Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan ihan normaalia että vetovoima pitkässä suhteessa häviää ihan kokonaan?
18.10.2023 |
Kun suukottelen miestäni tai hän minua, en tunne yhtään mitään himoon tai haluun viittaavaakaan. Ei siis ole epämiellyttävää mutta ei tuo mitään tunnetta, vaikka pussailtaisiin pitkään ja hartaasti ja olisi kynttilätkin taustalla palamassa.
Kunnollista kielarisuutelemista emme harrasta, koska se kyllä tuntuu -mutta vastenmieliseltä. Mietin vain vaihtuvaa kuolaa ja bakteereita.
Seksiä voin mieheni kanssa harrastaa, mutten kiihotu yhtään hänestä, liukuvoiteen kanssa puuha onnistuu ja saatan joskus tuntea jotain kiihotuksen tapaista, jos kuvittelen mieheni tilalle jonkun muun.
Onko tämä ihan normaalia? Eikä ole kyse mistään laimeasta vaiheesta, vaan tällaista ollut jo pitkään, vuosikausia, niin kauan siis kuin muistan.
Ja on kokeiltu kaikenlaista erilaista, muttei auta.
Miten te muut pitkissä yli 15 v suhteissa olleet koette puolisonne? Onko vetovoimaa? Haluatteko häntä, ja nimenomaan häntä?
Kommentit (77)
Vierailija wrote:
Olin mieheni kanssa 28 vuotta ja tunsin intohimoa suhteen loppuun asti. Miehellä se sitten taisi loppua 50v ikäkriisiin. Toki rakasteltiin vielä eroa edeltävänä päivänä ja suhteen loputtuakin, kunnes päätin, että nyt loppuu.
Olin exmieheni kanssa 24v ja tunsin intohimoa. Mieheltä se loppui koska hommasi toisen rakkaan. Tosin halusi jatkaa myös minun kanssa joten pistin menemään sinne. Ei kestänyt se suhde.
Suhde muuttuu vuosien vieriessä. Itse kaipaan menneestä suhteesta helppoutta olla ja tuttuutta. Paluuta ei toki ole koska petti luottamuksen.
Ilmeisesti useimmat arvostaa sitä alun ilotulitusta jonka pitäisi jatkua aina. Ei jatku, muuttuu tuttuuden myötä. Jos suhde on rakennettu seksi edellä, haastavaa on lopulta kuitenkin tutustua siihen toiseen ja rakentaa yhteistä tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies haluaisi hellyyttä mutta ei seksiä. On kaikenaikaa kiehnäämässä ja mua se ärsyttää kun ei kuitenkaan halua seksiä missään vaiheessa. Ollaan oltu 18 vuotta yhdessä ja kärsin joka päivä siitä ettei mieheni halua minua. Mulla olisi haluja vaikka joka päivä mutta kun ei niin ei.
Vierailija wrote:
On, tilalle tulee kumppanuus ja luottamus, yhdessä oleminen ja tekeminen ilman, että tarvii koko ajan olla koskettelemassa ja lääppimässä toisiaan.
Ärsyttää että joku vastaa näin. Aloitusta ei ole selkeästikään luettu ennen omaa kommenttia. Aloituksessa on sanottu että vetovoima ja kiinnostus toiseen on hävinnyt kokonaan, ja tässä vastataan että ei tarvi olla koko aikaa koskettelemassa ja lääppimässä toisiaan.
Tajuatko eron?
16 vuotta yhdessä. Mies vähäpuheinen ja aloitekyvytön monessa asiassa, työtään taas tekee aamusta iltaan tuoden toki leivän pöytään. Minä hoitanut kodin ja lapset, ja olen aina ollut meistä se aktiivisempi seksiasioissakin. Nyt olen väsynyt moottorina olemiseen, ja huomaan, että ilman läheisyyttä ja puhumista elellään. Miehellä epäily jnknlaisesta neuropoikkeavuudesta joka tuottaa näitä sos.vaikeuksia...
Jos seksi kuitenkin on hyvää, niin kuulostaa oudolta, ettei edes siitä kiihottuisi yhtään? Selvähän se on, että kumppani muuttuu tutuksi ja turvalliseksi ja tylsäksi. Mutta olisiko itse seksissä jotain vialla jos se ei yhtään kiinnosta. Tällainen vaikutelma joistain viesteistä jää. Nimittäin ihminen yleensä tykkää tehdä kivoja asioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lompakon vetovoima ei lopu koskaan.
18v yhdessä. Meillä ei ole seksiä siinä mielessä, että harrastaisimme yhdyntää, mutta rakkauden lisäksi läheisyyttä, hellyyttä, koskettelua ja intohimoa on edelleen :)
En todellakaan ajattele ketään toista kun olen mieheni sylissä, silloin olisi jotain todella pahasti vialla. En ole myöskään tänä aikana ihastunut kenenkään toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Voi. Eihän seksuaalista vetovoimaa biologisesti ole tarkoitettukaan kuin hetkelliseksi. Liiton pitää perustua muuhun jos sellaista haluaa tai olla muutakin sisältöä ainakin myöhemmin.
