Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon

Minullakaan ei tule kyllä mieleen yhtäkään miesten työtä mitä nainen ei voisi tehdä. Olen asunut kotoa muutettuani aina yksin, ja kyllä hoituu kaikki hajulukon puhdistuksesta taulun ripustukseen ja huonekalujen kokoamiseen.  Ja sen mitä ei osaa, voi opetella. Äitini asuu yksin lapsuudenkodissaan maaseudulla, siellä riittää vielä enemmän hommaa kuin kerrostaloasunnossa, eikä hänkään mistään miesten töistä puhu. Kesällä ajaa ison pihan päältäajettavalla leikkurilla ja talvella tekee lumityöt samaan leikkuriin kiinnitettävällä auralla. Kahdestaan ollaan muutossa saatu kannettua sängyt ja sohvat, ikinä ei ole tarvittu kiveksiä siihen. Äiti on opettanut minulle autolla ajamisen ja kaiken muun autoihin liittyvän. 

 

Tietysti voi olla että sitten kun täytyy kaivaa salaoja ja rasvata saranat niin täytyy soittaa jollekin miehelle. 

Mies ei meillä viitsinyt pahemmin pyykkiä pestä. Ja jos harvoin pesi, niin vain omia vaatteitaan. Muutama vuosi sitten kyllästyin siihen, että mies kuitenkin kehtasi raivota minulle, mikäli hänellä ei ollut puhtaita vaatteita. Sanoin hänelle, että minun tehtävä ei ole hänen pyykkiensä pesu ja mikäli kerran vielä raivoaa minulle omien vaatteidensa pesemisestä, lopetan täysin hänen vaatteiden pesemisen.

Kului pari viikkoa ja hän raivosi taas samasta aiheesta. Lopetin hänen vaatteiden pesemisen kokonaan, pesin vain omat ja lasten vaatteet. Hän kiukutteli ja vi**uili minulle tästä asiasta varmaan vuoden ajan. Olin kuulemma Ap:n lailla "lapsellinen kiukuttelija", kun en voinut samalla pestä hänen vaatteitaan. Totesin, että voin alkaa pesemään jälleen myös hänen pyykkejään, mikäli hän pesee myös minun vaatteita. Mutta kerrankin raivoaa asiasta, lopetan. 

No, mies ei pessyt yhtään pyykkiä, mutta raivosi minulle vaatteistaan jälleen muutaman viikon kuluttua. Nyt on sitten saanut pestä omat pyykkinsä jo noin seitsemän vuoden ajan. Miehen "kunniaksi" täytynee kuintekin todeta, että valitus, raivoaminen ja vi**uilu asiasta kesti vain reilun vuoden, nykyään osaa jo pestä pyykkinsä valittamatta. *sarkasmia*

Ap:lla on aikaa kulunut vasta kolmisen viikkoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olet perheesi laiskaksi opettanut.

Mutta parempi korjata myöhään kuin ei milloinkaan.

Varmaan osittain totta. Mun mies tekee itsenäisesti joitain hommia (tiskaa, käy kaupassa, osaa ostaa oikeat puutteet paitsi jauhot ja sellaiset mitkä loppuu harvemmin) joitain osittain (pesee pyykkiä mutta niin että joko minä täytän tai sitten hän mättää kaikki sekaisin väriin ja materiaaliin katsomatta katsomatta) ja joitain ei ollenkaan (imurointi, ikkunan pesut, moppaus, pölyt).

Olen suht tyytyväinen tilanteeseen. Mutta muutamassa kohtaa olen havahtunut tuplasääntöihin jos en pidä varaani, esim jos mies viikkaa pyykit, laittaa vain omansa kaappiin mutta jättää mun pyykit sängylle yhteen kasaan. Teen hänelle samoin. Hyvin voisin laittaa nekin kaappiin ja alussa laitoi

Siis mies perustelee, ettei imuroi, koska SINÄ olet valinnut matot ja HÄN ei niistä tykkää?

