En aio ikinä kertoa lapsilleni että isäni ei ole biologinen isäni

Vierailija wrote:

Me sukututkimusta harrastavat olemme kyllä erittäin kiinnostuneita siitä, että verisukulaisuus menee oikein. Tietenkin omaan sukupuuhunsa voi kirjoittaa mitä lystää, mutta kun etsitään oikeita tietoja ja näitä tietoja jaetaan suvussa eteenpäin, niin biologinen sukuhaara on tärkeä. Vaikka se isoisä siellä. Tietenkin sukua voi tutkia myös sen adoptioisän puolelta, sekin on hauskaa ja kiinnostavaa, minkälaisia ihmisiä siinä suvussa on ollut. Mutta oikea verisukulaisuus se vasta tärkeä on. Voihan se olla kova paikka tämän päivän äidille, jos isä on ollut ns. huono tai jostain syystä epäkelpo tälle salaajalle. Mutta ajatelkaa eteenpäin vaikka sata tai kaksi sataa vuotta. Tai ajatellaan sama taakse päin. On kiva, jos joku talon tytär on merkitty mukavan isännän tyttäreksi ja voihan sitäkin sukua tutkia, mutta kuka on se oikea verisukulainen, se on jännää ja tärkeää. Ikävässäkin suvussa siellä takana voi olla jotain merkkimiehiä, hienoja aa

Kerro ihmeessä, miksi verisukulaisuus olisi niin tärkeää?

Älä kerro jos et halua. Se on ennenkaikkea sinun asiasi ja valintasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta.

Eihän sitä verisukulaisuutta voi mitenkään tietää geenitesteilläkään esimerkiksi 1800-luvun puoliväliin, jos seppäsuvun yhden lapsen isä olikin kartanon nuori herra.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Itsellä oli sama tilanne mutta testi hoiti asian ja nyt on sukulaiset tiedossa :) 

Sama juttu minulla. Jonkun uteliaisuus kuitenkin herää joskus. Jos ei omien lasten, niin ehkä lastenlasten.

Olen syntynyt luovutetuilla sukusoluilla, samoin kuin sisarukseni, eikä ole käynyt mielessäkään kertoa nyt vielä pienille lapsilleni asiasta tai alkaa sepittää jostain biologisesta papasta.

Tekevät kaupallisen DNA-testin ihan huvin vuoksi ja läpällä, kun kaikki muutkin tekevät. Ja hups, siinä sivussa alkaa tulla matcheja ihmisistä, joista ei tajua, että mitä ihmeen reittiä nämä täysin vierailta kuulostavat ihmiset voivat olla sukua...

Dna-testit on aikamoista hakuammuntaa kaukaisempien kuin ihan lähisukulaisten kohdalla ja tulokset "sukulaisista" koostuu vain muista saman testin tehneistä eli siis aika pienestä osasta väestöä. Testi ei ole mikään älylaite, vaan sen avulla vaan alkeellisesti vertaillaan näytteitä muihin testin tehneistä ja niistä saadaan osumia. Jos saadaan.

Testit ei siis millään tavalla kerro että juu, se oli se sinun isopapan äidin biologinen isä se naapurin Johan. Testi tuskin edes huomaa koko asiaa, vaikka olisikin.

Vierailija wrote:

Tekevät kaupallisen DNA-testin ihan huvin vuoksi ja läpällä, kun kaikki muutkin tekevät. Ja hups, siinä sivussa alkaa tulla matcheja ihmisistä, joista ei tajua, että mitä ihmeen reittiä nämä täysin vierailta kuulostavat ihmiset voivat olla sukua...

Newsflash, kaikki ihmiset on alunperin sukua toisilleen.

Vierailija wrote:

Dna-testit on aikamoista hakuammuntaa kaukaisempien kuin ihan lähisukulaisten kohdalla ja tulokset "sukulaisista" koostuu vain muista saman testin tehneistä eli siis aika pienestä osasta väestöä. Testi ei ole mikään älylaite, vaan sen avulla vaan alkeellisesti vertaillaan näytteitä muihin testin tehneistä ja niistä saadaan osumia. Jos saadaan.

