Perheenne ensimmäiset akateemiset - ymmärtävätkö vanhempanne työtänne?
Olen kotoisin pohjoisesta pikkukunnasta, joka on juuri näitä pitäjiä, josta tytöt lähtevät eivätkä takaisin palaa. Olen perheen ja suvun ensimmäinen yliopistokoulutettu. Hain ja pääsin oikikseen lukion jälkeen Helsinkiin. Perheeni on kuin stereotypia herravihaisesta jääräsuvusta. Ketään ei kiinnosta, mitä teen, koska petin kaikki lähtemällä etelään.
Rakastuin sitten kolmannen polven lääkäriin. Olen joskus niin kateellinen, kun katson, kuinka mieheni väittelee ammattiasioista. Appivanhemmat ymmärtävät häntä puolesta sanasta ja ovat laajasti kiinnostuneita eri asioista ja elämästä. He ovat juuri näitä, joista vanhempani toteaisivat, että etelän herroja ja pitäisivät teoreettisina pelleinä. Sivumennen sanottuna appivanhempani ovat rakentaneet mökin itse
Joskus surettaa. Meillä ei ole mitään yhteistä. Ainoa, joka vähän tajuaa, on samalla kylällä asuva tätini. Hänestä olisi tullut suurta, jos hän olisi syntynyt myöhemmin. Hän lukee paljon ja haluaa keskustella kanssani asioista. Mutta omat vanhemmat eivät pidä minään. He eivät jaksa edes muistaa, missä olen töissä.
Kommentit (72)
AP jatkaa,
kiitos, tässä on ollut tosi hyvää keskustelua. En todellakaan mene osoittamaan oppineisuuttani, töissä saa päteä ihan tarpeeksi. Mutta kyse on enemmän sellaisesta täydellisestä kiinnostuksen puutteesta, yhdentekevyydestä, mikä tulee joskus (ei todellakaan aina, kuten tätini osoittaa), kun asiat menevät ohi elinpiirin. Sellainen välinpäitämätön, halveksuva asenne. Veljieni asiat kyllä kiinnostavat, mutta minun kohdallani ei vaivauduta edes muistamaan, missä olen töissä.
Ja kyllä, osaan marjastaa, pakastimesta loppui valitettavasti tila tänä vuonna. Meillä ei ollut yliopistossa arkijärjestä poisoppimis -kurssia, vaikka sitkeässä uskomus on, että olisi ollut. Osaan myös ommella napin, kiinnittää taulun ja kutoa villapaidan. En osaa rakentaa taloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät voi tietenkään täysin ymmärtää. Arvostavat kyllä, mutta ei heillä ole täyttä käsitystä esim. eri tutkintojen arvosta. Suurin outous heille on ollut, että joskus töitä täytyy jatkaa kotona. Lopeta nyt jo tältä iltaa. Miksi se puhelin täytyy ottaa mukaan joka paikkaan?
Asutko sinä akateeminen viisas vielä kotonasi?
Miksi minun olisi pitänyt yhtä matkaa opiskelijan kanssa opiskella hänen viisausalansa?
Onhan lastenkin alat keskenään erilaiset, yks sosiaalipäällikkö ( vaitiolo) yks biologi, yks Di.Eivät he keskenäänkään selitä työjuttujaan toisilleen
Just sinä luettelit meille vieraille lastesi ammatit/koulutukset sekaisin. Omat vanhemmat eivät muista mikä ero on tohtorillsa/rehtorilla/professorilla. Ei siinä mitään, mutta tartteeko sitä sitten esitellä jälkikasvuaan niillä titteleillä? Saattavat esim. kertoa, miten siitä ja siitä sukulaisesta on tullut maisteri. Hieno juttu. Mikä ala? Ei ole tietoakaan.
Saivartelet. Jos tuntisit sosiaalialaa, miksi et tunne, ootko vähän tyhmä, tietäisit että päälliköksi pitää olla yhteiskuntatieteitten tai jostain yliopistosta sosiaaliala kai valtiotieteen maistereina valmistuvat.
Di on tuotantotalouden di.
Osoita nyt jotenkin ylimielisyyttäsi ja viisauttasi lisää.
Joillakin se akateemisuus kihahtaa hattuun. Suurimmalle osalle kuitenkin koulutus ja työ on vain yksi osa-alue elämässä, ja vapaa-ajalla perheen kanssa keskitytään ihan muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan halua vatvoa työasioitaan sukulaistensa kanssa?
Miksi äitykän pitäisi ymmärtää lakik
Pykäliä kun ei ole lakimies?Lapseni ovat akateemidia, yksi tohtoriksi väitellyt. Emme me puhu tieteestä vaan ihan tavisasioista.
