Lue keskustelun säännöt.
ÄÖ:ni on 85-90 ja minulla on merkittäviä ongelmia arjessa
22.10.2023 |
Huvitti kun tuolla joku sanoi, että lääkäriksi riittää 90 äö/iq. Juu, ei ihan riitä..
Itsellä on aina ollut laskujen maksun, vaatteiden siistinä pitämisen, kodin siivouksen, ihmissuhteiden ja opiskelun kans ongelmaa. Hädintuskin peruskoulun pääsin läpi. Ja iq on jotain 90.
Eikä ole tarkkaavaisuushäiriötä, tai muuta nepsy ongelmaa, tutkittu monet kerrat. Heikkolahjaisuus voi olla taakka, kun se on siinä rajoilla, eikä sillä siltikään mitään tukitoimia saa, vaikka diagnoosin saisikin.
Toki voit omatoimisesti hakea sossusta apua, mutta sossut todellakin töykeitä, kokemusta on.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille ns. "tyhmemmille" (sanotaan nyt vaikka 80-95 välillä) verkkopankki/suomi.fi:n siirtyminen ja maksaminen muoviläpyskän kanssa vaivalloista? Itse huomaan, että tietotekniikka ja kaiken sähköistyminen vaikeuttaa arkeani enkä pysy mukana. Siksi aina, kun voin maksan käteisellä. Koen sen helpommaksi käsitellä kuin kortin tai verkkomaksamisen.
Toki tekniikan lisäksi itselläni on ongelmia sosiaalisella puolella, mutta yritän pitää arjen simppelinä ja manuaalisena. Koen, että jos tekniikka/elektroniikka tulee hallitsevaksi osaksi elämääni, en osaa tehdä enää niitä yksinkertaisiakaan juttuja itse.
Tietotekniikka näyttää vaan tyhmentävän ihmisiä, kuten palstakirjoittelustakin näkee. Jos joka asiaan löytää hetkessä netistä tai tekoälyltä valmiin ja oikealta kuulostavan mielipiteen, miksi ajatella mitään itse?
Huomaa nykynuorista, joilla on luurit kasvaneet käteen pienestä pitäen. Heikentyneen keskittymis- ja oppimiskyvyn lisäksi omaa äidinkieltä ei osata, ja suomea ja englantia sekoitetaan keskenään puheissa. Nämä ei tunnista työvälineitä, eris- ja yleisnimiem eroa ja analogista kelloa tai tiedä, mm. milloin Suomi itsenäistyi.
Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että peruskoulussa oppiminen on korvattu pellemeiningillä. Ei tarvitse edes yrittää tai muuten tulee paha mieli. On niin rankkaa, jos heti ekalla kerralla ei onnistu. Ei tarvitse lukea äikän tehtävää varten minkäännäköistä kirjaa, jos vanhemmat antoi luvan. Luokallekaan ei jätetä, siitäkin tulee paha mieli. Helppoa ottaa se älykännykkä esiin ja liu'uttaa vasemmalle 30s mittaisia Tiktok-klippejä. Onko ihmekään ettei keskittyminen riitä. Näille nuorille pitää sitten rautalangasta vääntää sellaisten sanojen kuin hangoitella, verso ja pudistaa merkitykset. Sama pelleily näkyy myös toisen asteen oppilaitoksissa: lukioon tultu naamiaispirskeiden ja prinsessapäivien takia, erityisopet työllistetty loppuun ja selkokielellä pitäisi puhua, yhtälöitä vielä käydään läpi ja lukiolaiselle on vielä epäselvää onko Afrikka valtio, lääni vai maanosa. Kokkiopiskelija luulee persiljaa tilliksi ja sähköalan opiskelijaa ei voi päästää soveltamaan asioita, kun voi olla vaaraksi itselle tai muille. Koulu onkin enemmän isompien lasten päivähoitopaikka kuin yleissivistystä tarjoava ja työelämään/korkeakouluopintoihin valmistava taho, missä saa ilmaisen ruoan.
