Lue keskustelun säännöt.
18 kk aikana kahdeksan (8!) tuttua lapsiperhettä on muuttanut pois Helsingistâ!
09.10.2023 |
Helsingin keskustasta ja Töölöstä on muutettu mm Kirkkonummelle, Nurmijärvelle, Espooseen, Vihtiin, Lahteen, Hämeenlinnaan ja Raaseporiin.
Kolme perhettä suunnittelee muuttoa, yksi Tampereelle. Kaikki ovat tuttuja lasten töistä, lasten koulusta, päiväkodista ja omista harrastuksista.
Tämä alkaa olla jo ihan joukkopako!
Kommentit (494)
Me muutimme Helsingistä kehyskuntaan 10 vuotta sitten.
Muutamia vuosia tämän jälkeen sieltä alkoi "valumaan" muitakin tuttujamme pikkuhiljaa pois.
Nyt trendi tuntuu olevan se, että muutetaan kerralla kauemmas: lähdetään esim. Turkuun, Porvooseen jne. eikä pysähdytä kehyskuntiin sitä ennen. Meidän seuraava muuttomme tapahtuu jonnekin Suur-Savon alueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihreiden unelma on että kaikki muuttavat Helsinkiin/pk- seudulle. Minulla on toisenlainen unelma: vapaus, luonnonläheisyys, rauha, lintujen laulu, puhdas ilma, pelottomuus,. . .
Ihan samalla tavalla utopia tuo on.
Kuinka niin?
Moni kaupungissa asuvahan hakee tuota vapaa-ajan asunnolta tai mummulasta kun työt pakottavat vielä toistaiseksi viettämään arkiviikot kaupungissa.
Kyllä minun mökilläni laulaa linnut, luonto on lähellä, enkä mitään siellä osaa pelätäkään. En tosin kotonakaan joka on metsän laidassa, hiihtoladun ja pururadan vieressä, 300 metrin päässä keskisuuresta koulusta, 2 kilometrin terveyskeskuksesta ja kaupasta, sekä 8 kilometrin päässä keskisuuren kaupungin palveluista. Linnut laulaa täälläkin :)
Maaseutu on idyli jos sen sellaisen haluaa nähdä. Kyllä minäkin kuuntelen mökillä mielelläni lintujen laulua silloin kun on kesä, lämmintä ja valoisat illat. Mutta joku marraskuinen ilta jolloin on pilkkopimeää eikä yhtään lintua missään on hieman eri asia. Silloin olen paljon mielummin kaupungissa.
Haluaa, vai näkee?
Marraskuussa laitan mökillä saunan lämpiämään ja ulkoroihuja sekä paristokäyttöisiä LEDejä valaisemaan ja uunipuuron takkaan saunan ajaksi hautumaan ja lähden lenkille rauhalliselle kylätielle otsalampun valossa. Illat kuunnellaan puolison kanssa musiikkia, pelataan korttia, istutaan nuotiolla ja.. miten ne lappilaiset sanookaan; vähemmän kalastellaan ;)
Lumen tultua saatan ajella n 6 kilometrin päähän ladulle, tehdä avannon, laskea verkot, kelkkailla jäällä, lumikenkäillä.. Linnustuskausi alkaa päättymään tuossa marraskuulla, joten viikonloppuaamuisin voi nukkua pitkään hiljaisuudessa. Ystävien ja salini lisäksi en kaipaa kaupungista mitään ja nyt kun työt sen sallii, etäilen mökiltä mahd paljon. Minun idylli ei välttämättä sinulle sitä ole ja se on ihan fine.
Sitä tuossa yritin sanoa. Idyli on siellä mihin sen itselleen haluaa tehdä. Eli nähdä asiossa ne hyvät puolet ja unohtaa huonot. Se sijaitsee jokaisella eri paikassa ja syntyy eri asioista.
Jaa. En itse ole ajatellut, että joku haluaa kiihkeästi asua Helsingissä koska HALUAA nähdä sen itselleen ihanteellisena asuinpaikkana. Olen ajatellut, että NÄKEE sen itselleen ihanteellisena asuinpaikkana, mutta nyt ymmärrän, että olen ehkä ollut kuitenkin väärässä. Ehkä Helsingissä eläminen on sitten enemmänkin sellaisen elämän toteuttamista mistä HALUAISI pitää kuin sellaista mistä todella pitää.
En yleensäkään ymmärrä, miksi elämässä pitäisi "unohtaa" huonot puolet. Elämähän on yksi iso kompromissi, kuten ehkä kirjoituksestani poimitkin, kaipaan mökillä ystäviä ja salia ja katuvalot olen keksinyt korvata otsalampulla jne.
Tartut nyt semanttisiin lillukanvasriin ja ymmärrät minut tahallasi väärin. Varmasti ymmärsit mitä tarkoitin.
