Mieheni ei tajua, että olen kotona hoitamassa lapsia enkä tekemässä kotitöitä.

Minä en ymmärrä näitä laiskottelijaäitejä, jotka eivät saa mukamas edes viikkosiivousta tehtyä itse.

Itse kun olin kotona saatoin samaan aikaan valmistaa lounasta, tyhjentää tai ladata tiskikonetta, ripustaa pyykkiä kuivumaan tai lakaista lattiaa, pedata sängyt jne. Mutta mieheltä se ei onnistu.

niin saat äijäsi katkeroitumaan lopullisesti.



Olisiko noin, että miehen pitäisi sallia viettää aikaansa lasten kanssa iltaisin, jos hän vääntää päivät töitä elättääkseen teidät?

Tietysti tyttärens miehen liika vähäisestä osallistumisesta valitetaan. Ristiriitaistako?

Ei kyse ole siitä, ettenkö saisi tehtyä niitä kolmen lapsen kanssa. Minulla on myös työ, lastenhoito, ja se on minun vastuullani sen ajan kun mies on töissä.

kerran viikossa siivooja pariksi tunniksi tekeen kevyen siivouksenl, niin helpottaa sun elämää.

Eivätkä ne kotityötkään mitä varsinaisia töitä ole, nehän on hommia joita on hoidettava taloudessa kuin taloudessa, lapsilla tai ilman.

ja siitä ajasta heidän kans, älä tee siitä itsellesi TYÖTÄ ja VELVOITETTA ja SUORITUSTA.



Tulee vielä aika jolloin aamuisin menet tukka putkella töihin, sitä ennen lapset hoitoon/kouluun. Sit työpäivä ja sen päälle pitäisi jaksaa olla lasten kans ja tehdä kotihommiakin.



Ihanaa kun on saatu lapsia, joiden kanssa saa olla onnellinen.

Teillä, joilla ei kotitöitä ole riittämiin, taitaa olla ne 2,20 neliön talot ja 1 lapsi.

Olisi mielenkiintoista kuulla, sillä täällähän voi olla jokaisella ihan eri käsitys siitä, mitä kotitöihin kuuluisi...

Mä taas koin että mun työt kotona ovat myös lapsen hoidon lisäksi, pitää koti siistinä ja tehdä kotitöitä. Ei ois tullut mieleenkään vaatia miestä oman päivätyönsä jälkeen kotona siivoamaan, koska mullahan oli aikaa koko päivä siivota, kun kerta kotona olin. Ja kun hommat oppi tekemään tietyllä rutiinilla, niin ei se ollut edes vaikeaa tai raskasta. Joskus tietysti väsytti ja annoin vaan olla, en ottanut stressiä. Mutta koskaan en kotia päästänyt sellaiseen kuntoon, että olisi ollut vaikea jo päättää mistä aloittaa kotityöt. Perussiisteys auttoi paljon.



Kyllä mieheni mua auttoi, mutta teki sen ihan omasta halustaan. Päävastuu kotitöistä oli minulla. Meillä ongelmia rupesi tulemaan vasta sitten kun minäkin menin töihin. Mies koki että mulla on edelleen yksin se vastuu kodin siivoamisesta ja muista kotitöistä. Mutta puhumalla niistäkin selvittiin.

Juttele miehesi kanssa, hänkään ei ole ajatustenlukija.

Haluan myös olla 100% lasteni kanssa, mutta sitä en ole, jos teen samalla kotitöitä, kuten mieheni olettaa (jotta hän saa olla 100% lasten kanssa). Alatteko jo tajuta? Haluan olla lasten kanssa, en ole kotona kotitöiden vuoksi.



ap

Sanoisin, että tehkää miehen kanssa selväksi työnjako, jos aiheuttaa koko ajan kinaa. Puhukaa niin kauan, että homma selvä. Teillä on perhe ja tarkoitus lienee, että molemmat vanhemmat voivat hyvin, niin ettei toista kuormiteta liikaa. Anna miehesikin kertoa miltä hänestä tuntuu, kuinka rankkaa on töissä ja mikä illassa tuntuu rankimmalta. Itse ainakin pääsen aina pisimmälle, kun kyselen mieheltä hänen ajatuksiaan, en tarjoile omiani.



