Miesten kannattaisi tehdä lapset nuorina

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Parikymppisenä perhe ja lapset olivat suurin unelmani ja tein kovasti töitä niiden eteen. Ei löytynyt sopivaa puolisoa ja minua kohdeltiin suoraan sanottuna huonosti. Nyt keski-ikäisenä minua ei enää kiinnosta mutta vauvakuumeisia naisia tulisi ovista ja ikkunoista. Ihme juttu.

Sama juttu. Olisin halunnut seurustella, ja aikanaan hankkia perheen. Naisia ei kiinnostanut seurustelu.



Siten kun vauvakuume iski päälle, alkoikin kiinnostamaan. Olisin vielä 40+ ikäisenä saanut helposti perustettua perheen <30v naisen kanssa, olematta itse aloitteellinen asiassa.



Mutta en ole kiinnostunut siittäjän ja työjuhdan, mahdollistajan roolista. Jos naisia ei kiinnosta seurustella kanssani "huvin vuoksi" vaan ainoastaan kun sille on tarvetta, en näe parisuhteella tulevaisuutta.



Tuo edellisen listaama kolmen kohdan mallikin tuntuu toteutuvan. Aika kovalla p

Jos et ihan oikeasti pidä lapsista niin miksi ihmeessä olisit nuorenakaan niitä tehnyt? Jos pitää lapsista niin vauvakuume on kova ja fi edes ajattele mahdollisuutta jättää hankkimatta niitä. 

Olet tyypillinen narsistinen uhriutuja. Tuo piirteesi on narsistinen piirre. Yrität syyllistää naisia, että näe virheitä omassa käyttäytymisessäsi. Tuolla asenteella olisit epävakaa isä ja kovin on ehdollista myös rakkautesi muita ihmisiä kohtaan. Työstä tuota katkeruuttasi, se ei ole tervettä.

Vierailija wrote:

Spermapankkeihin ei huolita enää yli 45-vuotiaiden miesten spermaa.

Joissain maissa se raja on ilmeisesti jo 40-v jonka jälkeen ei enää kelpuuteta. 

Palstamiesten ulina on musiikkia korvilleni.

-vapaaehtoisesti ikisinkku velanainen

Vierailija wrote:

Bilologisesti tarkasteltuna asia saattaisi ollakin, kuten AP sen ilmoittaa. Ensisijainen ongelma on kuitenkin kaiken kalleus suhteessa omiin keskimääräisiin tuloihin. Erityisesti asuntojen kalleus on se ongelma, koska jossainhan ne lapset ja vaimo pitää saada asumaan, eikä niin?

Eikä tälle suuntaukselle näy muutosta, koska kapitalismi ja asumistuet pitävät hintojen noususta huolen.

Uskon että tulevaisuudessa tulemme näkemään enenevässä määrin perheitä, joissa tuore isä on yli 45v, tai jopa yli 50v. Useimmilla miehillä talousasiat alkavat olla vasta tuossa iässä niin stabiilissa jamassa, että perheen perustamisessa on järkeä.

Tai sitten mies puolisoa valitessaan katsoo myös naisen koulutusta, ammattia ja tulotasoa. Nuo viisikymppiset miehet voivat perustaa perheen kielitaidottoman ja kouluttamattoman naisen kanssa.

Miesten ei kannata tehdä lapsia missään iässä. Vaikka tekotapa miellyttää, lopputulos ei.

Vierailija wrote:

Olennaista ei ole tehdä lapset nuorena, vaan aloittaa seurustelu nuorena. Ja sitä naiset eivät halua. Naiset ovat puristaneet tavallisen miehen käyttöajan niin lyhyeksi kuin mahdollista. Avioliitto muistuttaa nykyään lähinnä naisen projektia, jossa hankitaan lapset ja keskiluokkainen elintaso.



Tavismiehelle ei todellakaan uhrata nuoruusvuosia, eikä sen puoleen vanhuuttakaan.



Minä menetin kiinnostukseni parisuhteeseen aika tarkkaan silloin kun naisten kiinnostus minuun heräsi. Mikään minussa ei muuttunut, vain se muuttui että naiset haaveilivat seksin ja hauskanpidon sijaan lapsista, unelmahäistä asunnoista, koirista ja perhe-elämästä.



Perheen perustaminen kannattaa miehelle yhä jos tämä on kovatuloinen, tai erittäin komea. Muussa tapauksessa se ei kannata.



Minulla on hyvä asunto, voin harrastaa niin paljon kuin haluan, ja lisäksi on fwb-henkinen suhde nuoren naisen kanssa. Tulevaisuutta tällä ei

Miten parisuhde kannattaa kovatuloiselle tai komealle? Samalla tavalla naiset nekin putsaa.

Vierailija wrote:

Palstamiesten ulina on musiikkia korvilleni.

