Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, joka ei ymmärrä tätä ilmiötä lapsiin liittyen?
15.10.2023 |
Teen töitä lasten parissa ja jaksaa hämmästyttää, millaisia kokonimiä lapsilla nykyään on. Ja heti sanon, että näiden perheiden vanhemmat ovat täällä syntyneitä ja kasvaneita. Syy erikoisille nimille ei siis ole se, että sukujuuret olisivat jossain muualla. Todella paljon näkee nimiä, jotka ovat luokkaa uudehko etunimi + joku kansainvälinen nimi + ilmeisesti suvussa kulkeva perinnenimi. Sitten nämä lapset ovat luokkaa Alissa Daphne Marjatta tai Leon Joshua Antero. Sukunimi on usein luokkaa Möttönen.
Minä tajuaisin kansainväliset nimet, jos sukujuuret olisivat jossain muualla. Tai sen, että nimikokonaisuus olisi jotenkin yhdenmukainen. Mutta tuollaisista yhdistelmistä en yhtään ymmärrä, miksi niitä annetaan lapsille. Rehellisesti sanottuna myös hämmentää tämä nykyajan etunimikulttuuri, kun lapsilla on kaikenlaisia väännöksiä ja erikoisempia etunimiä. Virkistävää, kun lasten joukossa tulee harvakseltaan vastaan joku perinteinen nimi, josta tietää, miten nimi kirjoitetaan ja lausutaan.
Kommentit (149)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Työpaikalleni on alkanut tulla kesätöihin näitä ensimmäisiä 2000-luvun alun erikoisen nimisiä lapsia. Huomaa kyllä että kun isolla joukolla on erikoiset nimet, niin ei ne sitten enää tee sellaista erikoista ja yksilöllistä vaikutelmaa mitä vanhemmat alun perin haki.
Meillä on 2000 luvun erikoisemmin nimetyt lapset. Me haettiin sitä, ettei luokassa istu viittä tai kolmeakaan samaa nimeä.
Onnistuttiin. Kukin oli ikävuotensa ainoat.
Terkuin se luokkansa kolmas Tiina ja miehensä neljäs Sami. Tai Tiina O ja Sami S
Me annettiin lapsille ihan tavalliset nimet. Jokainen löytyy top 20 listalta. Eikä kenellekään ole sattunut saman nimisiä samalle luokalle tai saamaan päiväkotiin.
Minulla on hyvin erikoinen nimi, enkä ole sitä kokenut erityisen myönteisenä asiana. Ärsyttävää joutua selittelemään nimeänsä ja todistelemaan että on se ihan oikeasti mun nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Huvittavinta on se oikein erikoinen etunimi ja sukunimi tyyliin virtanen tai korhonen :D
Mitä ihmeen huvittavaa siinä on? Mitä järkeä siinä olisi, että kaikki joiden sukunimi on Virtanen tai Korhonen pitäisi nimetä myös mahdollisimman tavallisella etunimellä? Anna, Matti, Jussi tai Maria.
Kyllähän joku Darren Korhonen aika hassu on, ei sille voi mitään.
Sekin riippuu siitä, missä? Suomessa on tavallista suomalainen etunimi esim. ruotsalaisen sukunimen kanssa, vaikkapa Yrjö Bergman. Hassulta kuulostaa Suomessa Göran Vuorinen, mutta kuulostaako Ruotsissa?
Vierailija wrote:
Mikat, Sarit, Katit ymv. nimet olivat outoja 60-70-luvulla. Kuulostivat ihan joltain lempinimeltä. Olivat aivan liian lyhyitä ollakseen oikeita nimiä.
Nykyään ne ovat ihan normaaleita nimiä. Niin ne ajat muuttuvat.
Olivat noihin aikoihin lähes suosituimpia nimiä, eivät todellakaan outoja. Joka luokalla oli 1970- luvulla useampi Mika ja Sari.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Silloin kun minä nuorin neljästä ja isommat kolme nimettiin, meidät nimettiin sen perusteella, että meidän kaikkien nimi olisi helposti lausuttavissa. Sen takia kenenkään etu nimessä ei saanut olla R-kirjainta sen varalta, että lapsella saattaa olla r-vika. No kenelläkään meistä ei r-vikaa ollut, mutta yhdellä minun entisellä luokkalaisella sen sijaan oli paha r-vika ja sen nimessä löytyi r. Joten sinänsä hyvä päätös meidän vanhemmilta oli sulkea etunimestä pois kaikki r-kirjaimiset vaihtoehdot. Koska tämä sääntö tosin koski vain etunimeä, vanhimmalla meistä on r-kirjaimesta kokonaan vapaa kokonimi, kun taas toisella ja kolmannella löytyy kolmannesta nimestä r ja minulla neljännellä ja viimeisellä löytyy r toisesta nimestä
N24
Ärrävika o
Joo. Joskus ärrävika joudutaan korjaamaan leikkauksella. Ei se ihan helppo juttu ole, vaikka pieni leikkaus onkin.
