Lue keskustelun säännöt.
"Yksinäisyys on mielelle raju kokemus. Se voi aiheuttaa ajatusvääristymiä, jotka muuttavat suhtautumista muihin ihmisiin."
21.10.2023 |
"PITKÄAIKAINEN yksinäisyyden kokemus aiheuttaa ajatusvääristymiä. Niiden seurauksena ihminen voi alkaa tulkita arkisia tilanteita jatkuvasti sellaisesta näkökulmasta, että muut haluavat itselle pahaa."
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009777183.html
Kommentit (239)
Vierailija wrote:
Oon entinen koulukiusattu ja lapsena olin tosi yksinäinen. Nyt aikuisena minulla on laaja tuttavapiiri, koska pidän aktiivisesti itse yhteyttä. Ihmissuhteet vaativat työtä. Jos esim. haluan, että minulla on seuraa viikonloppuna, kysyn esim. kymmentä kaveria baariin. Sinne lähtee niistä ehkä 1 tai 2, ja nautin sitten heidän seurastaan enkä jää märisemään että 8 ihmistä ei lähtenyt. Pyrin myös aktiivisesti kutsumaan erilaisia tapaamisia koolle.
Olen myös ollut mukana kaikenlaisissa yhdistyksissä jne. ja niistä on jäänyt kavereita tai ainakin tuttuja, tai sitten hyviä muistoja ja ryhmään kuuluvuuden ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia, vaikka ei olisi mitään pidempää syntynytkään.
Nytkin palstailen täällä, sekin on vuorovaiktuusta ihmisten kanssa. Jaan kokemuksiani ja opin muiden kokemuksista. Yhteyden tunnetta saan siitäkin, joskus ehkä liikaakin.
Palstalaisia et voi kutsua kotiisi Jouluksi, tai no voisit, mutta epäilen tuleeko miten moni. Ja, onko se sitten aitoa ystävyyttä vai tekmällä tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni yksinäinen on tyly ja torjuva muita kohtaan, mutta ei tee sitä pahuuttaan, ei vaan osaa muuta. Yksinäiseksi joutuu, jos tulkitsee sosiaalisia tilanteita aina negatiivisen kautta ja heijastaa vanhoja asenteitaan uusiiin ihmisiin. Koulukiusaminen on monella takana.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jouduin yhtenä päivänä noin viiteen eri kertaan kaltoinkohdelluksi täysin naurettavien pikkuasioiden kanssa. Tämä ei ole mikään ajatusvääristymä.
Jopa ns. oikein esimerkillinen (ammatin puolesta) henkilö vittuili, koska saavuin paikalle hätääntymisen jäljiltä hieman ylikierroksella julkisen kulkuneuvon hajottua kesken matkan ja jouduttuani keksimään uuden kulkuneuvon ja reitin lennosta. Olin silti paikalla ajoissa enkä käyttäytynyt äänekkäästi tai häiriten. Valtaosa ihmisistä on vittumaisia heti kun siihen on pienikin tilaisuus.
Mikä on hypoteesisi sille että moni muu ei koe näin? Onnistuvatko he välttämään vittumaiset tyypit tuurilla vai ovatko liian tyhmiä tajutakseen sitä asennetta? Minä olen törmännyt erittäin harvoin ihmisiin jotka tai joiden käytöksen luokittelisin vittumaiseksi.
Täällä keski-ikäinen nainen, jolle on esim. työpaikoilla aina löytynyt se yksi nuorempi tai vanhempi nainen, joka huomauttelee kaksin ollessamme milloin mitäkin. He ovat kyllä oppineet, että täältä pesee 100 x kovemmin kunnon vastaus. Toiset purskahtaa heti itkuun ja toiset luikkivat pakoon. Kettuilu loppuu siihen, jos ei halua kokea samaa uudelleen.