Miten ihmiset sitten jaksavat harrastaa seksiä vielä pitkissä parisuhteissa, jos halut toista kohtaan on niin nollissa?
Minulla on kaksi pitkää suhdetta. Eka kesti 20 vuottia ja seksiä oli vikaan iltaan asti. Nykyinen on kestänyt 13 vuotta. Alkuvuosien jokapäiväinen seksi on enää kerran viikossa olevaa.
On tott, että se halu toista kohtaan laimenee, mutta _seksin_ halu pysyy. Minun tekee x päivän jälkeen mieli, olen sitten yksin tai puolison kanssa tai jonkun muun seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Voi. Eihän seksuaalista vetovoimaa biologisesti ole tarkoitettukaan kuin hetkelliseksi. Liiton pitää perustua muuhun jos sellaista haluaa tai olla muutakin sisältöä ainakin myöhemmin.
Miten ihmiset sitten jaksavat harrastaa seksiä vielä pitkissä parisuhteissa, jos halut toista kohtaan on niin nollissa?
Minulla on kaksi pitkää suhdetta. Eka kesti 20 vuottia ja seksiä oli vikaan iltaan asti. Nykyinen on kestänyt 13 vuotta. Alkuvuosien jokapäiväinen seksi on enää kerran viikossa olevaa.On tott, että se halu toista kohtaan laimenee, mutta _seksin_ halu pysyy. Minun tekee x päivän jälkeen mieli, olen sitten yksin tai puolison kanssa tai jonkun muun seurassa.
Aa, tajusin tästä jotain: onko niin, että toisilla se halu on sisäsyntyistä, mutta toiset aina tarvitsevat halulle kohteen? Jos jälkimmäinen ei koskaan tapaa ketään, joka halun sytyttää, niin hän elää ilman seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos seksi kuitenkin on hyvää, niin kuulostaa oudolta, ettei edes siitä kiihottuisi yhtään? Selvähän se on, että kumppani muuttuu tutuksi ja turvalliseksi ja tylsäksi. Mutta olisiko itse seksissä jotain vialla jos se ei yhtään kiinnosta. Tällainen vaikutelma joistain viesteistä jää. Nimittäin ihminen yleensä tykkää tehdä kivoja asioita...
Omasta puolestani voin sanoa, että kostuminen on huomattavasti vähentynyt iän myötä. Nyt kohta vaihtari-ikäisenä en kostu juurikaan, joten liukkari on ystävä. Käytän toki minipillereitä, jotka voivat vaikuttaa asiaan. Mutta ei kostumisen puute kyllä mitenkään kiihottumiseeni vaikuta, se on hyvin voimissaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seksi kuitenkin on hyvää, niin kuulostaa oudolta, ettei edes siitä kiihottuisi yhtään? Selvähän se on, että kumppani muuttuu tutuksi ja turvalliseksi ja tylsäksi. Mutta olisiko itse seksissä jotain vialla jos se ei yhtään kiinnosta. Tällainen vaikutelma joistain viesteistä jää. Nimittäin ihminen yleensä tykkää tehdä kivoja asioita...
Omasta puolestani voin sanoa, että kostuminen on huomattavasti vähentynyt iän myötä. Nyt kohta vaihtari-ikäisenä en kostu juurikaan, joten liukkari on ystävä. Käytän toki minipillereitä, jotka voivat vaikuttaa asiaan. Mutta ei kostumisen puute kyllä mitenkään kiihottumiseeni vaikuta, se on hyvin voimissaan!
Minä taas 56-vuotiaana, vaihdevuodet ohittaneena olen koko ajan märkä. Kuten nuorenakin. Vaikka ei yhtään kiihottaisi. Niin me ollaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vetovoimaa ja rakkautta. Haluan yhä miestäni ja hän minua ja seksi on edelleen kuumaa ja useasti viikossa, vaikka ruuhkavuodet ja 15vuotta yhdessä.
Vika on siis jossain muussa, kuin suhteen pituudessa.
No jos suutelut on pusuttelujen asteella ja kielareista tulee vaan bakteerit mieleen, niin eipä ole ihme ettei ole haluja kummallakaan puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt kahdessa pitkässä suhteessa noin ja häpeän sitä syvästi. Hyvä kuulla, että on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
No jos suutelut on pusuttelujen asteella ja kielareista tulee vaan bakteerit mieleen, niin eipä ole ihme ettei ole haluja kummallakaan puolella.
Todellakin, en ikinä alkaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa jolle ei syvät ja intohimoiset suudelmat käy.
Vierailija kirjoitti:
On, tilalle tulee kumppanuus ja luottamus, yhdessä oleminen ja tekeminen ilman, että tarvii koko ajan olla koskettelemassa ja lääppimässä toisiaan.
Juuuuu!!!!!!!!!
Tietenkin pitkässä suhteessa kaikki muuttuu, ihmisetkin muuttuvat. Se on sitten eri hitsaannutaanko siinä enemmän yhteen vain erilleen. Kestääkö rakkaus kaikki vanhenemisen, sairaudet, yms. mitä eteen tulee.