Mutta kaikilla on hyvä mieli! Eikö se ollut tarkoitus. Olisi kestämätöntä jos jollakin olisi paha mieli. Epäinhimillistä ja alentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille ns. "tyhmemmille" (sanotaan nyt vaikka 80-95 välillä) verkkopankki/suomi.fi:n siirtyminen ja maksaminen muoviläpyskän kanssa vaivalloista? Itse huomaan, että tietotekniikka ja kaiken sähköistyminen vaikeuttaa arkeani enkä pysy mukana. Siksi aina, kun voin maksan käteisellä. Koen sen helpommaksi käsitellä kuin kortin tai verkkomaksamisen.
Toki tekniikan lisäksi itselläni on ongelmia sosiaalisella puolella, mutta yritän pitää arjen simppelinä ja manuaalisena. Koen, että jos tekniikka/elektroniikka tulee hallitsevaksi osaksi elämääni, en osaa tehdä enää niitä yksinkertaisiakaan juttuja itse.
Tietotekniikka näyttää vaan tyhmentävän ihmisiä, kuten palstakirjoittelustakin näkee. Jos joka asiaan löytää hetkessä netistä tai tekoälyltä valmiin ja oikealta kuulostavan mielipiteen, miksi ajatella mitään itse?
Huomaa nykynuorista, joilla on luurit kasvaneet käteen pienestä pitäen. Heikentyneen keskittymis- ja oppimiskyvyn lisäksi omaa äidinkieltä ei osata, ja suomea ja englantia sekoitetaan keskenään puheissa. Nämä ei tunnista työvälineitä, eris- ja yleisnimiem eroa ja analogista kelloa tai tiedä, mm. milloin Suomi itsenäistyi.
Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että peruskoulussa oppiminen on korvattu pellemeiningillä. Ei tarvitse edes yrittää tai muuten tulee paha mieli. On niin rankkaa, jos heti ekalla kerralla ei onnistu. Ei tarvitse lukea äikän tehtävää varten minkäännäköistä kirjaa, jos vanhemmat antoi luvan. Luokallekaan ei jätetä, siitäkin tulee paha mieli. Helppoa ottaa se älykännykkä esiin ja liu'uttaa vasemmalle 30s mittaisia Tiktok-klippejä. Onko ihmekään ettei keskittyminen riitä. Näille nuorille pitää sitten rautalangasta vääntää sellaisten sanojen kuin hangoitella, verso ja pudistaa merkitykset. Sama pelleily näkyy myös toisen asteen oppilaitoksissa: lukioon tultu naamiaispirskeiden ja prinsessapäivien takia, erityisopet työllistetty loppuun ja selkokielellä pitäisi puhua, yhtälöitä vielä käydään läpi ja lukiolaiselle on vielä epäselvää onko Afrikka valtio, lääni vai maanosa. Kokkiopiskelija luulee persiljaa tilliksi ja sähköalan opiskelijaa ei voi päästää soveltamaan asioita, kun voi olla vaaraksi itselle tai muille. Koulu onkin enemmän isompien lasten päivähoitopaikka kuin yleissivistystä tarjoava ja työelämään/korkeakouluopintoihin valmistava taho, missä saa ilmaisen ruoan.
Mutta kaikilla on hyvä mieli! Eikö se ollut tarkoitus. Olisi kestämätöntä jos jollakin olisi paha mieli. Epäinhimillistä ja alentavaa.
Juu niin. Koulun pitää olla viihdekeskus ja opettaja on pelkkä sirkuspelle. Mitään pettymyksiä ei saa aiheuttaa lapselle. Työelämässä vaikeaa suoriutua kun pitää osata oikeasti jotain somettamisen sijaan. Oikein tietotekniikan neroja, jotka eivät tiedä mikä on sähköposti tai tiedosto.
Olisi siistiä olla kehitysvammainen. Saisi keskittyä leppoisaan chillailuun asuntolassa, ei huoli, ei stressiä eikä velvollisuuksia. Ei ihme, kun ovat onnellisia.