Tämä on luonteestani johtuvaa, en ole harjoitellut mitenkään. Toiset ovat korjanneet välimme ja kertoneet, että silmäni välähtävät pelottavasi suuttuessani ja jäävät kuin palamaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No, haluaakohan ne kymmenet facbook ystävät sille yksinäiselle sitten HYVÄÄ kun eivät IKINÄ onnittele häntä hänen syntymäpäivänään, vaikka on muistutus toiminto käytössä, eli eivät voi olla näkemättä muistutusta? Ja, selityksenä ei kelpaa, ettei olut sinä ppäivänä paikalla, koska oli. Tämäkiin yksi muka paras lapsuusystäväni ei ole kertaakaan sen ajan (n 10 v) kun ollaan oltu facebook-kavereita oonnitellut minua. Minä lankean ystävällisyyttäni JOKA kerta onnittelemaan häntä! Ja, hän ei muuten onnittele monia muitakaan läheisiä ystäviä, silti hänen ympärillään pörrää laumat ihmisiä jotka pitää häntä " niiiiiiiiiiin ihanana ihmisenä".
Ymmärrän jos kerran tai kaksi on osunut jonkun synttärit päivälle kun ei itse käy facebookissa, mullekin käy joskus näin. Myöhässäkin voi onnitella, ellei ole jo useasta päivästä kyse.
Itelläni näitä väl
Olisit lukenut ees kirjoitukseni, siinä heti sanon että minulla ON Muistutustoiminto käytössä, ja on muuten yös syntymäpäivämäärä näkyvillä. Ei auta.
Vierailija wrote:
Ei nyt oikein aukea tuo väittämä. Mies siis alkaa lopulta luulla, että muut ihmiset alkavat haluamaan itselle pahaa eli niistä tulee itsetuhoisia?
Itselle, ei itselleen, niissä on ero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oon entinen koulukiusattu ja lapsena olin tosi yksinäinen. Nyt aikuisena minulla on laaja tuttavapiiri, koska pidän aktiivisesti itse yhteyttä. Ihmissuhteet vaativat työtä. Jos esim. haluan, että minulla on seuraa viikonloppuna, kysyn esim. kymmentä kaveria baariin. Sinne lähtee niistä ehkä 1 tai 2, ja nautin sitten heidän seurastaan enkä jää märisemään että 8 ihmistä ei lähtenyt. Pyrin myös aktiivisesti kutsumaan erilaisia tapaamisia koolle.
Olen myös ollut mukana kaikenlaisissa yhdistyksissä jne. ja niistä on jäänyt kavereita tai ainakin tuttuja, tai sitten hyviä muistoja ja ryhmään kuuluvuuden ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia, vaikka ei olisi mitään pidempää syntynytkään.
Nytkin palstailen täällä, sekin on vuorovaiktuusta ihmisten kanssa. Jaan kokemuksiani ja opin muiden kokemuksista. Yhteyden tunnetta saan siitäkin, joskus ehkä liikaakin.
Palst
Niin, en voi kutsua palstalaisia kotiini jouluksi, mutta voin palstailla joulunakin, ja kokea yhteyden tunnetta.
En myöskään kulje maailmassa suurennuslasin kanssa katsomassa, että onko tämä nyt varmasti AITOA ja syvällistä tai ties mitä, mitä kroonisesti yksinäiset ystävyydeltään vaativat. Otan vastaan erilaiset kohtaamiset sellaisena kuin ne tulevat, ja yleensä nautin niistä. En anna ihmisten kävellä ylisteni, mutta en myöskään vaadi enempää kuin ihmisillä on antaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No, haluaakohan ne kymmenet facbook ystävät sille yksinäiselle sitten HYVÄÄ kun eivät IKINÄ onnittele häntä hänen syntymäpäivänään, vaikka on muistutus toiminto käytössä, eli eivät voi olla näkemättä muistutusta? Ja, selityksenä ei kelpaa, ettei olut sinä ppäivänä paikalla, koska oli. Tämäkiin yksi muka paras lapsuusystäväni ei ole kertaakaan sen ajan (n 10 v) kun ollaan oltu facebook-kavereita oonnitellut minua. Minä lankean ystävällisyyttäni JOKA kerta onnittelemaan häntä! Ja, hän ei muuten onnittele monia muitakaan läheisiä ystäviä, silti hänen ympärillään pörrää laumat ihmisiä jotka pitää häntä " niiiiiiiiiiin ihanana ihmisenä".