Puhukoot työpaikoillaan työasiat. Ei miehenikään kuvaile heille mitä valmisti ja millä mitoilla työpaikallaan peltitehtaalla.Tämäpä somasti vahvistaa AP:n pointin.
Siis oikeestiko te ette enää osaa marjastaa, laitttaa ruokaa, puhua matkoista, arjen asioista kun ootte ihan yliopiston käyneet?
Tiedätte ettei vanhempanne ole, miksi sitten keikailette heille vierailla kielillä ja ammattitermeillä huokaillen kuin teinit: " kyll ootte tyhmiä."
Ettekö tosiaan osaa enää normaaleja keskustelunaiheita ihmisyen kanssa kotka eivät ole alanne asiantuntijoita?Onneks mun lapset ei oo koko ajan titteliään täynnä vaan ihan vaikka verkoille lähteviä juntteja
En minä ainakaan osaa enää marjastaa tai jutella ruuanlaitosta. Tai voisinhan minä jutella, mutta kun ne ruuatkin on vääriä. Ei ole lihasoppaa, vaan kun kokataan etnistä. Ja sekin vielä, että meillä mies kokkaa. Ei meillä myöskään katsota normitv:tä vaan suoratoistoilta laatusarjoja. Matkustelustakin on vähän haljua, kun tietää, ettei ne kotipuolessa niin ole matkustelleet kun itse on tullut käytyä aika kaukanakin. Mutta joo, jos se teille riittää, että puhutaan mustikkapiirakoista ja lasten tekemisistä, niin ok.
No olet kyllä aika sivistymätön hienostelija vaikka olisitkin yliopistossa hankkinut opintosi jos et osaa mistään keskustella. Ihan laatusarjoja suoratoistolla ja vähän maailmallakin matkustettu.
Me voisimme keskustella vaikka taiteesta, kirjallisuudesta, politiikasta tai historiasta. Mutta en nyt välttämättä jaksa kiinnostua marjastamisesta tai ruuanlaitosta.
Täällä muuten todellakin nousee esiin se herraviha, mistä ap puhuu. Taidan pysyä kuplassani jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa,
kiitos, tässä on ollut tosi hyvää keskustelua. En todellakaan mene osoittamaan oppineisuuttani, töissä saa päteä ihan tarpeeksi. Mutta kyse on enemmän sellaisesta täydellisestä kiinnostuksen puutteesta, yhdentekevyydestä, mikä tulee joskus (ei todellakaan aina, kuten tätini osoittaa), kun asiat menevät ohi elinpiirin. Sellainen välinpäitämätön, halveksuva asenne. Veljieni asiat kyllä kiinnostavat, mutta minun kohdallani ei vaivauduta edes muistamaan, missä olen töissä.
Ja kyllä, osaan marjastaa, pakastimesta loppui valitettavasti tila tänä vuonna. Meillä ei ollut yliopistossa arkijärjestä poisoppimis -kurssia, vaikka sitkeässä uskomus on, että olisi ollut. Osaan myös ommella napin, kiinnittää taulun ja kutoa villapaidan. En osaa rakentaa taloa.
Voisiko kyse olla ihan siitä, että veljet ovat enemmän läsnä vanhempienne arjessa? Heidän asiat on tutumpia ja helpompi muistaa. Meillä ainakin on niin että lähellä vanhempia asuvat sisarukset on väkisinkin läheisempiä heille nykyään, ymmärtäähän sen. Minä kun taas olen kauempana, mulla on eri kuviot ja olen etäisempi, vaikkakin edelleen varmasti rakas. Mun täytyy tunnustaa, etten muista missä yksi siskoistani on nykyään töissä. Tiedän että on ollut siellä jo vuosia, mutta en muista paikkaa enkä kehtaa enää kysyä. Välttelen puhetta hänen töistään :D
Vierailija kirjoitti:
Sinun puolisosi suku on siis lääkäreitä ja he osaavat keskustella siitä omasta alastaan, josta heillä kaikilla on pitkä kokemus. Miksi sinun vanhempiesi pitäisi osata keskustella sinun oikeustieteen opinnoistasi, vaikka eivät ole päivääkään niitä lukeneet?
Tuskin aloittaja tarkoitti, että heidän pitäisi osata keskustella vieraasta alasta. Ymmärrän silti, että häntä voi harmittaa, kun puoliso voi.
Ehkä kyse on siitä, että koko keskustelukulttuuri on vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan halua vatvoa työasioitaan sukulaistensa kanssa?
