Saako sairaalassa aina jotain helpotusta kuolinhetkeen

Vierailija wrote:

Ei saanut syöpään kuoleva sukulaiseni, koska toki vaikka mitään toivoa parantumisesta ei enää ollut ja lääkäritkin sen tiesivät niin kivun hoidosta voi tulla riippuvaiseksi. Paitsi tämä sukulaiseni sitten kuoli parin viikon kuluttua että toki vältyttiin sitten siitä lääkkeen riippuvuudesta.

Joskus toki löytyy omaisia, jotka pyrkivät kieltämään vahvojen kipulääkkeiden käytön kuolevalle potilaalle peläten naurettavan epäloogisesti sitä riippuvuutta. Omainen ei tietenkään tällaista voi kieltää ellei ole edunvalvoja eikä välttämättä silloinkaan.

Vierailija wrote:

Kaikille kuoleville pitäisi olla mahdollisuus ottaa se viimeinen pilleri. Silloin kun potilas sen vielä ymmärtää, että voi halutessaan sillä pillerillä tehdä lopettaa elämänsä, niin se pitää ehdottomasti sallia. Tässä ihmisten kiusaamisessa ja hoitolaitoksiin varastoimisessa ei ole mitään järkeä silloin kun potilas itse ei sitä halua.

          Jos sinun omaisesi tällaiseen tilanteeseen joutuu, niin voit toki hänelle sellaisen pillerin (mikähän se olisi?) antaa. Itsemurhan tekeminen tai sen avustaminenkaan ei ole Suomessa rikos (tämä on ihan totta vaikka merkilliseltä kuullostaakin).

Tupakoineelle sytytetään vielä tupakka, että saa vetää viimeiset henkoset.

Vierailija wrote:

En tiedä mitä nää täällä höpöttää. Jos sä olet kuolemaa tekemässä sillä hetkellä, niin saat todellakin opiodeja suonensisäisesti ihan niin paljon kun itse haluat. Mitä ihmeen väliä jollain addiktiolla on, jos kuolee samana päivänä. Alalla olen ja aina annetaan mahdollisimman paljon kipuun lääkettä jos on kuoleva potilas. 

Ainakaan vanhukset ei saa, ei vaikka omainen vaatisi. Ja vedottiin nimenomaan tuohon, että niihin jää koukkuun, vaikka vanhus on kuolemassa samana/seuraavana päivänä. Et vissiin hoida kuolevia potilaita, kun et tuon vertaa tiedä. Tai vasta valmistunut, joka kuvittelee vielä kaikenlaista hassua.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Te joita asia koskettaa esim. läheisen lähestyessä kuolemaa, Youtubessa on kanavia joilla saattohoitajat kertoo havainnollisesti kuolemasta. Olen kokenut ne hyödylliseksi kun lähipiirissä on odotettavissa tilanteita joissa joutuu todistamaan kuolemaa. Toki asia on vasta edessä, mutta koen olevani paljon valmiimpi nyt.

Voisitko laittaa linkin. Omaishoidan kahta yli ysikymppistä. 

Esim Hospice Nurse Julien shorts-pätkät Youtubessa on hyviä. 

Ihme kyllä on, että niitä joitain kipu-ja huumaavia lääkkeitä pihdataan.  Herää epäilys. että hoitajatko niitä ottaa. Jouduin vuosi sitten akuuttiin toimenpiteeseen ja minulle laitettiin kanyyli johon jotain rauhoittavaa, ampulliin jäisi sitä ja kun minut haettiin sairaalasängyllä eteen päin, hoitajalle annettiin ohje että tätä diapamia? voi antaa lisää.  MIssään vaiheessa lisää ei annettu, en tiedä mihin se ampulli joutui.  Edes toimenpiteeseen mennessä ei annettu.  Jäin sairaalaan yöksi ja pyysin yhtä unilääketablettia-rukoilin unilääkettä- en saanut.  Eli yö meni valvoessa kun oli kesän valoisaa ja pelkoa ja kipua.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Oxya jatkuvasti suoneen ja fentanyyliä kielen alle tarvittaessa. Jos pääsee saattohoitoon niin myös loppu on arvokas ja kivuton, terveyskeskuksista ei ole varmuutta, niillä resurssit ei aina riitä, vaikka tekevätkin parhaansa.

Eikös fentanyyli ole tappavan vaarallista? Oxykin jos annos yhtään isompi.

Liian iso annos tietysti on. Minä olen saanut tota suoraan suoneen ja olen tietääkseni elossa.

Vierailija wrote:

Saattohoito kuuluu kaikille tupakkataustasta huolimatta. Loppuvaiheessa voidaan käyttää esim sedaatiota. 

