En aio ikinä kertoa lapsilleni että isäni ei ole biologinen isäni

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Se on aika iso kovaus omaan identiteettiin, kun/jos yhtäkkiä paljastuukin, että biologiset sukujuuret eivät ole sellaiset, mitä on kerrottu. Näin voi käydä esim. nykyaikaisten DNA-testien kautta. Itselläni ei ole sinänsä kokemusta biologisen suvun "vaihtumisesta", mutta toisenlaisesta suvun identiteetin pohjautumisesta valheelle on kokemusta. Tyyliin, että isoisovanhempasi oli tiettyä alkuperäisheimoa, ja oma odentiteetti on myös jollain tapaa rakentunut tämän tarinan päälle. Ja sitten asia paljastuu valheeksi, niin on se aika kova kolaus ja mietinnän paikka oman identiteetin suhteen. Ei näin.

Tämä. Tästä on tutkimustietoa nykyään. Biologinen vanhemmuus tai sukulaisuuden puute paljastuu helposti sivuseurauksena, kun perinnöllisyystutkimus lisääntyy lääketieteessä. Tutkimuksista tiedet

Sillä tavalla, että lapselle on oltu aina rehellisiä. Voi luottaa siihen, että edes muut lähipiirissä kohtelevat lapsen ansaitsemalla kunnioituksella ja rakkaudella. Kuten on monta kertaa sanottu, asiaa ei kerrota miten sattuu, vaan aina ikä ja kehitystaso huomioiden. Lapsi saa käsitellä asiaa omalla tavallaan, omilla ehdoillaan.

Sit kun se totuus selviää ja kaikki ympärillä ovat valehdelleet.... oma äitikin. Se trauma vasta onkin kamala

Tiedän että mummon isä ei ollut tämän isä biologisesti ja olen kerran kuullut tarinan, tai oikeastaan huhun, siihen liittyen mummon siskolta, mutta muuten mummo vei tiedot mukanaan. Minusta hyvä niin. Minun mielestäni se mitä silloin on tapahtunut on ollut siihen aikaan eläneiden ihmisten asia sekä päätettävissä. Ei se ole meidän kolmannen polven ihmisten asia alkaa määritellä tai tuomita mitään.

Totta ja sitten pitää kertomatta jättäjää valehtelijana.

Ihan miten parhaaksi näet. Lasten elämäähän tuo ei muuta mitenkään.

Vierailija wrote:

Kyllä mua on aina rasittanut siitä asti kun sain tietää että veljelläni on eri isä kuin minulla, äiti ei koskaan suostunut kertomaan että kuka se mies oli. Hän vain löysi sopivan miehen aviopuolisoksi ja veli ei ehtinyt syntyä aviottomana.

Kyllä se minun elämääni on vaikuttanut koska äiti aina kohteli ja kasvatti veljäni täysin eri tavalla kuin minua (veli se rakas, minä vain satuin syntymään ja tyttö vielä, ei niin rakas, minun isäni ei ollut se, jonka kanssa äiti oikeasti olisi halunnut mennä avioon vaan kakkosvaihtoehto jne).

Nyt he ovat kuolleet kaikki ja kun eivät koskaan tehneet mitään isyyskokeita / DNA-testejä, niin tässäpä sitä sitten aina väliin miettii että kukahan se veljen bioisä oikein oli.

Koska minun isäni sai sen jotain kautta kaivettua ettei hän ole veljeni isä niin minä sitten pienenä sain kuunnella niitä riitoja, oli aivan hirveä kotielämä.

Että kyllä ainakin meidän

Miten isäsi kohteli veljeäsi? Äiti yritti todennäköisesti jotenkin hyvittää pojalleen isättömyyttä.

-ohis

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Ihmisellä on 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256 jne. esivanhempaa. Miksi luulet yhtä kaivattavan?