Näille jotka hoitavat nämä kotityöt käden käänteessä, en jaksaisi taas kommentoida, mutta kommentoin kuitenkin. Vaikka te teettekin ne samat hommat jollain taikasauvan heilauteksella, tekee mielestäni keskiverto vanhempi kotitöitä kuitenkin aika monta tuntia päivässä. Meillä ei ainakaan herätä aamukuudelta ja aamupäivä käytetään ulkoiluun eli aamupäivällä kotitöiden teko on ihan mahdotonta. Kotityöt tehdään sitten kun ehditään. Minä herään viikolla öisin lasten takia, että mies saa mennä virkeänä töihin, en tosiaan ymmärrä, miksi miehen, joka on saanut yönsäkin nukkua kunnolla, pitäisi vielä saada tulla illaksi lepäilemään kotiin. Eikä mieskään näin ajattele. Jos jommalla kummalla on joskus rankempaa syystä tai toisesta, niin sitten toinen tekee enemmän kotitöitä ja lastenhoitoa. Meillä tämä toimii loistavasti näin.

suorittajakotiäidit brassaavat ahkeruudellaan. silti miehenne ehkä mielummin ottaisi rennomman, ei-pihtaavan pingottavan muijan....

Mieluummin painaisin tukkaputkella töissä, olen sitäkin kokeillut. Eivät kaikki nauti kuukaudesta ja vuodesta toiseen aivottoman työn tekemisestä vaikka kuinka paljon lapsiaan rakastaisikin. Olemme kaikki kuitenkin erilaisia, onneksi.

ei ap

Vierailija:

Eivätkä ne kotityötkään mitä varsinaisia töitä ole, nehän on hommia joita on hoidettava taloudessa kuin taloudessa, lapsilla tai ilman.

Onhan siinä nyt ero, eikä lastenkaan kanssa tarvitse koko 10 tuntia istua vieressä ja leikkiä yms. Täytyyhän lastenkin nähdä, että välillä äidillä on kotitöitä, ellei sitten ole prinsessa, jolle joku muu tekee kaiken puolesta.

Minä myös käytän aikani lasten kanssa, syödään yhtaikaa, ulkoillaan paljon, pelataan ja touhutaan kaikkea ilman stressiä kotitöistä. Minullakaan ei ole sit taikasauvaa, jota heilauttamalla astiat lentävät koneesta kaappiin ja pöydältä aamiaisastiat koneeseen.



Tottakai puhun mieheni kanssa kotitöistä ja hän aina lupaakin tehdä sitä ja tätä. Jätän esim. lähes poikkeuksetta kuivan pyykin koriin sohvan viereen odottamaan, jos hän telkkaa katellessaan siitä korillisen viikkaisi. Vaan ei hän koria näekään, ellen erikseen pyydä viikaamaan. Toissailtana hän oli viikannut ehkä 10 vaatetta kolmen koneellisen pyykeistä.



Ja sama keskustelu joka hemmetin päivä.

Vierailija:

Haluan myös olla 100% lasteni kanssa, mutta sitä en ole, jos teen samalla kotitöitä, kuten mieheni olettaa (jotta hän saa olla 100% lasten kanssa). Alatteko jo tajuta? Haluan olla lasten kanssa, en ole kotona kotitöiden vuoksi.

ap

16 tähän vastasikin jo aika kattavasti.

Meillä sama tilanne kuin 16 ja ihan miehen aloitteesta. Mulla alkoi tulla masennusta kaikesta hommasta ja mies sanoi silloin, että yhtä järjetöntä suorittamista täällä kuin se, että hän töissä siivoaisi ja keittäisi koko firmalle kahvit siitä " toisella kädellä työn ohessa" (niin kuin joku teistä täydellisistä av-mammoista hauskasti kirjoitti ;-)).

Päivällä hoidan lapset ensisijaisesti. Sitten tulee kotityöt, jos ehdin. Illat, yöt (kyllä, meillä mies myös herää yöllä lasten takia!) ja vkl kaikki on yhteistä, lapset, kotityöt, vapaa-aika.

Kaikkien unelma on se iso omakotitalo isolla tontilla, mutta todellisuudessa kukaan ei jaksa hoitaa sitä.

Onko se elämä sitten onnellista, kun kaikki aika tapellaan kotitöistä?



nim. 85m2, 2 lasta ja 2 koiraa ja kotityöt hoituvat kädenkäänteessä

kanssa.