Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan ihan normaalia että vetovoima pitkässä suhteessa häviää ihan kokonaan?
18.10.2023 |
Kun suukottelen miestäni tai hän minua, en tunne yhtään mitään himoon tai haluun viittaavaakaan. Ei siis ole epämiellyttävää mutta ei tuo mitään tunnetta, vaikka pussailtaisiin pitkään ja hartaasti ja olisi kynttilätkin taustalla palamassa.
Kunnollista kielarisuutelemista emme harrasta, koska se kyllä tuntuu -mutta vastenmieliseltä. Mietin vain vaihtuvaa kuolaa ja bakteereita.
Seksiä voin mieheni kanssa harrastaa, mutten kiihotu yhtään hänestä, liukuvoiteen kanssa puuha onnistuu ja saatan joskus tuntea jotain kiihotuksen tapaista, jos kuvittelen mieheni tilalle jonkun muun.
Onko tämä ihan normaalia? Eikä ole kyse mistään laimeasta vaiheesta, vaan tällaista ollut jo pitkään, vuosikausia, niin kauan siis kuin muistan.
Ja on kokeiltu kaikenlaista erilaista, muttei auta.
Miten te muut pitkissä yli 15 v suhteissa olleet koette puolisonne? Onko vetovoimaa? Haluatteko häntä, ja nimenomaan häntä?
Kommentit (77)
Vierailija wrote:
Miksi ihmiset ei tajua biologiaa? Seksuaalisen vetovoiman syy on hormoneissa ja tarkoitus on lisääntyminen. Ajan myötä vetovoima todennäköisesti loppuu.
Mä olen valinnut puolisoni niin, että jos/kun vetovoima loppuu, hänessä on silti satoja muita asioita joiden vuoksi haluan hänen kanssaan olla. Hän on mun paras ystävä ja perheenjäsen, sielunkumppani. Sen rinnalla jotkut hormonihaihattelut on aika mitätön asia.
No minä kyllä tunnistan hormonihimot, ja aika vähän aikaa sellaiset kestää. Sen sijaan halut ovat pysyneet hyvinä juuri niiden satojen asioiden takia jonka takia haluan hänen kanssaan olla. Aina kun hän sanoo tai tekee jotain "niin oikeaan osuvaa", tekee mieli kapsahtaa kaulaan pussailemaan. Ikää meillä on lähemmäs kuuttakymppiä. Eli voi olla, että teilläkään ei ne halut edes mihinkään katoa, jos olet sen sielunkumppanin löytänyt. Toki ymmärrän, että tyypillisempää on ajatella että kunhan on joku, ja silloin on ymmärrettävää, että ajan myötä ei enää se joku haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Luule, että niillä intohimo säilyy, joilla luonnostaan korkea libido. Heillä, joilla seksi ei ole maailman tärkein asia, tapahtuu noin,
Oman kokemukseni mukaan asia ei ole noin yksioikoinen. Enemmän on kyse henkisestä asiasta, sellaisesta etäisyydestä ja varovaisuudesta seksuaalisessa mielessä, ettei kumpikaan uskalla enää spontaanisti koskettaa toista. Libido ja halu eivät ole kadonneet mihinkään, mutta sitä halua ei vaan koe omaa puolisoa kohtaan keskinäisen varautuneusuuden takia. Seksiäkin on säännöllisesti, mutta ei sen takia, että kokisi halua kumppaniinsa. Seksi on täyden tyydytyksen antavaa, mutta mekaanista. Muuten voi olla hyvä suhde, jossa keskustellaan paljon, on yhteistä huumoria ja lempeää, mutta ei eroottista kosketusta.
Vierailija wrote:
Roolileikeillä voi saada hetkellistä kipinää, silloin kun sitä tarvitsette. Mutta pitkässä suhteessa keksitte varmasti muitakin yhteisiä harrastuksia joilla saada elämään jännitytyksen tunnetta.
On myös tärkeä muistaa, että ei lähde syyllistämään kumppania omasta haluttomuudestaan. Se kiihottumisen tunne kun on lopulta omasta päästä kiinni.
Tämä!
Se on loppujen lopuksi omasta päästä se kiihottuminen, ja omasta kokemuksesta voin sanoa että kun on kontaktissa haluunsa, omaan kehoonsa, niin sitä voi sekstailla jollain lailla melkein kenen tahansa riittävän sopivan kanssa.
Se seksuaalinen vetovoima säilyy suhteen alussa muutamia vuosia, biologisena tarkoituksena on saada jälkeläiset alulle tuolloin.
Vierailija wrote:
Eli vaihtoehtoni ovat sivusuhde, tai loppuelämä luopuen seksuaalisesta halusta ja tyydytyksestä.
Hiton tylsä ja masentava ajatus.
Onhan vaihtoehtona myös ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun alku huuma loppuu alkaa herää mielenkiinto muita miehiä ja uutta alku huumaa kohtaan. Ei parisuhde ole enää nykypäivänä tavoiteltu palkinto vaan se alkaa olemaan rangaistus kun ei saa tehdä kaikkea niin kuin itse haluaa vaan pitäisi huomioida toinenkin
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Me olemme olleet yhdessä kohta 18 vuotta ja viimeiset pari kolme vuotta on ollut samat fiilikset. En halua suudella miestäni, mies haluaisi suudella. Minusta tuntuu etten saa henkeä. En myöskään halua seksiä. Ei se varsinaisesti pahaltakaan tunnu, mutta mitään vetoa en koe mieheeni. Suostun siihen lähinnä siksi, että mies olisi paremmalla tuulella. Ei mikään optimaalitilanne, mutta en tiedä mitä voisin asialle. Tunteita ei voi pakottaa. Aiemmin meillä oli hyvä seksisuhde, joka kesti raskaudet, synnytykset ja imetykset ilman taukoja. Nyt taukoja on enemmän kuin koskaan ja erimielisyydet lisääntyvät.
