Ovat lähes kaikki 5-7-vuotiaat pojat nykyään räyhääviä pikkukoviksia?? (vastatkaa pliis)

lapsilla on tuossa iässä yleensä menossa ns. eskariuhma tai ekaluokan uhma, joksi sitä myös kutsutaan... Se on ikään kuuluva, ohimenevä vaihe.

Mun veljenpoika kuulostaa vähän samalta kuin sun poikasi ja äitinsä kanssa on vatvottu tätä asiaa usein. Jotenkin aivan järkyttävää, miten jotkut lapset käyttäytyy jo tuossa iässä. Mä en kanssa voi ymmärtää, olin kauhistunut useimpien lasten käytöksestä kun olin valvomassa pojan 5-vuotisjuhlia. Kiinnostaisi kuulla jonkun tällaisen räyhääjän äidin mielipide, että miksi on kasvattanut pojastaan sellaisen?



Ihan hirveetä, että ns. kiltit, kunnon lapset ei tunnu enää pärjäävän tässä maailmassa. Välillä kyllä tulevaisuus pelottaa niin kovasti.

tyhmyys tiivistyy. Oma 7-vuotiaani on hyvin mukava, kiva ja fiksu poika, mutta kun ovat yhdessä naapuruston (hyvämaineinen pientaloalue)samanikäisten tai paria vuotta vanhempien poikien kanssa, sellainen 6 pojan lössi, aina sattuu ja tapahtuu ja aina syntyy jostain aiheesta tappelua joidenkin kesken. ja usein omani on siellä ollut aloitteen tekijänä, siinä missä muutkin.

En ole viitsinyt ihan kaikkeen puuttua, sillä onhan se niinkin, että lapset oppivat myös selvittämään välejään ominkin päin, mutta siinä vaiheessa, kun naapurin 11-vuotias näyttää 6-vuotiaille kännykästään itsemurhavideoita ja 9-vuotias (toimitusjohtajan) poika kertoo näille pienemmilleen, mikä on dildo ja mitä sillä tehdään, niiin siinä vaiheessa kyllä täytyy pitää pientä puhuttelua...

Onneksi naapuristossa asuu pari muutakin samanikäistä, jotka eivät tämän lössin mukana kulje, poikani käy heidän kanssaan silloin tällöin leikkimässä ja oikein rauhallisesti, kivasti ja siististi ovat leikkineet.

on vaan valitettavan paljon vanhempia, jotka eivät ole asettaneet lapsillee rajoja.



Meidän alueella on pari räyhääjää/sähläria, mutta sitten useita reippaasti leikkiviä.



Meidänkään lapset eivät välitä niistä tulevista kriminaaleista.

Kannattaisiko pitää poikaa vielä kotona "turvassa" vähän pidempään, vai lykkääkö se sitten ongelma vaan pidemmälle, en tiedä. Itse kun asumme niin keskustassa, ettei tuon ikäistä vielä voi yksin päästää ulos.

Pari tämmöistä pahistyttöäkin on, jotka käyttäytyvät mainitsemieni poikien tavoin. Etupäässä ovat kuitenkin poikia.

Nyt ikävänä juttuna selvisi tänään että yksi poika (jota pidimme ihan ok-tyyppinä) ja jonka kanssa poikamme leikki ihan sopuisasti aiemmin on liittoutunut yhteen tällaisen "ryhmänjontaja"-koviksen kanssa ja nyt yhdessä kiusaavat poikaamme.



Tämän pojan äidille asian kerrottuani otti sen kyllä ihan vakavasti ja pisti poikansa pyytämään anteeksi, tämä kaveruus vaan taitaa olla mennyttä. Poikani ei oikein luota näiden kiusaamisten jälkeen tähän ennen niin hyvään kaveriinsa.



Ja taidan tosiaan pitää kodin suojissa, vuoden tai pari. Käsittämätöntä että haukutaan nynnyksi jos ei pysty tekemään yhtä idioottimaisia ja uhkarohkeita temppuja kuin pari kolme vuotta vanhemmat:(



t. ap.

tuhmiksi, kun joukossa on yksi tai kaksi vanhempaa poikaa, jotka ottavat lauman johtajan roolin ja usuttavat sitten näitä pienempiä tekemään kaikenlaisia tyhmiä temppuja ja kiusaaman toisia. Meidän lasten kaveriporukassa on pari tällaista isompaa ja aina kun he ovat mukana, pienempien poikien kesken syntyy tappeluita ja jotkut ottavat jonkun silmätikukseen ja alkavat kiusata. "onneksi" tämä kiusauksen kohde vaihtelee, eli kaikki saavat tasapuolisesti oman osansa. Olen yrittänyt lasteni kanssa keskustella, että pysyisivät kaukana näistä isommista, mutta kun pienemmät pojat nyt vaan jostain ihme syystä ihailevat näitä isoja, jotka sitten opettaa näille pienille kaikki mahdolliset kirosanat ja alapään sanaston.

