Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan ihan normaalia että vetovoima pitkässä suhteessa häviää ihan kokonaan?
18.10.2023 |
Kun suukottelen miestäni tai hän minua, en tunne yhtään mitään himoon tai haluun viittaavaakaan. Ei siis ole epämiellyttävää mutta ei tuo mitään tunnetta, vaikka pussailtaisiin pitkään ja hartaasti ja olisi kynttilätkin taustalla palamassa.
Kunnollista kielarisuutelemista emme harrasta, koska se kyllä tuntuu -mutta vastenmieliseltä. Mietin vain vaihtuvaa kuolaa ja bakteereita.
Seksiä voin mieheni kanssa harrastaa, mutten kiihotu yhtään hänestä, liukuvoiteen kanssa puuha onnistuu ja saatan joskus tuntea jotain kiihotuksen tapaista, jos kuvittelen mieheni tilalle jonkun muun.
Onko tämä ihan normaalia? Eikä ole kyse mistään laimeasta vaiheesta, vaan tällaista ollut jo pitkään, vuosikausia, niin kauan siis kuin muistan.
Ja on kokeiltu kaikenlaista erilaista, muttei auta.
Miten te muut pitkissä yli 15 v suhteissa olleet koette puolisonne? Onko vetovoimaa? Haluatteko häntä, ja nimenomaan häntä?
Kommentit (77)
Kuulostaa tutulta. Hellyys, läheisyys ja kosketus tuntuvat hyvältä, mutta seksuaalinen kipinä puuttuu. Seksiä tekee silti mieli ja harrastamme sitä säännöllisesti. Oma kumppani ei kuitenkaan sytytä, vaan siinä tarvitsee mielikuvitusta avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille hyvin tavallista. Miehillä himo säilyy, mutta kohteita tulee lisää
Vierailija wrote:
Tähänkö ihmiset tyytyy?
No vaihtoehdot olisi vaihtaa puolisoa noin viiden vuoden välein tai harrastaa sivusuhteita. Molempiin vaihtoehtoihin liittyy omat hankaluutensa.
Miksi ihmiset ei tajua biologiaa? Seksuaalisen vetovoiman syy on hormoneissa ja tarkoitus on lisääntyminen. Ajan myötä vetovoima todennäköisesti loppuu.
Mä olen valinnut puolisoni niin, että jos/kun vetovoima loppuu, hänessä on silti satoja muita asioita joiden vuoksi haluan hänen kanssaan olla. Hän on mun paras ystävä ja perheenjäsen, sielunkumppani. Sen rinnalla jotkut hormonihaihattelut on aika mitätön asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kuulostaa tutulta. Hellyys, läheisyys ja kosketus tuntuvat hyvältä, mutta seksuaalinen kipinä puuttuu. Seksiä tekee silti mieli ja harrastamme sitä säännöllisesti. Oma kumppani ei kuitenkaan sytytä, vaan siinä tarvitsee mielikuvitusta avuksi.
Sama täällä. Muita katselen ja himoitsen, omassa ei ulkonäöllisesti vikaa mutta haluja ei ole. 8v nyt oltu, ekat 3v oli seksiä viikottain, nyt hyvä jos kerran kahteen kuukauteen.
Kyllä minä ainakin hauan miestäni ja hän haluaa minua. Yhdessä olemme olleet 25 vuotta ja seksi on todella hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme olleet yhdessä kohta 18 vuotta ja viimeiset pari kolme vuotta on ollut samat fiilikset. En halua suudella miestäni, mies haluaisi suudella. Minusta tuntuu etten saa henkeä. En myöskään halua seksiä. Ei se varsinaisesti pahaltakaan tunnu, mutta mitään vetoa en koe mieheeni. Suostun siihen lähinnä siksi, että mies olisi paremmalla tuulella. Ei mikään optimaalitilanne, mutta en tiedä mitä voisin asialle. Tunteita ei voi pakottaa. Aiemmin meillä oli hyvä seksisuhde, joka kesti raskaudet, synnytykset ja imetykset ilman taukoja. Nyt taukoja on enemmän kuin koskaan ja erimielisyydet lisääntyvät.
On. Itsekin nousin katonrajaan kuin ilmapallo, ja siellä olen nyt ollut jo monta vuotta. Kun ei ole vetovoimaa niin sitä ei ole. Aika persheestä, alkaa jo olla aika nälkä eikä akka enää jaksa tikkailta syöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tähänkö ihmiset tyytyy?
No vaihtoehdot olisi vaihtaa puolisoa noin viiden vuoden välein tai harrastaa sivusuhteita. Molempiin vaihtoehtoihin liittyy omat hankaluutensa.
