Millainen elämä sinulla on ollut omasta mielestäsi?

Hyvä elämä 

Ihan hirveää taistelua koko elämä. Opiskeluaikana joinakin hetkinä olin onnellinen. Sen jälkeen en ole ollut. Odotan joka päivä, että saan tehtyä vedenpitävän suunnitelman siitä, miten täältä pääsee pois.

Äärimmäisen vaikea alku vanhempien alkoholismin ja mielenterveysongelmien vuoksi. Nykyään elämäni on tyydyttävällä tasolla, vaikka onhan se niin että kun lapsena pamahtaa rikki ei kone aikuisenakaan pysty parhaaseen. Mutta katkeruus on jo enimmälti haihtunut eikä 5-kymppisenä oikein ole enää väliäkään noilla asioilla. On vaan tyytyväinen että on terve fyysisesti ja saa olla rauhassa. Ei ole omaisuutta, ei hienoa uraa, ei oikein mitään. Aikanaan haihdun täältä pois eikä minua kukaan muista, eikä tarvitsekaan. Olen tämän hyväksynyt. Sen ajan mitä täällä olen, elän itselleni vaan ja niin kuin parhaakseni näen. Koska en mitään pyydä, en ole mitään velkaakaan.

Vierailija wrote:

Vuoden verran jaksoin paistella hampurilaisia, sitten meni 20 vuotta työelämän ulkopuolella netin keskustelupalstoilla roikkuessa, nyt olenkin ministeri.

T. Spermis

Tuon jankkaaja on joko russakkatrolli, tai kovasti mt-hoidon tarpeessa.

Vierailija wrote:

Ei mikään suorin reitti, mutta mielenkiintoinen. Matka jatkuu. 

Noin minäkin voisin omaani kuvailla. Ei helppo mutta aikas mielenkiintoinen ja muinoin meneväkin. Vois taas olla vähän menoo. Matka jatkuu tosiaan. Toivottavasti ihan loppuun asti.

Ei voi kehua,vanhemmat kuolleet ,vaimoni kuoli. Ja masisksesta yli päästyäni nyt suuntamassa ulkomaille jättäen tämän konkka suomen lopullisesti,pitäkää hauskaa loskassa& pimeässä .

Lapsuus oli kamala, mutta aikuiselämä ihan ok. On ammatti, ura, perhe ja talo puutarhoineen. 

Ihan ok.

Rahaa ja aikaa on harrastuksiin törsättäväksi.

Työ ja katto päällä.

Nuoruudessa jäi paljon kokematta mutta jälkikäteen ajateltuna ei ne olisi olleet kovin mielenkiintoisia juttuja.

Raskas. Jos olisin nuorena yhtään osannut aavistaa, että näin raskas ja vaikea elämä tulee olemaan, en olisi jaksanut. Kaikki on ollut yhtä hirveää vääntämistä koko ajan ja mitään en ole saanut helpolla. Ihmettelen sitä kovasti, enkä ihan ymmärrä miksi on näin.

Isolta osin ja etenkin ns päälinjojen suhteen aivan vääränlainen eli ei mitenkään hyvä ainakaan tähän asti. Eikä kyllä varmasti jatkossakaan ole omannäköistä elämää odotettavissa, koska vaikka kuinka väitetään, ettei koskaan ole myöhäistä/asiat voi tehdä eri tahtiin eikä ole pakko mennä ns normin mukaan niin melkoisen hankalaksi se kyllä on tehty. 

Ja osan suhteen vaan se viimeinen juna lisävuoroineenkin menee jo melko nuorenakin eli ei enää keski-iässä ole mahdollista samoihin valintoihin mitä esim alta parikymppisenä. Tai osin tietty on, mutta ei niistä enää seuraa samanlaista elämää mahdollisuuksineen.

Olisi pitänyt osata nuorena pitää päänsä paremmin eikä uskoa muiden puheita/neuvoja vaikka hyvää olisivatkin tarkoittaneet. Lisäksi olisi pitänyt valita seuransa paremmin tai vaikka olla yksin.