Toisaalta olen yrittänyt ottaa asian myös siltä kantilta että minulla on tässä oiva tilaisuus kasvattaa (tai ainakin yrittää) omaa lastani ajattelemaan omilla aivoillaan ja olemaan menemättä mukaan ihan jokaiseen tyhmyyteen. Välillä olen onnistunut tässä, mutta esim. nyt kesäloman jälkeen kun lapset eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan, meininki meinasi taas riistäytyä käsistä. No minun tehtäväni on kasvattaa omia lapsiani ja sitä yritän kovasti tehdä parhaani mukaan. Silti en voi taata, etteikö oma kultipojuni tuolla välillä käyttäytyisi kuin pahin ääliö ja olen siitä kovasti pahoillani, jos jonkun oma kullannuppu sattuu siitä joskus kärsimään.

Aikuisia ei totella ja tehdään muutenkin ihan mitä sattuu.

Ja aikuiset vaan hymyilee.

lapsuudestani ja nuoruudestani, että kaveripiirissä oli useita rääväsuita, jotka tekivät pientä jäynää ja usutti tekemään pieniä koiruuksia.



Olen muistellut niitä aikoja, erityisesti nyt, kun omat lapseni ovat nyt menneet alakouluun.



Ne kaverit lapsuudestani ja nuoruudestani jotka olivat niitä koviksia ja rajuja sällejä, ovat pääsääntöisesti tehneet maailmaan lapsia, eronneet, käyneet korkeintaan ammattikoulun ja useat heistä on jollain lailla rappiolla ja osa suoraan sanottuna pummeja. Heillä on elämänhallinta lipsunut.



Nuoruudessani en voinut ymmärtää heidän "leikkejään" ja muutaman kerran olikin yksinkertaisesti lähdettävä kesken "leikkien" kotiin, koska leikit muistuttivat lähinnä yhteisen omaisuuden turmelemista, jota en voinut hyväksyä.



Nyt omat lapseni ovat sanoneet jo useamman kerran, että on inhottavaa, kun tietyt lapset houkuttelevat tekemään pahoja, ei kuulemma haittaa kun aikuiset eivät ole näkemässä. Tämä asenne harmittaa lapsiani ja olen heistä ylpeä, että tunnistavat tilanteet, eivätkä sorru sellaisten asioiden tekemiseen, jota vanhemmat eivät hyväksyisi.



Näitä yllyttäjiä siis on kaikkialla, mutta oman kokemukseni perusteella, heillä on kotikasvatuksessa jäänyt jotain puuttumaan. Näistä sähläreistä on kyllä ainakin 80 luvulla kasvanut niitä epäonnistuneempia Jumalankuvia (olen ateisti).



Tarkoitan, että kyllä tuo kotikasvatus tai sen puute tai erityispiirteet näkyvät jo alakoululaisissa ja tulevaisuuden pystyy näkemään jo 10-vuotiaista. En uskoisi tätä välttämättä muuten, mutta kun muistelee omaa nuoruuttaan, niin kaikki ennusmerkit oli näkyvissä jo 10-vuotiaissa.





5

mieleenkään laittaa 5-vuotiasta yksin ulos etsimään kavereita. Sen ikäisisistä olen aina halunnut vielä tietää tarkkaan kenen kanssa ja missä ovat, ja yrittänyt tutustua myös vanhempiin kun ollaan samassa puistossa oltu. Puhelinnumerot on vaihdettu ja säännöt sovittu yhdessä siinä vaiheessa, kun lapset on saaneet olla yksin ulkona - ja silloinkin alue on ollut jonkun lapsen kodin läheisyydessä ja yhden äidin huutoetäisyydellä.



