikka ruuhkabussissa, haravoidessa, iltalenkillä tai illalla sängyssä ennen kuin uni tulee.
Onko ihan mahdotonta keskittyä vain työntekoon.
Huomaa että on liikaa luppoaikaa duunissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se mahdollisesti ihastunut tai sit arvelee että ap on ihastunut ja käyttäytyy siksi oudosti. Mutta anna olla ja jatka elämää, ei ainakaan kannata nyt rohkaista kyseistä henkilöä tai haaveilla hänestä läheisempää ystävää kuin muistakaan. Turha vatvominen tosiaan tekee elämästä hankalampaa.
Molemmat teistä on ihastuneita ja kumpikaan ei halua tehdä asialle mitään, joten sinun pitää vaan antaa olla. Et sinä tuosta miehestä saa mitään ystävääkään.
Pelimiehet pelaa aina.Ja lyövät vetoa. Tärkeintä on, että itse käyttäydyt "reippaasti", etkä mene joutavaan mukaan. Reipasta on jutella vain työasioista, sanoa suoraan ja reippaasti asiansa eikä rupatella muuta, kun se ei kerran toimi näiden kanssa, toimia "tomerasti" rajoja asettaen, toimia vain isommassa porukassa eikä kahdenkesken. Ja varsinkin lopettaa jonninjoutava kuvittelu, arvailu ja liioittelu, ja ne päiväunet. Kun tekee työnsä hyvin, ei jää aikaa turhille hörhöilyille, joista saat vain päänsärkyä.
Mistäpä sitä tietää, eikä se ole niin väliäkään. Onhan noita miehiä meidänkin työpaikalla. Jotkut ovat ihastuneet, toiset eivät. Mitä se haittaa sekään?