Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, joka ei ymmärrä tätä ilmiötä lapsiin liittyen?
15.10.2023 |
Teen töitä lasten parissa ja jaksaa hämmästyttää, millaisia kokonimiä lapsilla nykyään on. Ja heti sanon, että näiden perheiden vanhemmat ovat täällä syntyneitä ja kasvaneita. Syy erikoisille nimille ei siis ole se, että sukujuuret olisivat jossain muualla. Todella paljon näkee nimiä, jotka ovat luokkaa uudehko etunimi + joku kansainvälinen nimi + ilmeisesti suvussa kulkeva perinnenimi. Sitten nämä lapset ovat luokkaa Alissa Daphne Marjatta tai Leon Joshua Antero. Sukunimi on usein luokkaa Möttönen.
Minä tajuaisin kansainväliset nimet, jos sukujuuret olisivat jossain muualla. Tai sen, että nimikokonaisuus olisi jotenkin yhdenmukainen. Mutta tuollaisista yhdistelmistä en yhtään ymmärrä, miksi niitä annetaan lapsille. Rehellisesti sanottuna myös hämmentää tämä nykyajan etunimikulttuuri, kun lapsilla on kaikenlaisia väännöksiä ja erikoisempia etunimiä. Virkistävää, kun lasten joukossa tulee harvakseltaan vastaan joku perinteinen nimi, josta tietää, miten nimi kirjoitetaan ja lausutaan.
Kommentit (149)
Mielestäni on hauska ilmiö kun luokkakaverit lausuvat nämä nimet kuten kirjoitetaan eli Nico on Niso ja Luca on Lusa. Siinä vanhemmille kun piti hienostella ja kaverit kutsuu noin :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mielestäni on hauska ilmiö kun luokkakaverit lausuvat nämä nimet kuten kirjoitetaan eli Nico on Niso ja Luca on Lusa. Siinä vanhemmille kun piti hienostella ja kaverit kutsuu noin :D.
Älä nyt viitsi. Keksit täysin päättömiä!
Nico oli suosikkinimi ysärillä. Meidän kiinteistövälittäjä on kohta 40 ja Nico.
Huvittavinta on se oikein erikoinen etunimi ja sukunimi tyyliin virtanen tai korhonen :D
Vierailija wrote:
Huvittavinta on se oikein erikoinen etunimi ja sukunimi tyyliin virtanen tai korhonen :D
Mitä ihmeen huvittavaa siinä on? Mitä järkeä siinä olisi, että kaikki joiden sukunimi on Virtanen tai Korhonen pitäisi nimetä myös mahdollisimman tavallisella etunimellä? Anna, Matti, Jussi tai Maria.
Vierailija wrote:
Huvittavinta on se oikein erikoinen etunimi ja sukunimi tyyliin virtanen tai korhonen :D
Mitä huvittavaa siinä on? Se suvun sukunimi on vain suomennettu suomennosinnossa. Etunimi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mielestäni on hauska ilmiö kun luokkakaverit lausuvat nämä nimet kuten kirjoitetaan eli Nico on Niso ja Luca on Lusa. Siinä vanhemmille kun piti hienostella ja kaverit kutsuu noin :D.
Älä nyt viitsi. Keksit täysin päättömiä!
Nico oli suosikkinimi ysärillä. Meidän kiinteistövälittäjä on kohta 40 ja Nico.
Silloinhan se on kasarilla syntynyt.
Muuten saa minun puolestani antaa nimeksi mitä vaan, mutta jos sukunimi alkaa Ka-, niin miten pölkky pitää olla että antaa lapselle etunimen joka loppuu -kka. Tai Ku- ja -si. Näitä riittää kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni isä on ulkomaalainen ja hänen vanhempansa ovat kahdesta eri maasta joiden kieli ei ole englanti. Lapsi on kuitenkin sen verran suomalaisen näköinen että tämä asia ei päällepäin näy ja olen yksinhuoltaja joten päiväkodissa ei ole lapsen isää tavattu.
Valitsin lapselle etunimen joka on suomalaisen kuuloinen mutta sopii myös isän puolen kieleen. Muut nimet ovat englannin kieleen sopivia kun nykyään ollaan niin kansainvälisiä että lapsi voi sitten aikuisena tarvittaessa käyttää toista tai kolmatta nimeä jos tekee uraa ulkomailla. Meidän sukunimi ei onneksi ole mikään -nen loppuinen joten nimi kuulostaa mielestäni ihan järkevältä ja soljuu nätisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen joskus miettinyt, että milloin Suomessa ennen tavanomaisin kaksi etunimeä muuttui kolmeksi etunimeksi? Nykyään lähes kaikilla lapsilla on kolme etunimeä, mutta miksi, mitä niin monella nimellä tekee? Etenkin, kun samalla on kahden sukunimen käyttö yleistynyt. Aikamoista nimihirviöitä jotkut Minnaleena Sanna-Maaria Aleksandra Virtanen-Heikkiset.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mielestäni on hauska ilmiö kun luokkakaverit lausuvat nämä nimet kuten kirjoitetaan eli Nico on Niso ja Luca on Lusa. Siinä vanhemmille kun piti hienostella ja kaverit kutsuu noin :D.
