En aio ikinä kertoa lapsilleni että isäni ei ole biologinen isäni

Vierailija wrote:

Mitä lapset tekisi sillä tiedolla että heidän äitinsä isä ei ole tämän biologinen isä?

Tätä minäkin mietin enkä ole vieläkään keksinyt mitään vastausta.

Vierailija wrote:

Mitä lapset tekisi sillä tiedolla että heidän äitinsä isä ei ole tämän biologinen isä?

Lakkaisi kutsumasta isoisää isäksi ja alkaisi kutsua tätä etunimellä ja alkaisivat pitää aikoja sitten kuollutta tuntematonta ihmistä isoisänään.

Eikö asia tule ilmi viimeistään, kun sinusta aika jättää? Kurja tapa saada tietää tuollainen asia.

Vierailija wrote:

Dna-testillä ne saattaa sen huomata. 

Että pappa ei olekaan biologinen pappa? Tuskin tulee mieleen teettää sellaista testiä.

Sukulaisuussuhteet ei ole vain geeneistä kiinni. En usko että löytyy yhtäkään sellaista sukua, missä kaikki suvun olisi vanhempiensa biologisia lapsia. 1800-luvulla 200 vuotta sitten ei ollut ivf-hoitoja vaan apuna käytettiin milloin mitäkin. Mutta eihän kukaan näistä jälkikäteen tiedä eikä asiaa enää mitenkään voi saada varmasti selville. Elämään kuuluu tietynlainen epävarmuus ja tietämättömyys ja niiden kanssa pitää vaan pystyä elämään.

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Oletko miettinyt että ihmisillä on todella painavat syyt jos tuollaista ei kerro. Et voi tietää vaikka miehen äiti olisi tullut jostain hirveästä raiskauksesta raskaaksi. On itsekästä vaatia tietoa vain koska sinusta ja lapsista se "olisi kiva tietää". Asiassa ei ole kyse sinusta.

Vierailija wrote:

Eikö asia tule ilmi viimeistään, kun sinusta aika jättää? Kurja tapa saada tietää tuollainen asia.

Miksi se siitä tulisi ilmi?

Vierailija wrote:

Sukulaisuussuhteet ei ole vain geeneistä kiinni. En usko että löytyy yhtäkään sellaista sukua, missä kaikki suvun olisi vanhempiensa biologisia lapsia. 1800-luvulla 200 vuotta sitten ei ollut ivf-hoitoja vaan apuna käytettiin milloin mitäkin. Mutta eihän kukaan näistä jälkikäteen tiedä eikä asiaa enää mitenkään voi saada varmasti selville. Elämään kuuluu tietynlainen epävarmuus ja tietämättömyys ja niiden kanssa pitää vaan pystyä elämään.

En usko, että kenenkään on vaikea varsinaisesti sietää epävarmuutta siitä onko oma esi-isä 1600-luvulla ollut Matin- vai Jaakonpoika, mutta omista lähisukulaisista valehtelu on valtava petos mikä jättää syvät haavat ja rikkoo luottamuksen.

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Ei sukututkimusta tehdessä kannata haaskata aikaansa mieslinjojen tutkimiseen, koska ne ovat niin epävarmoja. Isäksi on voitu merkitä aviomies, mutta mitään luotettavaa tietoa isästä on mahdotonta saada koska sehän voi olla kuka tahansa muukin.

Äitilinjat taas ovat luotettavia joten käyttäisin aikani niihin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Ei sukututkimusta tehdessä kannata haaskata aikaansa mieslinjojen tutkimiseen, koska ne ovat niin epävarmoja. Isäksi on voitu merkitä aviomies, mutta mitään luote

Itse asiassa tutkinkin lähinnä vain äitilinjoja ja olen samaa mieltä kanssasi isyyden epävarmuudesta vuosisatojen kuluessa. Mutta aina kun mahdollista, niin isälinjoja kannattaa myös pitää yllä. Ja dna-testeillä monet haluaa varmistella asioita, ihan vain mielenkiinnosta.

Kyllä se veri vaan on vetyä sakeampaa. Tiedän tapauksen, jossa nuori mies sai parikymppisenä tietää, että hänen isänään pitämä mies ei ollutkaan hänen isänsä. Mies oli kuitenkin maksanut hänestä elarit ja lapsi tavannut isäänsä koko elämänsä ajan.

kun asia tuli tietoon, päättyi tämän ns. isän ja pojan yhteydenpito siihen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Dna-testillä ne saattaa sen huomata. 

Että pappa ei olekaan biologinen pappa? Tuskin tulee mieleen teettää sellaista testiä.

Noitahan tehdään ihan hetken mielijohteesta tuhatmäärin.  

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sukulaisuussuhteet ei ole vain geeneistä kiinni. En usko että löytyy yhtäkään sellaista sukua, missä kaikki suvun olisi vanhempiensa biologisia lapsia. 1800-luvulla 200 vuotta sitten ei ollut ivf-hoitoja vaan apuna käytettiin milloin mitäkin. Mutta eihän kukaan näistä jälkikäteen tiedä eikä asiaa enää mitenkään voi saada varmasti selville. Elämään kuuluu tietynlainen epävarmuus ja tietämättömyys ja niiden kanssa pitää vaan pystyä elämään.