Ei mitenkään onnistunut. Vaikeuksista ei kuljeta eikä nousta voittoon vaan ainoastaan uuteen vaikeuteen ja yhtä hankaluuksien kanssa tahkoamista tuntuu elämä olevan vuodesta toiseen.

Lisäksi että arki on oikeasti vääränlaista/vaikeaa niin elämästä puuttuu ihan kokonaan kaikki juhla ja sellaiset kohokohdat mitä normaalisti tuntuu ihmisillä alvariinsa olevan.

Vierailija wrote:

Äärimmäisen vaikea alku vanhempien alkoholismin ja mielenterveysongelmien vuoksi. Nykyään elämäni on tyydyttävällä tasolla, vaikka onhan se niin että kun lapsena pamahtaa rikki ei kone aikuisenakaan pysty parhaaseen. Mutta katkeruus on jo enimmälti haihtunut eikä 5-kymppisenä oikein ole enää väliäkään noilla asioilla. On vaan tyytyväinen että on terve fyysisesti ja saa olla rauhassa. Ei ole omaisuutta, ei hienoa uraa, ei oikein mitään. Aikanaan haihdun täältä pois eikä minua kukaan muista, eikä tarvitsekaan. Olen tämän hyväksynyt. Sen ajan mitä täällä olen, elän itselleni vaan ja niin kuin parhaakseni näen. Koska en mitään pyydä, en ole mitään velkaakaan.

Tässä on ajatusta, kiitos.

Paranee koko ajan. Päälle kolmekymppiseksi elämä meni itseä häveten ja äitiä miellyttäen. Sitten asetin rajat ja nyt elän oman näköistä elämää. Mukavaa on mutta välillä selittämätön häpeä ja syyllisyys kalvaa. Äitini kanssa välit huonot, yrittää edelleen leikkiä nukkekotia mun elämällä. Yritän olla välittämättä, mutta välillä se on vaikeaa kun kuitenkin suurin osa elämästä on pyörinyt hänen tunteiden tarkkailun ja miellyttämisen puitteissa. 

Koulukiusaamista, köyhyyttä, työttömyyttä, sairauksia ja vaikeuksia ihmissuhteissa. Kriisistä kriisiin on menty. No, vielä täällä heilutaan, vaikka jo 2006 olin vakavasti masentunut ja varma, etten jaksa enää.

Elämä tuli valmiiksi. Nyt tässä sitten odotellaan. Toivon, että saisin sydänkohtauksen jonakin yönä, eikä tarvitsisi enää nousta sängystä seuraavaan päivään,

Tällä palstalla tunnen olevani poikkeus, todellisessa maailmassa en onneksi ole.

Minulla oli ihanat vanhemmat ja hyvä lapsuus, vaikka pienituloinen perhe olimmekin. Lähdin opiskelemaan sokkona alaa, joka ei periaatteessa suoraan työllistä mihinkään.

Työelämä sitten osoitti, että tutkinnollani saattoi työllistyä vaikka minne. Viihdyin jokaisessa työpaikassani ja haikein mielin jäin lopulta eläkkeelle 68-vuotiaana.

Olen saanut kahta syöpää ja joitakin pienempiä vaivoja lukuun ottamatta elää terveenä,

Minulla on oma koti ja rauha.

Lyhyesti Matti Ahdetta lainaten: kun minua aikanaan kannetaan hautaan, siinä kannetaan onnellista ihmistä.

Olen liian kunnollisesta kodista. Se on aiheuttanut ongelmia. Naisia oli aikanaan paljonkin sängyssä, mutta koskaan ei seissyt riittävästi että hommasta olisi tullut mitään. Olen siis yhä neitsyt päälle viisikymppisenä.

Tämä on vasta ihan tarinan alkua.

Täynnä asioita, joita en ole ansainnut, niin hyvässä kuin pahassa. 

Helppo ja hiljainen. Kaikki mahdollisuudet on olleet, mutta en ole saanut niistä oikein mitään irti. On ollut vaikea löytää pointtia koko tästä touhusta. Silti en ole mikään masentuja, ihmettelen vain. Nautin pienistä asioista itsekseni ja se riittää minulle. Joskus sitten nähdään mitä tämän jälkeen tulee.

On ollut kaikinpuolin hurja elämä.