Lue keskustelun säännöt.
"Yksinäisyys on mielelle raju kokemus. Se voi aiheuttaa ajatusvääristymiä, jotka muuttavat suhtautumista muihin ihmisiin."
21.10.2023 |
"PITKÄAIKAINEN yksinäisyyden kokemus aiheuttaa ajatusvääristymiä. Niiden seurauksena ihminen voi alkaa tulkita arkisia tilanteita jatkuvasti sellaisesta näkökulmasta, että muut haluavat itselle pahaa."
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009777183.html
Kommentit (239)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana en ollut ollenkaan yksinäinen vaan olin aina viikonloppuisin ystävieni kanssa sekä usein näin ystäviä viikolla myös. Nyt kolmikymppisenä olen yksinäinen, syy yksinäisyyteen on varmaan se ettei ne nuoruuden ystävät enää viikonloppuisin käy missään ja ollaan etäännytty.
Minä ajattelen asiaa niin että suomessa melkein kaikki aikuiset yksinäisiä eli heillä ei ole yhtään ystäviä tai läheisiä ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.
Nyt viimeksi perjantaina töissä puhuin ihmisille ja maanantaina taas pitää töissä puhua toiselle ihmiselle.
M33
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Naisille se on ongelma. Miehet ovat tottuneet vuosikymmeniä sitten yksinäisyyteen kun jos mies ei ole kaikella tapaa täydellinen, mies ei ole sosiaalisesti hyväksyttävä ja päätyy joka naisen haukkumisen ja arvostelun kohteeksi
Jaa. Peruskouluaika kiusattiin niin pahasti, etten uskaltanut mennä jatko-opiskelemasn kuin vasta täytettyäni 20v. Edelleen tuo stressiperäistä jännitystä isot ihmisryhmät.
Välttelen ihmisiä, uskon jokaisen ajattelevan, että mitä tuo tänne tunkee. En usko, että kukaan haluaa viettää aikaa kanssani. Siksi vietän vapaa-aikani hyvin pääasiallisesti yksin.
Parisuhteita on ollut, mutta en ole ollut niissä "se tärkeä". Enemmänkin olen ollut "se joku". Eli minuun ei ole koettu tarpeelliseksi panostaa, minua ei ole viety ikinä treffeille, ei kuunneltu mitä tarvitsen. Enemmänkin jos olen tuonut esiin epäkohtia, on ollut vastassa välinpitämä
Hei, älä luovu toivosta. Minulle sanoi näin, yksi ihana nainen, ja vaikka välillä epätoivo iskee, yritän aina muistaa hänen sanansa.
Vierailija wrote:
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Vierailija wrote:
Mietin kun jotkut kokevat yksinäisyyttä myös muiden seurassa, onko ihminen tuossa asiassa niin eläimen tasolla, että riittää kun ympärillä on muita ihmisiä, vai voiko tuo vaikutus tulla pelkästä yksinäisyyden kokemisesta? Siis vaikka ei fyysisesti olisi yksinäinen.
Juuri näin. Yksinäinen kaipaa tunnetta siitä, että on tärkeä ja merkityksellinen. Ja ongelma syntyy siitä, että kun joku yksilö tarjoaa kaveruutta, niin yksinäinen alkaa vaatimaan toiselta todistusta siitä että hän on nyt tärkeä ja merkityksellinen tuolle toiselle. Ja kaveruuteen ei sellainen kuulu. Syntyy ripustautumista, mustasukkaisuutta, riitoja jotka ehkä kuuluisivat parisuhteeseen mutta eivät kaverisuhteeseen. Ja kaveruus päättyy. Ja yksinäinen saa taas lisää todistusaineistoa siitä, että ihmiset ovat pahantahtoisia hirviöitä, jotka eivät hänestä välitä.
Niin ja sitten seuraavalla kerralla tämä yksinäinen on vielä negatiivisempi ja ripustautuvampi ja kierre pahenee.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jouduin yhtenä päivänä noin viiteen eri kertaan kaltoinkohdelluksi täysin naurettavien pikkuasioiden kanssa. Tämä ei ole mikään ajatusvääristymä.
