Onko miehen oikeasti mahdollista kääntää kelkkaa jos on heittänyt elämänsä hukkaan ja on täysin epäonnistunut?
Onko oikeasti mitään tehtävissä jos mies jäänyt kaikesta jälkeen ja syrjäytynyt?
-Vain vähän työkokemusta
-Ei koskaan seurustellut
-Ei koskaan edes halaillut
-Ei kavereita ja tuttuja
-Ujo, tylsä ja ei uskalla
-Huono itsetunto
-Ei juurikaan harrastuksia
-Ei tiedä mistään mitään
-Ehkä joku korkeakoulututkinto jolla ei työllisty tai ei ole verkostoitunut.
Eli käytännössä täysin syrjäytynyt mies, joka osaa vain selata nettiä. Se nyt on selvää, että kaikkien normaalien ihmisten mielestä tällainen mieshenkilö on epäonnistunut kummajainen. Miten muka tällaisesta suosta pitäisi nousta kun kaikki yllä mainitut asiat on kuin punainen lippu?
Kommentit (95)
Kannattaa lukea niitten ihmisten juttuja, jotka on nousseet. Niitä on paljon.
Ole yksi heistä.
Joka ikinen päivä voi aloittaa alusta. Suosittelisin sinulle terapiaa. Lääkärin kautta.
Olet arvokas- Ja just hyvä. Sinä.
Luuseritausta voi olla voimavara, kun sen on käsitellyt.
itse Olen käynyt läpi vaikka mitä.
Joutunut lapsena ja sekoillut nuorena ja kännännyt ja kämmännyt vielä kolmekymppisenä ja yli.
Nyt on perhe ja ammatti.
Me kasvetaan omaan tahtiin.
Kai sitä pitäisi kannustaa kuten muutkin ja antaa turhia toiveita? Omissa aikalaisissani ei kyllä niin ole käynyt yhdelläkään oikeasti syrjäytyneellä miehellä. Jotain työtä on kyllä jollekkin löytynyt, mutta ihmissuhteet etenkin naisiin ovat jääneet puuttumaan. Ryyppykavereina on sitten toisia samanlaisia miehiä.
Vierailija wrote:
Kannattaa lukea niitten ihmisten juttuja, jotka on nousseet. Niitä on paljon.
Ole yksi heistä.
Joka ikinen päivä voi aloittaa alusta. Suosittelisin sinulle terapiaa. Lääkärin kautta.
Olet arvokas- Ja just hyvä. Sinä.
Asioiden aloittaminen on ylivoimiasesti vaikeinta sanoisin.. Aina tulee ylianalysoitua asioita..
Täällä taas oman elämänsä superihmiset ja kaiken ratkaisijat vauhdissa.
Suomessa on valtavasti työttömiä, masentuneita ja yksinäisiä. Vastausten perusteella nämä eivät ole ongelmia lainkaan ja kaikki on helposti korjattavissa, kun vähän edes ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää. Sen sijaan, että jakelette täällä näitä neuvojanne niin kehottaisin ottamaan yhteyttä vaikka hallitukseen ja kertomaan miten nämä Suomelle valtavia taloudellisia ja sosiaalisia menetyksiä aiheuttavat ongelmat korjataan, Kun näyttää noin helppoa olevan.
Vierailija wrote:
Jonkinlainen suunnitelma pitäisi nyt laatia. Yksi asia kerrallaan.
Nimenomaan ei näin. Yhteen asiaan keskittymällä huomaan pian, että aika loppui kesken ja vielä ollaan lähes lähtötilanteessa. Totaalisessa konkurssissa on pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja pyrkiä korjaamaan kaikki asiat mahdollisimman pian. Jokainen menetetty sekunti vain pahentaa tilannetta ja hankaloittaa asioiden korjaamista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jonkinlainen suunnitelma pitäisi nyt laatia. Yksi asia kerrallaan.
Nimenomaan ei näin. Yhteen asiaan keskittymällä huomaan pian, että aika loppui kesken ja vielä ollaan lähes lähtötilanteessa. Totaalisessa konkurssissa on pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja pyrkiä korjaamaan kaikki asiat mahdollisimman pian. Jokainen menetetty sekunti vain pahentaa tilannetta ja hankaloittaa asioiden korjaamista.
Miten tämä toimisi käytännössä kun periaatteessa kaikki asiat on pielessä ja pitäisi muuttaa?
Aaveella kävi joskus työtön leipäjonossa käyvä mies,jolla oli perhe Aasiassa. Taisi asua asuntoautossa. Ellet satu saamaan töitä ulkomailta, voithan säkin toimia samoin. Toki tämä tulee tarkoittamaan 18 vuoden leipäjonossa ravaamista ja telttaan muuttoa, (jostain täytyy ikävä kyllä tinkiä)
Muistutetaan nyt ettei perheellistyminen ole mikään pakko. Voit muiden miesten tavoin suosia kertaluontoisia sokerideittejä.
Minä äänestäisin, että yksi asia kerrallaan. Muuten se muutosten tekeminen käy liian raskaaksi ja homma lässähtää siihen. Muutoksen tekeminen vaatii alkuvaiheessa aina ponnistelua, kunnes siitä uudesta tavasta toimia (tai ajatella) tulee tapa. Siksi kannattaa miettiä sellaisia muutoksia, jotka on tehtävissä ja joihin pystyy sitoutumaan ja jotka vie elämää parempaan suuntaan.
Isommat tavoitteet pitää pilkkoa palasiksi ja työstää palanen kerrallaan. Jos tavoitteena on vaikka puolison löytäminen ja ihmissuhdetaidot on huonot, niin ensimmäinen välitavoite voisi olla se, että opettelee puhumaan vieraille ihmisille niitä näitä. Kun oppii höpöttelemään ventovieraiden kanssa, on sitten pienempi kynnys keksiä höpöteltävää jonkun kiinnostavan naisen kanssa.
En ole saanut yhtään mitään aikaan ja kaikki suunnitelmat on mennyt ihan pieleen.. Kaikki pelottaa..
Mistä saisi otettua itseään niskasta kiinni?
No hyvin vaikeaa on nykypäivänä. Yhteiskunta vieläkin olettaa että sinulta löytyy jotain etuoikeuksia vaikka kaikki tuki menee oikeasti naisille. Yritä sosialisoida, saada suhteita ja näiden kautta työpaikka, muuta vaihtoehtoja ei oikein ole.
Entä jos keskustelun aloituksessa kuvailtu mies yrittää päästä keskustelee naisten kanssa, mutta ei vaan onnistu siinä? Mitä tehdä? Mies ehkä pääsee keskustelee naisten kanssa, mutta...?
Ei tuollaisella kaverilla ole mitään menetettävää. On vaan saavutettavaa. Asia kerrallaan eteenpäin tai sitten voi jäädä vellomaan omaan kurjuuteensa.
Jonkinlainen suunnitelma pitäisi nyt laatia. Yksi asia kerrallaan.