On kyllä pazkin mieslapsen mielenosoitus. Äiti päätti rumat matot, yhyy, en siivoo :(((

Muistakaa, että jokainen asia valitaan tietoisesti. Mies siis tietoisesti valitsee, että ei imuroi, ja keksii siihen 4-vuotiaan tekosyitä. En voi imuroida, tähdet eivät ole oikeassa asennossa imurin varteen nähden. En voi imuroida, kaapin takana on mörkö. En voi pyyhkiä pölyjä pois, niistä kertyy iso pölypilvi joka imaisee minut mustaan aukkoon.

Ihan yhtä vakava ja tosissaan otettava tuo yäk väärät matot-ruikutus.

Siis mies perustelee, ettei imuroi, koska SINÄ olet valinnut matot ja HÄN ei niistä tykkää?

On kyllä pazkin mieslapsen mielenosoitus. Äiti päätti rumat matot, yhyy, en siivoo :(((

Muistakaa, että jokainen asia valitaan tietoisesti. Mies siis tietoisesti valitsee, että ei imuroi, ja keksii siihen 4-vuotiaan tekosyitä. En voi imuroida, tähdet eivät ole oikeassa asennossa imurin varteen nähden. En voi imuroida, kaapin takana on mörkö. En voi pyyhkiä pölyjä pois, niistä kertyy iso pölypilvi joka imaisee minut mustaan aukkoon.

Ihan yhtä vakava ja tosissaan otettava tuo yäk väärät matot-ruikutus.

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin saman lakon mutta sairastelun kanssa. Meillä ei ole siis lapsia.

Miehen flunssa on ihan maailmanloppu. Minun pitäisi jatkuvasti olla kiikuttamassa teetä, Buranaa, soppaa, hieromassa päätä/jalkoja jne. 

Minä olen kipeänä? Mies ei edes kysy vointia. Lupaa tuoda särkylääkettä, keksii jotain muuta tekemistä, ja unohtaa koko jutun. Huokailee kun pitää käydä yksin kaupassa. On se rankkaa.

Minä lopetin miehen paapomisen. Hakekoot itse lääkkeet kaapista. 

Oikein. Tässäkin tapauksessa mies tietoisesti valitsee, että sinun sairautesi ei ole hänelle merkittävä asia ja tietoisesti valitsee olla auttamatta.

En katselisi moista dramaattista mieslasta itse.

Jep, monikohan mies tänä päivänä kengittää talouden hevoset tai luo lannat tallista/ulkotarhoista ja tekee peltotyöt kevät-kesä-syyskaudella. Lypsylehmiä ei enää ole, kun vaatisi isommat tilat ja eläinmäärät, että kannattaisi taloudellisesti. Naisihmisenä, olen nuokin maataloushommat hoitanut itsenäisesti, sekä traktorin ja auton perushuollot ohessa. Traktorin lumiketjujen laitossa talvea vasten toki tarvitsee apukäsiä, yksin noita harvemmin saa laitettua paikoilleen. Talvellakin, kun tarvii tehdä nuo tienauraukset ja hakea isommat heinäpaalit hevosille.Ohessa sitten ihan nuo muutkin maatilan kiinteistöhommat rakennusten ylläpito ja metsätyöt+halkourakat. Ihme nössöporukkaa nykyajan miehet, hirveää märinää pukkaavat, jos joutuvat pikkupakkasilla metsätöihin. Liekö syynä kehno pukeutuminen ja kunto, eivät jaksa paria tuntia pidempään metsässä, kun tulee nälkä, vilu ja p..kahätä. Puhumattakaan fyysisestä kunnosta, istuvat lähinnä persiillään pirtissä ja kuvittelevat että se sapuska tuodaan naamarin eteen, kun se oma mammakin tuonut potutkin valmiina kuorittuna eteen. Olenkin todennut näille sulhaskandidaateille, että saapi hilata itsensä takaisin mamman peräkammariin, kun puuttuvat ne perusasioiden hallinta kokonaan.