-vapaaehtoisesti ikisinkku velanainen

Onneksi tämä ketju onkin naisten ulínaa miesten lapsettomuudesta.

"Huvin vuoksi seurustelu" tarkoittaa sitä, että ollaan toisen kanssa yhdessä vaikkei toinen oikein kiinnosta. Siinä tietää jo alusta asti, että suhde ei kestä vaan on väliaikainen. Minä en keksi yhtään syytä, miksi tuollaiseen pitäisi ruveta. Sinä varmaan osaat sanoa, miksi tuollaisen suhteen olisit halunnut.

Niinkö? Mitä termiä käytetään sitten niille jotka treffailee ja pitää samalla silmänsä auki jos jostain löytyisi vielä vähän parempi mies koska niitä on tarjolla.

Muistetaan myös että se mitä haetaan vaihtuu ikäkausien mukana. Paras parikymppiselle on eri asia kuin paras kolmekymppiselle.

Laskin tuossa pikaisesti, että minun lapseni asui opiskeluaikanaan valmistumiseen asti kahdeksalla eri paikkakunnalla ja Suomen lisäksi kahdessa maassa ulkomailla. Aika tiuhaan siinä sai kamoja muuttaa paikasta toiseen. Ihan samaa hänen opsikelukavereillaan tuntui olleen.

Vierailija wrote:

"Huvin vuoksi seurustelu" tarkoittaa sitä, että ollaan toisen kanssa yhdessä vaikkei toinen oikein kiinnosta. Siinä tietää jo alusta asti, että suhde ei kestä vaan on väliaikainen. Minä en keksi yhtään syytä, miksi tuollaiseen pitäisi ruveta. Sinä varmaan osaat sanoa, miksi tuollaisen suhteen olisit halunnut.

Niinkö? Mitä termiä käytetään sitten niille jotka treffailee ja pitää samalla silmänsä auki jos jostain löytyisi vielä vähän parempi mies koska niitä on tarjolla.

Muistetaan myös että se mitä haetaan vaihtuu ikäkausien mukana. Paras parikymppiselle on eri asia kuin paras kolmekymppiselle.

No enpä osaa sanoa, kun en tuollaista ole koskaan harrastanut. Eihän sitä ensimmäisiä kertoja tavatessa vielä tiedä kestääkö suhde vai ei, kun toisesta voi paljastua asioita, jotka on itselle ehdoton ei.

Kyllä minä siinä vielä parikymppisenä tykkäsin käydä baareissa. Siellä näki kavereita, kuuli musiikkia, sai tanssia ja juoda alkoholia. Missäs muualla noita olisin pystynyt tekemään? Tuo vaihe kiinnosti muutaman vuoden. Miesmaku oli edelleen sama tuona aikana.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos se mies on jo keski-ikäinen, ilman yhtään seurustelukokemusta, herää kyllä epäilys hyvyydestä. 

Niin. Naisten papereissa mies joka ei aseta vulvan palvontaa kaiken edelle ei tietenkään ole hyvä.

Hyvästä miehestä olisi joku ehtinyt vuosikymmenten varrella kiinnostumaan, jos hän on ollut jossakin tavattavissa. Hänellä itselläänhän oli seurusteluhaluja. 

Ei pitkään. Hyvät miehet (mittarina pariutuminen, lapsirakkaus, naisten kunnioitus jne) voivat keskittyä opiskeluun eikä tällöin ole liiemmin aikaa bilettämiselle. Sitten alkaa se uran luominen ja tällöin ollaan avoimia seurustelumahdollisuudelle mutta jokainen yliopistolla opiskellut on jo tajunnut millaisia miehiä naiset etsivät tuolloin eivätkä he osu siihen haarukkaan.

Aika nopeasti he tajuavat ettei heidän ominaisuudet ole naisia kiinnostavia ja se on heistä todella ok. Eipä naisillakaan ole mitään lisäarvoa heidän elämäänsä.

Mikä on aikanaan koomista on se, että naisten vakiintuessa heidän (naisten) prioriteetit muuttuvat ja nuo miehet ovatkin äkkiä naisten toivelistalla. Sitten ihmetellään kun ei se HPV-kantaja kiinnosta noita menestyviä miehiä.

Ja tietysti niissä miehissä on jotain vikaa kun eivät vuorollaan palvo vulvaa.

Vierailija wrote:

Tuo "no mitä sitten kun muutetaan töiden perässä" on ihan täyttä hölynpölyä.



Minä opiskelin Helsingissä. Jos ei voi seurustella opiskeluaikana kun saattaa tulla muutto muualle, niin sitten ei voi seurustella koskaan.

