Miten suhtautuisit jos saisit nyt tietää ettei isäsi olekaan biologinen isäsi?

Pitäisin edelleen oikeana isänäni, mutta olisin myös ehkä hieman utelias siitä että millainen biologinen isäni on, en kuitenkaan alkaisi asiaa selvittelemään.

Sain tietää lapsena. Pidän isääni isänäni kuten olen aina pitänyt. Biologista isää en ole koskaan pitänyt isänä.

Minulla ja sisarellani on niin vahvasti edesmenneen isämme piirteet, että olisimme todella epäuskoisia.

Ei sillä enää olisi väliä. Isä on lähdössä tästä maailmasta ja tuskin jaksaisin alkaa tutustua johonkin ventovieraaseen.

Ei olisi mitään merkitystä. Enkä haluaisi tutustua biologiseen isään tuossa tilanteessa vaikka se olisi mahdollista. 

Ketuttaisi. Piti sietää sitä vaikka ei ollut edes sukua. Tuskin haluaisin enää tutustua uuteenkaan.

Olisin riemuissani. Olen aina vihannut ja halveksinut häntä. En ole ollut 20 vuoteen tekemisissä kun ei ole pakko. Ja haluaisin tutustua oikeaan isääni. Valitettavasti tiedän isäni todella olevan isäni. Nään sen naamasta ja samoista vittumaisista piirteistä ja heikkouksista.

Olen jäävi koska mut on adoptoitu ja olen tiennyt sen niin pienestä saakka että olen hiukan alle kolmevuotiaana päiväkotiin mennessäni osannut selittää asian päiväkodin johtajalle.

Yllättyisin suuresti, koska muistutan suuresti ulkoisesti ja luonteenpiirteeltäni isää, samoin kuin veljeni. 

JOS kävisi ilmi, että mies, joka kasvatti minut, ei olisi biologinen isäni, se ei muuttaisi mitään. Toki olisin utelias sen suhteen, että kuka minut on siittänyt (ja ennen kaikkea miten, kesken vanhempieni avioliiton), mutta tuskin lähtisin biologista isääni etsimään. 

Mä tosiaan ensin luulin isäpuoleni olevan oikea isäni, mutta kyllä mulle melko nuorena kerrottiin totuus ja kyllähän mä sen olisin lopulta itsekin tajunnut, koska emme näytä lainkaan samalta. Tapasin pari kertaa biologisen isäni ja jos joku nyt väittäisi, että se mies ei olisikaan mun isä, niin en uskoisi. Niin outoa kuin onkin, mä niin se mulle ihan tuntematon tyyppi olikin aivan samannäköinen kuin minä ja muutoinkin samanoloinen. Mutta siitä huolimatta emme ole nähneet pitkään aikaan.

Kappas

Ei mulla ole lasta. Ihmeessäni olisin kyllä.

Isäni hän olisi siitä huolimatta, mutta haluaisin kyllä tavata myös biologisen isän.

Vierailija wrote:

Minulla ja sisarellani on niin vahvasti edesmenneen isämme piirteet, että olisimme todella epäuskoisia.

Sama juttu. Olen niin isäni suvun piirteinen että ihmettelisin kyllä asiaa. 

Huokaisisin helpotuksesta

Olisin kiinnostunut ja haluaisin tutustua biologiseen isääni.

Tilanne olisi kuitenkin epätodennäköinen, koska minussa on niin paljon samoja fyysisiä piirteitä ja luonteenpiirteitä kuin isässä.

Toisaalta samankaltaisuudesta huolimatta emme olleet oikein samalla aaltopituudella isän kanssa koskaan. Siinä mielessä tuo voisikin tapahtua.

En tiedä haluaisinko tietää /tavata . Jos ei mulla olisi mitään muistikuvaa ja epäilystä onko isänä pitämäni henkilö biologinen. Mies sai tietää vasta aikuisena vaikka oli aikaisemmin jo epäillyt asiaa. On halunnut jotain tietää syntymätaustastaan muttei tavannut.

Mun mielestä kiinnostavinta olisi tutustua mahdolllisiin puolisisaruksiin

Olisin aika ihmeissäni koska olen hänen näköinen ja poikani on hyvin paljon isoisänsä ulkonäköä ja siis näyttää minulta.

En haluaisi tutustua. Nykyisessä on jo tarpeeksi kestämistä.