Mitä vikaa sivusuhteissa on kunhan niistä ei kerro, eikä tuo niitä aviovuoteeseen?
Meillä on kiintymystä, kumppanuutta ja töiden kautta paljon yhteistä puhuttavaa, mutta seksiä ei ole ollut varmaan viiteen vuoteen. Mies on päästänyt itsensä lihomaan ihan kamalasti. Painoa on varmaan 200 kg (toki pituuttakin 190 cm, mutta silti). En edes tiedä, miten noin lihavan ihmisen kanssa sekstailtaisiin. Tänään matkustettiin junalla ja hän yritti kääntää sitä pöytätasoa eteensä, mutta eipä onnistunut, kun maha oli tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roolileikeillä voi saada hetkellistä kipinää, silloin kun sitä tarvitsette. Mutta pitkässä suhteessa keksitte varmasti muitakin yhteisiä harrastuksia joilla saada elämään jännitytyksen tunnetta.
On myös tärkeä muistaa, että ei lähde syyllistämään kumppania omasta haluttomuudestaan. Se kiihottumisen tunne kun on lopulta omasta päästä kiinni.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tähänkö ihmiset tyytyy?
No vaihtoehdot olisi vaihtaa puolisoa noin viiden vuoden välein tai harrastaa sivusuhteita. Molempiin vaihtoehtoihin liittyy omat hankaluutensa.
Mitä vikaa sivusuhteissa on kunhan niistä ei kerro, eikä tuo niitä aviovuoteeseen?
Tämä. Koen samoin kuin aloittaja. Rakastan miestäni ja hän on erittäin tärkeä kumppani. Seksuaalisen kiihotuksen haen muualta. A
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vaihtoehtoni ovat sivusuhde, tai loppuelämä luopuen seksuaalisesta halusta ja tyydytyksestä.
Hiton tylsä ja masentava ajatus.
En tiedä muista mutta meillä on intohimo kuollut jo aikoja sitten, yhdessä 29 vuotta. Eipä siinä mitään, kai seksin voi hoitaa itsekin, on tämä suhde muuten ihan hyvä.
Pariskuntia katsellessani ihmettelen usein, miten kyseinen mies tai vaimo on mitenkään voinut kokea milloinkaan mitään fyysistä vetoa toiseen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tähänkö ihmiset tyytyy?
No vaihtoehdot olisi vaihtaa puolisoa noin viiden vuoden välein tai harrastaa sivusuhteita. Molempiin vaihtoehtoihin liittyy omat hankaluutensa.
Mitä vikaa sivusuhteissa on kunhan niistä ei kerro, eikä tuo niitä aviovuoteeseen?
salaisuudet eivät auta mitään ihmissuhdetta. Salaileva ihminen sulkeutuu, koska joutuu varomaan sanomisiaan. Hyvän parisuhteen edellytys on avoimuus, ja se ei sitten toteudu.
Luule, että niillä intohimo säilyy, joilla luonnostaan korkea libido. Heillä, joilla seksi ei ole maailman tärkein asia, tapahtuu noin,
Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa, ensimmäinen 12 vuotta, ja nykyisessä on menossa 17. vuosi. Ensimmäisessä halut hiipui jo viidessä vuodessa, ja moni asia toisessa ärsytti ja fyysiset jutut tuntui jopa vastenmielisiltä. Teimme silti vielä lapsen, ja se oli ehkä viimeinen niitti suhteelle ja haluille, sillä se tuntui paljastavan suhteen todellisen tilan. Aluksi pistin riitelyn väsymyksen piikkiin, mutta, välit pysyi kylminä, vaikka lapsi kasvoi. Mietin samoja juttuja kuin ap, ajattelin sen olevan normaalia. Kitkuttelin pitkään näissä ajatuksissa, kunnes älysin erota.
Sillä nykyisen kanssa on samat asiat takana, monta yhteistä vuotta ja lapsi, mutta vastenmielisyyttä en ole vielä tuntenut, ärsytystä ja haluttomuutta lähinnä yksittäisinä päivinä, ja silloinkin niihin on ollut joku ulkopuolinen syy, tyyliin päänsärky tai stressi. Pointtini siis on, että suhteen laatu riippuu niistä kuuluisista kemioista.
Olen kovin kiintynyt avokkiini ja seksi meillä on ollut ihan tyydyttävällä tasolla.
Minulla on myös ns salasuhde hänen vuotta nuoremman siskonsa kanssa joten mielenkiinto on pysynyt tässä symbioosissa oikein hyvin.