Jopa ns. oikein esimerkillinen (ammatin puolesta) henkilö vittuili, koska saavuin paikalle hätääntymisen jäljiltä hieman ylikierroksella julkisen kulkuneuvon hajottua kesken matkan ja jouduttuani keksimään uuden kulkuneuvon ja reitin lennosta. Olin silti paikalla ajoissa enkä käyttäytynyt äänekkäästi tai häiriten. Valtaosa ihmisistä on vittumaisia heti kun siihen on pienikin tilaisuus.
Mikä on hypoteesisi sille että moni muu ei koe näin? Onnistuvatko he välttämään vittumaiset tyypit tuurilla vai ovatko liian tyhmiä tajutakseen sitä asennetta? Minä olen törmännyt erittäin harvoin ihmisiin jotka tai joiden käytöksen luokittelisin vittumaiseksi.
Tätä minäkin mietin. Olenko vaan tyhmä enkä tajua että joku on v-mäinen mulle, kun kuvittelen että ikävällä ihmisellä on vaan huono päivä eikä se ole henkilökohtaista ja juuri minua kohtaan suunnattua. Tai kuvittelen että ihminen vaan on ikävä yleisesti ottaen, eikä se ole henkilökohtaista ja juuri eksklusiivisesti minua kohtaan suunnattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on siitä jännä juttu että kun on tarpeeksi kauan yksinäinen niin se muuttaa ihmistä siten että
-yksinäisyyteen tottuu eli siitä tulee normaali asia eikä sitä enää edes halua olla muiden kanssa tekemisissä.
-yksinäisyys muuttaa ihmistä siten että sosiaaliset tilanteet alkaa jännittämään/pelottamaan kun niitä sosiaalisia tilanteita ei sille yksinäiselle juuri tule.
Olen yksinäinen mieshenkilö ja puhun omasta kokemuksesta ja ei kaikkiin yksinäisiin varmasti päde tuo. Olen kyllä ihan tyytyväinen yksinäisyyteen eli en kärsi tästä.
Vierailija wrote:
Juuri näin. Yksinäinen kaipaa tunnetta siitä, että on tärkeä ja merkityksellinen. Ja ongelma syntyy siitä, että kun joku yksilö tarjoaa kaveruutta, niin yksinäinen alkaa vaatimaan toiselta todistusta siitä että hän on nyt tärkeä ja merkityksellinen tuolle toiselle. Ja kaveruuteen ei sellainen kuulu. Syntyy ripustautumista, mustasukkaisuutta, riitoja jotka ehkä kuuluisivat parisuhteeseen mutta eivät kaverisuhteeseen. Ja kaveruus päättyy. Ja yksinäinen saa taas lisää todistusaineistoa siitä, että ihmiset ovat pahantahtoisia hirviöitä, jotka eivät hänestä välitä.
Saas nähdä, onnistuiko lainaaminen vai ei. No kokeillaan...
Olen ihan samaa mieltä. Joku rakastuu ensisilmäyksellä, mutta harvemmin ystävyys syntyy ensisilmäyksellä. Ensin tutustutaan toiseen ja jos hyvin käy, ajan myötä siitä muodostuu kaverisuhde. Ja jos vielä paremmin käy, ajan myötä kaveruudesta syntyy ystävyyssuhde. Meillä ihmisillä on vain tietty määrä aikaa vuorokaudessa eikä ole tarkoituksenmukaista,että uuteen ihmiseen tutustuessa dumpattaisiin entiset ystävät ja alettaisiin olla tekemisissä vain tämän uuden tuttavuuden kanssa. Edes se yksinäinen ei halua tulla dumpatuksi sitten, kun toinen tutustuu taas seuraavaan ihmiseen. Mä kuitenkin ymmärrän, jos yksinäinen kaipaisi aidosti välittävää ihmistä just nyt eikä vasta vuoden päästä. Tarve voi olla niin voimakas, että se ylittää kaiken muun elämässä. Silloin voi olla vaikea ymmärtää, että toisella ihmisellä on muitakin ihmissuhteita, työt, opiskelut, harrastukset, koti jne eikä toisella ole mitään tarvetta kiirehtiä uuden potentiaalisen ihmissuhteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi kokea olevansa osaton, ulkopuolinen ja yksinäinen vaikka on seurassa ja saanut kaiken mitä elämiseen ja onnellisuuteen kuuluu.