Ymmärrän mistä ajatuksesi kumpuaa. Se on vähän samanlainen ajatusmalli kuin miehillä on tyypillisesti kun he ovat päätyneet ostamaan merkin x tai y henkilöauton. Sama tulee mieleen kun seuraa kannattajien ja vastustajien keskustelua entisistä tai nykyisistä poliitikoista tai ihan vaikka idoleista, kuten joku Sillanpää. Ihminen yleisesti kokee tarvetta perustella ulospäin valintojaan, jostain ihmeen syystä. Kun on tehty valinta, ei HALUTA nähdä siihen liittyviä huonoja puolia, vaikka melkein kaikessa saavuttaa jotain hyvää ja samalla myös jotain huonoa.
Keskustelussa huomaan, että maalla asuva voi kertoa mitä on jäänyt asuinpaikassaan kaipaamaan, ja kuinka on korvannut puuttuvia asioita. Helsingin keskustassa asuva ei jostain syystä pysty [tällä palstalla] myöntämään, että katujen rauhattomuus on lisääntynyt, kustannukset kasvaneet tolkuttomasti, lähipalvelut heikentyneet ja mm siivottomuus lisääntynyt. Vietän aikaani sen verran paljon siskollani tähtitorninmäen lähistöllä, että tuon kaiken ihan omin silmin olen nähnyt siitä vuodesta 2011 kun hän alueelle muutti, sen lisäksi että sisko itse päivittelee asiaa.
Kyllä mutta maalla asuva ei voi myöntää että maaseutu on suurelta osin hiipuva alue josta karkaavat hitaasti mutta vääjäämättä ihmiset ja palvelut. Koulutustaso on matala ja erilaista pahoinvointia on paljon.
Kovasti yritetään uskotella että kyllä ihan kohta kaupunkilaiset haluavat muuttaa sankoin joukoin maalle ja vanhat hyvät ajat palaavat. Vaikka todellisuudessa sellaista ei ole näkyvissä.
Maaseutua, sekä etenkin ei-kaupunkimaista taajamaa, on Suomen kokoisessa valtiossa moneen lähtöön. Helsingin keskusta on Helsingin keskusta. Toki jos korttelin tarkkuudella tarkastellaan on sielläkin monenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa aluetta. Mutta jos sattuu elämään mukavassa korttelissa, pystyykö koko arkensa tiivistämään sen sisään? ei edes eläköitynyt mummuni pystynyt pysymään loitolla asuinalueensa (Pyynikki, Tampereella) läheisistä ikävistä tai turvattomista alueista. Sokoksellekin joutui kävelemään parin rauhattoman terassin ohi ja sitä Sokoksen, asunnon ja harjujen välistä kolmiota hän 90% ajastaan eli, eläkkeellä kun oli.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa trolliketjulta, kun puhutaan kuin maahan tulijat olisivat muka ainoa syy maalle muuttoon.
No eivät ole.Moni säästää jo siinä, kun muuttaa maalle, eikä tarvitsalje enää käyttää autoa niin paljon. Työelämän muutos toi etätyöt vakituiseen käyttöön ja moni ajattelee luonnonsuojelun näkökulmaa.
Etätyöt voi kyllä vähentää auton käyttöä, mutta tuskin maalle muuttaminen.
No eipä kauas menneet, jos Espooseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihreiden unelma on että kaikki muuttavat Helsinkiin/pk- seudulle. Minulla on toisenlainen unelma: vapaus, luonnonläheisyys, rauha, lintujen laulu, puhdas ilma, pelottomuus,. . .
Ihan samalla tavalla utopia tuo on.
Kuinka niin?
Moni kaupungissa asuvahan hakee tuota vapaa-ajan asunnolta tai mummulasta kun työt pakottavat vielä toistaiseksi viettämään arkiviikot kaupungissa.
Kyllä minun mökilläni laulaa linnut, luonto on lähellä, enkä mitään siellä osaa pelätäkään. En tosin kotonakaan joka on metsän laidassa, hiihtoladun ja pururadan vieressä, 300 metrin päässä keskisuuresta koulusta, 2 kilometrin terveyskeskuksesta ja kaupasta, sekä 8 kilometrin päässä keskisuuren kaupungin palveluista. Linnut laulaa täälläkin :)
Maaseutu on idyli jos sen sellaisen haluaa nähdä. Kyllä minäkin kuuntelen mökillä mielelläni lintujen laulua silloin kun on kesä, lämmintä ja valoisat illat. Mutta joku marraskuinen ilta jolloin on pilkkopimeää eikä yhtään lintua missään on hieman eri asia. Silloin olen paljon mielummin kaupungissa.
Haluaa, vai näkee?
