Miesten kannattaisi tehdä lapset nuorina
Monet nykymiehet elävät itsepetoksessa ja luulevat, että biologinen kello koskisi vain naisia, ja että lasten tekoa voisi viivytellä loputtomiin. Mutta ei se niin mene. Ensinnäkin hyvin harva +50-v mies löytää enää lisääntymisikäistä kumppania, sillä naiset haluavat yleensä ikäisensä kumppanin.
Toisekseen miehen siittiöiden laatu ja määrä laskee miehen ikääntyessä. Esimerkiksi Downin syndrooman ja muiden kehityshäiriöiden riski kasvaa, mitä vanhempi isä on. Lisäksi siittiöiden hedelmöittämiskyky laskee jo nelikymppisenä.
https://www.forbes.com/health/mens-health/male-fertility-by-age/
Mies, jos haluat isäksi, teethän lapset nuorena. Hyvin harva mies tulee isäksi enää vanhuksena.
Ystävällisin terveisin,
Lapset nuorena tehnyt naimissa oleva huolestunut palstamamma
Ps. Aloitus ei ole miesvihaa, sillä "monet miehet" ei tarkoita kaikkia miehiä tai edes suurinta osaa miehistä. Suhteellisen uskomatonta, että asia pitää erikseen edes mainita.
Kommentit (229)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Parikymppisenä perhe ja lapset olivat suurin unelmani ja tein kovasti töitä niiden eteen. Ei löytynyt sopivaa puolisoa ja minua kohdeltiin suoraan sanottuna huonosti. Nyt keski-ikäisenä minua ei enää kiinnosta mutta vauvakuumeisia naisia tulisi ovista ja ikkunoista. Ihme juttu.
Tuotahan se on. Naiset ovat nyt juoksunsa juosseet ja sinä olet nyt se jonka he kelpuuttavat vakituiseen parisuhteeseen kun hauskanpito loppuu.
Ne naiset ovat edellisen kirjoittajan tilanteessa, eivät ole löytäneet sopivaa puolisoa.
Ei vaan ne naiset ovat omienkin sanojensa mukaan "juoksunsa juosseet ja nyt on aika vakiintua hyvän miehen kanssa"
Voi harmi kun se hyvä mies ei vaivaudu enää paikalle.
Vierailija wrote:
Parikymppisenä perhe ja lapset olivat suurin unelmani ja tein kovasti töitä niiden eteen. Ei löytynyt sopivaa puolisoa ja minua kohdeltiin suoraan sanottuna huonosti. Nyt keski-ikäisenä minua ei enää kiinnosta mutta vauvakuumeisia naisia tulisi ovista ja ikkunoista. Ihme juttu.
Sama juttu. Olisin halunnut seurustella, ja aikanaan hankkia perheen. Naisia ei kiinnostanut seurustelu.
Siten kun vauvakuume iski päälle, alkoikin kiinnostamaan. Olisin vielä 40+ ikäisenä saanut helposti perustettua perheen <30v naisen kanssa, olematta itse aloitteellinen asiassa.
Mutta en ole kiinnostunut siittäjän ja työjuhdan, mahdollistajan roolista. Jos naisia ei kiinnosta seurustella kanssani "huvin vuoksi" vaan ainoastaan kun sille on tarvetta, en näe parisuhteella tulevaisuutta.
Tuo edellisen listaama kolmen kohdan mallikin tuntuu toteutuvan. Aika kovalla prosentilla tutut pariskunnat ovat eronneet.
Vierailija wrote:
Varmaan moni mies haluaisi oman perheen mahdollisimman nuorena. Ongelmana on sopivan naisen löytäminen. Se on täysin tuurista kiinni, löytääkö naista vai ei.
En usko tuota että mahdollisimman nuorena halutaan. Usealle on tärkeää, että perusasiat ovat kunnossa perheen perustamisen aikaan. Koulutus, työ ja elämä vakaata.
