Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, joka ei ymmärrä tätä ilmiötä lapsiin liittyen?
15.10.2023 |
Teen töitä lasten parissa ja jaksaa hämmästyttää, millaisia kokonimiä lapsilla nykyään on. Ja heti sanon, että näiden perheiden vanhemmat ovat täällä syntyneitä ja kasvaneita. Syy erikoisille nimille ei siis ole se, että sukujuuret olisivat jossain muualla. Todella paljon näkee nimiä, jotka ovat luokkaa uudehko etunimi + joku kansainvälinen nimi + ilmeisesti suvussa kulkeva perinnenimi. Sitten nämä lapset ovat luokkaa Alissa Daphne Marjatta tai Leon Joshua Antero. Sukunimi on usein luokkaa Möttönen.
Minä tajuaisin kansainväliset nimet, jos sukujuuret olisivat jossain muualla. Tai sen, että nimikokonaisuus olisi jotenkin yhdenmukainen. Mutta tuollaisista yhdistelmistä en yhtään ymmärrä, miksi niitä annetaan lapsille. Rehellisesti sanottuna myös hämmentää tämä nykyajan etunimikulttuuri, kun lapsilla on kaikenlaisia väännöksiä ja erikoisempia etunimiä. Virkistävää, kun lasten joukossa tulee harvakseltaan vastaan joku perinteinen nimi, josta tietää, miten nimi kirjoitetaan ja lausutaan.
Kommentit (149)
Ehkäpä vanhemmat haluavat joukkoon yhden kansainvälisen etunimen, jota on helppo käyttää, jos asutaan jonkin aikaa ulkomailla tai jos lapsi vaikka aikanaan työllistyy ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalleni on alkanut tulla kesätöihin näitä ensimmäisiä 2000-luvun alun erikoisen nimisiä lapsia. Huomaa kyllä että kun isolla joukolla on erikoiset nimet, niin ei ne sitten enää tee sellaista erikoista ja yksilöllistä vaikutelmaa mitä vanhemmat alun perin haki.
Vierailija wrote:
Ehkäpä vanhemmat haluavat joukkoon yhden kansainvälisen etunimen, jota on helppo käyttää, jos asutaan jonkin aikaa ulkomailla tai jos lapsi vaikka aikanaan työllistyy ulkomaille.
Pitääkö mahdollista ulkomailla oleskelua varten olla kansainvälinen nimi? Miten nämä Kaijat ja Martit on aikoinaan pärjänneet kun ei ole ollut kansainvälistä nimeä? Eikä Sannallakaan ole.
Vierailija wrote:
Ehkäpä vanhemmat haluavat joukkoon yhden kansainvälisen etunimen, jota on helppo käyttää, jos asutaan jonkin aikaa ulkomailla tai jos lapsi vaikka aikanaan työllistyy ulkomaille.
Ai että vaihtaa koko kutsumanimen yhtäkkiä toiseksi? Yleensä ihmiset vain tekee siitä totutusta etunimestä helpomman lempinimen jos on vaikeaa. Ja suomalainen nimi on coolimpi ulkomailla kuin tylsä jokamaan nimi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Huvittavinta on se oikein erikoinen etunimi ja sukunimi tyyliin virtanen tai korhonen :D
Mitä ihmeen huvittavaa siinä on? Mitä järkeä siinä olisi, että kaikki joiden sukunimi on Virtanen tai Korhonen pitäisi nimetä myös mahdollisimman tavallisella etunimellä? Anna, Matti, Jussi tai Maria.
Kyllähän joku Darren Korhonen aika hassu on, ei sille voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne nykyään perinteiset nimetkin on ollut jossain vaiheessa Suomessa outoja tulokkaita.
Sukututkimusta tehdessä tulee jänniä nimiä vastaan. Eikä vaan omasta suvusta. Eikä tarvii mennä kuin 1800-1900 lukujen taitteeseen, niin nimet villiintyy. Silloin oli ruotsalaisuuden aikaa ja niin fiiniä.
Ja 60-70 -luvuilla oli buumi sukunimien muuttamisesta. Pippurit, Nätit, Sistot... Halusivat olla fiinimpiä, joko muuttivat ruotsalaisiksi tai sitten romanttisiksi kotimaisiksi.
Kysykää siltä lapselta (tai pienen lapsen vanhemmalta), mikä hänen nimensä on ja sitten käytätte sitä. Jokaisella on oikeus tulla kutsutuksi ikiomalla nimellään.
Todella junttia arvostella ja väheksyä muita ihmisiä heidän nimiensä perusteella.
Minusta on mukavaa, että on erilaisia nimiä ja oudommat nimet ovat kiinnostavia juuri uutuutensa tähden.
Omilla lapsillani sekä lapsenlapsillani on kaikilla liuta kauniita suomalaisia nimiä. Niistäkin löytyy harvinaisuuksia, mutta almanakassa ovat kaikki.
Ei minua olisi haitannut, jos lapseni olisivat nimenneet omiaan Nicoiksi ja Jessicoiksi. Olisin ajatellut, että antoivat mielestään kivoimmat nimet. Phoebe ja Daphne olisivat aivan ihania nimiä meidän supisuomalaisten sukunimien kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Työpaikalleni on alkanut tulla kesätöihin näitä ensimmäisiä 2000-luvun alun erikoisen nimisiä lapsia. Huomaa kyllä että kun isolla joukolla on erikoiset nimet, niin ei ne sitten enää tee sellaista erikoista ja yksilöllistä vaikutelmaa mitä vanhemmat alun perin haki.
Meillä on 2000 luvun erikoisemmin nimetyt lapset. Me haettiin sitä, ettei luokassa istu viittä tai kolmeakaan samaa nimeä.