Marraskuussa laitan mökillä saunan lämpiämään ja ulkoroihuja sekä paristokäyttöisiä LEDejä valaisemaan ja uunipuuron takkaan saunan ajaksi hautumaan ja lähden lenkille rauhalliselle kylätielle otsalampun valossa. Illat kuunnellaan puolison kanssa musiikkia, pelataan korttia, istutaan nuotiolla ja.. miten ne lappilaiset sanookaan; vähemmän kalastellaan ;)
Lumen tultua saatan ajella n 6 kilometrin päähän ladulle, tehdä avannon, laskea verkot, kelkkailla jäällä, lumikenkäillä.. Linnustuskausi alkaa päättymään tuossa marraskuulla, joten viikonloppuaamuisin voi nukkua pitkään hiljaisuudessa. Ystävien ja salini lisäksi en kaipaa kaupungista mitään ja nyt kun työt sen sallii, etäilen mökiltä mahd paljon. Minun idylli ei välttämättä sinulle sitä ole ja se on ihan fine.
Sitä tuossa yritin sanoa. Idyli on siellä mihin sen itselleen haluaa tehdä. Eli nähdä asiossa ne hyvät puolet ja unohtaa huonot. Se sijaitsee jokaisella eri paikassa ja syntyy eri asioista.
Jaa. En itse ole ajatellut, että joku haluaa kiihkeästi asua Helsingissä koska HALUAA nähdä sen itselleen ihanteellisena asuinpaikkana. Olen ajatellut, että NÄKEE sen itselleen ihanteellisena asuinpaikkana, mutta nyt ymmärrän, että olen ehkä ollut kuitenkin väärässä. Ehkä Helsingissä eläminen on sitten enemmänkin sellaisen elämän toteuttamista mistä HALUAISI pitää kuin sellaista mistä todella pitää.
En yleensäkään ymmärrä, miksi elämässä pitäisi "unohtaa" huonot puolet. Elämähän on yksi iso kompromissi, kuten ehkä kirjoituksestani poimitkin, kaipaan mökillä ystäviä ja salia ja katuvalot olen keksinyt korvata otsalampulla jne.
Tartut nyt semanttisiin lillukanvasriin ja ymmärrät minut tahallasi väärin. Varmasti ymmärsit mitä tarkoitin.
Ymmärrän mistä ajatuksesi kumpuaa. Se on vähän samanlainen ajatusmalli kuin miehillä on tyypillisesti kun he ovat päätyneet ostamaan merkin x tai y henkilöauton. Sama tulee mieleen kun seuraa kannattajien ja vastustajien keskustelua entisistä tai nykyisistä poliitikoista tai ihan vaikka idoleista, kuten joku Sillanpää. Ihminen yleisesti kokee tarvetta perustella ulospäin valintojaan, jostain ihmeen syystä. Kun on tehty valinta, ei HALUTA nähdä siihen liittyviä huonoja puolia, vaikka melkein kaikessa saavuttaa jotain hyvää ja samalla myös jotain huonoa.
Keskustelussa huomaan, että maalla asuva voi kertoa mitä on jäänyt asuinpaikassaan kaipaamaan, ja kuinka on korvannut puuttuvia asioita. Helsingin keskustassa asuva ei jostain syystä pysty [tällä palstalla] myöntämään, että katujen rauhattomuus on lisääntynyt, kustannukset kasvaneet tolkuttomasti, lähipalvelut heikentyneet ja mm siivottomuus lisääntynyt. Vietän aikaani sen verran paljon siskollani tähtitorninmäen lähistöllä, että tuon kaiken ihan omin silmin olen nähnyt siitä vuodesta 2011 kun hän alueelle muutti, sen lisäksi että sisko itse päivittelee asiaa.
Ei vaan ymmärrät minut joka tahattomasti tai tahallisesti väärin. Se mitä yritän sanoa on se että jossain viihtyminen on mielentila. Se ei perustu suoraan faktoihin, ei kaupungissa eikä maalla. Jos sinulle tärkeät asiat toteutuvat niin se riittää ja muut asiat eivät ole niin merkityksellisiltä vaikka joku muu näkisi ne hyvin negatiivisina seikkoina.
Kyllä kaupungissa viihtyvä viihtyy siellä aidosti ihan kuten maalla viihtyväkin koska he ovat ymmärtäneet että heille tärkeimmät asiat ovat siellä missä he asuvat.
Ok, eli tarkoitat sanoa, että kuten maalainen harmittelee taksin hintaa kun palaa pikkujouluista kaupungista, mutta ajattelee että kerran kvartaalissa kestää talous tuon iskun, tunnistaa myös Helsingin keskustassa asuva turvattomuuden lisääntyneen, muttei pidä sitä omalta kohdaltaan erikoisen merkittävänä asumisviihtyvyyteen liittyvänä asiana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuushan oikeesti on että Helsinki ei ole enää hyvä lasten kasvuympäristö.
Eikä lapsen ole muutenkaan ihanteellisinta kasvaa suurkaupungin sykkeessä .
Jokainen kuitenkin tyylillään.Itse sain hyvän työpaikan opiskelujeni jälkeen Helsingistä .
Aloin sitten seurustella ja menimme naimisiin 5 v sitten.
Mieheni on kotoisin Espoosta.Aloimme suunnitella maalle muuttoa varsin pian.