Lähes kaikki asuvat vanhempiensa kanssa 19-20-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen moni muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle. Siellä opiskellaan ja käydään töissä. Kesäisin muutetaan sinne sun tänne kesätöiden perässä, sitten voi tulla yliopistovaihtoja ja harjoitteluita ulkomaille. Valmistumisen jälkeen alkaa työpaikkojen metsästäminen ja se voi tarkoittaa paikkakunnan vaihtoa vuoden välein tai useamminkin. Hyvällä tuurilla kolmekymppisenä löytyy se oman alan vakituinen työ, joka tarkoittaa sitä, että muukin elämä vakiintuu muuttolaaikoiden sijaan.
Kuinka moni teiniaikojen poikaystävä haluaa muuttaa tyttöystävän perässä? Miten hyvin vuosien etäsuhteet toimii?
Jos se kolmekymppinen nainen tapaa uudella paikkakunnalla mukavan miehen, jonka kanssa voi suunnitella tulevaa elämää, niin sekö on naisen syy, kun hän ei ole aiemmin siihen mieheen missään törmännyt?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Parikymppisenä perhe ja lapset olivat suurin unelmani ja tein kovasti töitä niiden eteen. Ei löytynyt sopivaa puolisoa ja minua kohdeltiin suoraan sanottuna huonosti. Nyt keski-ikäisenä minua ei enää kiinnosta mutta vauvakuumeisia naisia tulisi ovista ja ikkunoista. Ihme juttu.
Tuotahan se on. Naiset ovat nyt juoksunsa juosseet ja sinä olet nyt se jonka he kelpuuttavat vakituiseen parisuhteeseen kun hauskanpito loppuu.
Ne naiset ovat edellisen kirjoittajan tilanteessa, eivät ole löytäneet sopivaa puolisoa.
Ei vaan ne naiset ovat omienkin sanojensa mukaan "juoksunsa juosseet ja nyt on aika vakiintua hyvän miehen kanssa"
Voi harmi kun se hyvä mies ei vaivaudu enää paikalle.
Jos se mies on jo keski-ikäinen, ilman yhtään seurustelukokemusta, herää kyllä epäilys hyvyydestä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Parikymppisenä perhe ja lapset olivat suurin unelmani ja tein kovasti töitä niiden eteen. Ei löytynyt sopivaa puolisoa ja minua kohdeltiin suoraan sanottuna huonosti. Nyt keski-ikäisenä minua ei enää kiinnosta mutta vauvakuumeisia naisia tulisi ovista ja ikkunoista. Ihme juttu.
Sama juttu. Olisin halunnut seurustella, ja aikanaan hankkia perheen. Naisia ei kiinnostanut seurustelu.
Siten kun vauvakuume iski päälle, alkoikin kiinnostamaan. Olisin vielä 40+ ikäisenä saanut helposti perustettua perheen <30v naisen kanssa, olematta itse aloitteellinen asiassa.
Mutta en ole kiinnostunut siittäjän ja työjuhdan, mahdollistajan roolista. Jos naisia ei kiinnosta seurustella kanssani "huvin vuoksi" vaan ainoastaan kun sille on tarvetta, en näe parisuhteella tulevaisuutta.
Tuo edellisen listaama kolmen kohdan mallikin tuntuu toteutuvan. Aika kovalla p
"Huvin vuoksi seurustelu" tarkoittaa sitä, että ollaan toisen kanssa yhdessä vaikkei toinen oikein kiinnosta. Siinä tietää jo alusta asti, että suhde ei kestä vaan on väliaikainen. Minä en keksi yhtään syytä, miksi tuollaiseen pitäisi ruveta. Sinä varmaan osaat sanoa, miksi tuollaisen suhteen olisit halunnut.
Olennaista ei ole tehdä lapset nuorena, vaan aloittaa seurustelu nuorena. Ja sitä naiset eivät halua. Naiset ovat puristaneet tavallisen miehen käyttöajan niin lyhyeksi kuin mahdollista. Avioliitto muistuttaa nykyään lähinnä naisen projektia, jossa hankitaan lapset ja keskiluokkainen elintaso.
Tavismiehelle ei todellakaan uhrata nuoruusvuosia, eikä sen puoleen vanhuuttakaan.