Tapahtuiko jotain kolme vuotta sitten? Itsellä halut katosivat, kun mies alkoi tehdä loukkaavia huomautteluja ja oli kokoajan pahalla tuulella. Yhtäkkiä ei enää ollutkaan rakastettu ja hyväksytty olo sellaisena kuin olen. Ei tehnyt enää mieli vaikka vilauttaa ohimennen tai pitää
Eikö naiset tosiaan panostanparisuhteeseen ennen kuin kokee olevansa haluttu ja himoittu?
Oletko koskaan kokeillut muututko miehen silmissä takaisin halutuksi ja himoituksi jos panostaisit suhteeseen etkä vain vaadi suhteelta itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Ei vetovoimaa oo koskaan ollutkaan ni miten voi olla nytkään 35 vuoden jälkeen! Kaveripohjalla eletään. Ei olisi kiva erotakaan...
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eli vaihtoehtoni ovat sivusuhde, tai loppuelämä luopuen seksuaalisesta halusta ja tyydytyksestä.
Hiton tylsä ja masentava ajatus.
Onhan vaihtoehtona myös ero.
Eroava lynkataan aina. Varsinkin jonkun seksin takia eroon ryhtyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eli vaihtoehtoni ovat sivusuhde, tai loppuelämä luopuen seksuaalisesta halusta ja tyydytyksestä.
Hiton tylsä ja masentava ajatus.
Onhan vaihtoehtona myös ero.
Eroava lynkataan aina. Varsinkin jonkun seksin takia eroon ryhtyvä.
Missä on lynkattu? Onko tämä vain sun omassa päässäsi kehittelemä tarina?
En tiedä muitten suhteista, joten en voi sanoa onko normaalia vai ei, mutta ei kuulosta tutulta. Haluan nimenomaan miestäni, eikä tarvitse kuvitella ketään muuta. Suurin syy siihen ehkä on, että ihan aidosti pidän miehestäni ihmisenä ja hän huomioi minua ja viihdymme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään olen vuosien saatossa menettänyt mielenkiintoani seksiin. Pitäisi saada jotain totaalista vaihtelua, mutta kumppani ei lämpene ajatukselle kolmen kimpasta tai vaistaavasta. Joten kaikki om sitä samaa.
PS. Nimeni ei ole Aku
Vierailija wrote:
En tiedä muitten suhteista, joten en voi sanoa onko normaalia vai ei, mutta ei kuulosta tutulta. Haluan nimenomaan miestäni, eikä tarvitse kuvitella ketään muuta. Suurin syy siihen ehkä on, että ihan aidosti pidän miehestäni ihmisenä ja hän huomioi minua ja viihdymme yhdessä.
Niin minäkin pidän puolisostani ihmisenä, hän huomioi minua ja viihdymme yhdessä, mutta hänen ulkonäkönsä ei vaan enää sytytä. Haluan seksiä, mutta en puolisoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englantilaisessa yliopistossa tehtiin tutkimus, jonka mukaan rakkaus pariskuntien välillä kestää 27 yhdyntää. Ilmeisesti tutkimuksessa tarkoitettiin "kiihkoa", jonka jälkeen parisuhde muuttuu luonteeltaan toiseksi.
Meillä on kiintymyssuhde. Ollaan toistemme parhaita kavereita nykyään. Alkaa ikääkin olla jo sen verran paljon ettei kiinnosta enää seksiasiat. Enkä halua puolisoa vaihtaa. Miksi pitäisi hyvä vaihtaa. Saa huonomman tilalle.
Huomauttelut ja arvostelu ei liittynyt ulkonäkööni (olin ja olen häntä paremmassa kunnossa), eikä toiminnassani ollut mitään muutoksia huonompaan. Kunhan keksi alkaa purkamaan omaa pahaa oloaan minuun, silkkaa epäkypsyyttään ja ilkeyttään. Onneksi jossain vaiheessa tajusin alkaa arvostamaan itseäni, enkä enää uskonut hänen lyttäystään.
Ei kannata asettua aloilleen kenenkään peruspulliaisen kanssa, vaan kun löytää sen oikean ihannekumppanin, joka myös vastaavasti pitää sinua ihannekumppanina, niin se vetovoima ja rakkauden tunne säilyy hamaan hautaan asti.
Kyllä se seksin määrä vähenee, mutta ei se ainakaan meillä ole kokonaan hävinnyt. On vain niin, että vanhentuessa sukupuolivietti vähenee, joten ei sillä tavalla jaksa "alkaa hommiin" yhtä usein kuin nuorena. Mutta ei se tarve lopullisesti häviä.
Jos taas miettii suudellessa miten siinä syljessä on bakteereja, kuulostaa se kyllä enemmän bakteerikammolta.
On, tilalle tulee kumppanuus ja luottamus, yhdessä oleminen ja tekeminen ilman, että tarvii koko ajan olla koskettelemassa ja lääppimässä toisiaan.
Tapahtuiko jotain kolme vuotta sitten? Itsellä halut katosivat, kun mies alkoi tehdä loukkaavia huomautteluja ja oli kokoajan pahalla tuulella. Yhtäkkiä ei enää ollutkaan rakastettu ja hyväksytty olo sellaisena kuin olen. Ei tehnyt enää mieli vaikka vilauttaa ohimennen tai pitää tunnelmaa yllä, kun mies sai olon tuntumaan siltä, että on säälistä kanssani. Aika pohjalle sain mennä, että tajusin, ettei ilmapiiri ollut enää terve. Erosin, tapasin uuden, jolla ei ole huomautettavaa. Halut ovat voimissaan.