Niin voidaan, tämä muistetaan aina mainita. Mutta ei koskaan käytetä.

Vierailija wrote:

Ihme kyllä on, että niitä joitain kipu-ja huumaavia lääkkeitä pihdataan.  Herää epäilys. että hoitajatko niitä ottaa. Jouduin vuosi sitten akuuttiin toimenpiteeseen ja minulle laitettiin kanyyli johon jotain rauhoittavaa, ampulliin jäisi sitä ja kun minut haettiin sairaalasängyllä eteen päin, hoitajalle annettiin ohje että tätä diapamia? voi antaa lisää.  MIssään vaiheessa lisää ei annettu, en tiedä mihin se ampulli joutui.  Edes toimenpiteeseen mennessä ei annettu.  Jäin sairaalaan yöksi ja pyysin yhtä unilääketablettia-rukoilin unilääkettä- en saanut.  Eli yö meni valvoessa kun oli kesän valoisaa ja pelkoa ja kipua.

Yleensä sitä loppua ampullia ei säästetä vaan se menee lääkejätteeseen. Jos lääkettä annetaan lisää lääke otetaan uudesta läkeampullista. Jos kyse on ns. huumelääkkeestä sekä annettu että hukkaan mennyt lääke kirjataan tarkasti ja sen varmistaa useampi hoitaja. Sen lisäksi että lääkäri määrää että annoksen voi toistaa lääkäri määrää myös sen voiko sen uusia 10 minuutin kuluttua vai kahden tunnin kuluttua.

Unilääkkeelle taas tarvitaan ihan oma määräyksensä ja valitettavasti sitä ei saa aina silloin kun potilas ilmoittaa klo 23 yöllä tarvitsevansa unilääkkeen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Oxya jatkuvasti suoneen ja fentanyyliä kielen alle tarvittaessa. Jos pääsee saattohoitoon niin myös loppu on arvokas ja kivuton, terveyskeskuksista ei ole varmuutta, niillä resurssit ei aina riitä, vaikka tekevätkin parhaansa.

Eikös fentanyyli ole tappavan vaarallista? Oxykin jos annos yhtään isompi.

Liian iso annos tietysti on. Minä olen saanut tota suoraan suoneen ja olen tietääkseni elossa.

Niinpä. Meilläkin perheenjäsenellä oli fentanyylilaastari, oxynorm, oxycontin, lyrica ja vielä panadol kaikki samaan aikaan, jo silloin kun kuolema ei ollut mitenkään ajankohtainen vaan potilas vielä kotona ja kykeni ulkoilemaan tms. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saattohoito kuuluu kaikille tupakkataustasta huolimatta. Loppuvaiheessa voidaan käyttää esim sedaatiota. 

Niin voidaan, tämä muistetaan aina mainita. Mutta ei koskaan käytetä.

Kyllä sitä käytetään. Olen itsekin ollut sedatoiduin potilaan kuolinvuoteen äärellä. Heti, kun tajunnantaso alkaa palata, tulee hoitaja laittamaan lisää lääkettä. 

Ei todellakaan.

Olin katsomassa mummiani toisen kaupungin sairaalassa. Olin hänen luonaan 3-4 tuntia. Hän ei enää puhunut eikä tuntunut reagoivan siihen että olin hänen lähellään. Eikä tietenkään tuntenut mua.

Hän kiemurteli ja ähki. Kun tartuin häntä kädestä, hän veti kätensä pois. En ollut koskaan nähnyt kuolevaa, en tiennyt että mummi kuolisi seuraavana aamuna. Minulle oli pari viikkoa aiemmin valehdeltu että "täällä ei kenenkään tarvitse kärsiä kipuja".

Odotin että joku varmaan käy katsomassa mummin vointia, kävin käytävällä, mutta en tiennyt mistä löytäisin henkilökuntaa. Olin aika nuori silloin. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt että hänellä oli varmasti kovat tuskat. 

Mutta ei kukaan tullut. Sitten mun oli lähdettävä junalle ja kotiin.

Niin että ihmiset kuolevat ilman apua ja lievitystä. Jos omaisia ei ole, lähellä ei ole ketään. Yksinäiset ihmiset ihan varmasti kuolevat jo vuosia nuorempina kuin perheelliset. Vanhana ja sairaana ihminen tarvitsee apua hoitoonpääsyssä ja jotakuta yksinkertaisesti vahtimassa ja vaatimassa.

Yhteiskunnalta on turha odottaa mitään. 