Oli onni, että emme vielä ennätyäneet ostaa omistus asuntoa Helsingistä.
Saimme rauhassa katsella taloja.Löysimme ihanne talon, meille täydellisen kodin Karkkilasta.
On pihaa riittävästi, ihana peltoaukeama näkyy keittiön ikkunasta.
Kun istun pihakeinussa, kuulen vain lintujen laulua. Ei mitään muuta.
Se jos mikä on meille arvokasta.Lapsemme täytti juuri vuoden ja palasin töihin. Nyt kuitenkin "vain" Järvenpäähän asti kotoa.
Miksi Helsinki ei olisi hyvä lapsen kasvaa? Minulla on alakouluikäinen lapsi. Kun hän oli pienempi hän tietenkin oli päiväkodissa. Sinne oli matkaa 400m ja siellä oli pienet ryhmäkoot. Päiväkodeista on hyvät valikoimat Helsingissä. Voi kokeilla muitakin, jos yksi ei toimi. Nyt hän on koulussa. Koulumatkaa on 300m. Koulu on hyvä ja en ole havainnut mitään erityisiä ongelmia. Lapsi itsekin viihtyy siellä. Helsingissä on mielettömät harrastusmahdollisuudet. Voi harrastaa vaikka mitä. Ja hädän hetkellä lääkärit ovat lähellä ja valikoimaa niissäkin riittää. Viikonloppuisin koko perheelle löytyy tekemistä yhdessä ja erikseenkin niin halutessa. Asumme sadan neliön asunnossa, lapsella on oma huone. Pelkästään lapsen luokkakavereita asuu taloyhtiössä 4 ja liuta pikkasen pienempiä tai isompia päälle. Kavereita riittää. Oman lapsuuteni vietin tuollaista peltoaukeamaa katsellen. Ei ollut harrastusmahdollisuuksia, ei kavereita, kun meille oli liian pitkä matka kävellä. En kaipaa sitä yksinäisyyttä lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Vieremällä on niin ihanaa.
Rauha maassa ja sillai.
Ei oo velttoja tummaihoisia nurkilla nojailemassa.Sen sijaan juntteja on reippaasti yli tarpeen, eivätkä vaikuta järin toimeliailta. On aikaa päivystää ABC:llä.
Tärkein pointti : rauhallinen paikka ( rauha maassa).
Jopa pilkkopimeälla viikolla huoletta kävellä missä tahansa.
Ei oo laiskat tummat miehet viemässä kännyköitä ja lompakoita.en ole koskaan missään pks:lla liikkuessa pelännyt mihinkään vuorokauden aikaan. Vähän päälle 30-vuotiaana asuin hetken lähellä itärajaa, kyllä muuten säikähti, kun yht'äkkiä menee sähköt ja oot metsässä pururadalla keskellä ei mitään. Ikinä en ole juossut niin kovaa tai pelännyt niin paljon kuin silloin. Eläimiä oli kaikenlaisia pienistä ja harmittomista karhuihin...
Meillä käykin pururadoillla säännöllisesti poliisit ja ambulanssit keräämässä haavoittuneita, siksihän niitä kutsutaan pururadaksi -noiden purevien eläinten vuoksi, kai tiesit sen ennen kuin muutit tänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän Hesassa halua asua ketään, jotka miettivät lastensa tulevaisuutta ja turvallisuutta. Stadi on nykyään apinoiden planeetta
Tämä on täysin totta. Kävimme perheen kanssa minilomalla Stadissa ja ihmettelin sitä apinoiden määrää. Aika turvaton olo tuli ja kun ostoskeskuksissakin näitä jengejä pyörii useita. Miksi niillä on oikeus hillua siellä häiriköimässä asiakkaita. Todella huolestuttavaa, että Suomessa on näin paljon epämääräistä sakkia, joiden oikeaa henkilöllisyyttä tuskin tietävät itsekään.
Klo 19 jälkeen ei tee mieli liikkua enää ulkona juuri missään päin Helsinkiä. Turvattoman oloinen kaupunki ja lapsista saa olla huolissaan aina kun ovat pois kotoa.
Hassu juttu kun minä liikun jatkuvasti eri puolilla pääkaupunkiseutua iltaisinkin ihan ilman mitään ongelmia.
Ihmettelen ihan samaa. Lisäksi meillä Katajanokalla ei todellakaan ole mitään levottomuksia muutenkaan.
Itse sain skinilaumalta turpiin Skattalla 80-luvulla.
Ok, eli on täällä varsin turvatonta jos näin on käynyt 40 vuotta sitten!
Kadut ovat nykyään turvallisempia. Lisäksi kantakaupungista on tullut vielä enemmän varakkaiden reservaatti kuin ennen. Kasarilla siellä vielä asui tavallisia kuolevaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuushan oikeesti on että Helsinki ei ole enää hyvä lasten kasvuympäristö.
Eikä lapsen ole muutenkaan ihanteellisinta kasvaa suurkaupungin sykkeessä .
