Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (614)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi laittaa paremmuus järjestykseen läheisiä ihmisiä. Kaikki perheenjäsenet ovat yhtä tärkeitä. "Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokaisen elämä on tärkeä". Tärkeyttä ei tarvi sanoa sen voi osoittaa teoillaan. On olemassa tunteet, joka tietää.
Joku kirjoittikin, ettei kykene ketään pelastamaan palavasta talosta. Absurdi ajatuskin. Puolisoni on todellakun tärkein ihmiseni, on tukenut vaikeuksissani. Yhdessä oltu 32v. Veli ja siskot on tärkeitä, samoin myös ystävät, joiden kanssa vietän enemmän aikaa.
"Paras ystäväni ja mieheni ovat pitkälti samalla viivalla. Minä ja koirani ovat kuitenkin elämässäni ykköset. Se ei tarkoita, että pelastaisin palavasta talosta koirani enkä ihmistä, se on ihan erilainen moraalikysymys,"
Kyllä ne moraalikykymykset tuovat esiin ne todelliset arvot. Jos pelastat miehesi etkä koiraasi niin on aika hankala pitää koiraasi ihan oikeasti elämäsi ykkösenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Ei ole. Poikani ja veljeni tulevat ensin. Ja jos palavasta talosta pitäisi pelastaa joko mieheni tai koirani, valitsisin jälkimmäisen. Olen tosissani.
Veljesi? 😳 Onko teillä joku insestisuhde?
Useimmilla ihmisillä (sinua lukuunottamatta) ihmissuhteet perustuvat tunnesiteisiin eikä sukuelinten hinkutteluun
Minulla menee järjestys näin: 1. Omat lapset 2. Puoliso 3. Lähimmät sukulaiset 4. Ystävät 5. Muut sukulaiset ja kaverit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Ei ole. Poikani ja veljeni tulevat ensin. Ja jos palavasta talosta pitäisi pelastaa joko mieheni tai koirani, valitsisin jälkimmäisen. Olen tosissani.
Lissulla on kova uho, mutta ilman miestä sulla ei olisi sitä taloa jossa asua ja koirasi kuolisi nälkään.
Kuule aika nonessa parisuhteessa nainen tienaa enemmän ja maksaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Olen parisuhteessa ja lapseni on aina ykkönen ja onneksi kumppanini ymmärtää sen.
Eipä noita muiden valintoja oikein voi arvostella. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta.
Tästä syntyy se nk. ainoan lapsen pissipäisyys.
Jos lapsia olisi useampi alkaisi merkkaamaan se puolisokin ja joutuisitte miettimään tärkeysjärjestyksen uudelleen.
Höpö höpö.
0/5 aloitusfantasia ja satoja tuohtuneita mammoja peukuttamassa. Miehen saatanallisuus uppoaa teihin kuin kuuma veitsi voihin.
Keskustelun aiheena relevantti muuten.
Ihminen, joka missään tilanteessa asettaa jonkun puudelin hengen ihmisen hengen sijaan edes näissä fantasioissa on kyllä jäänyt lapsen tasolle.
Tällainen mies on homososiaalinen eikä naisen koskaan pitäisi muuttaa yhteen tällaisen miehen kanssa. Nainen on tällaiselle miehelle vain panoreikä ja emotionaalinen avio on homososiaalinen.
Luonnossa tällaista käytöstä esiintyy esim. Vuohilla, jotka elävät erillisissä laumoissa, koiraat keskenään ja naaraat keskenään. Nämä tulevat yhteen vain parittelukaudella ja alfa siittää kaikki lauman naaraat.
Homososiaalinen mies tulee vapauttaa tällaiseen elämäntapaan ja naisen ei tule sitoutua homososiaaliseen mieheen. Vasta sitten, kun mies kasvaa alfaksi ja/tai perhekeskeiseksi voi nainen harkita mieheen sitoutumista.
Aika moni nainen menee yhteen miehen kanssa omien romanttisten fantasioidensa pohjalta eikä siksi, että arvostaisi tai rakastaisi miestä aidosti. Sitten tulee näitä ylläreitä, että eihän tuo mies olekaan yhtään sitä, mitä miehissä arvostan.
Ensin pitää tutustua mieheen kunnolla ja ruotia se arvomaailma pohjamutia myöten, sitten avioon ja sitten vasta päästää tunteet valloilleen. Ei niin että tunteet ensin, sitten katsotaan tuleeko juttuun kaverina ja lopulta arvomaailma.
Vierailija kirjoitti:
0/5 aloitusfantasia ja satoja tuohtuneita mammoja peukuttamassa. Miehen saatanallisuus uppoaa teihin kuin kuuma veitsi voihin.
Keskustelun aiheena relevantti muuten.
Ihminen, joka missään tilanteessa asettaa jonkun puudelin hengen ihmisen hengen sijaan edes näissä fantasioissa on kyllä jäänyt lapsen tasolle.
Kiintymyssuhteen kuuluu olla vahvempi kuin ihmisrakkauden. Kiintymyssuhde on palkitseva ja symbioottinen, se toinen ihminen voi olla vaikka psykopaatti r aiskaaja. Ei ihmisyys ole yhtä kuin jumaluus.
Luulisi että on. Ainakin äitini sanoi muutama pv sitten että isäni on hänen elämänsä tärkein ihminen. Ja tottakai se on niin, kahdestaanhan he arkensa jakavat. Oon ite sinkku ni en oo kellekään tärkein ihminen mut it is what it is. Ehkä joskus 💖 N30+
Vierailija kirjoitti:
Ei voi laittaa paremmuus järjestykseen läheisiä ihmisiä. Kaikki perheenjäsenet ovat yhtä tärkeitä. "Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokaisen elämä on tärkeä". Tärkeyttä ei tarvi sanoa sen voi osoittaa teoillaan. On olemassa tunteet, joka tietää.