Minä menetin kiinnostukseni parisuhteeseen aika tarkkaan silloin kun naisten kiinnostus minuun heräsi. Mikään minussa ei muuttunut, vain se muuttui että naiset haaveilivat seksin ja hauskanpidon sijaan lapsista, unelmahäistä asunnoista, koirista ja perhe-elämästä.
Perheen perustaminen kannattaa miehelle yhä jos tämä on kovatuloinen, tai erittäin komea. Muussa tapauksessa se ei kannata.
Minulla on hyvä asunto, voin harrastaa niin paljon kuin haluan, ja lisäksi on fwb-henkinen suhde nuoren naisen kanssa. Tulevaisuutta tällä ei ole koska ikäeroa on liikaa ja minä olen selkeästi pappaantumassa aina vain enemmän häneen verrattuna. Mutta se ei haittaa, nautitaan yhteisistä hetkistä toistaiseksi ja sitten tehdään jotain muuta.
Vierailija wrote:
1. Naiset haluaa itseään vanhemman miehen eli silloin alle 20 vuotiaille miehille ei ole kysyntää.
2. On laitonta suomessa tehdä lapsia nuorena.
3. Naiset haluaa ensin kouluttautua sitten luoda uraa ja sen jälkeen tehdä lapsia ja silloin ikää on +40.
Sellaiset harhat sitten tänään. Ei kaikkien tule lisääntyä, ei esimerkiksi sinun, koska olet mielenterveysongelmainen. Olet liian sekaisin, että sinusta olisi kunnolliseksi isäksi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Parikymppisenä perhe ja lapset olivat suurin unelmani ja tein kovasti töitä niiden eteen. Ei löytynyt sopivaa puolisoa ja minua kohdeltiin suoraan sanottuna huonosti. Nyt keski-ikäisenä minua ei enää kiinnosta mutta vauvakuumeisia naisia tulisi ovista ja ikkunoista. Ihme juttu.
Sama juttu. Olisin halunnut seurustella, ja aikanaan hankkia perheen. Naisia ei kiinnostanut seurustelu.
Siten kun vauvakuume iski päälle, alkoikin kiinnostamaan. Olisin vielä 40+ ikäisenä saanut helposti perustettua perheen <30v naisen kanssa, olematta itse aloitteellinen asiassa.
Mutta en ole kiinnostunut siittäjän ja työjuhdan, mahdollistajan roolista. Jos naisia ei kiinnosta seurustella kanssani "huvin vuoksi" vaan ainoastaan kun sille on tarvetta, en näe parisuhteella tulevaisuutta.
Tuo edellisen listaama kolmen kohdan mallikin tuntuu toteutuvan. Aika kovalla p
Tietysti naiset eroavat. Mies on naiselle pelkkä tapa hankkia jotain. Ei naiset rakastelustakaan ole kiinnostuneita vaan sitä käytetään neuvotteluvälineenä.
Vierailija wrote:
Lähes kaikki asuvat vanhempiensa kanssa 19-20-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen moni muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle. Siellä opiskellaan ja käydään töissä. Kesäisin muutetaan sinne sun tänne kesätöiden perässä, sitten voi tulla yliopistovaihtoja ja harjoitteluita ulkomaille. Valmistumisen jälkeen alkaa työpaikkojen metsästäminen ja se voi tarkoittaa paikkakunnan vaihtoa vuoden välein tai useamminkin. Hyvällä tuurilla kolmekymppisenä löytyy se oman alan vakituinen työ, joka tarkoittaa sitä, että muukin elämä vakiintuu muuttolaaikoiden sijaan.
Kuinka moni teiniaikojen poikaystävä haluaa muuttaa tyttöystävän perässä? Miten hyvin vuosien etäsuhteet toimii?
Jos se kolmekymppinen nainen tapaa uudella paikkakunnalla mukavan miehen, jonka kanssa voi suunnitella tulevaa elämää, niin sekö on naisen syy, kun hän ei ole aiemmin siihen mieheen missään törmännyt?
Tuo selitys ei mene enää läpi. Vaikka se nainen olisi tavannut kyseisen "mukavan miehen" aikaisemmin, ei siitä olisi syntynyt mitään, koska silloin naista kiinnostu eri tyyppiset miehet.