 

Voi tämän asian toisinkin nähdä. Itselläni ei ollut oikein minkäänlaista suhdetta kumpaankaan isoisään, ja minua ei juurikaan olisi hetkauttanut tieto, että jompikumpi näistä minulle suht tuntemattomista miehistä, jotka kuolivat kun olin alakoulussa, ei olisikaan ollut vanhempani biologinen isä. Minua ei yleisestikään kiinnosta suku eikä menneisyys juurikaan, mieluummin keskityn tähän päivään ja mietin tulevaisuutta. 

Itse olen esim ollut naimisissa ennen tätä nykyistä avioliittoa, se ensimmäinen kariutui parin vuoden sisällä omaan mahdottomuuteensa ja lapsia ei siitä onneksi tullut. Mieheni tietää tämän, mutta aikuiset lapseni eivät, enkä tosiaan keksi yhtään syytä miksi tämä pitäisi heille erikseen kertoa. Jos joskus saavat sattumalta selville niin sekin on mulle ihan ok.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Eikö tuo olisi oleellinen tieto esimerkiksi perinnöllisten sairauksien kartoittamiseksi?

Miten selvitetään kuolleiden perinnölliset sairaudet?

Jos tiedetään henkilöllisyys, saadaan terveystiedotkin selville.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Eikö tuo olisi oleellinen tieto esimerkiksi perinnöllisten sairauksien kartoittamiseksi?

Miten selvitetään kuolleiden perinnölliset sairaudet?

Jos tiedetään henkilöllisyys, saadaan terveystiedotkin selville.

 

Epäilen vahvasti että saisin jotain 1925-1980- luvun terveystietoja isoisästäni selville, ihan sama oliko biologinen vaarini vai ei. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Eikö tuo olisi oleellinen tieto esimerkiksi perinnöllisten sairauksien kartoittamiseksi?

Miten selvitetään kuolleiden perinnölliset sairaudet?

Jos tiedetään henkilöllisyys, saadaan terveystiedotkin selville.

 

Epäilen vahvasti että saisin jotain 1925-1980- luvun terveystietoja isoisästäni selville, ihan sama oliko biologinen vaarini vai ei. 

Ja ihanko ne antaisi jonkun randomin terveystietoja. Virallisestihan heillä ei olisi mitään yhteyttä.

"Kuten mitä lääkityksiä ja toimenpiteitä?"

Olen eri. Ei nyt suoranaisesti liity AP:n tilanteeseen mutta kuitenkin aiheeseen.

Toisella vanhemmallani todettiin paksusuolen syöpä huomattavan nuorena. Lääkäri suositteli tällöin vahvasti, että lapset käyvät jo 30-vuotiaasta kolonoskopiassa varmuuden vuoksi sillä vaikka näyttöä periytyvyydestä ei ollut, on se mahdollista koska kaikkia tekijöitä ei tunneta ja nuori ikä on näissä aina epäilyttävää. Tämä ei riitä julkisella puolella sukuriskiksi, joten olen käynyt tähän mennessä kerran yksityisesti hintaan vähän alle tuhat euroa.

Jos kyseinen vanhempi ei olisi syystä tai toisesta biologinen vanhempani, eikä tätä olisi kerrottu minulle, kävisin erittäin epämiellyttävässä tutkimuksessa (pari päivää suoliston tyhjennystä eli mm. ankea ruokavalio ja vesiripulia ja sitten metrin letku suolistoon joka sattuu suonensisäisestä lääkityksestä huolimatta ja toimenpide ei ole täysin riskitön myöskään) useita kertoja elämäni aikana (noin 5-10 vuoden välein jos mitään ei löydy) ja maksaisin tästä ilosta turhaan tonnin per kerta ja lisäksi pelkäisin kohtalaisen turhaan syövän mahdollisuutta.

En siis omalla kohdallani epäile lainkaan sukutaustaani ja tämä tutkimuksissa käyminen on valitettavasti aiheellista mutta jonkun toisen kohdalla voi olla toisin. Tällaisessa tilanteessa salailu ainakin olisi todella törkeää.