Miksi äitykän pitäisi ymmärtää lakik
Pykäliä kun ei ole lakimies?Lapseni ovat akateemidia, yksi tohtoriksi väitellyt. Emme me puhu tieteestä vaan ihan tavisasioista.
Puhukoot työpaikoillaan työasiat. Ei miehenikään kuvaile heille mitä valmisti ja millä mitoilla työpaikallaan peltitehtaalla.Tämäpä somasti vahvistaa AP:n pointin.
Niin, mikdi vaikka sen myymäläkassa-äidin olisi salaa pitänyt suorittaa myös otm-tiedot pystyäkseen tyttären kanssa keskustelemaan "hänen tasollaan" tai sen lehmätilan emännän perehtyä lastensa opiskeluaineistoihin.
Tuo osoittaa niin suurta ylimielisyyttä jos väitetään etteivät vanhemmat ymmärrä yliopisto-opiskelua ja titteleiden syntymistä.
Siinä on pahasti neste hatussa.Hyvät rouvat ja herrat, vanhempienne myötäavustuksella olette lukiot käyneet, teitä ehkä.se peltiseppä-isä tukenut opiskeluvuodet.
Nyt te menette kotiin, ei teitä kiinnosta vanhempien työt eikä asiat vaan hehkutte kuin ekaluokkalainen, mä osaan jo lukea.Kuin vitsien tyttäret ja pojat jotla menee maalle kyselemää mikä lintu tuo on joka sanoo kot kot, kun ei enää kanaa ole tuntevi aan kun on niin hieno
Hohhoijaa. Usein se koulutettu kyllä välttelee millään tavalla viittaamaan siihen koulutukseensa, työhönsä tai siihen, että asuu siellä hemmetin Helsingissä, kun ylioppineisuus ja Helsingin herrat ovat punaisia vaatteita. Ihan kuten edellisen kirjoittaja kuvittelee koulutettujen pitävän itseään 'jonakin'. Ei me pidetä, jos meillä on tuollaiset vanhemmat. Oman isäni mielestä opiskeluni ainakin oli typerintä mitä maa päällään kantoi, RIP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan halua vatvoa työasioitaan sukulaistensa kanssa?
Miksi äitykän pitäisi ymmärtää lakik
Pykäliä kun ei ole lakimies?Lapseni ovat akateemidia, yksi tohtoriksi väitellyt. Emme me puhu tieteestä vaan ihan tavisasioista.
Puhukoot työpaikoillaan työasiat. Ei miehenikään kuvaile heille mitä valmisti ja millä mitoilla työpaikallaan peltitehtaalla.Tämäpä somasti vahvistaa AP:n pointin.
Siis oikeestiko te ette enää osaa marjastaa, laitttaa ruokaa, puhua matkoista, arjen asioista kun ootte ihan yliopiston käyneet?
Tiedätte ettei vanhempanne ole, miksi sitten keikailette heille vierailla kielillä ja ammattitermeillä huokaillen kuin teinit: " kyll ootte tyhmiä."
Ettekö tosiaan osaa enää normaaleja keskustelunaiheita ihmisyen kanssa kotka eivät ole alanne asiantuntijoita?Onneks mun lapset ei oo koko ajan titteliään täynnä vaan ihan vaikka verkoille lähteviä juntteja
En minä ainakaan osaa enää marjastaa tai jutella ruuanlaitosta. Tai voisinhan minä jutella, mutta kun ne ruuatkin on vääriä. Ei ole lihasoppaa, vaan kun kokataan etnistä. Ja sekin vielä, että meillä mies kokkaa. Ei meillä myöskään katsota normitv:tä vaan suoratoistoilta laatusarjoja. Matkustelustakin on vähän haljua, kun tietää, ettei ne kotipuolessa niin ole matkustelleet kun itse on tullut käytyä aika kaukanakin. Mutta joo, jos se teille riittää, että puhutaan mustikkapiirakoista ja lasten tekemisistä, niin ok.
No olet kyllä aika sivistymätön hienostelija vaikka olisitkin yliopistossa hankkinut opintosi jos et osaa mistään keskustella. Ihan laatusarjoja suoratoistolla ja vähän maailmallakin matkustettu.
Me voisimme keskustella vaikka taiteesta, kirjallisuudesta, politiikasta tai historiasta. Mutta en nyt välttämättä jaksa kiinnostua marjastamisesta tai ruuanlaitosta.
Olen kansakoulun ja kauppaopiston käynyt, siis vanhanajan merkonomi, eli ei mitään.
