Miten suhtautuisit jos saisit nyt tietää ettei isäsi olekaan biologinen isäsi?
Pitäisitkö edelleen isääsi isänä vai haluaisitko tutustua biologiseen isään?
Kommentit (56)
Ihmettelisin kovasti, mistä sitten olen perinyt isäni puolen sukunäön.
Tulisin valtavan surulliseksi isänäni pitämäni miehen puolesta. Hän on näet epäillyt asiaa lähes 70vuotta saamatta rehellistä vastausta. Ikänsä kusetettua ihmistä olisi äärimmäisen surullista katsoa, oikeutta olisi mahdotonta saada. Sitten alkaisin miettiä, entä kuka minä siinä tapauksessa olen? Aika rajua tajuta eläneensä itsekin osana äidin valhetta.
Vierailija wrote:
Tulisin valtavan surulliseksi isänäni pitämäni miehen puolesta. Hän on näet epäillyt asiaa lähes 70vuotta saamatta rehellistä vastausta. Ikänsä kusetettua ihmistä olisi äärimmäisen surullista katsoa, oikeutta olisi mahdotonta saada. Sitten alkaisin miettiä, entä kuka minä siinä tapauksessa olen? Aika rajua tajuta eläneensä itsekin osana äidin valhetta.
Miksi et selvitä asiaa?
Vierailija wrote:
Tappaisin äitini
Joku mielenvikainen taas vouhkaa.
Jos sillä biologialla oikeasti olisi itselleni suuri merkitys olisin sen varmasti jo moneen kertaan selvittänyt.
Ihmettelisin kummasti, koska olen ihan isäni näköinen, et wtf!!
En uskoisi, kun oon aina ollut niin isäni näköinen ja oloinen muutenkin.
Isäni on jo kuollut.
Tietenkin haluaisin tietää, kuka mukamas on sitten isäni, ellei muka isäni olekaan oikea isäni. Haluaisin nähdä ainakin valokuvan. Vaatisin kyllä dna-testinkin, ennen kuin edes voisin uskoa. Taitaisin luulla sitäkin väärennetyksi, johtuu tosiaan siitä kun oon aina ollut niin isäni sorttinen, kromosomi on vaan xx, kun isällä oli xy. 🤪
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tulisin valtavan surulliseksi isänäni pitämäni miehen puolesta. Hän on näet epäillyt asiaa lähes 70vuotta saamatta rehellistä vastausta. Ikänsä kusetettua ihmistä olisi äärimmäisen surullista katsoa, oikeutta olisi mahdotonta saada. Sitten alkaisin miettiä, entä kuka minä siinä tapauksessa olen? Aika rajua tajuta eläneensä itsekin osana äidin valhetta.
Miksi et selvitä asiaa?
Miten selvität melkein 70 vuoden takaisen asian, jonka oikean vastauksen tietää vain äiti, joka järkähtämättä vaikenee. Dementti hän ei ole, päinvastoin varsin terävä. Ketään muuta, joka tietäisi asian todenperän ei enää ole.
Kotiseudullani ja sukuni piirissä levitellään juorua (käytännössä pitävät asiaa faktana) että en ole paperivanhempieni lapsi. Tiedän olevani kyllä.
Lisäksi samat ihmiset pitävät totena että olisin erään kotikyläni tytön lapsen isä. Sekään ei pidä paikkaansa. Ärsyttää tuollainen kusettaminen.
Olisin urtelias ottaisin asiasta selvää, ihan mielenkiinnosta. Ei se muuttaisi suhdettani vanhempiini mutta olen vaan sillai uteliasta tyyppiä.
Saisi äiti kokea ilmaisen helvetin.
Geenitestillä. Jostain saa autosomaalitetsin 45-75 euroa. Isältä vaan näyte ja itseltäsi.Jos osuma on yli 3300 cM olette vanhempi ja lapsi. Jos ette ole, isoimmista osumista voi saada selvitettyä ainakin mihin porukkaan biologinen isäsi kuuluu.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tulisin valtavan surulliseksi isänäni pitämäni miehen puolesta. Hän on näet epäillyt asiaa lähes 70vuotta saamatta rehellistä vastausta. Ikänsä kusetettua ihmistä olisi äärimmäisen surullista katsoa, oikeutta olisi mahdotonta saada. Sitten alkaisin miettiä, entä kuka minä siinä tapauksessa olen? Aika rajua tajuta eläneensä itsekin osana äidin valhetta.
Miksi et selvitä asiaa?
Miten selvität melkein 70 vuoden takaisen asian, jonka oikean vastauksen tietää vain äiti, joka järkähtämättä vaikenee. Dementti hän ei ole, päinvastoin varsin terävä. Ketään muuta, joka tietäisi asian todenperän ei enää ole.
Miten olisi vaikka dna testi?
Omalla kohdallani se biologia on selvitetty siinä vaiheessa kun sillä oli sisarukseni kohdalla jotakin merkitystä. Kyllä sen nykyaikana saa selville.
En lähtisi etsimään biologista, täysin vierasta ihmistä minulle. Minua ei kiinnosta enkä kehtasi muutenkaan ottaa yhteyttä häneen.
Selittäisi miksi on niin etäiseksi jäänyt... Ja kyllä tahtoisin tutustua oikeaan isääni.
Oma isäni ei ollut kovin kummoinen isä ja viimeiset vuodet hän oli jo tosi pahasti alkoholisoitunut ja alkoi näkyä muisti ja muut alkoholistin ongelmat (on jo kuollut siis), joten ihan innostuneena ottaisin uutisen vastaan ja toivoisin todellakin, että tämä biologinen isä olisi sitten elossa, jotta ehtisi jopa jollain tavalla tutustumaan. Ja jos kävisi vielä niin hyvä tuuri, että hän olisi ihan mahtava ihminen, no aina voi haaveilla. Olen niin kateellinen niille, joilla on ollut ihana isä.
Olisin valtavan helpottunut, varmaan juhlistaisin. Nuorena kärsin suuresti siitä että tämä mies oli ns. isäni ja vihasin jopa puolta itsestäni, halusin valuttaa sen kuraveren itsestäni.
Biologista isääni en välttämättä haluaisi tavata, koska sillä ei ole väliä, enkä luota äitini miesvalintoihin joten sekin mies olisi varmasti kauhea. Ainoastaan jos tietäisin että tämä on hyvä mies niin kutkuttaisi ajatus että minulla olisi voinut joskus olla oikea hyvä isä.