Lue keskustelun säännöt.
Onko miehen oikeasti mahdollista kääntää kelkkaa jos on heittänyt elämänsä hukkaan ja on täysin epäonnistunut?
14.10.2023 |
Onko oikeasti mitään tehtävissä jos mies jäänyt kaikesta jälkeen ja syrjäytynyt?
-Vain vähän työkokemusta
-Ei koskaan seurustellut
-Ei koskaan edes halaillut
-Ei kavereita ja tuttuja
-Ujo, tylsä ja ei uskalla
-Huono itsetunto
-Ei juurikaan harrastuksia
-Ei tiedä mistään mitään
-Ehkä joku korkeakoulututkinto jolla ei työllisty tai ei ole verkostoitunut.
Eli käytännössä täysin syrjäytynyt mies, joka osaa vain selata nettiä. Se nyt on selvää, että kaikkien normaalien ihmisten mielestä tällainen mieshenkilö on epäonnistunut kummajainen. Miten muka tällaisesta suosta pitäisi nousta kun kaikki yllä mainitut asiat on kuin punainen lippu?
Kommentit (95)
AP:lle tiedoksi, että kun näet ihmisten onnistuvan ja menestyvän elämässä, niin olen kuullut sanonnan, joka menee kutakuinkin niin että se joka onnistuu, on epäonnistunut elämässään monta kertaa enemmän kuin se joka ei ole edes yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisia taitoja, mielikuvitusta, huumoritajua ja oivalluskykyä voi kehittää. Pitää alkaa vaan harrastamaan jotain, missä on ihmisten kanssa tekemisissä. Yleistietoa kertyy jos alkaa seuraamaan asioita ja itsekseen opiskelemaan kiinnostuksensa kohteista. Etenkin jonkun harrastuksen ympäriltä voi alkaa etsimään tietoa, jotta löytyy niitä puheenaiheita. Ongelmana tässä on, että kehitys ei tapahdu hetkessä, vaan vie helposti vuosia, ennenkun sosiaalinen kanssakäyminen alkaa muuttua luontevaksi. Pitkäjänteinen sitouituminen ja harjoittelu kuitenkin tuottaa lopulta hedelmää. Taitojen kehittyessä kaikki muuttuu helpommaksi, mutta mitään harvoin saa helposti ja heti.
Töiden ja ammatin eteen kannattaa myös panostaa. Jos löytyy tavoitteet, niin niihin pääsemiseksi voi tehdä suunnitelman. Oman elämän mielekkyyden takia on muutenkin hyvä opetella tekemään edes jotain asiaa tai taitoa. Tuo mielekkyyttä elämään, jos elämässä on edes jotain kehitystä jossain asiassa.
Kyllä työpaikka on lopulta mahdollista saada: minä olin kolmikymppisenä humanistina lähes vailla työkokemusta ja lisäksi yksinäinen ja masentunut mutta nyt olen ollut parikymmentä vuotta työelämässä. Toivon, että onnistut.
M54
Rukoilen puolestasi ap että saat elämäsi vielä kuntoon <3
Jos yhtään kiinnostaa uskonasiat niin nyt voisi olla hyvä aika tutustua Raamattuun
Vierailija wrote:
Kyllä työpaikka on lopulta mahdollista saada: minä olin kolmikymppisenä humanistina lähes vailla työkokemusta ja lisäksi yksinäinen ja masentunut mutta nyt olen ollut parikymmentä vuotta työelämässä. Toivon, että onnistut.
M54
Miten onnistuit tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15-25 tuntia viikossa työpaikkoja voisi ehkä olla hyvä alku hetkeksi. Esim varasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuta itseäsi siitä, että se ettei tee mitään jollekin asialle on valinta myös. Annat aloituksessa selvästi vaikutelman, että et ole tyytyväinen monien asioiden nykytilaan. Eikö se, että et tekisi niiden parantamiseksi mitään ole suurin virhe ja siten myös epäonnistuminen jota pelkäät? Yrittämisessä on mahdollisuus myös onnistua ja jos joku ei onnistu kerralla voi yrittää uudelleen ja uudelleen.
Aloita esimerkiksi yksi asia kerrallaan. Lähes varmasti elämänsä voi muuttaa ainakin jossain määrin minkä ikäisenä tahansa ja millä lähtötilanteella tahansa. Jos suunnitelma a ei toimi, on yleensä myös olemassa vaihtoehdot b, c, d, e ja f. Luovuttaminen, ainakaan kaikessa, ei kannata. Olen varma, että jotain selvää parannusta saat jo 3-4 kuukaudessa jos yrität tosissasi (enkä tarkoita nyt mitään kohtuutonta väkisin vääntämistä, vähempi riittää).
Työkkärin palkkatukityöt ja harjoittelupaikat auttoivat minuakin alkuun. Otin yhteyttä työpaikkoihin ja siten kertyi yhä lisää työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menestyneetkin ihmiset ovat epäonnistuneet ja voivat epäonnistua. Se on ihan normaalia, että kaikki ei aina heti onnistu. Kannattaa kuitenkin jatkaa yrittämistä ja tehdä parhaansa.