Testit ei siis millään tavalla kerro että juu, se oli se sinun isopapan äidin biologinen isä se naapurin Johan. Testi tuskin edes huomaa koko asiaa, vaikka olisikin.

No meillä isoisäni oikea henkilöllisyys paljastui tällaisella hupidna-testillä, kun tuntemattomasta sedästä tuli osuma. Setä kyllä kertoi asian oikean laidan.

Yhteisen perimän määrä ei ole kikään vakio edes sisaruksilla. Vaikka olisi ihan täyssisarukset, heillä voi olla keskenään yhteistä perimää 37-60 %. Perimä kun jakaantuu aina satunnaisesti. Jos täyssisaruksilla on yhteistä perimää 39 % ja he tekevät geenitestit, voi olla että toinen saa jostain mätsin ja toinen ei. Dna-testi kun ei osaa lukea eikä ajatella. Se vaan haravoi todennäköisyyksiä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Periytyvien sairauksien takia pitää kertoa. 

Lapsellani epäiltiin jotain harvinaisempaa sairautta ja perinnöllisyysklinikka pyysi kirjaamaan paperille sukulaisten sairauksia ja oireita niin pitkälle kuin suvussa muistetaan. 

Miksi? Eihän siitä kertomisesta ole nitään apua kun kukaan ei tiedä biologisen isän tai hänen sukunsa perinnöllisiä sairauksia eikä niitä ole enää mitenkään mahdollista selvittää.

Lueppa aloitus uudestaan! 

Kaikki eivät tee kaupallisia dna-testejä, ja eiköhän se boomerien into löytää sota-aikaiset biologiset isänsä niiden avulla oli jo laantunut 20 vuoden kuluttua.

Vierailija wrote:

Yhteisen perimän määrä ei ole kikään vakio edes sisaruksilla. Vaikka olisi ihan täyssisarukset, heillä voi olla keskenään yhteistä perimää 37-60 %. Perimä kun jakaantuu aina satunnaisesti. Jos täyssisaruksilla on yhteistä perimää 39 % ja he tekevät geenitestit, voi olla että toinen saa jostain mätsin ja toinen ei. Dna-testi kun ei osaa lukea eikä ajatella. Se vaan haravoi todennäköisyyksiä.

Lähisukulaisilla on niin paljon yhteistä perimää, että heittämällä eroavat pikkuserkuista yms. Kun ottaa matchin iän huomioon, niin sukulaissuhteen laadun päättely on tosi simppeliä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Dna-testit on aikamoista hakuammuntaa kaukaisempien kuin ihan lähisukulaisten kohdalla ja tulokset "sukulaisista" koostuu vain muista saman testin tehneistä eli siis aika pienestä osasta väestöä. Testi ei ole mikään älylaite, vaan sen avulla vaan alkeellisesti vertaillaan näytteitä muihin testin tehneistä ja niistä saadaan osumia. Jos saadaan.

Testit ei siis millään tavalla kerro että juu, se oli se sinun isopapan äidin biologinen isä se naapurin Johan. Testi tuskin edes huomaa koko asiaa, vaikka olisikin.

No meillä isoisäni oikea henkilöllisyys paljastui tällaisella hupidna-testillä, kun tuntemattomasta sedästä tuli osuma. Setä kyllä kertoi asian oikean laidan.

Meilläkin löyty isä 40-luvulla syntyneelle lapselle. Testi antaa johtolankoja, ja kenties uusia ihmisiä, joiden testillä tulokset tarkentuvat. Se ei ole mikään sukulaisuusautomaatti vaan vaatii hyvää tuuria ja omaa aktiivisuutta. Testi myös sulkee pois asioita.  Valitettavasti se myös paljastaa asioita, joiden oli tarkoitus pysyä salassa. 