Jokainen kuitenkin tyylillään.Itse sain hyvän työpaikan opiskelujeni jälkeen Helsingistä .
Aloin sitten seurustella ja menimme naimisiin 5 v sitten.
Mieheni on kotoisin Espoosta.Aloimme suunnitella maalle muuttoa varsin pian.
Oli onni, että emme vielä ennätyäneet ostaa omistus asuntoa Helsingistä.
Saimme rauhassa katsella taloja.Löysimme ihanne talon, meille täydellisen kodin Karkkilasta.
On pihaa riittävästi, ihana peltoaukeama näkyy keittiön ikkunasta.
Kun istun pihakeinussa, kuulen vain lintujen laulua. Ei mitään muuta.
Se jos mikä on meille arvokasta.Lapsemme täytti juuri vuoden ja palasin töihin. Nyt kuitenkin "vain" Järvenpäähän asti kotoa.
Miksi Helsinki ei olisi hyvä lapsen kasvaa? Minulla on alakouluikäinen lapsi. Kun hän oli pienempi hän tietenkin oli päiväkodissa. Sinne oli matkaa 400m ja siellä oli pienet ryhmäkoot. Päiväkodeista on hyvät valikoimat Helsingissä. Voi kokeilla muitakin, jos yksi ei toimi. Nyt hän on koulussa. Koulumatkaa on 300m. Koulu on hyvä ja en ole havainnut mitään erityisiä ongelmia. Lapsi itsekin viihtyy siellä. Helsingissä on mielettömät harrastusmahdollisuudet. Voi harrastaa vaikka mitä. Ja hädän hetkellä lääkärit ovat lähellä ja valikoimaa niissäkin riittää. Viikonloppuisin koko perheelle löytyy tekemistä yhdessä ja erikseenkin niin halutessa. Asumme sadan neliön asunnossa, lapsella on oma huone. Pelkästään lapsen luokkakavereita asuu taloyhtiössä 4 ja liuta pikkasen pienempiä tai isompia päälle. Kavereita riittää. Oman lapsuuteni vietin tuollaista peltoaukeamaa katsellen. Ei ollut harrastusmahdollisuuksia, ei kavereita, kun meille oli liian pitkä matka kävellä. En kaipaa sitä yksinäisyyttä lapselleni.
Minä muutin kotiseudulle lapsen kanssa hänen ollessa päiväkoti-ikäinen, koska haaveilin että hän pääsisi elämään samanlaista lapsuutta kuin minä itse; reilun 400 oppilaan kyläkoulu, asialliset luokkakoot, harrastusmahdollisuudet ja ennen kaikkea mukava ympäristö lapsille pihapeleille, majojen ja hyppyrimäkien rakentelulle jne. Muutettiin tähän kuntakeskukseen maaseudulta hiekkatien varrelta juuri mainitsemistasi syistä, jonne olimme muuttaneet puolestaan kaupungista aloittajan mainitsemista syistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kaksin lapseni kanssa Hki lähiössä. Haluaisin muuttaa johonkin täältä mutta en tiedä minne, en ole asunut muualla kuin Vabtaalla ja Helsingissä sekä 12v ulkomailla.Kallista on täällä asuminen mutta aika yksinäistä olisi kaksin muuttaa johonkin maaseudulle, eikä minulla ole ajokorttia. Lapsi on jo 10 v joten ei tässä 3nää kannata muualle muuttaa, 7 v kuluttua menee jo opiskelemaan.
Ymmärrän jos on kaksi vanhempaa ja pari lasta mutta aika harva yh muuttaa johonkin kehyskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuushan oikeesti on että Helsinki ei ole enää hyvä lasten kasvuympäristö.
Eikä lapsen ole muutenkaan ihanteellisinta kasvaa suurkaupungin sykkeessä .
Jokainen kuitenkin tyylillään.Itse sain hyvän työpaikan opiskelujeni jälkeen Helsingistä .
Aloin sitten seurustella ja menimme naimisiin 5 v sitten.
Mieheni on kotoisin Espoosta.Aloimme suunnitella maalle muuttoa varsin pian.
Oli onni, että emme vielä ennätyäneet ostaa omistus asuntoa Helsingistä.
Saimme rauhassa katsella taloja.Löysimme ihanne talon, meille täydellisen kodin Karkkilasta.
On pihaa riittävästi, ihana peltoaukeama näkyy keittiön ikkunasta.
Kun istun pihakeinussa, kuulen vain lintujen laulua. Ei mitään muuta.
Se jos mikä on meille arvokasta.Lapsemme täytti juuri vuoden ja palasin töihin. Nyt kuitenkin "vain" Järvenpäähän asti kotoa.