Älä nyt viitsi. Keksit täysin päättömiä!
Nico oli suosikkinimi ysärillä. Meidän kiinteistövälittäjä on kohta 40 ja Nico.
Silloinhan se on kasarilla syntynyt.
Niinpä eli jo 40 vuotta Nico on ollut ihan tavallinen nimi Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Loukkasit just jonkun Alissan tai Leonin äitiä :D
Muttei isää?
Vierailija wrote:
Joo, todella naurettavaa kun niitä nimiä ei voi lausua suomeksi. Täysin suomalaiset ihmiset laittaa lapselleen, täysin suomalaiselle, nimen joka pitää lausua jonkin muun kielen mukaisesti. Ja sitten suurin osa ei sitä edes osaa.
Ja sitten päälle päätteeksi aletaan kutsua lasta jollain lempinimellä niin, ettei lapsi edes tunnista varsinaista nimeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se ylipainoinen,amiksen käynyt teinimamma Pöntinen luulee muuttuvansa kuninkaalliseksi kun antaa lapselleen nimeksi Felicia Amanda Gabriella.
Halusin antaa perustavis kalenterista löytyvän mut nykypäivänä harvinaisen nimen tyyliin Rauno Raimo Arto jne, mut on päikyn tädeille liian vaikea. Pudottavat välistä yhden kirjaimen pois ja poika on mitä milloinkin. Olis pitänyt antaa se Runo tai Väinö.
Vierailija wrote:
Mä taas olen joskus miettinyt, että milloin Suomessa ennen tavanomaisin kaksi etunimeä muuttui kolmeksi etunimeksi? Nykyään lähes kaikilla lapsilla on kolme etunimeä, mutta miksi, mitä niin monella nimellä tekee? Etenkin, kun samalla on kahden sukunimen käyttö yleistynyt. Aikamoista nimihirviöitä jotkut Minnaleena Sanna-Maaria Aleksandra Virtanen-Heikkiset.
Meillä on 1 ainoa lapsi, enempää ei tule. Suvussamme kulkee eräs perinteinen nimi toisena nimenä monilla suvun naisilla. Miehen äidillä ja minun äidillä sattuu olemaan sama toinen nimi. Haluttiin lapselle siksi kolme etunimeä. Lapsi on luokkaa Isla Maria Johanna. Sukunimi on lyhyt. Haluttiin antaa ainoalle lapselle nuo molemmat suvussa kulkevat nimet, koska muistuttavat meille tärkeistä ihmisistä.
Hyvä kun antavat erilaisia nimiä. Ennen annettiin samoja nimiä.Toisaalta varmaan ei saanut antaa erikoisia nimiä.
Esikoinen: etunimi yleisesti käytössä Suomen ja Ruotsin lisäksi muuallakin Euroopassa. Lapsella on mm. kaima meidän ystäväperheen isän kanssa, joka on Romaniasta kotoisin. Toinen nimi kulkee miehen suvussa, ja on oikein perinteinen suomalainen nimi.
Keskimmäinen lapsi ja nuorin on tyttöjä ja heillä ihan tavalliset, suomessa suhteellisen yleiset nimet. Toiset nimet on molemmilla ns. kansainväliset, mutta niillä on tarinansa ja ne liittyy minun historiaani. Jos nämä nimet aiheuttaa ihmisillä kulmakarvojen kohoamista, niin ajattelen että syy on siinä toisessa, ei meidän lasten nimissä. Jos on niin kapeakatseinen ettei ymmärrä mitään erilaista ympärillään, en näe että henkilö on oikeanlainen työskentelemään lasten parissa tänä päivänä.
Sukunimi on tavallinen, nätti suomalainen nimi. Se ei silti tarkoita, että olisin aivan supisuomalainen. En silti koe, että minun pitäisi jokaiselle lasteni kanssa työskentelevälle kertoa taustastani yhtään mitään (se tulee kyllä jos vaihdetaan minun toiseen äidinkieleeni).
Vierailija wrote:
Mielestäni on hauska ilmiö kun luokkakaverit lausuvat nämä nimet kuten kirjoitetaan eli Nico on Niso ja Luca on Lusa. Siinä vanhemmille kun piti hienostella ja kaverit kutsuu noin :D. Ei koskaan tiedä josko lapsesta tulee iso kansainvälinen stara ja maailman rikkain. Helpottaa kovasti, jos on jo valmiiksi staran nimi. Renny Harlin joutui muuttamaan nimensä ja moni muu. Lyyli Löttösestä ei tule koskaan tähteä. Anteeksi Lyyli Löttönen.
Minäkin olen syntynyt ja kasvanut Suomessa, mutta silti toinen vanhempani asuu muualla kuin Suomessa ja olen asunut myös siellä ja suuri osa suvustani asuu siellä. Eikä tarvi mennä kuin pari-kolme sukupolvea taaksepäin, niin suvustani kukaan ei ole edes syntynyt Suomessa. Isovanhemmat ja osalla heidän vanhempansa taitaa olla ekat Suomessa syntyneet.
Siksi ihmettelen, mistä voit tietää perheen taustoista?