Raamatussa sanotaan että mies antaa aviovaimonsa puolesta henkensä kuin kristis kirkkonsa. Ei todellakaan ole samanarvoinen joku kaveri ja se nainen joka uhraa kehonsa sinulle ja lapsillesi. Pois naiset tällaisilta miehiltä asap.
Ei ole tärkein. Kaikkein tärkeimmät ihmiset elämässäni ovat vanhempani, siskoni ja veljeni. Siskon lapset ovat myös rakkaita ja tärkeitä.
Mietin tätä siltä pohjalta, että ketä ilman voisin helpoiten elää. Jos joku perheestäni yhtäkkiä laittaisi välit poikki tai muuten katoaisi elämästäni niin hän jättäisi jälkeensä sellaisen aukon, jota mikään muu ei voisi täyttää. Mutta jos minä ja puolisoni erottaisiin, niin pääsisin siitä varmasti yli ennen pitkää.
Lapseni ja puolisoni ovat minulle ne tärkeimmät. Kumpikin hieman eri tavalla, kun rakkauskin heitä kohtaan on vähän erilaista.
Minusta on outoa edes sitoutua parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tunnu itselle tärkeimmältä. Miksi sellaisen kanssa sitten haluaisi olla?
Minulle puolisoni on tärkein hyvine puolineen ja puutteineen. Olen siinä uskossa, että hän ajattelee samoin. Meillä on enimmäkseen hauskaa toistemme seurassa. Lapsia meillä ei ole.
Yllättävän paljon meillä on samoja mielenkiinnon kohteita.
Vierailija kirjoitti:
"Paras ystäväni ja mieheni ovat pitkälti samalla viivalla. Minä ja koirani ovat kuitenkin elämässäni ykköset. Se ei tarkoita, että pelastaisin palavasta talosta koirani enkä ihmistä, se on ihan erilainen moraalikysymys,"
Kyllä ne moraalikykymykset tuovat esiin ne todelliset arvot. Jos pelastat miehesi etkä koiraasi niin on aika hankala pitää koiraasi ihan oikeasti elämäsi ykkösenä.
Tuo kyseinen koira täyttää tällä viikolla kolmetoista. Mielestäni sen pelastaminen palavasta talosta olisi järjetöntä valintatilanteessa, versus alle nelikymppinen terve mies. Oikeastihan mieheni varmaan pelastaisi sieltä palavasta talosta minut ja koirat jo ihan työnsä puolesta 🤷
Koirani ovat yleisesti minulle kuitenkin tosi tärkeitä ja rakkaita, mutta ne ovat koiria. Eläinsuhteeni on varsin realistisella pohjalla ja olen hyvin tietoinen koirien rajallisesta eliniästä sekä siitä, etteivät ne ole esimerkiksi valinneet minua tai pysty mihinkään tasa-arvoiseen ystävyyteen versus kaksi aikuista ihmistä.
Ei tietenkään. Minulle kaikkein tärkeimmät ihmiset ovat omat lapset, vanhemmat, sukulaiset. Parisuhdekumppani on listalla tärkeysjärjestyksessä numero 10 tai 15.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ja puolisoni ovat minulle ne tärkeimmät. Kumpikin hieman eri tavalla, kun rakkauskin heitä kohtaan on vähän erilaista.
Minusta on outoa edes sitoutua parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tunnu itselle tärkeimmältä. Miksi sellaisen kanssa sitten haluaisi olla?
Se on sinun ajattelutapasi ja hyvin kapeakatseinen. Varo ettei tuo "putkinäköisyys" johda siihen, että tanssit miehesi pillin mukaan joka asiassa. Meillä mennään aina lasten hyvinvointi edellä, koska Suomen laki vaatii sitä. Mies on vain kumppani arjessa. Ei mikään "elämän tärkein asia". Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paras ystäväni ja mieheni ovat pitkälti samalla viivalla. Minä ja koirani ovat kuitenkin elämässäni ykköset. Se ei tarkoita, että pelastaisin palavasta talosta koirani enkä ihmistä, se on ihan erilainen moraalikysymys,"
Kyllä ne moraalikykymykset tuovat esiin ne todelliset arvot. Jos pelastat miehesi etkä koiraasi niin on aika hankala pitää koiraasi ihan oikeasti elämäsi ykkösenä.
Tuo kyseinen koira täyttää tällä viikolla kolmetoista. Mielestäni sen pelastaminen palavasta talosta olisi järjetöntä valintatilanteessa, versus alle nelikymppinen terve mies. Oikeastihan mieheni varmaan pelastaisi sieltä palavasta talosta minut ja koirat jo ihan työnsä puolesta 🤷
Koirani ovat yleisesti minulle kuitenkin tosi tärkeitä ja rakkaita, mutta ne ovat koiria. Eläinsuhteeni on varsin realistisella pohjalla ja olen hyvin tietoinen koirien rajallisesta eliniästä sekä siitä, etteivät ne ole esimerkiksi valinneet minua tai pysty mihinkään tasa-arvoiseen ystävyyteen versus kaksi aikuista ihmistä.
💩💩💩💩💩💩💩💩
Rakit syö paskaa. Syötkö sinäkin.
Rakit on 💩
Tietenkin. Oma rakas on rakkain ja samalla myös paras ystävä. Lempi-ihminen. Valittu.
Ei