Tämähän on merkittävin syy, miksi mm. tutkijat ovat usein lapsettomia. Koska ura vaatii paljon muuttoja, ulkomailla tutkimustyön tekeminen on tyypillistä. Erityisesti naiselle nämä muutot yhdistettynä töiden tekemiseen, eivät mahdollista parisuhdetta tai lapsia, kun miehet eivät useinkaan suostu muuttamaan naisten perässä ja lapsille ei löydy helposti päivähoitopaikkaa ulkomailla tai se maksaa niin paljon, ettei palkka kata kuluja.

Naiset tekevät Suomessa enemmän töitä ja opiskelevat myös miehiä enemmän. Mutta miehet eivät kuitenkaan ymmärrä, että myös heidän pitäisi joustaa näissä asioissa. Ei voi asustella jossain korvessa ja kuvitella, että naiset tulisivat hakemaan kotoa, vaikka Suomessa naiset ovat kyllä hirveän aktiivisia puolison etsimisessä. Miehet vaan ovat kovin passiivisia.

Tämähän on merkittävin syy, miksi mm. tutkijat ovat usein lapsettomia. Koska ura vaatii paljon muuttoja, ulkomailla tutkimustyön tekeminen on tyypillistä. Erityisesti naiselle nämä muutot yhdistettynä töiden tekemiseen, eivät mahdollista parisuhdetta tai lapsia, kun miehet eivät useinkaan suostu muuttamaan naisten perässä ja lapsille ei löydy helposti päivähoitopaikkaa ulkomailla tai se maksaa niin paljon, ettei palkka kata kuluja.

Naiset tekevät Suomessa enemmän töitä ja opiskelevat myös miehiä enemmän. Mutta miehet eivät kuitenkaan ymmärrä, että myös heidän pitäisi joustaa näissä asioissa. Ei voi asustella jossain korvessa ja kuvitella, että naiset tulisivat hakemaan kotoa, vaikka Suomessa naiset ovat kyllä hirveän aktiivisia puolison etsimisessä. Miehet vaan ovat kovin passiivisia.

Niin. Ajatella että miehet ovat passiivisia eivätkä juokse naisen perässä palvoen vulvaa.

Oletteko ajatelleet ettei teillä ole enää mitään tarjolla miehille?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Bilologisesti tarkasteltuna asia saattaisi ollakin, kuten AP sen ilmoittaa. Ensisijainen ongelma on kuitenkin kaiken kalleus suhteessa omiin keskimääräisiin tuloihin. Erityisesti asuntojen kalleus on se ongelma, koska jossainhan ne lapset ja vaimo pitää saada asumaan, eikä niin?

Eikä tälle suuntaukselle näy muutosta, koska kapitalismi ja asumistuet pitävät hintojen noususta huolen.

Uskon että tulevaisuudessa tulemme näkemään enenevässä määrin perheitä, joissa tuore isä on yli 45v, tai jopa yli 50v. Useimmilla miehillä talousasiat alkavat olla vasta tuossa iässä niin stabiilissa jamassa, että perheen perustamisessa on järkeä.

Tai sitten mies puolisoa valitessaan katsoo myös naisen koulutusta, ammattia ja tulotasoa. Nuo viisikymppiset miehet voivat perustaa perheen kielitaidottoman ja kouluttamattoman naisen kanssa.

Kahden uraihmisen perhe-elämää voi yrittää, ja jotkut siinä onnistuvatkin. Kuitenkin useimmat naiset (ja myös miehet) unelmoivat siitä että nimenomaan nainen voisi viettää aikaa lasten kanssa kotiäitinä kun lapset ovat pieniä. Kiireetöntä arkea jossa kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Tällaiseen unelmaan voi olla vaikea saada sovitettua yhteen koulutetuille ja suurituloisille naisille ominaisia urapyrkimyksiä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olennaista ei ole tehdä lapset nuorena, vaan aloittaa seurustelu nuorena. Ja sitä naiset eivät halua. Naiset ovat puristaneet tavallisen miehen käyttöajan niin lyhyeksi kuin mahdollista. Avioliitto muistuttaa nykyään lähinnä naisen projektia, jossa hankitaan lapset ja keskiluokkainen elintaso.



Tavismiehelle ei todellakaan uhrata nuoruusvuosia, eikä sen puoleen vanhuuttakaan.



Minä menetin kiinnostukseni parisuhteeseen aika tarkkaan silloin kun naisten kiinnostus minuun heräsi. Mikään minussa ei muuttunut, vain se muuttui että naiset haaveilivat seksin ja hauskanpidon sijaan lapsista, unelmahäistä asunnoista, koirista ja perhe-elämästä.



Perheen perustaminen kannattaa miehelle yhä jos tämä on kovatuloinen, tai erittäin komea. Muussa tapauksessa se ei kannata.