Miksi Helsinki ei olisi hyvä lapsen kasvaa? Minulla on alakouluikäinen lapsi. Kun hän oli pienempi hän tietenkin oli päiväkodissa. Sinne oli matkaa 400m ja siellä oli pienet ryhmäkoot. Päiväkodeista on hyvät valikoimat Helsingissä. Voi kokeilla muitakin, jos yksi ei toimi. Nyt hän on koulussa. Koulumatkaa on 300m. Koulu on hyvä ja en ole havainnut mitään erityisiä ongelmia. Lapsi itsekin viihtyy siellä. Helsingissä on mielettömät harrastusmahdollisuudet. Voi harrastaa vaikka mitä. Ja hädän hetkellä lääkärit ovat lähellä ja valikoimaa niissäkin riittää. Viikonloppuisin koko perheelle löytyy tekemistä yhdessä ja erikseenkin niin halutessa. Asumme sadan neliön asunnossa, lapsella on oma huone. Pelkästään lapsen luokkakavereita asuu taloyhtiössä 4 ja liuta pikkasen pienempiä tai isompia päälle. Kavereita riittää. Oman lapsuuteni vietin tuollaista peltoaukeamaa katsellen. Ei ollut harrastusmahdollisuuksia, ei kavereita, kun meille oli liian pitkä matka kävellä. En kaipaa sitä yksinäisyyttä lapselleni.
Minä muutin kotiseudulle lapsen kanssa hänen ollessa päiväkoti-ikäinen, koska haaveilin että hän pääsisi elämään samanlaista lapsuutta kuin minä itse; reilun 400 oppilaan kyläkoulu, asialliset luokkakoot, harrastusmahdollisuudet ja ennen kaikkea mukava ympäristö lapsille pihapeleille, majojen ja hyppyrimäkien rakentelulle jne. Muutettiin tähän kuntakeskukseen maaseudulta hiekkatien varrelta juuri mainitsemistasi syistä, jonne olimme muuttaneet puolestaan kaupungista aloittajan mainitsemista syistä...
400 oppilaan kyläkoulu? Tiedätkö edes mitä kyläkoulu tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ap kuvailemat paikat on aika hirveitä, Tampere myös.Ihan kuollutta eikä palveluita. En tiedä missä muualla voisi asua kuin Helsingissä, pohjois Suomen talvia en kestäisi. Joku Nurmijärvi tarkoittaisi täydellistä yksinäisyyttä meille, en voi lasta eristää sellaiseen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mekin muutettiin Sipoon rajalle Vantaalle Helsingistä, vaikka Helsingissä asuttiin koko ikämme. Oli todellakin hyvä päätös, ihanan rauhallista ja turvallinen olo illalla tai yölläkin kulkiessa.
Me muutettiin myös vuosi sitten Nikinmäkeen, eli lähelle Sipoota mutta Vantaalle. Ihan alue ja ei ole tullut ikävä Helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8! on 40320. Aika monta perhettä.
Hihhih! 🤭
Olisi kiva kuulla kuinka moni yh on muuttanut " maalle"? Onko yksinäistä ja miten olette sopeutuneet? Omista tutuista vain ydinperheen ovat muuttaneet, yh:t jääneet lähiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin muutettiin Sipoon rajalle Vantaalle Helsingistä, vaikka Helsingissä asuttiin koko ikämme. Oli todellakin hyvä päätös, ihanan rauhallista ja turvallinen olo illalla tai yölläkin kulkiessa.
Me muutettiin myös vuosi sitten Nikinmäkeen, eli lähelle Sipoota mutta Vantaalle. Ihan alue ja ei ole tullut ikävä Helsinkiin.
Eikö ne lähipalvelut ole Korsossa?Ja yläkoulu ja lukio?
Niin, löytyikö sitä linkkiä maaseutu vs. kaupunki ja kumpi on epäekologinen? Kaupungissa te tuotatte pääasiassa paskaa.
- näinpä! Jos maaseudulla lakkaa paska haisemasta niin silloin se lakkaa kaupungissa tulemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihreiden unelma on että kaikki muuttavat Helsinkiin/pk- seudulle. Minulla on toisenlainen unelma: vapaus, luonnonläheisyys, rauha, lintujen laulu, puhdas ilma, pelottomuus,. . .
Ihan samalla tavalla utopia tuo on.
Kuinka niin?
Moni kaupungissa asuvahan hakee tuota vapaa-ajan asunnolta tai mummulasta kun työt pakottavat vielä toistaiseksi viettämään arkiviikot kaupungissa.
Kyllä minun mökilläni laulaa linnut, luonto on lähellä, enkä mitään siellä osaa pelätäkään. En tosin kotonakaan joka on metsän laidassa, hiihtoladun ja pururadan vieressä, 300 metrin päässä keskisuuresta koulusta, 2 kilometrin terveyskeskuksesta ja kaupasta, sekä 8 kilometrin päässä keskisuuren kaupungin palveluista. Linnut laulaa täälläkin :)
Maaseutu on idyli jos sen sellaisen haluaa nähdä. Kyllä minäkin kuuntelen mökillä mielelläni lintujen laulua silloin kun on kesä, lämmintä ja valoisat illat. Mutta joku marraskuinen ilta jolloin on pilkkopimeää eikä yhtään lintua missään on hieman eri asia. Silloin olen paljon mielummin kaupungissa.
