Kumpi on mielestäsi parempi, ei ollenkaan rintoja vai pienet silikonit? Kohtalontovereita paikalla?

Äitini on aina ollut pyöreä ja inhonnut itseään varmaan koko ikänsä. Isääni se harmitti kovasti (äitini huono itsetunto, ei pyöreys), joten päätin lapsena, etten ikinä ajattele itsestäni pahaa.

Minulla on maksimissaan AA-rinnat, lähinnä siis nännit. En ole IKINÄ saanut minkäänlaista negatiivista kommenttia miehiltä rinnoistani. En kyllä naisiltakaan, mutta enpä naisten kanssa ole seurustellutkaan. Miehiltä olen saanut aina huomiota ja paljon, vaikka olen rinnaton.

Jos AP miehesi sinut on ottanut niillä pienillä rinnoillasi, niin hän pitää niistä(kin). Usko. Pidä sinäkin itsestäsi, edes lastesi vuoksi. Äidin inho itseään kohtaan voi olla lapselle raskasta.

Tietääkseni leikkauksessa hermoradat, joilla on yhteys häpykieleen, katkeavat. Itselleni nän nit ovat tärkeä osa sukup uolieöämää. Siksi en itse ikinä ottaisi silikoneja vaikka olisivat miten hyväksyttyjä ja yleisiä tänä päivänä. Mutta kukin tavallaan.

Täällä kohtalotoveri. Pitkään kärsin asiasta, mutta kolmannen lapsen syntymän jälkeen (tyttö) päätin, että haluan antaa lapsilleni terveen mallin itsensä hyväksymisestä. Asian kanssa voi siis oppia elämään. Nyt olen 40v. ja sinut asian kanssa. En enää mieti silikoneja.

Vierailija wrote:

Enempi kyllä kiinnostaa mitä hartioiden yläpuolella on.

Ja navan alapuolella.

Sairastuin rintasyöpään ja minulle on tehty 2 leikkausta. En vaan pysty suosittelemaan ratkaisua, joka vaatisi leikkauksia rintoihin, jos ei ole terveydellisistä syistä aivan pakko. Leikkauksissa on riskinsä ja mahdollidia jälkiseuraamuksia, kuten haavainfektiot, seroomat ja arpeutuminen. Joka kahdeksas nainen sairastaa rintasyövän. Se on suuri luku.

Ymmärrän tunteesi hyvin. Itsekin taistelen asian kanssa toisesta ääripäästä. Mulla on älyttömän isot ja raskaat rinnat. Ne aiheuttaa jatkuvia hartia- ja niskaongelmia. Jumien takia on pyörryttävä olo ja kovia päänsärkyjä. Mitkään liivit ei istu kunnolla. Aina sattuu ne liivitkin jonnekin. Lisäksi nämä on aivan epäsuhdassa mun kehoon. Olen muuten normaalikokoinen ja painoinen, mutta rinnat on valtavat. Mitkään vaatteet ei istu päälle.

Iän myötä raskas rinta on myös laskeutunut aika ikävästi. Joka päivä tunnen ahdistusta näistä lolloista. Inhottaa, kun rintojen alus hautuu. En tykkää yhtään siitä olosta. Pitäisi varmaan hyväksyä vaan kroppansa ja olla tyytyväisiä siihen, että se on terve, mutta en myöskään pääse eroon jatkuvista negatiivisista ajatuksista.

Pääsisin todennäköisesti julkiselle pienennysleikkaukseen, mutta sekin ajatus jotenkin inhottaa ja pelottaa. Että musta leikattais paloja pois. Tiedän myös, että leikkauksesta toipuminen on tosi raskas ja pitkä prosessi. Olispa joku muu keino saada rinnat pienemmäksi. Tuntuu, että ei ole kun huonoja vaihtoehtoja.

Olen melkein kateellinen sulle. Tiedän, että tämä ei auta sua mitenkään, mutta olispa mulla luonnostaan pienet rinnat.

Vierailija wrote:

Täällä kohtalotoveri. Pitkään kärsin asiasta, mutta kolmannen lapsen syntymän jälkeen (tyttö) päätin, että haluan antaa lapsilleni terveen mallin itsensä hyväksymisestä. Asian kanssa voi siis oppia elämään. Nyt olen 40v. ja sinut asian kanssa. En enää mieti silikoneja.

Tämä monella tapaa. Se, että olevinaan "vaatteet eivät istu", on täydellisen typerä ajatus. Kuinkakohan huippumallia ja missiä on, joilla ei ole oikeastaan mitään ja vaatteet istuvat täydellisesti? 