Isoa kuvaa ei voi enää piilottaa väittämällä että miehellä on vain käynyt huono tuuri kun Sitä Oikeaa ei ole tullut vastaan.
Vierailija wrote:
Lähes kaikki asuvat vanhempiensa kanssa 19-20-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen moni muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle. Siellä opiskellaan ja käydään töissä. Kesäisin muutetaan sinne sun tänne kesätöiden perässä, sitten voi tulla yliopistovaihtoja ja harjoitteluita ulkomaille. Valmistumisen jälkeen alkaa työpaikkojen metsästäminen ja se voi tarkoittaa paikkakunnan vaihtoa vuoden välein tai useamminkin. Hyvällä tuurilla kolmekymppisenä löytyy se oman alan vakituinen työ, joka tarkoittaa sitä, että muukin elämä vakiintuu muuttolaaikoiden sijaan.
Kuinka moni teiniaikojen poikaystävä haluaa muuttaa tyttöystävän perässä? Miten hyvin vuosien etäsuhteet toimii?
Jos se kolmekymppinen nainen tapaa uudella paikkakunnalla mukavan miehen, jonka kanssa voi suunnitella tulevaa elämää, niin sekö on naisen syy, kun hän ei ole aiemmin siihen mieheen missään törmännyt?
Ai nyt naiset vaihtaa paikkakuntaa vuoden välein töiden perässä....
Ei helvetti näitä teidän juttuja
Jos se mies on jo keski-ikäinen, ilman yhtään seurustelukokemusta, herää kyllä epäilys hyvyydestä.
Niin. Naisten papereissa mies joka ei aseta vulvan palvontaa kaiken edelle ei tietenkään ole hyvä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Lähes kaikki asuvat vanhempiensa kanssa 19-20-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen moni muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle. Siellä opiskellaan ja käydään töissä. Kesäisin muutetaan sinne sun tänne kesätöiden perässä, sitten voi tulla yliopistovaihtoja ja harjoitteluita ulkomaille. Valmistumisen jälkeen alkaa työpaikkojen metsästäminen ja se voi tarkoittaa paikkakunnan vaihtoa vuoden välein tai useamminkin. Hyvällä tuurilla kolmekymppisenä löytyy se oman alan vakituinen työ, joka tarkoittaa sitä, että muukin elämä vakiintuu muuttolaaikoiden sijaan.
Kuinka moni teiniaikojen poikaystävä haluaa muuttaa tyttöystävän perässä? Miten hyvin vuosien etäsuhteet toimii?
Jos se kolmekymppinen nainen tapaa uudella paikkakunnalla mukavan miehen, jonka kanssa voi suunnitella tulevaa elämää, niin sekö on naisen syy, kun hän ei ole aiemmin siihen mieheen missään törmännyt?
Kyllä monet nuoret naiset vaihtavat. Naiset eivät kökötä koko elämäänsä samassa kylässä kuten miehet.
Vierailija wrote:
Jos se mies on jo keski-ikäinen, ilman yhtään seurustelukokemusta, herää kyllä epäilys hyvyydestä.
Niin. Naisten papereissa mies joka ei aseta vulvan palvontaa kaiken edelle ei tietenkään ole hyvä.
Hyvästä miehestä olisi joku ehtinyt vuosikymmenten varrella kiinnostumaan, jos hän on ollut jossakin tavattavissa. Hänellä itselläänhän oli seurusteluhaluja.
Tuo "no mitä sitten kun muutetaan töiden perässä" on ihan täyttä hölynpölyä.
Minä opiskelin Helsingissä. Jos ei voi seurustella opiskeluaikana kun saattaa tulla muutto muualle, niin sitten ei voi seurustella koskaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Lähes kaikki asuvat vanhempiensa kanssa 19-20-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen moni muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle. Siellä opiskellaan ja käydään töissä. Kesäisin muutetaan sinne sun tänne kesätöiden perässä, sitten voi tulla yliopistovaihtoja ja harjoitteluita ulkomaille. Valmistumisen jälkeen alkaa työpaikkojen metsästäminen ja se voi tarkoittaa paikkakunnan vaihtoa vuoden välein tai useamminkin. Hyvällä tuurilla kolmekymppisenä löytyy se oman alan vakituinen työ, joka tarkoittaa sitä, että muukin elämä vakiintuu muuttolaaikoiden sijaan.