Ei kannatakkaan! Saattaa herätä lapsille epäilys omasta isästä ja sinä joutuisit vastaamaan kipeisiin kysymyksiin

Minä taas olen avoimesti kertonut lapsilleni sukuni salaisuuksista ja oman vanhempani alkoholismista. Salailut loppuu minuun eikä jatkossa kukaan salaa mitään. Sukuihin en ole missään yhteydessä ikinä.

Vierailija wrote:

Ei kannatakkaan! Saattaa herätä lapsille epäilys omasta isästä ja sinä joutuisit vastaamaan kipeisiin kysymyksiin

Mistä sellainen epäilys tulisi? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yhteisen perimän määrä ei ole kikään vakio edes sisaruksilla. Vaikka olisi ihan täyssisarukset, heillä voi olla keskenään yhteistä perimää 37-60 %. Perimä kun jakaantuu aina satunnaisesti. Jos täyssisaruksilla on yhteistä perimää 39 % ja he tekevät geenitestit, voi olla että toinen saa jostain mätsin ja toinen ei. Dna-testi kun ei osaa lukea eikä ajatella. Se vaan haravoi todennäköisyyksiä.

Lähisukulaisilla on niin paljon yhteistä perimää, että heittämällä eroavat pikkuserkuista yms. Kun ottaa matchin iän huomioon, niin sukulaissuhteen laadun päättely on tosi simppeliä.

Riippuu sukulaisuudesta. Yhteisen perimän määrän vaihtelu kertaantuu aina joka sukupolvessa, koska se rekombinaatio. Jo sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä voi vaihdella 10-40 % välillä, ja jos ajatellaan vaikka neljä sukupolvea eli reilu sata vuotta eteenpäin, niin saa olla aikamoinen salapoliisi selvittämään, mitä kautta ja keneltä se yhteinen 0,2 tai 0,0008 % perimä on tullut.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yhteisen perimän määrä ei ole kikään vakio edes sisaruksilla. Vaikka olisi ihan täyssisarukset, heillä voi olla keskenään yhteistä perimää 37-60 %. Perimä kun jakaantuu aina satunnaisesti. Jos täyssisaruksilla on yhteistä perimää 39 % ja he tekevät geenitestit, voi olla että toinen saa jostain mätsin ja toinen ei. Dna-testi kun ei osaa lukea eikä ajatella. Se vaan haravoi todennäköisyyksiä.

Lähisukulaisilla on niin paljon yhteistä perimää, että heittämällä eroavat pikkuserkuista yms. Kun ottaa matchin iän huomioon, niin sukulaissuhteen laadun päättely on tosi simppeliä.

Samalla tuloksella löydetty henkilö saattaa olla sisarpuoli tai isoäiti. Kohtuullisella päättelykyvyllä tuo ratkeaa.  Tämä vain esimerkkinä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yhteisen perimän määrä ei ole kikään vakio edes sisaruksilla. Vaikka olisi ihan täyssisarukset, heillä voi olla keskenään yhteistä perimää 37-60 %. Perimä kun jakaantuu aina satunnaisesti. Jos täyssisaruksilla on yhteistä perimää 39 % ja he tekevät geenitestit, voi olla että toinen saa jostain mätsin ja toinen ei. Dna-testi kun ei osaa lukea eikä ajatella. Se vaan haravoi todennäköisyyksiä.

Lähisukulaisilla on niin paljon yhteistä perimää, että heittämällä eroavat pikkuserkuista yms. Kun ottaa matchin iän huomioon, niin sukulaissuhteen laadun päättely on tosi simppeliä.

Itseasiassa sisarpuolella ja serkulla voi olla ihan sama määrä yhteistä perimää, koska sen yhteisen perimän määrä ei ole koskaan mikään vakio. Tätä ihmiset ei usein ymmärrä. Ja mitä kauemmas mennään suvussa, sitä enemmän mahdollisuuksia.