Isälläni oli sellainen ärrävika eikä sitä koskaan hoidettu. Ei hän mihinkään leikkaukseen sen takia edes halunnut mennä, vaikka ärrä oli hänen jokaisessa nimessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mikat, Sarit, Katit ymv. nimet olivat outoja 60-70-luvulla. Kuulostivat ihan joltain lempinimeltä. Olivat aivan liian lyhyitä ollakseen oikeita nimiä.
Nykyään ne ovat ihan normaaleita nimiä. Niin ne ajat muuttuvat.
Olivat noihin aikoihin lähes suosituimpia nimiä, eivät todellakaan outoja. Joka luokalla oli 1970- luvulla useampi Mika ja Sari.
Ne olivat vanhusten mielestä outoja nimiä. Ihan niinkuin nykyään vierasperäiset nimet ovat vanhusten mielestä outoja. Kummallisia muotinimiä.
Kaikki vanhukset eivät ole iältään vanhuksia. Jotkut ovat jo lapsina vanhuksia.
Meillä lapset nimettiin niin, että nimet ovat selkeitä klassisia ja toimivat myös kansainvälisesti. Tyyliin Anna tai Laura. Ei tarvinnut kehitellä mitään hienolta kuulostavia teennäisiä wt-nimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Huvittavinta on se oikein erikoinen etunimi ja sukunimi tyyliin virtanen tai korhonen :D
Mitä ihmeen huvittavaa siinä on? Mitä järkeä siinä olisi, että kaikki joiden sukunimi on Virtanen tai Korhonen pitäisi nimetä myös mahdollisimman tavallisella etunimellä? Anna, Matti, Jussi tai Maria.
Kyllähän joku Darren Korhonen aika hassu on, ei sille voi mitään.
Sekin riippuu siitä, missä? Suomessa on tavallista suomalainen etunimi esim. ruotsalaisen sukunimen kanssa, vaikkapa Yrjö Bergman. Hassulta kuulostaa Suomessa Göran Vuorinen, mutta kuulostaako Ruotsissa?
Niin, mutta nythän ollaankin Suomessa.
Meillä aikoinaan nimettiin esikoinen täysin suomalaisilla allakkanimillä.
Mutta huomauttamista kuului olevan niissäkin.
Kyllä nimet olisi pitänyt olla eri järjestyksessä, niin olisi sopinut paremmin. (Kuuntelin salaa kun arvostelijat eivät tajunneet, että olin lähellä.)
Kysymys oli siitä, että kolmitavuinen (kutsumanimi) oli ensin, mutta kaksitavuinen toinen nimi olisi pitänyt laittaa ensimmäiseksi heidän herkissä korvissaan. (Nimi on tyyppiä "Elina Marja", mutta kun "Marja Elina" olisi sointunut paremmin. :D)
Voin siis hyvin uskoa, että tällaiset herkkikset menettävät yöunensa ja saavat suolistovaivoja, jos vastaan tulee Janette Nieminen tai Peter Lahtinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole uusi ilmiö. Katso vaikka vanhoja hautakiviä, ihan suomalaisella sukunimellä on keskieurooppalaisia nimiä.
Oma nimeni on sekä Suomessa että muualla käytetty nimi, ei kuitenkaan mikään yleinen. En taida tuntea ketään muuta samanikäistä kenellä olisi sama nimi, vaan suurin osa kaimoistani on nimetty 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tyttäremme on Freya Othelie Linnea. Sukujuuret mm Islannissa ja Norjassa. Etunimi vanhemmille mieluinen, toiset nimet isovanhempien etunimet. Varmaan ollaan sitten wt nimensä kanssa. Veljensä nimi myös erikoinen ehkä suomalaiseen makuun. Suvussa pitkä perinne nimistå, joten toinen ja kolmas nimi ollaan mekin napattu aina sukupuusta.
Eihän tällaisessa nyt mitään jos sukunimikin on joku norjalaista tai islantilaista alkuperää oleva eikä tyyliin Jormalainen/Mällinen/Hakkarainen jne.
Antaa ihmisten nimetä lapsensa miten haluaa kunhan siinä ei ole loukkaavia/satuttavia piirteitä, esim. Anu Saukko.