Haluaa, vai näkee?
Marraskuussa laitan mökillä saunan lämpiämään ja ulkoroihuja sekä paristokäyttöisiä LEDejä valaisemaan ja uunipuuron takkaan saunan ajaksi hautumaan ja lähden lenkille rauhalliselle kylätielle otsalampun valossa. Illat kuunnellaan puolison kanssa musiikkia, pelataan korttia, istutaan nuotiolla ja.. miten ne lappilaiset sanookaan; vähemmän kalastellaan ;)
Lumen tultua saatan ajella n 6 kilometrin päähän ladulle, tehdä avannon, laskea verkot, kelkkailla jäällä, lumikenkäillä.. Linnustuskausi alkaa päättymään tuossa marraskuulla, joten viikonloppuaamuisin voi nukkua pitkään hiljaisuudessa. Ystävien ja salini lisäksi en kaipaa kaupungista mitään ja nyt kun työt sen sallii, etäilen mökiltä mahd paljon. Minun idylli ei välttämättä sinulle sitä ole ja se on ihan fine.
Sitä tuossa yritin sanoa. Idyli on siellä mihin sen itselleen haluaa tehdä. Eli nähdä asiossa ne hyvät puolet ja unohtaa huonot. Se sijaitsee jokaisella eri paikassa ja syntyy eri asioista.
Jaa. En itse ole ajatellut, että joku haluaa kiihkeästi asua Helsingissä koska HALUAA nähdä sen itselleen ihanteellisena asuinpaikkana. Olen ajatellut, että NÄKEE sen itselleen ihanteellisena asuinpaikkana, mutta nyt ymmärrän, että olen ehkä ollut kuitenkin väärässä. Ehkä Helsingissä eläminen on sitten enemmänkin sellaisen elämän toteuttamista mistä HALUAISI pitää kuin sellaista mistä todella pitää.
En yleensäkään ymmärrä, miksi elämässä pitäisi "unohtaa" huonot puolet. Elämähän on yksi iso kompromissi, kuten ehkä kirjoituksestani poimitkin, kaipaan mökillä ystäviä ja salia ja katuvalot olen keksinyt korvata otsalampulla jne.
Tartut nyt semanttisiin lillukanvasriin ja ymmärrät minut tahallasi väärin. Varmasti ymmärsit mitä tarkoitin.
Ymmärrän mistä ajatuksesi kumpuaa. Se on vähän samanlainen ajatusmalli kuin miehillä on tyypillisesti kun he ovat päätyneet ostamaan merkin x tai y henkilöauton. Sama tulee mieleen kun seuraa kannattajien ja vastustajien keskustelua entisistä tai nykyisistä poliitikoista tai ihan vaikka idoleista, kuten joku Sillanpää. Ihminen yleisesti kokee tarvetta perustella ulospäin valintojaan, jostain ihmeen syystä. Kun on tehty valinta, ei HALUTA nähdä siihen liittyviä huonoja puolia, vaikka melkein kaikessa saavuttaa jotain hyvää ja samalla myös jotain huonoa.
Keskustelussa huomaan, että maalla asuva voi kertoa mitä on jäänyt asuinpaikassaan kaipaamaan, ja kuinka on korvannut puuttuvia asioita. Helsingin keskustassa asuva ei jostain syystä pysty [tällä palstalla] myöntämään, että katujen rauhattomuus on lisääntynyt, kustannukset kasvaneet tolkuttomasti, lähipalvelut heikentyneet ja mm siivottomuus lisääntynyt. Vietän aikaani sen verran paljon siskollani tähtitorninmäen lähistöllä, että tuon kaiken ihan omin silmin olen nähnyt siitä vuodesta 2011 kun hän alueelle muutti, sen lisäksi että sisko itse päivittelee asiaa.
Kyllä mutta maalla asuva ei voi myöntää että maaseutu on suurelta osin hiipuva alue josta karkaavat hitaasti mutta vääjäämättä ihmiset ja palvelut. Koulutustaso on matala ja erilaista pahoinvointia on paljon.
Kovasti yritetään uskotella että kyllä ihan kohta kaupunkilaiset haluavat muuttaa sankoin joukoin maalle ja vanhat hyvät ajat palaavat. Vaikka todellisuudessa sellaista ei ole näkyvissä.
Maaseutua, sekä etenkin ei-kaupunkimaista taajamaa, on Suomen kokoisessa valtiossa moneen lähtöön. Helsingin keskusta on Helsingin keskusta. Toki jos korttelin tarkkuudella tarkastellaan on sielläkin monenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa aluetta. Mutta jos sattuu elämään mukavassa korttelissa, pystyykö koko arkensa tiivistämään sen sisään? ei edes eläköitynyt mummuni pystynyt pysymään loitolla asuinalueensa (Pyynikki, Tampereella) läheisistä ikävistä tai turvattomista alueista. Sokoksellekin joutui kävelemään parin rauhattoman terassin ohi ja sitä Sokoksen, asunnon ja harjujen välistä kolmiota hän 90% ajastaan eli, eläkkeellä kun oli.