Ja silti on tullut havaittua että tuon ikäisten poikien joukossa se tyhmyys todellakin tiivistyy. Nämä kiltit ja hyvin kasvatetut kollit on keksineet yhtä ja toista tyhmää, vaarallista ja tuhoisaa... Onneksi on aina joku vanhempi ollut sen verran kuulolla että on onnistuttu läksyttämään pojat tuoreeltaan ja heillä on ollut koko ajan tunne, että joku vahtii. Ehkä se vähän hillitsee.



Ap:n asuinalueen touhu kuulostaa hurjalta, jos alle kouluikäiset kulkee yksinään keksimässä temppuja. Onneksi ei meilälpäin.

...ei kyllä minun mielestäni ole hengailemassa "ympäri kyliä", vaan tosiaan vielä aika lailla valvotusti liikkua ulkona. Parin vuoden päästä on eri asia, mutta 5-vuotias on vielä aika lailla "valvottava". Kuulostaa aika omituiselta, jos teillä päin on yleistäkin, että tuon ikäiset ovat itsekseen keskenään muualla kuin selkeästi sovitussa paikassa (jonkun piha, yhteinen piha jne.).



Muuten sanoisin, että osa lapsista, etenkin pojista, on räyhääjiä ja osa ei. Oma kokemukseni ei onneksi ole noin negatiivinen kuin teillä.

Kasvatuksen tulokset näkyvät jo jossain 7-vuotiaassa aika "hyvin".

Tuo uhmakkuus kuulu tuohon ikään ja aikuisten tulisi laittaa rajoja lapsien käytökselle. Liiallinen itsenäisyys liian pienenä aiheuttaa lapsissa levottomuutta ja rajojen hakemista; hehän eivät tiedä omia rajojaan.

Meillä 7 v ja ekoja kertoja yksin puistossa ja siltikin käyn itse katsomassa puolentunnin ja tunnin välein mitä touhutaan , rauhllisia poikia on joukossa paljon . 7 vuotiaille useille tulee uhma lue mml sivuilta.



Kova itsenäistymisen pakko kun ovat jo koululaisia .



MIETI miten sen ekaluokkalaisen elämä muuttuu kun koulu alkaa !



Ei tietenkään kannata pelätä etukäteen lapsestasi tulevan koulukiusattu vaan evästä häntä jo nyt tulevaan " itsenäisyyteen", mikä ei tarkoita että hänet laitat puistoon yksin oppimaan typeryyksiä.



Meidän pojan kanssa ollaan keskusteltu aina mitä puistossa on tapahtunut jne.



Ei ole kyllä onneksi hirveisiin älyttömyyksiin vielä joutunut .

Poikani oli kotihoidossa 4,5-vuotiaaksi, oli pari kerhokaveria ja perhetuttujen lapsia joiden kanssa leikit sujui hyvin, enimmåkseen oltiin kotona perheen kesken.



Poika on sosiaalinen ja uskoin, että saa päiväkodista äkkiä kavereita. Toisin kävi: päiväkodissa n 6 pojan klikki, jonka leikit on pojalle liian rajuja ja väkivaltaisia. Poikani ei toisaalta haluaisi leikkiin mukaan eikä toisaalta päästettäisikään.



Poikani ystävystyi sitten yhden kivan tytön kanssa, mutta pojat eivät anna heidän leikkiä rauhassa, tulevat härnäämään, uhkailemaan tai haukkumaan poikaa vauvaksi :-( Kun kysyn näistä tilanteista päiväkodissa, niin hoitajat eivät ole huomanneet mitään, mutta lupaavat pitää silmällä. Odotan vanhempainiltaa, että saan tavata pahimman tapauksen äidin/isän ja jutella hänen kanssaan.



ps. Meidän 5 v. ei kyllä liiku vielä yksin missään, kotipihassakin saa olla yksin vain lyhyen hetken (kerrostalo keskustassa).

Omakin poikani on kiltti ja rauhalline. Toki osaa hänkin välillä (kotona) riehua, mutta muuten on rauhallinen. Käytöstavat omaa varmasti.



Sen mitä olen nyt eskarissa ja koulussa huomannut on, että hänen on aika vaikea löytää samanhenkistä seuraa. Useimmat kun tuntuvat olevan just vähän "vilkkaampia ja villimpiä" tapauksia??! Poikani kun tykkäisi puuhastella jotain rauhassa, muut pojat sen sijaan juosta, kiusata tyttöjä (näin olen kuullut), potkia palloa jne.