 

En usko, että kenenkään on vaikea varsinaisesti sietää epävarmuutta siitä onko oma esi-isä 1600-luvulla ollut Matin- vai Jaakonpoika, mutta omista lähisukulaisista valehtelu on valtava petos mikä jättää syvät haavat ja rikkoo luottamuksen.

Ei minulle vaan tulkut tuollaista tunnetta. Sain vasta aikuisena kuulla että isäni isä ei ole tämän biologinen isä. Taustat kuultuani ymmärrän kuitenkin oikein hyvin miksi siitä ei ole kerrottu enää lastenlapsille. Kipeitä asioita, minkä puimisesta ei ole hyötyä enää kenellekään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Dna-testillä ne saattaa sen huomata. 

Että pappa ei olekaan biologinen pappa? Tuskin tulee mieleen teettää sellaista testiä.

Noitahan tehdään ihan hetken mielijohteesta tuhatmäärin.  

Harvemmin niitä lapset tekee.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Oletko miettinyt että ihmisillä on todella painavat syyt jos tuollaista ei kerro. Et voi tietää vaikka miehen äiti olisi tullut jostain hirveästä raiskauksesta r

Olen. Juuri tuota olen miettinyt. Oletetaan vaikka tuo hirveä raiskaus. Juuri nyt se tuntuu kamalalta, mutta satojen vuosien päästä asialla ei ole enää merkitystä. Raiskaaja-mies on ollut hirveä, surullinen, katastrofi... mutta siellä taustalla saattaa silti olla hyvä mielenkiintoinen suku tutkittavaksi. Hyviä ihmisiä. Hienoa väkeä, tai uranuurtajia. Kirjailijoita, taiteilijoita, nimeä saaneita merkkimiehiä. Ja se raiskaaja on vain yksi mätämuna. Voihan olla, että siellä on murhaajiakin tai hevosvarkaita. Tämähän on upeaa historiaa kaikkineen. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Oletko miettinyt että ihmisillä on todella painavat syyt jos tuollaista ei kerro. Et voi tietää vaikka miehen äiti

Ai että tärkeintä jälkipolville on saada olla osa hienoa sukua kun raiskailija sattui olemaan hienosta suvusta? Just joo.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Oletko miettinyt että ihmisillä on todella painavat syyt jos tuollaista ei kerro. Et voi tietää vaikka miehen äiti

Ai kunhan joku pedaripena on hyvästä aatelissuvusta niin ei väliä vaikka tämä vähän tahdonvastaisesti olisi lisännyt tyttöjen lapsilukua, riittääpä näiden siitetyjen lasten jälkeläisillä tutkittavaa hyvästä suvusta?

234: sinulle se on upeaa historiaa, mutta miehen äidille (mikäli tuo spekuloitu raiskaus nyt olisi totta) se on henkilökohtainen tragedia.

Olisiko sinulle todellakin niin tärkeää saada selville, että lastesi isoisoisoisoisä oli vaikkapa vapaaherra von Bröffenföffen, että sen rinnalla naisen traumojen tonkimisella ei ole mitään väliä? Uskomatonta.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.

Olen. Juuri tuota olen miettinyt. Oletetaan vaikka tuo hirveä raiskaus. Juuri nyt se tuntuu kamalalta, mutta satojen vuosien päästä asialla ei ole enää merkitystä. Raiskaaja-mies on ollut hirveä, surullinen, katastrofi... mutta siellä taustalla saattaa silti olla hyvä mielenkiintoinen suku tutkittavaksi. Hyviä ihmisiä. Hienoa väkeä, tai uranuurtajia. Kirjailijoita, taiteilijoita, nimeä saaneita merkkimiehiä. Ja se raiskaaja on vain yksi mätämuna. Voihan olla, että siellä on murhaajiakin tai hevosvarkaita. Tämähän on upeaa historiaa kaikkineen. 

Mielestäni tuo on hirveän itsekästä ajattelua. Olen samaa mieltä monien ketjuun kirjoittaneiden kanssa siitä, että ihmisillä on oikeus viedä asioita hautaan mukanaan eikä ole enää lastenlasten asia vängätä tietoa kun olisi niin jännää. Sen sun "upean historian" takana voi olla koko elämäkseen traumatisoituneita ihmisiä, jotka nimenomaan eivät halua, että heidän jälkeläisensä tietävät niistä hirveyksiä tehneistä vieraista miehistä mitään. Joo sinulle asialle ei ole merkitystä, mutta sille joka sen joutui elämään on paljonkin merkitystä. Kovasti näyttää kiinnostavan sukuhistoria abstraktina seikkailuna, mutta ei ne sukulaiset inhimillisinä ihmisinä. Kaikki tässä maailmassa ei vaan ole saatavilla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Eikö asia tule ilmi viimeistään, kun sinusta aika jättää? Kurja tapa saada tietää tuollainen asia.

Miksi se siitä tulisi ilmi?

Tässä juuri kuolleen äitini asioita hoidan, niin kyllä virkatodistuksessa lukee entiset puolisot sekä kaikki lapset.

Pappani virkatodistuksessa oli yllätyslapsi.