Onko nykypäivänä mitään ammatteja, joissa epäsosiaalinen ja alle 90 iq:lla varustettu pärjää. Äkkiä tulee varastotyö tai sairaalan välinehuolto mieleen.
Äo 45-90… Perussuomalaisten vaalikarjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös tuollainen ÄO, mikä tuli järkytyksenä työuupumustutkimuksissa nelikymppisenä. Mä olin aina tiennyt, etten ole niin älykäs kuin monet muut alallani (olin koodari), mutta olin ajatellut että keskivertoa pikkaisen älykkäämpi kumminkin. Odotin tulosta ehkä 105 tai jotain.
No se oli 87, ja että mulla ei ole kognitiivista kapasiteettia suoriutua töistäni normaalin työajan puitteissa. Suositeltiin tehtävien vaihtamista. Minut siirrettiin testaajaksi, mutta seuraavissa yt-neuvotteluissa sitten ulos. Nykyään teen kiinteistöhuoltohommia, mikä suoraan sanoen sopii mulle paljon paremmin kun it-hommat. Olisinpa älynnyt lopettaa tahkoamisen jo 20 vuotta aiemmin, ei, sen sijaan poltin itseni loppuun tekemällä 16-tuntisia päiviä että selvisin siitä, mistä muut 8 tunnin työaikana. No tulipahan nähtyä. Suurimpana saavutuksena pidän kuitenkin sitä, että tällä älykkyysosamäärällä mulla on tietojärjestelmätieteen maisterin tutkinto. Kyllä se sisua vaati, ja 7 vuotta aikaa, vaan tulipa tehtyä.
Hyvin kuitenkin kirjoitat tuolla äo:llä. Paremmin kuin nykyiset peruskoulunsa päättäneet nuoret vailla luku- ja kirjoitustaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi siistiä olla kehitysvammainen. Saisi keskittyä leppoisaan chillailuun asuntolassa, ei huoli, ei stressiä eikä velvollisuuksia. Ei ihme, kun ovat onnellisia.
Kommentistasi päätellen taidat ollakin. Siitä vaan apuja hakemaan ja chillailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimitko AP mahdollisesti Venäjän valtionjohdossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä kertooko noi sun luettelemat asiat älykkyyosamäärään liittyvistä ongelmista. Mulla on ihan samanlaisia ongelmia, ja olen väitellyt tohtoriksi ja työskentelen vaativassa työssä. Laskut jäävät maksamatta, kodinhoito unohtuu, vaatteet on sentään suht puhtaat mutta aika kulahtaneet ja ostettu joskus 15 vuotta sitten. Mitä tukitoimia kaipaisit?
Nuo mainitsemasi piirteet voi liittyä adhd:hen tai sitten vain uusavuttomuuteen/laiskuuteen/välinpitämättömyyteen, joista jälkimmäiselle on helpompi tehdä jotain toisin kuin adhd:lle lukuun ottamatta lääkitystä.
En omasta mielestäni ole uusavuton, laiska tai välinpitämätön, adhd:a ei ole koskaan tutkittu, mutta en pitäisi sitä tai jotain muuta nepsy-diagnoosia mahdottomana. Uppoudun joihinkin asioihin niin, että ympäröivä maailma unohtuu. Toisinaan tästä on kyllä hyötyä tutkijan uralla. Tiedän kyllä pari ehkä heikkolahjaiseksi luokiteltavaa ihmistä (harjaantumiskoulutausta ja jo nuorena eläkkeellä), joiden kodit on tiptop, ei minkäälaisia elämänhallinnan ongelmia ja hoitavat asiansa tosi tunnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä kertooko noi sun luettelemat asiat älykkyyosamäärään liittyvistä ongelmista. Mulla on ihan samanlaisia ongelmia, ja olen väitellyt tohtoriksi ja työskentelen vaativassa työssä. Laskut jäävät maksamatta, kodinhoito unohtuu, vaatteet on sentään suht puhtaat mutta aika kulahtaneet ja ostettu joskus 15 vuotta sitten. Mitä tukitoimia kaipaisit?