Sen huomaa hyvin näistä kirjoituksista. Tämä palsta on tutkijalle aarreaitta.
Vierailija wrote:
mielestäni kyllä sosiaalinen media kuten tämä palsta vie sitä yksinisyyden tunnetta pois, MUTTA on tavallaan petollista kUVITELLA, että sinulla olisi ihmisiä ympärilläsi tän palstan takia. Kerrohan miltä se tuntuu järjestellä omia häitä, kun ei ole ketään jota kutsua häihin? Et voi vauva-palstailla häissäsi. Tai voit, mutta et saa sieltä kaasoa. Miltä se tuntuu kun kukaan ei järjestä sulle/kanssasi polttareita, et voi sitä saada Vauva-palstalta. Ja vaikka itse järjestäisikin polttarit itselleen, ei ole ketään jota kutsua.
Mietippä kun on syntympäiäväsi, ei ole yhtäkään ystävää joka tulisi syömään kakkua. Tai juhlisi kanssasi Uuden vuoden vaihtumista tms. Oma aktiivisuus ei enää hyödytä kun ei ole ketään jota kutsua.
Syntymäpäivien järjestäminen on parempi esimerkki kuin häät. Vai oletko menossa naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, joka saa tuntemaan olosi yksinäiseksi? Silloin kannattaisi harkita toisenkin kerran tahdon-sanan lausumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Toimittajaspleinaaja koittaa leimata kaikki yksinäiset miehet potentiaalisiksi psykopaateiksi (lue persuiksi) ja samalla tietty kuitata kaiken mitä nuo sanoo vääränä ilman että noiden sanomisia tarvitsisi sen enempää kuunnella tai analysoida.
Ehkä nykyaikaan ne suuremmat riskit ajatysvääristymille on mennä ideologisiin kupliin joissa ei kuule nykypäivänä vahingossakaan minkäänlaisia erimielisiä mielipiteitä joistain asioista. Eli keskimäärin jokainen lehden toimitus esim.
Minä käsitin artikkelin niin, että pitkään jatkunut yksinäisyys, ei tee ketään potentiaaliseksi psykopaatiksi, vaan maailma alkaa näyttämään siltä, että on itse epäonnistunut, ja uusiin ihmisiin tutustuessa se epäonnistumisen tunne jarruttaa tutustumista, kun ennakkokäsitys on, ettei tuostakaan saa ystävää. Tietynlainen epätoivo näkyy muille ja se on vaivaannuttavaa kaikille.
Enemmänhän tuo viittaa siihen että sinulla on jo valmiiksi mietitty ennakkoasenne yksinäiseen kuin siihen että vika olisi sen yksinäisen asenteessa.
Tuokin on muuten hyvin usein nykyisin nähty ajatuslogiikka eli vika ei voi olla omassa asenteessa tai päättelyssä tai ajattelussa tai tekemisissä joten sen on oltava siinä osapuolessa jossa nähdään jotain ongelmallista.
Esimerkkinä vaikka työttömät joista työssäolevat tai poliitikkobroilerit näkee supernopeasti syyllisiä työttömyyteensä.
Vierailija wrote:
Yksinäisyys on siitä jännä juttu että kun on tarpeeksi kauan yksinäinen niin se muuttaa ihmistä siten että
-yksinäisyyteen tottuu eli siitä tulee normaali asia eikä sitä enää edes halua olla muiden kanssa tekemisissä.
-yksinäisyys muuttaa ihmistä siten että sosiaaliset tilanteet alkaa jännittämään/pelottamaan kun niitä sosiaalisia tilanteita ei sille yksinäiselle juuri tule.
Olen yksinäinen mieshenkilö ja puhun omasta kokemuksesta ja ei kaikkiin yksinäisiin varmasti päde tuo. Olen kyllä ihan tyytyväinen yksinäisyyteen eli en kärsi tästä.