Onnistuttiin. Kukin oli ikävuotensa ainoat.
Terkuin se luokkansa kolmas Tiina ja miehensä neljäs Sami. Tai Tiina O ja Sami S
Vilkaiskaapa piruuttaan Yhdysvaltalaisia lasten nimiä, niin nämä ketjun vaihtoehdot ovat jo kesyjä.
Xyntzhya, Diarrhia yms., kun vanhemmat haluavat olla erikoisia, mutta ovat sivistymättömiä ja mitään lukemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hoidan vanhuksia työkseni. Heidän vanhempansa eivät ole enää nimiä selittelemässä, tuskin vanhukset itsekään enää osaavat/muistavat nimensä tarinaa. Eikä tarvitsekaan.
Mutta: minusta on kivaa, ettei jokainen ole Eino tai Salme, vaan on ollut esim. Betty, Armo ja Edvin. Muutama niin harvinainen nimi on tullut vastaan, etten tähän edes viitsi kirjoittaa, jos on vaikka ainoa Suomessa.
Eikä sillä tosiaan ole väliä, mitä ne vanhemmat ovat ajatelleet, kiva kun on erilaisia nimiä niin muistaa ihmisetkin paremmin. Ja jotain muoteja on näemmä ollut iät ja ajat. Juha ja Jari -nimisiäkin alkaa jo olla hoidettavana, ovat siis vähän nuoria vielä vanhusten osastoilla.
Sitten on ollut Adolfiinakin, toisena tai kolmantena nimenä, mistähän se on tullut?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Huvittavinta on se oikein erikoinen etunimi ja sukunimi tyyliin virtanen tai korhonen :D
Mitä ihmeen huvittavaa siinä on? Mitä järkeä siinä olisi, että kaikki joiden sukunimi on Virtanen tai Korhonen pitäisi nimetä myös mahdollisimman tavallisella etunimellä? Anna, Matti, Jussi tai Maria.
Kyllähän joku Darren Korhonen aika hassu on, ei sille voi mitään.
Mitä hassua siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vain kiva että lapsilla on omat nimet eikä niin että päiväkodissa on samassa ryhmässä kolme Tarjaa, neljä Päiviä, kaksi Annea, kolme Mattia, kolme Pekkaa ja neljä Juhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kannattaa käydä peruskoulu uudestaan, jos nimien Daphne ja Joshua lausuminen tuottaa vaikeuksia.
Ei tuo Daphne ihan helppo ole lausua koska Suomessa nimi lausutaan lähtökohtaisesti kuten kirjoitetaan.
Ihan nimilautakunnan ohjeiden mukaankin lapselle annettava nimi lausutaan Suomessa niin kuin se kirjoitetaan. Vanhemmat voivat sitten rauhassa vetää herneet nenäänsä kun kaikki lausuvat heidän lapsensa nimen väärin. Olisitte noudattaneet sääntöjä.
Aivan kuule virallinen sääntö on että nimen haltija päättää miten äännetään ja miten taivutetaan.
Siksi tuleekin pöljä tilanteita, kun Cara pitää lausua Sara ja Janica pitää kutsua Janisaksi.
Kannattaa siirtyä muualle lasten parista, vaikutat siltä että nyrkki heiluu jos sinua ei jonkun nimi miellytä.
Tuollaisia kutsutaan wt-nimiksi. Ne tulee sitten parikymppisenä esille oikeudenkäynneissä.
Mikat, Sarit, Katit ymv. nimet olivat outoja 60-70-luvulla. Kuulostivat ihan joltain lempinimeltä. Olivat aivan liian lyhyitä ollakseen oikeita nimiä.
Nykyään ne ovat ihan normaaleita nimiä. Niin ne ajat muuttuvat.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mielestäni on hauska ilmiö kun luokkakaverit lausuvat nämä nimet kuten kirjoitetaan eli Nico on Niso ja Luca on Lusa. Siinä vanhemmille kun piti hienostella ja kaverit kutsuu noin :D.
Älä nyt viitsi. Keksit täysin päättömiä!
Nico oli suosikkinimi ysärillä. Meidän kiinteistövälittäjä on kohta 40 ja Nico.
Silloinhan se on kasarilla syntynyt.
Niinpä eli jo 40 vuotta Nico on ollut ihan tavallinen nimi Suomessa.
kyllä se 1980-luvulla oli vielä ihan Niko.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Silloin kun minä nuorin neljästä ja isommat kolme nimettiin, meidät nimettiin sen perusteella, että meidän kaikkien nimi olisi helposti lausuttavissa. Sen takia kenenkään etu nimessä ei saanut olla R-kirjainta sen varalta, että lapsella saattaa olla r-vika. No kenelläkään meistä ei r-vikaa ollut, mutta yhdellä minun entisellä luokkalaisella sen sijaan oli paha r-vika ja sen nimessä löytyi r. Joten sinänsä hyvä päätös meidän vanhemmilta oli sulkea etunimestä pois kaikki r-kirjaimiset vaihtoehdot. Koska tämä sääntö tosin koski vain etunimeä, vanhimmalla meistä on r-kirjaimesta kokonaan vapaa kokonimi, kun taas toisella ja kolmannella löytyy kolmannesta nimestä r ja minulla neljännellä ja viimeisellä löytyy r toisesta nimestä
N24
Ärrävika on kuule helppo treenata pois.
Eipä tuo kaikille ole helppoa, riippuu myös siitä millainen r-vika on ja mistä se johtuu.
Alue: Aihe vapaa
Huono esimerkki kun river lausutaan juuri niin kuin se kirjoitetaan.