Nuo mainitsemasi piirteet voi liittyä adhd:hen tai sitten vain uusavuttomuuteen/laiskuuteen/välinpitämättömyyteen, joista jälkimmäiselle on helpompi tehdä jotain toisin kuin adhd:lle lukuun ottamatta lääkitystä.
En omasta mielestäni ole uusavuton, laiska tai välinpitämätön, adhd:a ei ole koskaan tutkittu, mutta en pitäisi sitä tai jotain muuta nepsy-diagnoosia mahdottomana. Uppoudun joihinkin asioihin niin, että ympäröivä maailma unohtuu. Toisinaan tästä on kyllä hyötyä tutkijan uralla. Tiedän kyllä pari ehkä heikkolahjaiseksi luokiteltavaa ihmistä (harjaantumiskoulutausta ja jo nuorena eläkkeellä), joiden kodit on tiptop, ei minkäälaisia elämänhallinnan ongelmia ja hoitavat asiansa tosi tunnollisesti.
Laiskuus ja uusavuttomuus ei katso älyä. Hyvin pienestä pitäen tuettu kehitysvammainen voi olla paremmin pärjäävä kuin vaikkapa mt-haasteinen tai neurokirjon nuori, vaikka olisivat minkälaisia älykköjä. Esim. lahjakas nuori lukiossa, hyvin koulussa pärjäävä, aiemmin kilpaurheilussa pärjännyt ja silti nyt stressaantunut, huolestuu liikaa ja on tyytymätön itseensä. Miettii tekeekö oikeita valintoja tulevaisuuden eteen. Ahdistunut,on unihäiriötä. Toivottavasti ohi menevää.
Vierailija kirjoitti:
Toimitko AP mahdollisesti Venäjän valtionjohdossa?
Trollitehtaalla ei kummempia älynlahjoja vaadita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä kertooko noi sun luettelemat asiat älykkyyosamäärään liittyvistä ongelmista. Mulla on ihan samanlaisia ongelmia, ja olen väitellyt tohtoriksi ja työskentelen vaativassa työssä. Laskut jäävät maksamatta, kodinhoito unohtuu, vaatteet on sentään suht puhtaat mutta aika kulahtaneet ja ostettu joskus 15 vuotta sitten. Mitä tukitoimia kaipaisit?
Nuo mainitsemasi piirteet voi liittyä adhd:hen tai sitten vain uusavuttomuuteen/laiskuuteen/välinpitämättömyyteen, joista jälkimmäiselle on helpompi tehdä jotain toisin kuin adhd:lle lukuun ottamatta lääkitystä.
En omasta mielestäni ole uusavuton, laiska tai välinpitämätön, adhd:a ei ole koskaan tutkittu, mutta en pitäisi sitä tai jotain muuta nepsy-diagnoosia mahdottomana. Uppoudun joihinkin asioihin niin, että ympäröivä maailma unohtuu. Toisinaan tästä on kyllä hyötyä tutkijan uralla. Tiedän kyllä pari ehkä heikkolahjaiseksi luokiteltavaa ihmistä (harjaantumiskoulutausta ja jo nuorena eläkkeellä), joiden kodit on tiptop, ei minkäälaisia elämänhallinnan ongelmia ja hoitavat asiansa tosi tunnollisesti.
Laiskuus ja uusavuttomuus ei katso älyä. Hyvin pienestä pitäen tuettu kehitysvammainen voi olla paremmin pärjäävä kuin vaikkapa mt-haasteinen tai neurokirjon nuori, vaikka olisivat minkälaisia älykköjä. Esim. lahjakas nuori lukiossa, hyvin koulussa pärjäävä, aiemmin kilpaurheilussa pärjännyt ja silti nyt stressaantunut, huolestuu liikaa ja on tyytymätön itseensä. Miettii tekeekö oikeita valintoja tulevaisuuden eteen. Ahdistunut,on unihäiriötä. Toivottavasti ohi menevää.