"Minä en olisi sinuna yhtään tyytyväinen tilanteeseen. Ihan sama mitä mies tekee tai jättää tekemättä, on hänen asenne selvästi sinua väheksyvä. Puolisoaan arvostava ihminen ei yritä kokeilla, josko pystyisi luistamaan kaikesta muuten vaan, eikä kieltäydy tekemästä asioita toisen eteen, samalla vaatien toista tekemään niitä asioita hänen eteensä. Ei mitään kunnioitusta ja välittämistä. Miten te jaksatte asua näiden tympeiden kämppisten kanssa? Ei tollasissa suhteissa kyllä rakkaudesta voida puhua."

Juuri näin!

Mies tietoisesti valitsee heittäytyä kädettömäksi. Mies tekee ihan tietoisen, harkitun  päätöksen, että hän koettaa ujuttaa kumppaniaan piikarooliin oman etunsa hyödyksi. Mies ihan tietoisesti, täydellä aikuisen järjellä, valitsee tehdä näin ja oikeuttaa sen itselleen täysin sopivana toimintana, jossa hän ei näe mitään väärää.

Ja tästä miestä pitäisi vain vähän äidillisesti torua ja kouluttaa kuin koiraa?

Käsittämätöntä.

Kuinka monelle teistä naisista tulisi mieleen, että yritänpä ujuttaa nyt tietoisesti miestäni piikarooliin omaksi edukseni, ja köllöttelen tyytyväisenä näiden saavutettujen etujen kanssa? Ja pazkan osuttua tuulettimeen poljen jalkaa ja kiukuttelen, kun miespiika alkaakin penätä tasa-arvoa parisuhteeseen ja vaatia, että minä aikuisena naisena pesisin omat pyykkini ja osaisin ihan omatoimisesti käyttää astianpesukonetta! Mitä rienausta! En suostu! >:(

Älkää katselko niitä miesten tietoisia perzeilyjä niin ruusunpunaisesti, että ei se nyt muista, se on väsynyt, se vaan testaa (kuka hullu testaa puolisoaan, että saisinkohan sen alisteiseen asemaan jotenkin omaksi hyödykseni???), se ei vaan tajua, sen kotona oli tällainen roolitus (aikuinen ei voi vetää tätä ässää hihasta, että mutkumutku mun äitikin kun mä olin 9v...!)

Jos mies kiukuttelee siitä, että hänen puolisonsa haluaa olla samalla viivalla miehen kanssa, mies ei rakasta eikä kunnioita eikä välitä muusta kuin piikapalveluista ja pildepalveluista. Ei sinusta ihmisenä. Siinä voisi olla ihan kuka tahansa muukin nainen piikapildenä. Pääasia, että se on hiljaa ja ei kyseenalaista tätä arvojärjestystä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei meillä viitsinyt pahemmin pyykkiä pestä. Ja jos harvoin pesi, niin vain omia vaatteitaan. Muutama vuosi sitten kyllästyin siihen, että mies kuitenkin kehtasi raivota minulle, mikäli hänellä ei ollut puhtaita vaatteita. Sanoin hänelle, että minun tehtävä ei ole hänen pyykkiensä pesu ja mikäli kerran vielä raivoaa minulle omien vaatteidensa pesemisestä, lopetan täysin hänen vaatteiden pesemisen.

Kului pari viikkoa ja hän raivosi taas samasta aiheesta. Lopetin hänen vaatteiden pesemisen kokonaan, pesin vain omat ja lasten vaatteet. Hän kiukutteli ja vi**uili minulle tästä asiasta varmaan vuoden ajan. Olin kuulemma Ap:n lailla "lapsellinen kiukuttelija", kun en voinut samalla pestä hänen vaatteitaan. Totesin, että voin alkaa pesemään jälleen myös hänen pyykkejään, mikäli hän pesee myös minun vaatteita. Mutta kerrankin raivoaa asiasta, lopetan. 

No, mies ei pessyt yhtään pyykkiä, mutta raivosi minulle vaatteistaan j

Täysjärkinen mies olisi kuunnellut kumppaniaan ja ottanut heti asiasta onkeensa, eikä lähtenyt yrittämään vuoden(!!!) mittaista uhmaikäisen väsytystaistelua "äitiä" vastaan vittuilemalla(!!!) kuin teini-ikäinen.