Ymmärrän jos kerran tai kaksi on osunut jonkun synttärit päivälle kun ei itse käy facebookissa, mullekin käy joskus näin. Myöhässäkin voi onnitella, ellei ole jo useasta päivästä kyse.
Itelläni näitä väl
En todellakaan laske kuka antaa mitäkin. Se vaan näkyy kommenteissa, kun muistajia on about 5 kappaletta. Kyllä ne samat onnittelijat erottuu vuodesta toiseen. Ja jossain vaiheessa huomaa ketä ei kiinnosta. Itse muistan heidän syntympäivät ulkoa, koska nämä kaikki on pitkäaiakaisia luokkakavereitani siis koko koulu-uran ajata , ei esim. 2 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten naiset sanovat "jos mies ei ole kaikella tapaa täydellinen naiselle miehin kuuluu jäädä yksin kärsimään yksinäisyydestä että muuttaa tapansa ja alkaa toimimaan niin kuin naiset vaativat."
Ja kuten nykyajasta huomaa ongelma tästä tuli vasta tässä vaiheessa kun miehet ovat alkaneet toimimaan samalla tavalla naisia kohtaan.
Ette pidä muuten tarpeeksi yhteyttä. Yleensä mulle facessa kommentoi jotain ne kaverit, joita on muutenkin tavannut. Jos taas ei ole, niin ei sitten tule faceyhteyttäkään. Jotkut tietty laittaa kaikille onnittelut, varsinkin jos facetuttuja on vähemmän.
Pointtina on kuitenkin, että eri ihmisillä on eri tapoja olla ystävä ja eri käsitys siitä, mitä hyvä ystävyys on. Yhdelle on sitä, että mennään heti syvään päätyyn tai että saa avautua rankoistakin asioista. Toiselle sitä, että tehdään kivoja juttuja yhdessä, niin murheet unohtuu. Että voi puhua ns. pinnallisia ja saa siten olla turvassa vaikeilta tunteilta. Kukin löytäköön itselleen sopivia ihmisiä ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kun jotkut kokevat yksinäisyyttä myös muiden seurassa, onko ihminen tuossa asiassa niin eläimen tasolla, että riittää kun ympärillä on muita ihmisiä, vai voiko tuo vaikutus tulla pelkästä yksinäisyyden kokemisesta? Siis vaikka ei fyysisesti olisi yksinäinen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oon entinen koulukiusattu ja lapsena olin tosi yksinäinen. Nyt aikuisena minulla on laaja tuttavapiiri, koska pidän aktiivisesti itse yhteyttä. Ihmissuhteet vaativat työtä. Jos esim. haluan, että minulla on seuraa viikonloppuna, kysyn esim. kymmentä kaveria baariin. Sinne lähtee niistä ehkä 1 tai 2, ja nautin sitten heidän seurastaan enkä jää märisemään että 8 ihmistä ei lähtenyt. Pyrin myös aktiivisesti kutsumaan erilaisia tapaamisia koolle.
Olen myös ollut mukana kaikenlaisissa yhdistyksissä jne. ja niistä on jäänyt kavereita tai ainakin tuttuja, tai sitten hyviä muistoja ja ryhmään kuuluvuuden ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia, vaikka ei olisi mitään pidempää syntynytkään.