Ihan sama kysymys on että jos asuu maalla idylisessä ympäristössä niin voiko koko arkensa tiivistää sinne idyliin vai puskeeko vääjäämättä myös ne huonommat puolet arjen myötä (pitkät työmatkat, pitkät matkat kauppaan, lapsille ei välttämättä kavereita lähellä jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuushan oikeesti on että Helsinki ei ole enää hyvä lasten kasvuympäristö.
Eikä lapsen ole muutenkaan ihanteellisinta kasvaa suurkaupungin sykkeessä .
Jokainen kuitenkin tyylillään.Itse sain hyvän työpaikan opiskelujeni jälkeen Helsingistä .
Aloin sitten seurustella ja menimme naimisiin 5 v sitten.
Mieheni on kotoisin Espoosta.Aloimme suunnitella maalle muuttoa varsin pian.
Oli onni, että emme vielä ennätyäneet ostaa omistus asuntoa Helsingistä.
Saimme rauhassa katsella taloja.Löysimme ihanne talon, meille täydellisen kodin Karkkilasta.
On pihaa riittävästi, ihana peltoaukeama näkyy keittiön ikkunasta.
Kun istun pihakeinussa, kuulen vain lintujen laulua. Ei mitään muuta.
Se jos mikä on meille arvokasta.Lapsemme täytti juuri vuoden ja palasin töihin. Nyt kuitenkin "vain" Järvenpäähän asti kotoa.
Miksi Helsinki ei olisi hyvä lapsen kasvaa? Minulla on alakouluikäinen lapsi. Kun hän oli pienempi hän tietenkin oli päiväkodissa. Sinne oli matkaa 400m ja siellä oli pienet ryhmäkoot. Päiväkodeista on hyvät valikoimat Helsingissä. Voi kokeilla muitakin, jos yksi ei toimi. Nyt hän on koulussa. Koulumatkaa on 300m. Koulu on hyvä ja en ole havainnut mitään erityisiä ongelmia. Lapsi itsekin viihtyy siellä. Helsingissä on mielettömät harrastusmahdollisuudet. Voi harrastaa vaikka mitä. Ja hädän hetkellä lääkärit ovat lähellä ja valikoimaa niissäkin riittää. Viikonloppuisin koko perheelle löytyy tekemistä yhdessä ja erikseenkin niin halutessa. Asumme sadan neliön asunnossa, lapsella on oma huone. Pelkästään lapsen luokkakavereita asuu taloyhtiössä 4 ja liuta pikkasen pienempiä tai isompia päälle. Kavereita riittää. Oman lapsuuteni vietin tuollaista peltoaukeamaa katsellen. Ei ollut harrastusmahdollisuuksia, ei kavereita, kun meille oli liian pitkä matka kävellä. En kaipaa sitä yksinäisyyttä lapselleni.
Minä muutin kotiseudulle lapsen kanssa hänen ollessa päiväkoti-ikäinen, koska haaveilin että hän pääsisi elämään samanlaista lapsuutta kuin minä itse; reilun 400 oppilaan kyläkoulu, asialliset luokkakoot, harrastusmahdollisuudet ja ennen kaikkea mukava ympäristö lapsille pihapeleille, majojen ja hyppyrimäkien rakentelulle jne. Muutettiin tähän kuntakeskukseen maaseudulta hiekkatien varrelta juuri mainitsemistasi syistä, jonne olimme muuttaneet puolestaan kaupungista aloittajan mainitsemista syistä...
400 oppilaan kyläkoulu? Tiedätkö edes mitä kyläkoulu tarkoittaa?
Tiedän minä mitä kylä tarkoittaa. Kylä ei ole kirkonkylä, eikä kaupunki. Se on asutuskeskittymä, jossa ei ole alueellista hallintoa. Kunnassamme on hallinnollinen keskus ja sitten tämä yksi suurempi taajama. Meillä on noin 4500 asukkaan kylä ja siinä reilun 400 oppilaan koulu. Miksi sinä sitä kutsuisit?
Ei vaan ymmärrät minut joka tahattomasti tai tahallisesti väärin. Se mitä yritän sanoa on se että jossain viihtyminen on mielentila. Se ei perustu suoraan faktoihin, ei kaupungissa eikä maalla. Jos sinulle tärkeät asiat toteutuvat niin se riittää ja muut asiat eivät ole niin merkityksellisiltä vaikka joku muu näkisi ne hyvin negatiivisina seikkoina.
Kyllä kaupungissa viihtyvä viihtyy siellä aidosti ihan kuten maalla viihtyväkin koska he ovat ymmärtäneet että heille tärkeimmät asiat ovat siellä missä he asuvat.