Ap:n erittäin huono itsetunto on se vaarallisin asia ja enpä tiedä paranisiko se tissien myötä? En usko, sillä kohta hän on löytänyt toisen ikävän asian itsestään, sitten kolmannen ja loppua ei näy.

Itsetunnon tervehdyttäminen olisi siis ratkaisu asiaan, se auttaisi koko elämässä ja ihan kaikissa asioissa, varsinkin lapsen elämään se olisi huomattavan valtava juttu, sillä nyt ap:n itseinho vaikuttaa voimakkaasti lapsen tulevaan itsevarmuuteen. Itseään inhoava äiti on raskas taakka lapselle aina. 

Mieluummin silikonit kuin ei juuri mitään.. Ainakin itse olen tyytyväisempi.. Ei mulla ollut mitään itseinhoa kun olin lähes rinnaton, en ymmärrä miksi jotkut niin väittää? En vain ollut tyytyväinen. Tosin kun otin ne, olin 25v ja sillon ei mietityttänyt leikkaukset tms, mutta jos täytyy uusia niin nyt lähes 10v päästä leikkauskin mietityttää erilailla.

Jos joskus uusin, niin otan isommat. En liian isoja, mutta tykkään isommista rinnoista. 

Vierailija wrote:

Enempi kyllä kiinnostaa mitä hartioiden yläpuolella on.

Tämä. Parasta on miellyttävä persoona. Minulle on aivan se ja sama, ystävien, työtovereiden tai edes satunnaisten vastaantulijoiden rintakehä.

Minulla oli sama tilanne kuin AP:lla, eli olemattomat, AA-kupin nahkaläpsykkäät. Kaikki muoto poissa.

Kävin Suomessa ottamassa 360 kokoiset rinnat. Nyt on DD kupin todella kauniit luonnollisen näköiset rinnat. Nämä on niin luonnollisen näköiset ettei muut jotka ovat nämä nähneet ole tienneet että nämä eivät ole luomut. Työkaveri joka tiesi niin ihmetteli ssaunassa ettei uskoisi että eivät ole luomut kun käytiin saunassa treenin jälkeen.,

Silikonit rinnoissa alkavat olla niin last season, nyt on luonnolisuus valttia, pitäisi naisten jo olla niin voimaantuneita, että omat tissi kelpaisi.

Jokainen tietenkin muokkaa kehoaan miten haluaa, mutta minusta olemattoman pienet tissit ovat aivan yhtä ihanat ja kuumat kuin suuretkin. Usko pois vaan, vaikka valtamedia viestiikin että naisen arvo on ulkoista ja että siihen kuuluu tietyn kokoiset rinnat, niin makuja on maailmassa yhtä monta kuin ihmistäkin, ja yksi suuri ryhmä on ne jotka suhtautuvat pieniin rintoihin intohimoisesti.

Silikonien ottaminen ulkoa tulevan paineen takia en suosittele. Itseään ja kehoaan voi oppia rakastanaan tai vähintään arvostamaan. Ja se taas on sellainen piirre mikä luonnollisesti viehättää ihmisessä.

Siis eikö tuohon vaatteiden istuvuuteen auta ihan se, että hankkii sellaiset liiveihin laitettavat täytteet, mitä rintojen poistoleikkauksen jälkeen jotkut käyttävät? Nää olis se, mitä ensin lähtisin tutkimaan sen sijaan, että alkaisin leikellä itseäni jonkun ohimenevän muodin mukaiseksi.

Vierailija wrote:

Mieluummin silikonit kuin ei juuri mitään.. Ainakin itse olen tyytyväisempi.. Ei mulla ollut mitään itseinhoa kun olin lähes rinnaton, en ymmärrä miksi jotkut niin väittää? En vain ollut tyytyväinen. Tosin kun otin ne, olin 25v ja sillon ei mietityttänyt leikkaukset tms, mutta jos täytyy uusia niin nyt lähes 10v päästä leikkauskin mietityttää erilailla.

 

Jos joskus uusin, niin otan isommat. En liian isoja, mutta tykkään isommista rinnoista. 