Tämä.
Minä olen yksinäinen ja vierastan sosiaalisia tilanteita ja ne pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt useasti että mikä suomalaisessa kulttuurissa ja kasvatuksessa on vikana kun on niin paljon yksinäisiä?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Näin se mainittu ajatusvääristymä vaikuttaa yksinäisen mieleen, mutta tästä ajatusvääristymästä voi päästä eroon. Työtä se vaatii toki ja ymmärtää se oma vääristynyt ajatusmaailma. Ei siinä paljon muut ihmiset voi auttaa, jollei yksinäsyydestä kärsivä itse halua auttaa itseään. Siinä vaiheessa kun yksinäinen itse ymmärtää syyt ja seuraukset ja haluaa muuttaa tilannetta, muiden vastaanottavuus voi auttaa paljonkin.
Tai sitten sinulla on itselläsi ajatusvääristymä siinä että kuvittelet tietäväsi asioista joista et tiedä. Ei siihen paljon muut ihmiset pysty vaikuttamaan kun olet ns harhainen, itse sinun pitäisi ymmärtää auttaa itseäsi tuon ajatusvääristymän kanssa.
Niin avauksessa mainittu ajatusvääristymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on tämä yksinäisyyden tunne sellaista luonteen heikkoutta, ja somet aiheutti sen. eihän kukaan terve aikuinen tarvitse ulisevaa kaverilaumaa ympärilleen, ja suomalainen jos joutuu ihmisten keskelle, niin ei se ainakaan puhumaan rupea. ei siis mitään ihmeellistä. vain vanhusten yksinäisyys on asia, johon pitää saada ratkaisu. paitsi niille, jotka jättivät lapset ja perheen hankkimatta. ne hoitakoon asiansa itse loppuun saakka.
Vierailija wrote:
Olen miettinyt useasti että mikä suomalaisessa kulttuurissa ja kasvatuksessa on vikana kun on niin paljon yksinäisiä?
Meksikolainen tuttuni asuttuaan vuoden verran Suomessa kertoi mulle kerran, että suomalaisten kanssa on hirveän vaikea ystävystyä. Mutta kun ystävystyy, se ihmissuhde vastaa meksikolaisittain sisaruussuhdetta. Eli suomalaisen ystävyys on huomattavasti tunnepitoisempaa ja vähemmän pinnallista kuin Meksikossa. Toisaalta Meksikossa ystävyyssuhteet voivatkin olla pinnallisempia, koska siellä taas on tiivis yhteys perheeseen ja sukuun. Suomessa ystävät monille korvaavat perheen ja suvun.
Olisiko monet yksinäiset loppujen lopuksi rumia ja/tai outoja, jotka ovat vain syntyneet vääränlaisiksi ja joita ei sen takia kysytä mukaan porukkaan? Omille geeneillehän ei voi mitään. Aina voi kuitenkin yrittää olla sosiaalisempi, mutta monet luovuttavat.
Suurin osa suomalaisista pelkää ottaa kontaktia ja alkaa puhumaan vieraille. Ne jotka on poikkeuksia katsotaan kieroon.
Laumaeläimelle laumasta ulossulkeminen vertautuu kuolemaan. Tähän perustuu markkinavoimien käyttämä fomo, fear of missing out, jota käytettiin myös rokotepainostukseen. Ihan vaan psykologiaa.
cope.. en lue mitään hesari paskaa
Niin, tuo voi olla monelle vittuilua, ja varmaan enemmistölle onkin. Mutta kuka minkäkin vittuiluna ottaa. Joku voi ottaa, että kun noin sanoo, vihaa mua ja haluaa olla mulle ilkeä.
Toinen taas tulkitsee, että onpa tyly tyyppi, on häneltä varmaan lapsena kielletty kaikki heikkouden osoitukset ja siksi kasvanut tuollaiseksi. Voi raukkaa, kun en empatiaa ymmärrä. Tai vähän hassua oikeastaan, että joku on noin puusilmä ja tilannetajuton. Voi tulla jopa myötähäpeää.