Kuinka moni teiniaikojen poikaystävä haluaa muuttaa tyttöystävän perässä? Miten hyvin vuosien etäsuhteet toimii?
Jos se kolmekymppinen nainen tapaa uudella paikkakunnalla mukavan miehen, jonka kanssa voi suunnitella tulevaa elämää, niin sekö on naisen syy, kun hän ei ole aiemmin siihen mieheen missään törmännyt?
"Tuo selitys ei mene enää läpi. Vaikka se nainen olisi tavannut kyseisen "mukavan miehen" aikaisemmin, ei siitä olisi syntynyt mitään, koska silloin naista kiinnostu eri tyyppiset miehet."
Ei minun miesmaku muuttunut ikävuosina 18-28.
Vierailija wrote:
Tuo "no mitä sitten kun muutetaan töiden perässä" on ihan täyttä hölynpölyä.
Minä opiskelin Helsingissä. Jos ei voi seurustella opiskeluaikana kun saattaa tulla muutto muualle, niin sitten ei voi seurustella koskaan.
Jos opiskelee Oulussa tai Rovaniemellä, niin on ihan todennäköistä, että jossain vaiheessa tulee muutto pääkaupunkiseudulle. Sinne ne opiskelijat valmistumisen jälkeen valuvat. Opiskelujen aikanakin voi olla ulkomailla puolesta vuodesta vuoteen ja on sulaa hulluutta jättää mahdollisuudet väliin vain siksi, että lahkeessa roikkuu läheisriippuvainen vätys.
Siinäpä se. Seurustelukokemusta on mutta ne ovat aina päättyneet huonosti ja sitten loput ovat olleet epämääräisiä säätöjä, yhden tai useamman illan hupeja jne. Eihän niistä ole paljon iloa jos haluaa sitoutua ja perheen.
Bilologisesti tarkasteltuna asia saattaisi ollakin, kuten AP sen ilmoittaa. Ensisijainen ongelma on kuitenkin kaiken kalleus suhteessa omiin keskimääräisiin tuloihin. Erityisesti asuntojen kalleus on se ongelma, koska jossainhan ne lapset ja vaimo pitää saada asumaan, eikä niin?
Eikä tälle suuntaukselle näy muutosta, koska kapitalismi ja asumistuet pitävät hintojen noususta huolen.
Uskon että tulevaisuudessa tulemme näkemään enenevässä määrin perheitä, joissa tuore isä on yli 45v, tai jopa yli 50v. Useimmilla miehillä talousasiat alkavat olla vasta tuossa iässä niin stabiilissa jamassa, että perheen perustamisessa on järkeä.
Naiset haluavat kuvion menevän näin:
1. Juoksut, n. 18-28v
Tässä vaiheessa tavismies ei kiinnosta, koska tavismiehelle ei ole tarvetta. Nautitaan sinkkuilusta tai lyhyiksi jäävistä suhteista menevien komeiden miesten kanssa.
2. Vakiintuminen, +-30v
Pikapikaa tavismiehen kanssa suhteeseen. Nyt ei haaskata aikaa, vaan häät/yhteinen asunto/lapset nopeasti. Lapseton seurusteluaika etenkin olisi ajan haaskaamista ja naisen nuoruuden tuhlaamista tavismieheen.
3. Menot, +-40v
Tavismiehelle ei ole enää tarvetta koska lapset alkavat tulemaan toimeen itsekseen ja kanties jaettavaa varallisuuttakin alkaa olla hankittuna. Siispä ero, Uusi Minä ja Elämä On Matka.
Koska naiset haluavat viivyttää pariutumista, väistämättä se viivyttää myös miesten halua hankkia lapsia. Miehet hyvästä syystä haluavat ne lapsettomat seurusteluvuodet. Silloin on aikaa hitsautua paremmin yhteen, ja selvittää nauttiiko nainen tavismiehen seurasta muistakin syistä kuin siksi, että biologinen kello tikittää.