Vierailija wrote:

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa Sallan tauti, Meretojan tauti sekä INCL ja JNCL-sairaudet. Yhteensä maailmalla äärimmäisen harvinaisia, mutta kumminkin Suomessa verrattain yleisiä sairauksia on noin 40. Niihin ei tietenkään aloiteta mitään ennakkolääkitystä, vaan sen takia, että suvussa on joskus ollut INCL-lapsi, mutta kyllähän ne on jokaisen suvun jäsenen hyvä huomioida viimeistään perhettä perustaessa.

Eipä meillä ole näiden suhteenkaan mitään hätää, koska biologinen isä ei edes ollut kotoisin Suomesta.

Vierailija wrote:

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa Sallan tauti, Meretojan tauti sekä INCL ja JNCL-sairaudet. Yhteensä maailmalla äärimmäisen harvinaisia, mutta kumminkin Suomessa verrattain yleisiä sairauksia on noin 40. Niihin ei tietenkään aloiteta mitään ennakkolääkitystä, vaan sen takia, että suvussa on joskus ollut INCL-lapsi, mutta kyllähän ne on jokaisen suvun jäsenen hyvä huomioida viimeistään perhettä perustaessa.

Eipä noihin voi edes varautua mitenkään eikä niitä voi hoitaa. Tutkimuksiinkin pääsee vasta sitten jos perheeseen syntyy jncl-lapsi, mutta siinäkin testataan vaan perheen mahdolliset muut lapset. Vanhempiahan ei tarvi edes testata kun heidän on pakko olla kantajia kummankin.

Pikkuserkullani oli jncl johon hän kuoli parikymppisenä. Vanhempani serkku on kantaja, mutta siitä taas ei ole mitään tietoa onko kantaja hänen äitinsä joka ei ole minulle sukua vai isänsä joka on minulle sukua. Äitinsä tosin on mahdollista olla kantaja koska on kotoisin alueelta missä jncl:n esiintyvyys on yleisempää. Mutta vaikka kantaja olisikin minulle sukua oleva isänsä, niin vaatii ihan todella monikertainen huonon tuurin ketjun että edes minä olisin kantaja.

En ole koskaan tavannut mummoani. Hän kuoli nuorena periytyvään rintasyöpään. Äiti jäi orvoksi nuorena, kun isäkin kuoli. Äiti oli saanut tiedon jostain ja tiesi seurata asiaa kohdallaan. Jos mummo olisi pimitetty, tieto ei olisi kuljenut. Äidillä todettiin rintasyöpä, mutta aikaisen löytymisen vuoksi parani ja eli 102 vuotiaaksi.

Vierailija wrote:

En ole koskaan tavannut mummoani. Hän kuoli nuorena periytyvään rintasyöpään. Äiti jäi orvoksi nuorena, kun isäkin kuoli. Äiti oli saanut tiedon jostain ja tiesi seurata asiaa kohdallaan. Jos mummo olisi pimitetty, tieto ei olisi kuljenut. Äidillä todettiin rintasyöpä, mutta aikaisen löytymisen vuoksi parani ja eli 102 vuotiaaksi.

Miten tämä periytyvä rintasyöpä oli todettu mummollasi silloin noin 100 vuotta sitten? Eli siis miten mummollesi tehtiin tämä perinnöllisten rintasyöpäalttiuteen liittyvä geenitutkimus silloin noin 100 vuotta sitten?

Vierailija wrote:

En ole koskaan tavannut mummoani. Hän kuoli nuorena periytyvään rintasyöpään. Äiti jäi orvoksi nuorena, kun isäkin kuoli. Äiti oli saanut tiedon jostain ja tiesi seurata asiaa kohdallaan. Jos mummo olisi pimitetty, tieto ei olisi kuljenut. Äidillä todettiin rintasyöpä, mutta aikaisen löytymisen vuoksi parani ja eli 102 vuotiaaksi.