Vai olisitko itse jäänyt vittuilemaan(!!!) miehelle samanlaisessa tilanteessa, jossa et tee jotain mikä kuuluisi sinulle, ja olet sillä kuormittanut puolisoasi niin, että hän pyytää sinua muuttamaan tapasi?

Mitä enemmän te siedätte tätä, sitä pidempään nämä samat ongelmat jatkuvat tulevissa sukupolvissa, koska lapset toistavat kotona opittua kaavaa.

Lasu heitteillejätöistä.

Vierailija kirjoitti:

Lasu heitteillejätöistä.

Mies saa itsestään tehdä lasun, kun vaimo on nyt NIIN julmasti tehnyt häntä kohtaan :(((((( Raukka kuolee nälkään ja hukkuu pazkaan eikä pesuillekaan kykene.

Saa ehkä paikan jostain vammaisten hoitolaitoksesta tai jonkun edunvalvojan.

Vierailija kirjoitti:

Siis mies perustelee, ettei imuroi, koska SINÄ olet valinnut matot ja HÄN ei niistä tykkää?

On kyllä pazkin mieslapsen mielenosoitus. Äiti päätti rumat matot, yhyy, en siivoo :(((

Muistakaa, että jokainen asia valitaan tietoisesti. Mies siis tietoisesti valitsee, että ei imuroi, ja keksii siihen 4-vuotiaan tekosyitä. En voi imuroida, tähdet eivät ole oikeassa asennossa imurin varteen nähden. En voi imuroida, kaapin takana on mörkö. En voi pyyhkiä pölyjä pois, niistä kertyy iso pölypilvi joka imaisee minut mustaan aukkoon.

Ihan yhtä vakava ja tosissaan otettava tuo yäk väärät matot-ruikutus.

Kyllä :D ongelma on myös huonekalujen alle menevät matot (sohvapöytä ja sen alue esim), huonekalujen alta imurointi ja sängyn altakaan ei voi imuroida koska siellä on sängynaluslaatikko! Nää on kuulemma niin epäreilusti imuroinnin tiellä että hankkeen ei ole mahdollista toteutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasu heitteillejätöistä.

Mies saa itsestään tehdä lasun, kun vaimo on nyt NIIN julmasti tehnyt häntä kohtaan :(((((( Raukka kuolee nälkään ja hukkuu pazkaan eikä pesuillekaan kykene.

Saa ehkä paikan jostain vammaisten hoitolaitoksesta tai jonkun edunvalvojan.

Ei lasu vaan misu. Tai ehkä huoli-ilmoitus. "Kuljen likaisissa vaatteissa nälkiintyneenä kun vaimo meni kotityölakkoon, nyyh."

Vierailija kirjoitti:

Lasu heitteillejätöistä.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Lasu heitteillejätöistä.

Se mies on kyllä ihan jo aikuinen. Ei siitä lasua voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei meillä viitsinyt pahemmin pyykkiä pestä. Ja jos harvoin pesi, niin vain omia vaatteitaan. Muutama vuosi sitten kyllästyin siihen, että mies kuitenkin kehtasi raivota minulle, mikäli hänellä ei ollut puhtaita vaatteita. Sanoin hänelle, että minun tehtävä ei ole hänen pyykkiensä pesu ja mikäli kerran vielä raivoaa minulle omien vaatteidensa pesemisestä, lopetan täysin hänen vaatteiden pesemisen.

Kului pari viikkoa ja hän raivosi taas samasta aiheesta. Lopetin hänen vaatteiden pesemisen kokonaan, pesin vain omat ja lasten vaatteet. Hän kiukutteli ja vi**uili minulle tästä asiasta varmaan vuoden ajan. Olin kuulemma Ap:n lailla "lapsellinen kiukuttelija", kun en voinut samalla pestä hänen vaatteitaan. Totesin, että voin alkaa pesemään jälleen myös hänen pyykkejään, mikäli hän pesee myös minun vaatteita. Mutta kerrankin raivoaa asiasta, lopetan. 