Tilanne kuulostaa jotenkin huolestuttavalta. Pitäisikö kunnissa ja valtion tutkia tämä asia. Ja tavisten. Ihmisten kituminen ei ole hyvä asia, oli sitten elävä tai joku kuolemassa. Kuulostaa melkein että kotiinkin jotkut voisivat saada paremmat lääkkeet ja lisähapet kuin sairaalassa, mikäli on apteekki tai joku tuo. Osa ei pääse saattohoitoon ilmeisesti. Entä mitä tulehduskipuun. Taviksen selkäkivussa ei auta buranat eikä panadolit, koska siellä on ilmeisesti tulehdusreaktio samaan aikaan tai ollut väärä asento. Erikoislääkäreille on varmasti tarvetta ja kuvannus.

Vierailija wrote:

Tupakoineelle sytytetään vielä tupakka, että saa vetää viimeiset henkoset.

Kyllä, asetttelin tupakan sormien väliin ja kannattelin kyynärpäästä, mutta hän ei jaksanut imaista. Kuoli sitten 3pv kuluttua.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Meidän mummo sai ison määrän morfiinia ja sitten alkoikin kuolinkorinat. Tästähän ei saa puhua, koska eihän Suomessa tällaista tapahdu... Kyllä tapahtuu ja asiasta pitäisi puhua julkisesti ja tehdä linjaus. Nyt tapahtuu rikoksia tämän asian tiimoilta, rilä ne selviä, kun vanhuksille ei tehdä ruumiinavauksia, eikä tutkita mitä verestä löytyy.

Miksi sen mummon elämää olisi pitänyt pidentää sun mielestä?

 

En mä niin sanonut. Mielestäni tästä pitää tehdä laillinen linjaus. Yliannostuksia annetaan laittomasti ja autetaan ihmisiä tuskista. Niin ei lain mukaan saa tehdä. Keskustelua tarvitaan. Jotkut tekee riskivalintoja lääkkeenannostelussa, koska siitä voi joutua edesvastuuseen, vaikka halusi vain auttaa.

Eivät ne ole mitään ylia

Kuule, kaikenlaista tapahtuu. Sä et voi puhua kaikkien ihmisten puolesta. Hetki lääkkeen annostelun jälkeen tapahtunut muutos tuskin on äkillinen romahdus...

Imettelen tätä porukkaa joka tuntemattomien kokemuksia käy selittämään toisiksi. Teidänkaltaisten takia vääryyksiä tapahtuu. Kuten ne keskosvauvat Englannissa.

Sanotaan, että ota Panadolia, ja soita sitten päivystykseen, jos ei apua.

Vierailija wrote:

Naisille ei yleensä anneta mikä on oikein. 

Sattuko päähän vai onko sulle tehty lobotomia?

Riippuu onko hoitajana hyvä ihminen vai täysi kusipää. Läheiseni kohdalla jouduin tekemään osaston hoitajista kantelun ja siihen todellakin oli aihetta. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saattohoito kuuluu kaikille tupakkataustasta huolimatta. Loppuvaiheessa voidaan käyttää esim sedaatiota. 

Niin voidaan, tämä muistetaan aina mainita. Mutta ei koskaan käytetä.

Kyllä sitä käytetään. Olen itsekin ollut sedatoiduin potilaan kuolinvuoteen äärellä. Heti, kun tajunnantaso alkaa palata, tulee hoitaja laittamaan lisää lääkettä. 

Miksi tuosta pitää tehdä niin vaikeata. Jos arvioitu elinten kesto on viisi päivää, viisi tuntia tai viisi minuuttia, se on tuossa vaiheessa ihan sama vaikka tujauttaisi kerralla tepsivän satsin. Eikä omaisilla tai muilla pitäisi olla asiaan mitään mussuttamista jos potilas on itse niin toivonut.  Kivuissa tuskin enää mitään yleviä ajattelee, se on myöhäistä.  Vastuuvapauslauseke hoitajille etukäteen. 

Sukulainen oli kuin zombi viimeiset ajat (tunnit/päivän). Mikään tuskin enää toimi mutta ruumis ei antanut periksi ja jotenkin koko ajan heilui sängyssä ja huohotti yrittäen hieman nousta. Silmät olivat jo harmaat ja mitään kontaktia ei saanut. Joku kipupumppu siinä vieressä oli mutta mielestäni täysin riittämätön (sitä paineltiin mutta maksimit oli jo menossa niin ei lisää antanut). Karmeata katseltavaa kun kävin muutamia tunteja ennen kuolemaa katsomassa. Onneksi kun palasin taas oli jo kuollut (tosin tätä ei kukaan hoitohenkilökunnasta ollut vielä huomannut). Jo edellisinä päivinä kivut olivat kovat.

Jälkeenpäin mietin olisiko tuossa ollut jotain tehtävissä tai menikö oikein.