Kerran oli lehdessä artikkeli lievästi kehitysvammaisesta joka oli ahkerasti lukenut itsensä lääkäriksi. Ihmiset on tosi laiskoja yleisesti ja lievästi keehitysvammaiset tekee enemmän töitä asioidn takia ja siks menestyy elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla älykäs jos on hyvä muisti. Maisterin paperit saa jos muistaa mitä kirjoissa luki, ja sitten vaan julkiselle vaativaan erityisasiantuntijatyöhön kovalla palkalla
Ei välttämättä. Höpötieteissä ehkä mutta ei oikeasti ajattelua vaativilla aloilla. Meillä oli yliopistossa muutamia kirjatenttejä, joissa saa olla kirjat mukana ja olivat silti niin vaikeita, että porukka uusi niitä puolenkymmentä kertaa, kun eivät osanneet vastata soveltamista vaativiin kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä kertooko noi sun luettelemat asiat älykkyyosamäärään liittyvistä ongelmista. Mulla on ihan samanlaisia ongelmia, ja olen väitellyt tohtoriksi ja työskentelen vaativassa työssä. Laskut jäävät maksamatta, kodinhoito unohtuu, vaatteet on sentään suht puhtaat mutta aika kulahtaneet ja ostettu joskus 15 vuotta sitten. Mitä tukitoimia kaipaisit?
Nuo mainitsemasi piirteet voi liittyä adhd:hen tai sitten vain uusavuttomuuteen/laiskuuteen/välinpitämättömyyteen, joista jälkimmäiselle on helpompi tehdä jotain toisin kuin adhd:lle lukuun ottamatta lääkitystä.
En omasta mielestäni ole uusavuton, laiska tai välinpitämätön, adhd:a ei ole koskaan tutkittu, mutta en pitäisi sitä tai jotain muuta nepsy-diagnoosia mahdottomana. Uppoudun joihinkin asioihin niin, että ympäröivä maailma unohtuu. Toisinaan tästä on kyllä hyötyä tutkijan uralla. Tiedän kyllä pari ehkä heikkolahjaiseksi luokiteltavaa ihmistä (harjaantumiskoulutausta ja jo nuorena eläkkeellä), joiden kodit on tiptop, ei minkäälaisia elämänhallinnan ongelmia ja hoitavat asiansa tosi tunnollisesti.
Laiskuus ja uusavuttomuus ei katso älyä. Hyvin pienestä pitäen tuettu kehitysvammainen voi olla paremmin pärjäävä kuin vaikkapa mt-haasteinen tai neurokirjon nuori, vaikka olisivat minkälaisia älykköjä. Esim. lahjakas nuori lukiossa, hyvin koulussa pärjäävä, aiemmin kilpaurheilussa pärjännyt ja silti nyt stressaantunut, huolestuu liikaa ja on tyytymätön itseensä. Miettii tekeekö oikeita valintoja tulevaisuuden eteen. Ahdistunut,on unihäiriötä. Toivottavasti ohi menevää.
Kerran oli lehdessä artikkeli lievästi kehitysvammaisesta joka oli ahkerasti lukenut itsensä lääkäriksi. Ihmiset on tosi laiskoja yleisesti ja lievästi keehitysvammaiset tekee enemmän töitä asioidn takia ja siks menestyy elämässään.
Niin varmaan joo. Etihän artikkeli. Ettet olisi sekoittanut cp-vammaan, ja cp-vammaisesta lääkäristä olen kyllä lukenut. Ei se työssä haittaa, jos osaa soveltaa teorian ja ymmärtää teorian. On myös lukihäiriöisiä lääkäreitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olin just ja just laaja-alaiset oppimishäiriöiden yläpuolella testissä, en muista kuinka paljon meni yli.
Lukio kesken ja yhden ammattitutkinnon olen opiskellut vahvasti tuettuna. Työmarkkinatukee nostan, koska töissä en kelpaa muihin kun siivoustöihin.
