En aio ikinä kertoa lapsilleni että isäni ei ole biologinen isäni

No entisajan elintavoilla syöpää varmasti olikin paljon. Tosin usein ihmiset ehti kuolla johonkin kulkutautiin, sydäriin tai synnytykseen ennen kuin koko syöpää edes huomattiin.

Ap on kertonut samaa jo monessa ketjussa. Että oma biologinen isä ulkomailta eikä aio kertoa lapsille. Miksi hänellä on tarve tehdä uusia aloituksia? Onko asia jotenkin erityisen vaikea, kun pitää toitottaa sitä koko ajan?

Vierailija wrote:

No entisajan elintavoilla syöpää varmasti olikin paljon. Tosin usein ihmiset ehti kuolla johonkin kulkutautiin, sydäriin tai synnytykseen ennen kuin koko syöpää edes huomattiin.

Niin että vaikka 50-luvulla kukaan ei huomannut kun nuori nainen kuolee syöpään? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No entisajan elintavoilla syöpää varmasti olikin paljon. Tosin usein ihmiset ehti kuolla johonkin kulkutautiin, sydäriin tai synnytykseen ennen kuin koko syöpää edes huomattiin.

Niin että vaikka 50-luvulla kukaan ei huomannut kun nuori nainen kuolee syöpään? 

Oli kyse perinnöllisyydestä. Syöpä itsessään ei ole perinnöllistä vaan alttius siihen voi olla perinnöllinen, joka johtuu tietyistä geenivirheistä. Geenitutkimus oli vielä 80-luvullakin lapsenkengissä verrattuna nykyiseen. Toki syöpää on niin paljon että voi olla ihan sattumaakin että suvussa esiintyy sitä. Ja tietty elintavat jne. vaikuttaa siellä suvussakin.

Miksi taas uusi ketju tästä? Sama juttu aiemmin keskusteltu moneen kertaan samoilla yksityiskohdilla.

Vierailija wrote:

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa Sallan tauti, Meretojan tauti sekä INCL ja JNCL-sairaudet. Yhteensä maailmalla äärimmäisen harvinaisia, mutta kumminkin Suomessa verrattain yleisiä sairauksia on noin 40. Niihin ei tietenkään aloiteta mitään ennakkolääkitystä, vaan sen takia, että suvussa on joskus ollut INCL-lapsi, mutta kyllähän ne on jokaisen suvun jäsenen hyvä huomioida viimeistään perhettä perustaessa.

Varmaan hyvin on ennen vanhaan tuollaiset taudit suomen kylillä terveydenhoitajat tienneet ja dokumentoineet, ja vaikka olisivatkin niin mistä ne tiedot ilmestyisivät nykyihmisen tietoon? ihan absurdia

Ei lapsenlapsella ole mielestäni mitään tarvetta tietää asiasta. Ihan eri homma jos olisi kyse lapsen isästä, mutta nyt ei ole.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa Sallan tauti, Meretojan tauti sekä INCL ja JNCL-sairaudet. Yhteensä maailmalla äärimmäisen harvinaisia, mutta kumminkin Suomessa verrattain yleisiä sairauksia on noin 40. Niihin ei tietenkään aloiteta mitään ennakkolääkitystä, vaan sen takia, että suvussa on joskus ollut INCL-lapsi, mutta kyllähän ne on jokaisen suvun jäsenen hyvä huomioida viimeistään perhettä perustaessa.

Varmaan hyvin on ennen vanhaan tuollaiset taudit suomen kylillä terveydenhoitajat tienneet ja dokumentoineet, ja vaikka olisivatkin niin mistä ne tiedot ilmestyisivät nykyihmisen tietoon? ihan absurdia

Ihan on lääkäreitäkin ollut ennen dokumentoimassa. Kuvitteletko tosiaan, ettei rintasyöpää tunnettu mummojen nuoruudessa?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa Sallan tauti, Meretojan tauti sekä INCL ja JNCL-sairaudet. Yhteensä maailmalla äärimmäisen harvinaisia, mutta kumminkin Suomessa verrattain yleisiä sairauksia on noin 40. Niihin ei tietenkään aloiteta mitään ennakkolääkitystä, vaan sen takia, että suvussa on joskus ollut INCL-lapsi, mutta kyllähän ne on jokaisen suvun jäsenen hyvä huomioida viimeistään perhettä perustaessa.

Varmaan hyvin on ennen vanhaan tuollaiset taudit suomen kylillä terveydenhoitajat tienneet ja dokumentoineet, ja vaikka olisivatkin niin mistä ne tiedot ilmestyisivät nykyihmisen tietoon? ihan absurdia

Jep. Ennen käytiin syntymässä saunassa, naapurin saunassa tai paikallisella lääkärillä. Seuraavan kerran lääkäriin otettiin yhteyttä oman synnytyksen vuoksi.