Ai ne voi vaan ottaa ja jättää sisään vuosikymmeniks? Oon kuullu, että kannattais jossain kohtaa (tyyliin 10 vuoden päästä ottamisesta) huoltaa/vaihtaa

Vierailija wrote:

Ymmärrän tunteesi hyvin. Itsekin taistelen asian kanssa toisesta ääripäästä. Mulla on älyttömän isot ja raskaat rinnat. Ne aiheuttaa jatkuvia hartia- ja niskaongelmia. Jumien takia on pyörryttävä olo ja kovia päänsärkyjä. Mitkään liivit ei istu kunnolla. Aina sattuu ne liivitkin jonnekin. Lisäksi nämä on aivan epäsuhdassa mun kehoon. Olen muuten normaalikokoinen ja painoinen, mutta rinnat on valtavat. Mitkään vaatteet ei istu päälle.

Iän myötä raskas rinta on myös laskeutunut aika ikävästi. Joka päivä tunnen ahdistusta näistä lolloista. Inhottaa, kun rintojen alus hautuu. En tykkää yhtään siitä olosta. Pitäisi varmaan hyväksyä vaan kroppansa ja olla tyytyväisiä siihen, että se on terve, mutta en myöskään pääse eroon jatkuvista negatiivisista ajatuksista.

Pääsisin todennäköisesti julkiselle pienennysleikkaukseen, mutta sekin ajatus jotenkin inhottaa ja pelottaa. Että musta leikattais paloja pois. Tiedän my

Olen luullut, että rintojen pienennysleikkaus olisi lähinnä rasvaimua. Eli ei niinkään 'leikeltäisi paloja pois', vaan että imuroitaisiin täyteainetta vähemmälle. 

Rintojen pienennysleikkausta on monet kehuneet juuri sanoilla 'elämänlaatu parani'. En pysty kuvittelemaan, miten silikonit voisivat parantaa elämänlaatua. Eihän ne tee urheilua helpommaksi saati poista mitään kipuja, joista on aikaisemmin kärsinyt. Sama 'elämänlaadun paraneminen' minkä voi silikoneilla saada, onnistuisi varmaan psykologin pakeilla yhtä helposti.

Vähintäänkin neuvoisin kaikkia silikoneja harkitsevia käyttämään edes 500€ euroa siihen, että kävisi jonkun terapeutin luona keskustelemassa siitä, miksi ei pysty suhtautumaan omaan kehoonsa armollisesti ja hyväksyvästi. Erityisesti äitien luulisi arvostavan sitä, että keho on kantanut sisällään uutta elämää ja vielä ruokkinut syntyneitä lapsia. Miksei tällaiset valtavat ponnistukset saisi jättää mitään jälkiä? (Enkä nyt jäljillä puhu mistään sellaisesta, mikä vaikeuttaa ulosteen pidätystä tai muuta kauheaa.)

Saara Sihvonen, kansainvälisesti hyvin menestynyt malli, jolla ei ole oikeastaan mitään rintoja. Vaatteet istuvat täydellisesti ja itsevarmuutta löytyy. 

Ap:n ongelmat ovat nyt syvemmällä kuin rinnoissa.

pienet rinnat hiton seksikkäät pääsispä puristelee ja pussaa.

Minulla on silinkonirinnat ja niin kiinteät ettei tarvitse kotona liivejä ollenkaan. Ja en edes urheillessa käytä urheiluliivejä vaan ihan tavalliset liivit riittää kun juoksen tai ratsastan tai kehonkiertoharjoittelussa. On siis DD kupin rinnat. Ikinä eivät tissit ole ollut tiellä tai hartiasärkyä. Mitään haittaa ei näistä ole.

Itse olen täysin tyytyväinen rintoihini. Otin nämä vuonna 2017 Suomessa.,

Vierailija wrote:

Tietääkseni leikkauksessa hermoradat, joilla on yhteys häpykieleen, katkeavat. Itselleni nän nit ovat tärkeä osa sukup uolieöämää. Siksi en itse ikinä ottaisi silikoneja vaikka olisivat miten hyväksyttyjä ja yleisiä tänä päivänä. Mutta kukin tavallaan.

Kuule tule tänne kertomaan vasta kun itse tiedät asiasta enemmän. Olen ottanut silinkonirinnat Suomessa ja mitään eroa tunnossa ei ole tapahtunut aiempaan. Minulla rinnat ovat aivan yhtä herkät kuin ennen silsreiden laittoa. Suomessa kirurgit ovat huippuosaavia eivätkä suostu tekemään ns luonnottomia p***ornorintoja. 

 

Ne epäluonnolliset pallot on tehty yleensä Virossa tai ulkomailla ylipäätään. 

No ei rinnaton nainen huonompi ole. Se tuo mieleen teiniajat ja voi olla hyvinkin kiihottavaa. 

Eihän silloinkaan tytöilä ollut kuin pienet rinnat tai sitten ei juurikaan mitään.