No, mies ei pessyt yhtään pyykkiä, mutta raivosi minulle vaatteistaan j

Aivan karmeaa että mies aloittaa vuoden mittaisen kiusaamiskampanjan, että saisi naisen alistettua takaisin palvelijaksi. Naiseen kohdistetaan vuoden ajan henkistä väkivaltaa omassa kodissaan, että hänet saataisiin ruotuun. Ja tasa-arvo muka on toteutunut...

"Aivan karmeaa että mies aloittaa vuoden mittaisen kiusaamiskampanjan, että saisi naisen alistettua takaisin palvelijaksi. Naiseen kohdistetaan vuoden ajan henkistä väkivaltaa omassa kodissaan, että hänet saataisiin ruotuun. Ja tasa-arvo muka on toteutunut..."

Ja tätä oli yläpeukutettu sillä, että näin se on, ihan normaalia. Vaimokin suhtautui asiaan niin, että ihan tavallista on, että mies aloittaa vuoden mittaisen henkisen väkivaltakampanjan, jos tätä pyytää pesemään pyykkiä. Ihan normaalia parisuhdearkea. Koettakaa vaan jaksaa reippaasti ja sisukkaasti, siskot!

Ovea noille "miehille" pitää näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei meillä viitsinyt pahemmin pyykkiä pestä. Ja jos harvoin pesi, niin vain omia vaatteitaan. Muutama vuosi sitten kyllästyin siihen, että mies kuitenkin kehtasi raivota minulle, mikäli hänellä ei ollut puhtaita vaatteita. Sanoin hänelle, että minun tehtävä ei ole hänen pyykkiensä pesu ja mikäli kerran vielä raivoaa minulle omien vaatteidensa pesemisestä, lopetan täysin hänen vaatteiden pesemisen.

Kului pari viikkoa ja hän raivosi taas samasta aiheesta. Lopetin hänen vaatteiden pesemisen kokonaan, pesin vain omat ja lasten vaatteet. Hän kiukutteli ja vi**uili minulle tästä asiasta varmaan vuoden ajan. Olin kuulemma Ap:n lailla "lapsellinen kiukuttelija", kun en voinut samalla pestä hänen vaatteitaan. Totesin, että voin alkaa pesemään jälleen myös hänen pyykkejään, mikäli hän pesee myös minun vaatteita. Mutta kerrankin raivoaa asiasta, lopetan. 

No, mies ei pessyt yht

Onhan se helppoa sanoa että ei kannata sietää. Mutta voi yhdellä sun toisella voimat loppua, kun kumppani haukkuu ja huutaa vuoden. Kuinka helppoa olisikaan heittää ne pyykit koneeseen, niin ei tarvitsisi olla enää huudon ja haukkumisen kohteena. 

Kyllä edellisten sukupolvien naiset ovat taistelleet, kuten tämä nykyinenkin. Mutta miehet taistelevat ihan yhtä lujasti vastaan.

Vierailija kirjoitti:

"Aivan karmeaa että mies aloittaa vuoden mittaisen kiusaamiskampanjan, että saisi naisen alistettua takaisin palvelijaksi. Naiseen kohdistetaan vuoden ajan henkistä väkivaltaa omassa kodissaan, että hänet saataisiin ruotuun. Ja tasa-arvo muka on toteutunut..."

Ja tätä oli yläpeukutettu sillä, että näin se on, ihan normaalia. Vaimokin suhtautui asiaan niin, että ihan tavallista on, että mies aloittaa vuoden mittaisen henkisen väkivaltakampanjan, jos tätä pyytää pesemään pyykkiä. Ihan normaalia parisuhdearkea. Koettakaa vaan jaksaa reippaasti ja sisukkaasti, siskot!

Ovea noille "miehille" pitää näyttää.

Jos kaikille naisen niskaan kotityöt kaataville miehille näytetään ovea, tähän maahan ei jää kovin montaa pariskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasu heitteillejätöistä.

Mies saa itsestään tehdä lasun, kun vaimo on nyt NIIN julmasti tehnyt häntä kohtaan :(((((( Raukka kuolee nälkään ja hukkuu pazkaan eikä pesuillekaan kykene.