Nytkin palstailen täällä, sekin on vuorovaiktuusta ihmisten kanssa. Jaan kokemuksiani ja opin muiden kokemuksista. Yhteyden tunnetta saan siitäki
mielestäni kyllä sosiaalinen media kuten tämä palsta vie sitä yksinisyyden tunnetta pois, MUTTA on tavallaan petollista kUVITELLA, että sinulla olisi ihmisiä ymppärilläsi tän palstan takia. Kerrohan miltä se tuntuu järjestellä omia häitä, kun ei ole ketään jota kutsua häihin? Et voi vauva-palstailla häissäsi. Tai voit, mutta et saa sieltä kaasoa. Miltä se tuntuu kun kukaan ei järjestä sulle/kanssasi polttareita, et voi sitä saada Vauva-palstalta. Ja vaikka itse järjestäisikin polttarit itselleen, ei ole ketään jota kutsua.
Mietippä kun on syntympäiäväsi, ei ole yhtäkään ystävää joka tulisi syömään kakkua. Tai juhlisi kanssasi Uuden vuoden vaihtumista tms. Oma aktiivisuus ei enää hyödytä kun ei ole ketään jota kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Toimittajaspleinaaja koittaa leimata kaikki yksinäiset miehet potentiaalisiksi psykopaateiksi (lue persuiksi) ja samalla tietty kuitata kaiken mitä nuo sanoo vääränä ilman että noiden sanomisia tarvitsisi sen enempää kuunnella tai analysoida.
Ehkä nykyaikaan ne suuremmat riskit ajatysvääristymille on mennä ideologisiin kupliin joissa ei kuule nykypäivänä vahingossakaan minkäänlaisia erimielisiä mielipiteitä joistain asioista. Eli keskimäärin jokainen lehden toimitus esim.
Minä käsitin artikkelin niin, että pitkään jatkunut yksinäisyys, ei tee ketään potentiaaliseksi psykopaatiksi, vaan maailma alkaa näyttämään siltä, että on itse epäonnistunut, ja uusiin ihmisiin tutustuessa se epäonnistumisen tunne jarruttaa tutustumista, kun ennakkokäsitys on, ettei tuostakaan saa ystävää. Tietynlainen epätoivo näkyy muille ja se on vaivaannuttavaa kaikille.
Vierailija wrote:
Viinaa ja huumeita kun vetää omassa rauhassa, niin viimeistään siinä vaiheessa huomaa, että muut ihmiset ovat turhaa paskaa, joita ei tarvitse mihinkään.
Elätko viinan ja huumeiden suhteen omavaraistaloudessa, vai tarvitsetko niiden saantiin muita ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oon entinen koulukiusattu ja lapsena olin tosi yksinäinen. Nyt aikuisena minulla on laaja tuttavapiiri, koska pidän aktiivisesti itse yhteyttä. Ihmissuhteet vaativat työtä. Jos esim. haluan, että minulla on seuraa viikonloppuna, kysyn esim. kymmentä kaveria baariin. Sinne lähtee niistä ehkä 1 tai 2, ja nautin sitten heidän seurastaan enkä jää märisemään että 8 ihmistä ei lähtenyt. Pyrin myös aktiivisesti kutsumaan erilaisia tapaamisia koolle.
Olen myös ollut mukana kaikenlaisissa yhdistyksissä jne. ja niistä on jäänyt kavereita tai ainakin tuttuja, tai sitten hyviä muistoja ja ryhmään kuuluvuuden ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia, vaikka ei olisi mitään pidempää syntynytkään.
Nytkin palstailen täällä, sekin on vuorovaiktuusta ihmisten kanssa. Jaan kokemuksiani ja opin muiden kokemuksista. Yhteyden tunnetta saan siitäki
Mielestäni asenteesi on välinpitämätöntä. Ystävä on sellainen joka tulee sairaalavuoteellesi (jos siis pääsee), joka tulee hautajaisiisi, häihisi, kutsuu myös sinut häihinsä (jos pitää), pyytää lapsensa kummiksi (no ei kaikkia voi) Jota voisi ajatella pyytävän lapsesi kummiksi, järjestää polttarit, ja jolle sinä järjestät. Mitä iloa on jostain työtutuista jos se ei ole syventynyt mihinkään, ja edelleen he ei edes vaivaudu onnittelemaan sinua merkkipäivänäsi.