Ja uskoisin, että tässä iässä alkaa tosiaan ne kasvatuksenkin tulokset näkyä viimeistään.



Itsekin olen sitä mieltä, että tuon ikäisten ei pitäisi antaa olla liikaa yksinkään ulkosalla/pihalla. Siis kyllä he jonkun valvovan aikuisen vielä tarvitsevat koska älyttömyyksiin voi tuollaisen 7-vuotiaankin puuhat mennä. Erityisesti joukossa!

...sekoittuu kaksi asiaa: Se, että rauhallinen poika ei ehkä löydä helposti seuraa (en tiedä) ja se, että normaalin vilkas poika voi löytää seuraa, joka käyttäytyy sopimattomasti.



Kumpikin ovat kurjia juttuja, mutta erilaisia. Usein pojat tykkäävät leikkiä vauhdikkaita leikkejä, missä ei tietenkään ole mitään pahaa. Tuo ap:n tapaus pistää tietysti mietteliääksi, että miten samalla kylällä voi olla noin paljon poikia, jotka käyttäytyvät tuolla lailla? Outoa. Joka kylässä/lähiössä/kaupunginosassa on lapsia, joita ei ole kasvatettu hyvin ja jotka on päästetty ulos yksikseen valvomatta aivan liian pieninä. Sellaiset sitten terrorisoivat muita.



Ap:n tapaukseen on helppo ratkaisu, kuten täällä on viitattukin: ei 5-vuotiaan paikka ole "taistelemassa" yksikseen vanhempien poikien seassa.

En tiedä, paljonko asiaan vaikuttaa, että asumme erittäin hyvällä ja arvostetulla asuinalueella, jossa vanhemmilla hyvät koulutukset ja ammatit. En halua kuulostaa elitistiltä, mutta kokemukseni mukaan sos-ekon asemalla on tässä mielessä merkitystä. Tarhassakaan ei koskaan kukaan lapsista kiroillut tms. Nyt lapsi aloittanut koulun, ja kaikki luokan pojat käyttäytyvät todella kivasti ja leikkivät paljon vanhanaikaisia mielikuvitusleikkejä jne. Meillä ei kotona kiroilla, ei polteta, ei juoda alkoholia päihtymistarkoituksessa, emmekä vanhemmat huuda toisillemme edes ollessamme erimieltä. Tarvittaessa varsinaiset välien selvittelyt siirrämme yhteisymmärryksessä lapsen nukkumaan menon jälkeen hoidettavaksi. Kouluttautuneina ihmisinä tiedämme tv:n katselun ja tietokoneella pelaamisen haitallisista vaikutuksista kehittyvän lapsen aivoihin, joten molempia on rajoitettu erittäin paljon. Lapsi saa katsoa tv:tä 2x / vko, tietokonepeljä ei pelaa lainkaan. Kuvittelisin, että kaiken kaikkiaan tällaisessa ympäristössä kasvaa rauhallisia, toisia ihmisiä kunnioittavia lapsia.

Mutta periaatteessa olen erittäin paljon samaa mieltä. Esim. meilläkään ei tv:a katsota päivittäin, pelejä lapset pelaavat erittäin harvoin. Yritämme keksiä paljon muuta puuhastelua ja lapsemme leikkivät kai aika paljon vanhanaikaisia leikkejä.



***

Olin aika yllättynyt kun kuulin, ettei veljeni poika (juuri 8v täyttänyt) enää ole pitkiin aikoihin esim. leikkinyt hiekkalaatikkoleikkejä. Onko tämä tavallista??? Koska oma 7v poikani kyllä leikkii ihan mielellään. Jos ei nyt hiekkalaatikollakaan vain, mutta muitakin ns. mielikuvitusjuttuja jatkuvasti. Ja mielellään myös vielä leikkii autoilla ja traktoreilla.



Sama veljeni poika on ihan koukussa erääseen tietokonepeliin. Mä en nyt tiedä sen nimeä, joku pieni kannettava se on jota se poika kantelee jatkuvasti mukana ja pelaisi sitä koko päivän jos antaisivat.

Naapurustossa on lisäksi n. 5 samanikäistä, joista YKSI smanlainen kuin poikani, mukava ja rauhallinen, fiksu tyyppi ja loput räyhäpetteritä. Tekisi vähän mieli valita, kenen kanssa poika hengailee :/