Meillä on ns. outoa vain aasialainen sukunimi, mutta olen saanut ihmettelyä miksi lapsen etunimi on sitten ihan supisuomalainen. ihmettelijät eivät tiedä mikä prosessi nimen keksimisessä oli, kun halusimme että myös vanhat suomalaiset sukulaiset osaa sen lausua, ja että sen pystyy ääntämään ja kirjoittamaan myös toisen kotimaan kirjoitusmerkeillä, ja että niillä merkeillä on jokin kiva merkitys - mutta sen lisäksi kyseisessä maassa on tärkeää että etunimen ja sukunimen kirjoitusasussa on tietty määrä ns. siveltimen vetoja jotta se on sointuva eikä tuo huonoa onnea. Keksikää itse parempi lol
Ulkopuolelta on vaikea nähdä syitä lasten nimien takana joten niitä on aika turhanpäiväistä alkaa arvostelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on outoa, että kun vanhemmat nimeävät selvästi vierasperäisellä nimellä, mutta nimi lausutaan kuitenkin täysin suomalaisittain.
Esimerkiksi Amelie ei olekaan amelii vaan ame-li-e. En ymmärrä, en pysy perässä. Suomalaisperheen Linnea voi olla kuten kirjoitetaan tai sitten ruotsalaisittain Lin-nee-a. Ja suuri loukkaantuminen tosiaan, jos erehtyy lausumaan toisin, kuin tarkoitettu.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tyttäremme on Freya Othelie Linnea. Sukujuuret mm Islannissa ja Norjassa. Etunimi vanhemmille mieluinen, toiset nimet isovanhempien etunimet. Varmaan ollaan sitten wt nimensä kanssa. Veljensä nimi myös erikoinen ehkä suomalaiseen makuun. Suvussa pitkä perinne nimistå, joten toinen ja kolmas nimi ollaan mekin napattu aina sukupuusta.
Eihän tällaisessa nyt mitään jos sukunimikin on joku norjalaista tai islantilaista alkuperää oleva eikä tyyliin Jormalainen/Mällinen/Hakkarainen jne.
Freya Hakkarainen on minusta ihan hyvä yhdistelmä.
Vai onko liki 70-vuotiaissa korvissani jotain vikaa, kun kuulen niin luonnollisina ihmisten nimet? Ihminen se antaa sisällön ja merkityksen (persoonan) nimelleen.
Varmasti etunimikaimat Freya Mällinen ja Freya Jormalainen ovat kaksi erilaista ihmistä. Mutta ei se nimistä johdu.
Asumme ruotsissa. Poikieni nimet löytyvät myös suomesta. Olemme valinneet että nimet kirjotetaan ruotsalaisittan. Koska asumme täällä.
Olen ymmärtänyt että täällä on sama että noi tavaamiset e s m Kevin löytyy monella eri tyylillä kirjotettuna, mutta useimmiten nimi lausutaan kuitenkin Kevin.
Täältä löytyy monta eri kansalaisuutta, kulttuuria.
Työpaikallani raamatulliset nimet ovat toistaiseksi enemmistössä.846
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Huvittavinta on se oikein erikoinen etunimi ja sukunimi tyyliin virtanen tai korhonen :D
Mitä ihmeen huvittavaa siinä on? Mitä järkeä siinä olisi, että kaikki joiden sukunimi on Virtanen tai Korhonen pitäisi nimetä myös mahdollisimman tavallisella etunimellä? Anna, Matti, Jussi tai Maria.
Kyllähän joku Darren Korhonen aika hassu on, ei sille voi mitään.
Sekin riippuu siitä, missä? Suomessa on tavallista suomalainen etunimi esim. ruotsalaisen sukunimen kanssa, vaikkapa Yrjö Bergman. Hassulta kuulostaa Suomessa Göran Vuorinen, mutta kuulostaako Ruotsissa?
Näin ruotsissa asuvana tietäisin että Gööranillä on suomalaiset juuret tosta sukunimestä päätellen.
Mutta takuuvarma ei voi olla että Göran osaa suomea.
Vierailija wrote:
Asumme ruotsissa. Poikieni nimet löytyvät myös suomesta. Olemme valinneet että nimet kirjotetaan ruotsalaisittan. Koska asumme täällä.
Olen ymmärtänyt että täällä on sama että noi tavaamiset e s m Kevin löytyy monella eri tyylillä kirjotettuna, mutta useimmiten nimi lausutaan kuitenkin Kevin.
Täältä löytyy monta eri kansalaisuutta, kulttuuria.
Työpaikallani raamatulliset nimet ovat toistaiseksi enemmistössä.846
Meillä on molemmilla peräti ruotsalaiset sukunimet, vaikka mieheni ja minun sukuni on täysin suomalaisia. Eikä olla suomenruotsalaisia.
Elikkä lapsieni nimistä ei voi päätellä mitään suomalaisista juurista.
Alue: Aihe vapaa
Ihan maailman huipullakin on ollut etunimet William Jefferson saanut Bill ja nyt on Joeksi kutsuttu Joseph Robinette.