Jncl-lapset ennen tulkittiin varmaan vain vammaisiksi, koska loppuvaiheessa se aiheuttaa myös henkistä taantumista.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa Sallan tauti, Meretojan tauti sekä INCL ja JNCL-sairaudet. Yhteensä maailmalla äärimmäisen harvinaisia, mutta kumminkin Suomessa verrattain yleisiä sairauksia on noin 40. Niihin ei tietenkään aloiteta mitään ennakkolääkitystä, vaan sen takia, että suvussa on joskus ollut INCL-lapsi, mutta kyllähän ne on jokaisen suvun jäsenen hyvä huomioida viimeistään perhettä perustaessa.

Varmaan hyvin on ennen vanhaan tuollaiset taudit suomen kylillä terveydenhoitajat tienneet ja dokumentoineet, ja vaikka olisivatkin niin mistä ne tiedot ilmestyisivät nykyihmisen tietoon? ihan absurdia

Ihan on lääkäreitäkin ollut ennen dokumentoimassa. Kuvitteletko tosiaan, ettei rintasyöpää tunnettu mummojen nuoruudessa?

Mites ne lääkärit diagnosoi ja dokumentoi sen JNCL-taudin vaikka 30-luvulla?

Eniten tässä keskustelussa ihmetyttää että eikö ihmiset tosiaan tiedä ettei ihmisten potilastietoja lain mukaan edes saa säilyttää ikuisesti vaan ne pitää hävittää viimeistään tietyn ajan kuluttua kuolemasta?

Vierailija wrote:

Eniten tässä keskustelussa ihmetyttää että eikö ihmiset tosiaan tiedä ettei ihmisten potilastietoja lain mukaan edes saa säilyttää ikuisesti vaan ne pitää hävittää viimeistään tietyn ajan kuluttua kuolemasta?

Niin ja ennen potilastietoja tuskin säilytettiin senkään vertaa kuin nyt, kun potilastiedot oli paperinen kansio, joka saattoi vaikka kadota elossa olevan henkilön kohdaltakin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa Sallan tauti, Meretojan tauti sekä INCL ja JNCL-sairaudet. Yhteensä maailmalla äärimmäisen harvinaisia, mutta kumminkin Suomessa verrattain yleisiä sairauksia on noin 40. Niihin ei tietenkään aloiteta mitään ennakkolääkitystä, vaan sen takia, että suvussa on joskus ollut INCL-lapsi, mutta kyllähän ne on jokaisen suvun jäsenen hyvä huomioida viimeistään perhettä perustaessa.

Eipä noihin voi edes varautua mitenkään eikä niitä voi hoitaa. Tutkimuksiinkin pääsee vasta sitten jos perheeseen syntyy jncl-lapsi, mutta siinäkin testataan vaan perheen mahdolliset muut lapset. Vanhempiahan ei tarvi edes testata kun heidän on pakko olla kantajia kummankin.

Pikkuserkullani oli jncl johon hän kuoli parikymppisenä. Vanhempani serkku on kantaja, mutta siitä taas ei ole mitään tietoa onko kantaja hänen äitinsä joka ei ole min

Molempien vanhempien tarvitsee olla kantajia, että lapsi voi sairastua JNCL, sillä tauti on resessiivinen. Kantajuustesteihin kyllä pääsee, mutta olet oikeassa siinä, että on todella huonoa tuuria saada JNCL-lapsi, koska geeni pitää saada molemmilta ja silloinkin sairaan lapsen saamisen todennäköisyys on 25% luokkaa.

Vuonna 1999 kuolleen potilastiedot on hävitetty lopullisesti jo 2010-luvun alussa. Niitä ei ole enää olemassa missään. 

Minusta lapset ansaitsevat tietää totuuden omista juuristaan, vaikka se olisikin karua kuultavaa. Jos minun vanhempani olisi tehnyt tuollaisen tempun minulle ja saisin tietää jälkikäteen, olisin pettynyt ja vihainen siitä salailusta ja valehtelusta enemmän kuin mistään muusta.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Harvinaisia perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa Sallan tauti, Meretojan tauti sekä INCL ja JNCL-sairaudet. Yhteensä maailmalla äärimmäisen harvinaisia, mutta kumminkin Suomessa verrattain yleisiä sairauksia on noin 40. Niihin ei tietenkään aloiteta mitään ennakkolääkitystä, vaan sen takia, että suvussa on joskus ollut INCL-lapsi, mutta kyllähän ne on jokaisen suvun jäsenen hyvä huomioida viimeistään perhettä perustaessa.

Eipä noihin voi edes varautua mitenkään eikä niitä voi hoitaa. Tutkimuksiinkin pääsee vasta sitten jos perheeseen syntyy jncl-lapsi, mutta siinäkin testataan vaan perheen mahdolliset muut lapset. Vanhempiahan ei tarvi edes testata kun heidän on pakko olla kantajia kummankin.

Pikkuserkullani oli jncl johon hän kuoli parikymppisenä. Vanhempani serkku on kantaja, mutta siitä taas ei ole mitään tiet

Niinhän tuossa lukikin. Vanhempia ei siis tarvitse edes testata koska he ovat automaattisesti kantajia. Sen sijaan isovanhempia ei testata automaattisesti, ellei he nyt suunnittele vielä perheenlisäystä, mikä lienee aika harvinaista.