Näitä oikeita ystäviä kuitenkin elämässä tarvitaan. Ei hälläväliä tuttuja.
Vierailija wrote:
Yksinäisyys on elimistölle kuin 15 tupakkaa päivässä – toisten seurassa ihminen kylpee hyvissä hormoneissa
Ihminen, joka on yksinäinen vasten tahtoaan, kokee kivun kovempana ja altistuu muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille.
Korjaan kyllä heti tuon, että toisten seurassa kylvetään hyvissä hormoneissa. Pitää olla molemminpuoliset hyvät ja hyvää tarkoittavat välit eikä ole väliä onko seurassa yksi vai kymmenen ihmistä. Jo yksi kettuilusta pitävä ihminen vie hyvät hormonit ja minut veks. Menen ennemmin yksin polttamaan ne 15 röökiä päivässä kuin hampaat irvessä yritän kestää kaiken, mitä tulee tai todennäköisemmin vastaan samalla mitalla takaisin.
Tää olis tosi mielenkiintoinen artikkeli lukea, harmi että on maksumuurin takana. Pienillä teoilla ihmiset saisi kyllä tuntemaan itsensä vähemmän yksinäisiksi jos otettaisiin mukaan porukkaan. Se ei oikeasti ole iso vaiva pyytää sitä aina yksin olevaa vaikka samaan kahvirinkiin jne mutta sille yksinäiselle se voi olla tosi iso juttu. Koskaan ei voi tietää millaisia muureja sillä yksinäisellä on lähestyä ensin muita.
Minä soitin tai otin aina itse yhteyttä, kukaan ei soittanut minulle. En enää jaksanut sitä yksipuolisuutta mutta nyt sitten ei ole enää mitään ja on vielä pahempi olo.
Niin niin, mikä on sitten ajatusvääristymää ja mikä totta. Tuohan se helppo niksi on kaasuvalottaa porukkaa, väittää vain aina ettei asia ole noin, sinulla on vain ajatus vääristymä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oon entinen koulukiusattu ja lapsena olin tosi yksinäinen. Nyt aikuisena minulla on laaja tuttavapiiri, koska pidän aktiivisesti itse yhteyttä. Ihmissuhteet vaativat työtä. Jos esim. haluan, että minulla on seuraa viikonloppuna, kysyn esim. kymmentä kaveria baariin. Sinne lähtee niistä ehkä 1 tai 2, ja nautin sitten heidän seurastaan enkä jää märisemään että 8 ihmistä ei lähtenyt. Pyrin myös aktiivisesti kutsumaan erilaisia tapaamisia koolle.
Olen myös ollut mukana kaikenlaisissa yhdistyksissä jne. ja niistä on jäänyt kavereita tai ainakin tuttuja, tai sitten hyviä muistoja ja ryhmään kuuluvuuden ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia, vaikka ei olisi mitään pidempää syntynytkään.
Nytkin palstailen täällä, sekin on vuorovaiktuusta ihmisten kanssa. Jaan kokemuksiani ja opin muiden kokemuksista. Yhteyden tunnetta saan siitäki
Olet oppinut hyvän asenteen ihmisiä kohtaan.
Jep. Perinteistä pakottamista muotteihin ja normeihin tuo teksti on. Väärin elämistä ei tule sallia, vaan pitää kaikin tavoin painostaa ihmisiä, että kaikki varmasti alistuvat elämään hyväksyttyjen muottien ja normien edellyttämällä tavalla. Vaikka sitten väkipakolla, jos kehtaavatkin olla alistumatta.