Toihan on lähes keva-tasoinen diagnoosi, tuskin edes alinta hyväksyttyä arvosanaa saisi lukiossa. Jonkinlaista älliä se ab-rivistökin vaatii. Ja yleensä tuolla diagnoosilla tehdään täysin yksilöllistetty opetussuunnitelma tai sitten suoriutuu alimmalla hyväksytyllä arvosanalla ja sekin pinnistellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla älykäs jos on hyvä muisti. Maisterin paperit saa jos muistaa mitä kirjoissa luki, ja sitten vaan julkiselle vaativaan erityisasiantuntijatyöhön kovalla palkalla
Ei välttämättä. Höpötieteissä ehkä mutta ei oikeasti ajattelua vaativilla aloilla. Meillä oli yliopistossa muutamia kirjatenttejä, joissa saa olla kirjat mukana ja olivat silti niin vaikeita, että porukka uusi niitä puolenkymmentä kertaa, kun eivät osanneet vastata soveltamista vaativiin kysymyksiin.
Humanistiset 'tieteet' onkin poikkeus. Tosin kansaa halutaan korkeakouluttaa yli 50 %:iin ja tämäkin koulutususkovaisuus alkoi opiston muuttamisesta ammattikorkeakoulutukseksi, jotta iso osa kansasta saataisiin korkeakoulutettua. Seurauksena tutkintoinflaatio yliopistoissa, edes yliopistakaan ei tarjoa huipulle haastetta vaan lähdetään omaa potentiaalia toteuttamaan ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Onko nykypäivänä mitään ammatteja, joissa epäsosiaalinen ja alle 90 iq:lla varustettu pärjää. Äkkiä tulee varastotyö tai sairaalan välinehuolto mieleen.
Posti. Pääsee ilman koulutusta.
Äö 89. Nuorempana lähdin pilottitakkiporukoihin kunnes otin niskasta kiinni tajuttuani miten väkivaltaisia ne ovat ja aloitin työt varastolla, hyllytyshommissa ja lehdenjakajana. Kaduttaa kun menin tuollaisiin porukoihin. Olin muiden vietävissä. Muistona näistä on huonosti töherretty hakaristitatuointi.
Pääsin reittä pitkin hallinnollisiin töihin. Naisille tämä voi olla eduksi vaikkei olisi älyä.
Ryhdistäydyin 80-luvulla koulun jälkeen ja hain töitä, fyysisessä kunnossa ollessa tein tehtaalla töitä ja toimin myyjänä kunnes myyjän työ alkoi rasittamaan minua sosiaalisesti, myöhemmin löysin tekstinkäsittelijän työn. Ennen tekoälyn murrosta tein töitä tekstinkäsittelijänä sairaalassa, mikä sopi mainiosti tällaiselle low iq-burgerille ilman koulutusta. Kiitos tekoälyn, mikä teki minusta ja muista ihmisistä tarpeettomia kyseiseen työhön. Koodauskin myös työ, jonka voi tekoälyllä korvata. Fyysinen työ mahdottomuus selkäkipujen takia, enkä käsilläkään osaa mitään väkertää.
Ikävä älypuhelin- ja tekoälykauden nuorten kannalta. Itse nykyisin liian "vanha" työelämään ja jos olisin nuori, niin liian burgeri, aikuisena diagnosoitu autismi ja adhd, joita ei silloin ennen osattu diagnosoida, olin vain erikoinen muiden mielestä ja jollain tasolla tyhmäkin mutten kuitenkaan apukoulutasoa. Apukoululaisia sentään ymmärrettiin, eikä näin ollen heiltä vaadittu osaamistasoaan enempää. Tarkkis sen sijaan tuli tutuksi lintsailun ja päihteiden myötä. Harmi vain, kun ei liiemmin apukeinoja ollut tuolloin kuin nyt niin ehkä olisin edes ammattikouluun ollut kykenevä.