Lue keskustelun säännöt.
Miten hyvä resilienssi syntyy?
22.02.2026 |
Varmaan hyvä perusturvallisuus, saatu huolenpito ja sellaiset perusasiat auttavat hyvän resilienssin kehittymisessä, mutta voiko sitä auttaa itse?
Kommentit (9)
Mitä tuo sana tarkoittaa? Puhu suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan paapominen vaan heikentää resilienssiä ja synnyttää narsismia. Kovaäänisiä ja dominantteja ukkoja, jotka kuvittelevat olevansa kaikkien tilanteiden herroja ja täysin empatiakyvyttömiä. Heille toisten kärsimys on inconvinience itselle, ei suinkaan harmi heidän puolestaan
Oikea resilienssi syntyy vastoinkäymisten kohtaamisesta ja niiden läpi käymisestä. On ihmisiä, jotka katkeroituvat loppuiäksi omista virheistään ja ansioistaan, sitten sellaisia jotka kohtaavat satunnaista onnettomuutta tai jotakin joka ei ole heidän vikansa, ja silti pysyvät kiitollisina ja tallustelevat kohti valoisampaa huomista
Resilienssi on sitä että tarttuu toimeen ja hoitaa sen, oli se mitä tahansa. Rakkaus ja huolenpito nimenomaan opettavat päinvastaiseen: tukeutumaan muihin ja kuppaamaan toisten resilienssiä
Kai sitä geeneilläkin on osuutta asiaan. Tunnollisuus korreloi voimakkaasti resilienssin kanssa. Tunnollinen ihminen on aktiivinen ja ahkera, ts. omaa energiaa, virtaa ja voimaa. Kun tulee isku kanveesiin, niin tunnollinen ihminen nousee pystyyn ja jatkaa tekemistään muuttamatta nahjukseksi tai vätykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko se salaattia?
On. Kannattaisi sinunkin syödä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on helppo elämä, niin syntyy loistava resilienssi. Mulla on aivan todella hyvä resilienssi! Olin kerran laskettelu reissulla Itävallassa vaikka mursin käden muutama viikko aiemmin. Noin vaan päätin, että mä lähden mukaan. Iskä oli jo maksanut matkan. Hammasta purren olin reissussa ja kestin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on helppo elämä, niin syntyy loistava resilienssi. Mulla on aivan todella hyvä resilienssi! Olin kerran laskettelu reissulla Itävallassa vaikka mursin käden muutama viikko aiemmin. Noin vaan päätin, että mä lähden mukaan. Iskä oli jo maksanut matkan. Hammasta purren olin reissussa ja kestin!
Mikä ei tapa, vahvistaa. Kärsimys jalostaa. Helppo elämä tekee ihmisestä bimbon.
Nuo ovat siis lähinnä lapsuuden perusteella määräytyviä asioita, mutta mietin sitten aikuisen näkökulmasta. Mitkä voisi olla sellaisia tekijöitä?