Epäonnistunut? Korkeakoulututkinto on minusta kyllä onnistuminen. Ja varmasti olet monessa muussakin onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Epäonnistunut? Korkeakoulututkinto on minusta kyllä onnistuminen. Ja varmasti olet monessa muussakin onnistunut.
Lähinnä tarkoitin sitä, että muu elämä, erityisesti sosiaalinen puoli ja verkostoituminen ei ole kunnossa (korona vaikutti). Varsinkin kun kyseinen tutkinto vaatii aika paljon verkostoitumista ja kilpailu on kovaa..
Jos en onnistu, niin tuntuu että kaikki on mennyt kankkulan kaivoon..
Noista suurin ongelma on huono itsetunto. Siitä ja turhasta häpeästä on vain koetettava päästää irti. Mieti millainen elämä olisi sellaista oman näköistä elämää, jota haluaisit elää ja teet sitten vähitellen muutoksia päästäksesi sinne. Mistä nautit, mistä unelmoit? Mitä sellaista voit jo tehdä, vaikka ei nyt olisi kavereita.
Voit myös ajatella, että tuo mitä kuvasit on kokemus, jonka ansiosta ymmärrät tiettyjä asioita paremmin kuin sellaiset joilta se puuttuu, sekin ymmärrys voi olla joskus arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti ap, mitä sanoisit hyvälle ystävällesi, joka tulisi sinulta kysymään tuollaista? Ajattele vaikka, että sinulla olisi elämässä mennyt kaikki hyvin ja olisit työelämässä, olisi puoliso ja ehkä jälkikasvuakin. Mitä sanoisit ystävällesi? Sanoisitko, että "Turha yrittää, olet jo hävinnyt tämän pelin." Vai ehkä "No ei se anna, jos ei ota. Tuskin onnistuu, mutta ei sinun elämä tuosta kai voi huonommaksikaan mennä, joten sama se olisi yrittää." Voisitko sanoa hänelle jopa kannustavasti: "Tietenkin voit saada vielä hyvän elämän! Sinulla on paljon annettavaa, kunhan tulet ulos kuorestasi."
Ihmiset puhuvat itselleen hyvin julmasti ja lannistavasti. Kannattaa opetella olemaan ystävällinen ja armollinen itselleen!
Vielä Matti Nykäseltä loppukevennykset: "Jokainen päivä on mahdollisuus." & "Elämä on ihmisen parasta aikaa."
Vierailija wrote:
Kiitos paljon vastauksista! Ongelma on myös se epäonnistumisen pelko ja masentuminen tämän jälkeen jos epäonnistuu..
Nuo on sun aivon tuottamia ajatuksia, jotka yrittää suojella sua vähän pelottavalta tilanteelta. Uusien asioiden yrittäminen on aina vähän jännää ja aivot huomaa, että nyt sulle tulee vähän epämukava olo, kun edes ajattelet sellaisia. Niinpä ne aivot yrittää saada sulle helpomman olon ja ehdottaa, että "Ei kannata edes yrittää. Mieti nyt, miten pahalta tuntuu, jos se meneekin pieleen." Ne tarjoaa sulle uloskäyntiä siitä epämukavasta olosta, ne ehdottaa, et jatketaan vaan samaan malliin niin ei tarvii mitään turhaa jännittää, tää netin selailu meiltä sujuu.
Mutta sun pitää ymmärtää, että sä et oo sama kuin sun ajatukset. Ajatuksia tulee ja menee, ei ne määritä sua. Ja kun alat elää vähän aktiivisempaa elämää, niin kyllä ne aivotkin pikku hiljaa tottuu. Niitä epäonnistumisiakin tulee ja menee, eikä yksikään niistä oo lopullinen tuomio. Aina voi yrittää uudestaan tai yrittää jotain muuta. Onnistumisia tulee myös! Ajattele miten hienolta tuntuu, kun teet jonkin tavoitteen eteen kovasti töitä ja se onnistuu!
Yksi tapa suhtautua noihin "Mitä jos se epäonnistuu" -ajatuksiin on tämäkin, mitä itse oon joskus käyttäny: "Mä oon jo epäonnistunu, mun elämä on jo menny pieleen." Sit ei tarvii niin pelätä sitä epäonnistumistakaan.
Kiitos kaikille vastauksista! Yritän keksiä jotain nyt lähiaikoina jos onnistuisi saamaan elämä raiteille.
Jos henkilöllä on korkeakoulututkinto, ei hän voi olla täysin syrjäytynyt. Ellei kuvassa ole päihteet tms.
jos on kyennyt opiskelemaan, se on hyvä merkki. Jos nykyinen koulutus ei työllistä, kannattaa opiskella joku uusi ammatti. Tai sitten hakeutua ihan hanttihommiin.
🇺🇦🇮🇱
Ei työtön suomessa töihin pääse. Työntekijät haalitaan ulkomailta ja parempiin hommiin suhteilla.
Vähän vaikeaa päästää negatiivisista tunteista eroon kun on jäänyt niin paljon jälkeen, mutta katsotaan nyt tulevalla viikolla miten etenisi.
Ajattele, ettei ole aikaa tämän jälkeen. On vain alku, joka jatkuu erilaisin vaihein. Ei tule mitään jälkeen päin aikaa, jos et luovuta. Jos jokin ei toimi, kokeilet jotain muuta.