Äitisi eli 102 vuotiaaksi eli vaikka olisi kuollut tänä vuonna hän olisi syntynyt viimeistään 1921. Jos hän kuoli nuorena ja äitisi jäi orvoksi nuorena, on hän kuollut viimeistään joskus 50-tai 60-luvulla. Silloin ei tiedetty rintasyövälle altistavista perinnöllisistä geenivirheistä vielä mitään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En ole koskaan tavannut mummoani. Hän kuoli nuorena periytyvään rintasyöpään. Äiti jäi orvoksi nuorena, kun isäkin kuoli. Äiti oli saanut tiedon jostain ja tiesi seurata asiaa kohdallaan. Jos mummo olisi pimitetty, tieto ei olisi kuljenut. Äidillä todettiin rintasyöpä, mutta aikaisen löytymisen vuoksi parani ja eli 102 vuotiaaksi.

Äitisi eli 102 vuotiaaksi eli vaikka olisi kuollut tänä vuonna hän olisi syntynyt viimeistään 1921. Jos hän kuoli nuorena ja äitisi jäi orvoksi nuorena, on hän kuollut viimeistään joskus 50-tai 60-luvulla. Silloin ei tiedetty rintasyövälle altistavista perinnöllisistä geenivirheistä vielä mitään.

Mitä ihmeen väliä sillä on? Jos useammassa sukupolvessa rintasyöpää, on syytä epäillä geenivirhettä. 

Miksi asiaa pitää erityisesti salata? Jos asia on yhdentekevä, miksi pitää visusti päättää, ettei ainakaan kerro lapsille. Joku ongelmahan siinä silloin on, jos se täytyy pitää suurena salaisuutena ehdottomasti.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En ole koskaan tavannut mummoani. Hän kuoli nuorena periytyvään rintasyöpään. Äiti jäi orvoksi nuorena, kun isäkin kuoli. Äiti oli saanut tiedon jostain ja tiesi seurata asiaa kohdallaan. Jos mummo olisi pimitetty, tieto ei olisi kuljenut. Äidillä todettiin rintasyöpä, mutta aikaisen löytymisen vuoksi parani ja eli 102 vuotiaaksi.

Äitisi eli 102 vuotiaaksi eli vaikka olisi kuollut tänä vuonna hän olisi syntynyt viimeistään 1921. Jos hän kuoli nuorena ja äitisi jäi orvoksi nuorena, on hän kuollut viimeistään joskus 50-tai 60-luvulla. Silloin ei tiedetty rintasyövälle altistavista perinnöllisistä geenivirheistä vielä mitään.

Mitä ihmeen väliä sillä on? Jos useammassa sukupolvessa rintasyöpää, on syytä epäillä geenivirhettä. 

Nykyään joo, mutta eihän ennen edes tyyliin tunnettu koko syöpää, saati ymmärretty geeneistä mitään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En ole koskaan tavannut mummoani. Hän kuoli nuorena periytyvään rintasyöpään. Äiti jäi orvoksi nuorena, kun isäkin kuoli. Äiti oli saanut tiedon jostain ja tiesi seurata asiaa kohdallaan. Jos mummo olisi pimitetty, tieto ei olisi kuljenut. Äidillä todettiin rintasyöpä, mutta aikaisen löytymisen vuoksi parani ja eli 102 vuotiaaksi.

Äitisi eli 102 vuotiaaksi eli vaikka olisi kuollut tänä vuonna hän olisi syntynyt viimeistään 1921. Jos hän kuoli nuorena ja äitisi jäi orvoksi nuorena, on hän kuollut viimeistään joskus 50-tai 60-luvulla. Silloin ei tiedetty rintasyövälle altistavista perinnöllisistä geenivirheistä vielä mitään.

Mitä ihmeen väliä sillä on? Jos useammassa sukupolvessa rintasyöpää, on syytä epäillä geenivirhettä. 

Mitä höpiset? Tietysti tunnettiin syöpä. Jos on syntynyt 20-luvulla, perinnöllinen rintasyöpä on voinut ilmetä aikaisintaan 40- tai 50-luvulla. Kyllä syöpää silloin hoidettiin ja diagnosoitiin, vaikka ei ollut nykyisiä hoitoja.

Mummon suvussa oli paljon syöpää. Ei tuon ajan ihmiset ihan hölmöjä olleet. Kasvaimet on tunnettu vaikka kuinka kaua. Ei paljon vaadi huomata ne periytyviksi, jos samaan sukuun ilmestyy paljon näitä.