Olenko ainoa, joka ei ymmärrä tätä ilmiötä lapsiin liittyen?
Teen töitä lasten parissa ja jaksaa hämmästyttää, millaisia kokonimiä lapsilla nykyään on. Ja heti sanon, että näiden perheiden vanhemmat ovat täällä syntyneitä ja kasvaneita. Syy erikoisille nimille ei siis ole se, että sukujuuret olisivat jossain muualla. Todella paljon näkee nimiä, jotka ovat luokkaa uudehko etunimi + joku kansainvälinen nimi + ilmeisesti suvussa kulkeva perinnenimi. Sitten nämä lapset ovat luokkaa Alissa Daphne Marjatta tai Leon Joshua Antero. Sukunimi on usein luokkaa Möttönen.
Minä tajuaisin kansainväliset nimet, jos sukujuuret olisivat jossain muualla. Tai sen, että nimikokonaisuus olisi jotenkin yhdenmukainen. Mutta tuollaisista yhdistelmistä en yhtään ymmärrä, miksi niitä annetaan lapsille. Rehellisesti sanottuna myös hämmentää tämä nykyajan etunimikulttuuri, kun lapsilla on kaikenlaisia väännöksiä ja erikoisempia etunimiä. Virkistävää, kun lasten joukossa tulee harvakseltaan vastaan joku perinteinen nimi, josta tietää, miten nimi kirjoitetaan ja lausutaan.
Kommentit (149)
Keskity vaan niihin töihisi äläkä tämmöiseen.
Loukkasit just jonkun Alissan tai Leonin äitiä :D
Anna ihmisten nimetä lapsensa kuten haluavat. Nimet ovat heille tärkeät eivätkä liity sinuun mitenkään.
Vierailija wrote:
Loukkasit just jonkun Alissan tai Leonin äitiä :D
Alyssa ja Léon.
Loukkaavaa kun kirjoitat väärin.
Ajattelin antaa pojalle nimeksi "Nicoceellä Virtanen". Niin ei tarvitse sitten erikseen joka kerta selittää.
Nykyään halutaan hienot nimet. Ennen annettiin samoja nimiä. Ehkä ne vanhemmat on hieman hienostelevia. Ehkä turhamaisia.
Vanhemmat voivat ajatella, että jos lapsi muuttaa ulkomaille tai tekee kansainvälistä uraa niin voi sitten käyttää toista nimeä.
Monet niistä "perinteisistä" nimistä olivat aikoinaan uusia ja outoja. Eikä ne vanhat suomalaiset nimet ole aina helppoja ja selkeitä kuten Eufrosyne tai Didrich, jotka molemmat löytyvät hyvin suomalaisesta sukupuustani.
Pitää olla niin saakelin hieno ja speciaali, eihän sitä tiedä jos siitä meidän James Bond Pöntösestä tulisi joku kuuluisuus.
Joo, todella naurettavaa kun niitä nimiä ei voi lausua suomeksi. Täysin suomalaiset ihmiset laittaa lapselleen, täysin suomalaiselle, nimen joka pitää lausua jonkin muun kielen mukaisesti. Ja sitten suurin osa ei sitä edes osaa.
Vierailija wrote:
Joo, todella naurettavaa kun niitä nimiä ei voi lausua suomeksi. Täysin suomalaiset ihmiset laittaa lapselleen, täysin suomalaiselle, nimen joka pitää lausua jonkin muun kielen mukaisesti. Ja sitten suurin osa ei sitä edes osaa.
Tämä. Ja vetävät aivan hullut kilarit, jos nimi sanotaan tai kirjoitetaan väärin.
Mistä tiedät, ettei näillä perheillä ole sukua Suomen ulkopuolella? Tuskin sinne päikkyyn mitään sukuselvitystä kukaan tekee. Esimerkiksi minulla on ihan supisuomalainen nimi, mutta sukuni on Kanadasta, Irlannista ja Venäjältä Suomen lisäksi.
Toivottavasti olet ainoa, joka tällaista ihan erikseen ihmettelee. Menee nimittäin aika heikosti, jos tällaisella pitää päätään vaivata. Sinä et voi kenenkään sukujuuria tietää. Suku on muutakin on äiti ja isä
Vierailija wrote:
Joo, todella naurettavaa kun niitä nimiä ei voi lausua suomeksi. Täysin suomalaiset ihmiset laittaa lapselleen, täysin suomalaiselle, nimen joka pitää lausua jonkin muun kielen mukaisesti. Ja sitten suurin osa ei sitä edes osaa.
Suuttuikohan ilkat aina kun niitä usein sanottiin ilikoiks.
Kun nykylapset ovat teinejä on kansalaisuydet sekoittuneet yhä enemmän ja täysin suomalaisia parisuhteita on yhä vähemmän.
Vaikka asia sinua nyt ärsyttää niin 20v päästä sillä ei ole enää mitään völiä eikä kukaan huomaa mitään outoa.
Mä taas en ymmärrä, miten jonkun toisten ihmisten lasten nimet voi häiritä. Jokaisella on oma makunsa, ja jotkut tykkää perinnenimistä, jotkut eksoottisemmista. Molemmat on ok.
Meillä lapsilla on aika tavalliset nimet, mutta oma nimeni on ”Alissa Daphne Marjatta”-luokkaa, ja ihan koska olen teininä vaihtanut etunimeni silloin erittäin yleisestä nimestä erikoisemmaksi. Olen edelleen nelikymppisenä tyytyväinen nimeeni, vaikka varmaan sekin joitain ärsyttää.
Kannattaa käydä peruskoulu uudestaan, jos nimien Daphne ja Joshua lausuminen tuottaa vaikeuksia.
Joskus taustalla on ihmisen ahdistuneisuus. Erikoisella nimellä halutaan vapautua kahleista.
Mielestäni oudompaa on monen sukunimen pitäminen. Siitäkin syntyy vaikutelma, että ihminen on ahdistunut.
k:n korvaaminen c:llä ei enää riitä, tarvitaan jotain vielä ihqumpaa