Minulla on hyvä asunto, voin harrastaa niin paljon kuin haluan, ja lisäksi on fwb-henkinen suhde

 

 

Hän ajatteli varmaan evoluutiota. Tulee kauniita ja älykkäitä lapsia ja näillä on myös lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selviytyä elämässä. saataisiin esim. kaikille johtajamiehille, lääkäreille ja lakimiehille vähintään neljä lasta?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos se mies on jo keski-ikäinen, ilman yhtään seurustelukokemusta, herää kyllä epäilys hyvyydestä. 

Niin. Naisten papereissa mies joka ei aseta vulvan palvontaa kaiken edelle ei tietenkään ole hyvä.

Hyvästä miehestä olisi joku ehtinyt vuosikymmenten varrella kiinnostumaan, jos hän on ollut jossakin tavattavissa. Hänellä itselläänhän oli seurusteluhaluja. 

Ei pitkään. Hyvät miehet (mittarina pariutuminen, lapsirakkaus, naisten kunnioitus jne) voivat keskittyä opiskeluun eikä tällöin ole liiemmin aikaa bilettämiselle. Sitten alkaa se uran luominen ja tällöin ollaan avoimia seurustelumahdollisuudelle mutta jokainen yliopistolla opiskellut on jo tajunnut millaisia miehiä naiset etsivät tuolloin eivätkä he osu siihen haarukkaan.

Aika nopeasti he tajuavat ettei hei

Silloin, kun minun ikäluokkani oli yliopistossa, ne pariskunnatkin muodostuivat siellä. Ei missään uramiesten ja juoksunaisten välillä. Tinderkö teidät nuoremmat on pilannut?

Kaikki ei löydä sopivaa kumppania nuorena, mutta jos sellainen onni käy, niin tietysti se on hyvä vaihtoehto saada lapsia nuorena - tosin on kolme-nelikymppisenä saaminenkin ihan yhtä hyvä. 

 

Viiskymppisenä on sitten mukava kun on isot lapset joille olla sellainen vanhan viisaan hahmo, huomasin esim. oman isäni alkavan muuttua tuossa 40-50v sellaiseksi selvästi vanhemmaksi ihmiseksi joka nauttii kun saa jakaa elämänkokemustaan eteenpäin, nauttii kun saa olla sellainen saunatakissa kässehtivä faija-hahmo joka juttelee elämästä lasten kavereiden kanssa jne. 

Tuossa vaiheessa oli siis onni, että oli niitä nuorena tehtyjä lapsia.

Ei tarvitse mennä nettiin pätemään, valittamaan ja hakemaan huomiota, kun saa elää oman elämän päällikkö-vaihetta ihan livenä oman heimon kanssa. 

 

Pyhä Vulva, nyt kun olet paikalla, voisit antaa ihan käytännön esimerkkejä tästä vulvanpalvonnasta mihin toistuvasti viittaat. Ei meinaan aukene meille normaali-ihmisille.

"Kahden uraihmisen perhe-elämää voi yrittää, ja jotkut siinä onnistuvatkin. Kuitenkin useimmat naiset (ja myös miehet) unelmoivat siitä että nimenomaan nainen voisi viettää aikaa lasten kanssa kotiäitinä kun lapset ovat pieniä. Kiireetöntä arkea jossa kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Tällaiseen unelmaan voi olla vaikea saada sovitettua yhteen koulutetuille ja suurituloisille naisille ominaisia urapyrkimyksiä."

Kiireetöntä arki ei ole, kun se lasten kanssa oleva kiertää kauppoja etsien päiväysvanhoja elintarvikkeita ja kulkee kirppareilla etsien lapsille vaatteita. Omat vaatteet hän paikkaa ja parsii ja haaveilee, että joskus pääsisi kampaajalle. Mies moittii naista, kun naiselta ei saa rahaa elämisen kustantamiseen.

Lue muutama ketju, jossa miehet kertovat, mitä he todella ajattelevat, kun nainen on kotona lasten, ihan vastasyntyneidenkin, kanssa. Joidenkin mielestä jo kuukauden ikäiset vauvat voisi laittaa päivähoitoon.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Uskon ja väitän että nepsy-lasten hurja määrä nykyään johtuu siitä että lapset tehdään "liian vanhoina". Vaikkei asiaa varmasti saa tutkia eettisyyden vuoksi, niin käytännössä tämän näkee jokainen joka työskentelee lasten parissa. 

Onhan tuosta ihan tutkimuksiakin, googlesta löytyy. Aihe tosin on jostain syystä tabu.

Töissä on tullut lähinnä vastaan sellaisia nepsylapsia, joiden vanhemmat vaikuttavat aivan uusavuttomilta lapasilta, jonka lisäksi ovat nuoria ja sen näköisiä, että todennäköisesti elävät yhteiskunnan tuilla. Esim ahdh ja autismikirjon ongelmat periytyvät.