Saa ehkä paikan jostain vammaisten hoitolaitoksesta tai jonkun edunvalvojan.

Tiedättekö, tämä ei ole kovin kaukaa haettu asia, tämä edunvalvoja-asia. Meillä oli juurikin tällainen "perinteinen työnjako", joka sitten uuvutti minut niin perinpohjin, että en enää nukkunut stressiltäni ja jouduin sen myötä psykoosiin. Tein siis kotona aivan kaiken, mies ei edes suostunut opettelemaan laskujen maksamista. No, kappas, mies nousi sohvanpohjalta pakon edessä, kun olin lataamossa ja kaikki hoitui kahden lapsen kanssa joten kuten. Myöhemmin perheterapiassa on kyllä tullut ilmi, että kaikki ei kovin hyvin mennyt, mutta se on toinen tarina.

Kotiuduin aikanani ja mies kyykkäsi samantien takaisin sohvaan. Parin vuoden kuluttua mies sairastui aivoinfarktiin ja meni pitkään, että hän pääsi kotiin. Hän oli entistä saamattomampi, ei tehnyt mitään edes itsensä eteen. Oletti, että mä hoidan hänetkin. Sitä ei tapahtunut, vaan olin jälleen osastohoidossa ja lapset tällä kertaa huostassa. Mies joutui palvelukotiin ja hommasin hänelle edunvalvojan, koska en jaksanut enää hoitaa hänen asioitaan. No, se kävi helposti, mutta mies oli kiukkuinen. Totesin sitten vain, että jos et vaivautunut opettelemaan laskujen maksamista terveenä, niin ei ole mun syyni. Mies siis pystyi hoitamaan aiemmin oppimansa asiat, mutta uuden opettelu oli vaikeaa, ellei mahdotonta. Niinpä sitten erokin tuli.

Osaltaan tietysti miehen sairaus vaikutti kaikkeen, mutta olen taipuvainen uskomaan, että hänen vetelyytensä on pitkälti syynä moneenkin elämäntapahtumaamme. Jos hän olisi auttanut, en ehkä olisi joutunut psykoosiin ja jos en olisi joutunut psykoosiin, niin olisin ehkä jaksanut hoitaa häntä. Näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aivan karmeaa että mies aloittaa vuoden mittaisen kiusaamiskampanjan, että saisi naisen alistettua takaisin palvelijaksi. Naiseen kohdistetaan vuoden ajan henkistä väkivaltaa omassa kodissaan, että hänet saataisiin ruotuun. Ja tasa-arvo muka on toteutunut..."

Ja tätä oli yläpeukutettu sillä, että näin se on, ihan normaalia. Vaimokin suhtautui asiaan niin, että ihan tavallista on, että mies aloittaa vuoden mittaisen henkisen väkivaltakampanjan, jos tätä pyytää pesemään pyykkiä. Ihan normaalia parisuhdearkea. Koettakaa vaan jaksaa reippaasti ja sisukkaasti, siskot!

Ovea noille "miehille" pitää näyttää.

Jos kaikille naisen niskaan kotityöt kaataville miehille näytetään ovea, tähän maahan ei jää kovin montaa pariskuntaa.

Eli jatketaan samaan malliin, kun ei se kuitenkaan mitään auta, ja kasvatetaan taas uusi sukupolvi tyttöjä passaamaan aikuisina miehiään ja poikia, jotka aikuisina ovat passattavina? Ei voida vaatia miehiltä yhtään mitään, kun miehet ovat, mitä? Holhottavia, tunteella käyviä ja heikkohermoisia, melkein kuin 1800-luvun hysteriaan taipuva heikko, sieluton nainen? Vai kenties ihan vammaisia, jotka eivät opi tavoille? Miten niitä miehiä voi töihin tai päättäviin tahoihin päästää, saatikka auton rattiin? Eivät ymmärrä normaalia puhetta eivätkä kunnioita ketään, varsinkaan omaa kumppaniaan?

Tietysti jokainen määrittelee itse, mikä on hyvän parisuhteen mittari. Minulle hyvä parisuhde ei ole palvelijan rooli mieslapsen kanssa.