Kyllähän jokainen INCL-/JNCL-lapsen saanut varmaan olisi antanut mitä vaan, että olisit tiennyt suvussa kyseistä geenivirhettä olevan ja olisi voinut käynyt kantajuustutkimuksissa ennen lasten hankkimista.

Me sukututkimusta harrastavat olemme kyllä erittäin kiinnostuneita siitä, että verisukulaisuus menee oikein. Tietenkin omaan sukupuuhunsa voi kirjoittaa mitä lystää, mutta kun etsitään oikeita tietoja ja näitä tietoja jaetaan suvussa eteenpäin, niin biologinen sukuhaara on tärkeä. Vaikka se isoisä siellä. Tietenkin sukua voi tutkia myös sen adoptioisän puolelta, sekin on hauskaa ja kiinnostavaa, minkälaisia ihmisiä siinä suvussa on ollut. Mutta oikea verisukulaisuus se vasta tärkeä on. Voihan se olla kova paikka tämän päivän äidille, jos isä on ollut ns. huono tai jostain syystä epäkelpo tälle salaajalle. Mutta ajatelkaa eteenpäin vaikka sata tai kaksi sataa vuotta. Tai ajatellaan sama taakse päin. On kiva, jos joku talon tytär on merkitty mukavan isännän tyttäreksi ja voihan sitäkin sukua tutkia, mutta kuka on se oikea verisukulainen, se on jännää ja tärkeää. Ikävässäkin suvussa siellä takana voi olla jotain merkkimiehiä, hienoja aatelisia tai sitten niitä murhamiehiä. Se on kaikki ollutta ja mennyttä ja kiehtovaa historiaa. Siksi niitä dna-testejä tehdään juuri, että selviäisi ne oikeat verisukulaiset. Koska isät tosiaan voi olla ketä vain. Niitä renkejä tai kartanonherroja, kasvatti-isiä ym. 

Vierailija wrote:

Me sukututkimusta harrastavat olemme kyllä erittäin kiinnostuneita siitä, että verisukulaisuus menee oikein. Tietenkin omaan sukupuuhunsa voi kirjoittaa mitä lystää, mutta kun etsitään oikeita tietoja ja näitä tietoja jaetaan suvussa eteenpäin, niin biologinen sukuhaara on tärkeä. Vaikka se isoisä siellä. Tietenkin sukua voi tutkia myös sen adoptioisän puolelta, sekin on hauskaa ja kiinnostavaa, minkälaisia ihmisiä siinä suvussa on ollut. Mutta oikea verisukulaisuus se vasta tärkeä on. Voihan se olla kova paikka tämän päivän äidille, jos isä on ollut ns. huono tai jostain syystä epäkelpo tälle salaajalle. Mutta ajatelkaa eteenpäin vaikka sata tai kaksi sataa vuotta. Tai ajatellaan sama taakse päin. On kiva, jos joku talon tytär on merkitty mukavan isännän tyttäreksi ja voihan sitäkin sukua tutkia, mutta kuka on se oikea verisukulainen, se on jännää ja tärkeää. Ikävässäkin suvussa siellä takana voi olla jotain merkkimiehiä, hienoja aa

Miksi sekoitat sukututkimuksen ja geenitutkimuksen? Nehän on ihan eri asioita. Sukututkimuksessa tutkitaan todellista sukua, geenitutkimuksessa vain geenejä.

Vierailija wrote:

Me sukututkimusta harrastavat olemme kyllä erittäin kiinnostuneita siitä, että verisukulaisuus menee oikein. Tietenkin omaan sukupuuhunsa voi kirjoittaa mitä lystää, mutta kun etsitään oikeita tietoja ja näitä tietoja jaetaan suvussa eteenpäin, niin biologinen sukuhaara on tärkeä. Vaikka se isoisä siellä. Tietenkin sukua voi tutkia myös sen adoptioisän puolelta, sekin on hauskaa ja kiinnostavaa, minkälaisia ihmisiä siinä suvussa on ollut. Mutta oikea verisukulaisuus se vasta tärkeä on. Voihan se olla kova paikka tämän päivän äidille, jos isä on ollut ns. huono tai jostain syystä epäkelpo tälle salaajalle. Mutta ajatelkaa eteenpäin vaikka sata tai kaksi sataa vuotta. Tai ajatellaan sama taakse päin. On kiva, jos joku talon tytär on merkitty mukavan isännän tyttäreksi ja voihan sitäkin sukua tutkia, mutta kuka on se oikea verisukulainen, se on jännää ja tärkeää. Ikävässäkin suvussa siellä takana voi olla jotain merkkimiehiä, hienoja aa

Mikä niissä geeneissä on niin ylivertaista. Geenit häipyy vuosisatojen kuluttua olemattomiin. Sadassa vuodessa tai parissa yhteistä geeniperimää on enää häviävän pieni määrä, jos sitäkään. Sitten aletaan olla noin suurilla virherajoilla ettei mitään varmaa voi edes sanoa.

Ihmisistä jää tänne elämään teot, ei geenit.