Olen aina lukenut paljon, kirjallisuudesta pystyn puhumaan, politiikkaa seuraan mutta siitä en keskustele, liikaa hörhöjä nykyisin.
Taidenäyttelyissä käyn joskus, seuraan oman kaupungin ja helsingin teatteriohjelmia.
Mutta valitan, en tunne oikeustieteen, kielten, ydinfysiikan, lääketieteen jne yliopistollisia opinto-ohjelmia ja kirjoja.
Laskeudus siellä kotonakin jakkaraltasi. Voi olla että äitiskin tietää mitä on misokeitto ja merilevä ja sushit jne.
Meillä ollaan kyllä yliopistosta valmistuneita kaikki, mutta duunarialoille. Itse olen DI (tuta, olen rasvanäppinä projekteissa ja vedän niitä projekteja), veli on DI (energiatekniikka, tekee laitoksia niin fyysisesti kuin kuvallisesti), toinen veli on DI (sähköpuoli, tekee asennuksia ja piirtää kaaviot), kolmas veli on DI (mekaaninen ja on tuotannossa johtaja), sisko on lääkäri. Meidän vanhemmat on myös ns. rasvanäppi DI. Meillä jutellaan kaikesta muusta kuin töistä tai koulutuksesta, koska emme ole vapaa-ajalla töissä tai kouluttaudu. Näen lapsuuden perhettäni vapaa-ajalla. Puhelinta toki kannetaan jatkuvasti mukana, mutta meillä on elämää myös työajan ulkopuolella. Mulle maksetaan 45 viikkotyötunnista ja sen enempää en suostu tekemään. Miksi tekisin? Jos firmat kaatuu sen takia, että en tee illalle pitkään töitä niin jossain on todella isosti vikana ja se vika en ole minä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten todellakin nousee esiin se herraviha, mistä ap puhuu. Taidan pysyä kuplassani jatkossakin.
Kyllähän täällä koulutettujen ylimielisyys ja väheksyntä rahvasta kohtaan on ihan käsinkosketeltavissa.
Onneks mun lapset on pysyneet edelleen ihmisinä, eivät vain koulutusarvoja ja työpaikan hierarkian titteliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten todellakin nousee esiin se herraviha, mistä ap puhuu. Taidan pysyä kuplassani jatkossakin.
Kyllähän täällä koulutettujen ylimielisyys ja väheksyntä rahvasta kohtaan on ihan käsinkosketeltavissa.
Onneks mun lapset on pysyneet edelleen ihmisinä, eivät vain koulutusarvoja ja työpaikan hierarkian titteliä.
Käsittääkseni ap:kään ei vaatinut, että pitäisi puhua juuri hänen tieteenalastaan tai työstään. Sen sijaan hän kaipasi ehkä enemmän sellaista, että hänetkin hyväksyttäisiin vaikka meni ja opiskeli akateemisen ammatin. Sellainen normaali lähestymistapa kun olisi vaikka uteliaisuus, mitä siihen itselle tuntemattomaan alaan kuuluu. Mutta sen sijaan käsketään pitää turpa kiinni, olla nöyrä ja puhua korkeintaan marjastuksesta. Se on dissaamista, se on henkistä väivaltaa. Tuskin ap:n lapsuuskaan oli kovin kannustava.
Olen äidin suvun puolelta 1. ylioppilas, ja minusta tuli TkT eli tekniikan tohtori. Olen tämän jälkeen tehnyt perustieteellisen keksinnön, jota muut oman alani tieteentekijät maailmassa hieman ihmettelevät, mistä oikein kyse on, koska eivät ymmärrä sen sisältämää matematiikkaa riittävän hyvin. Minun tieteellisiä juttuja ymmärtää tuskin kukaan Suomessa tällä hetkellä, koska olen nero, ja aikaani hieman edellä. Mitä? Onko neroja edes olemassa. On toki. Mutta minua kutsutaan vain sukuni mustaksi lampaaksi, vaikka olen tosiasiallisesti yksinäinen susi.
Kyllähän ne työn ymmärtää, kunhan ensin kylliksi yksinkertaistaa asiaa. Ei kuitenkaan tarvitse yksinkertaistaa kuten 4- tai edes kymmenvuotiaalle, riittää kun yksinkertaistaa ja avaa tautoja siten, miten tarvis 15-vuotiaalle.
Mutta tosiaan, ei ne tätä työelämää ja vaatimusmaailmaa ymmärrä kovinkaan. Paljon tuttuja juttuja tässä, tosin osa tuntuu lioittelultakin?
Ymmärtää. Mutta ihmettelen aloittajan asennetta. Olen akateemisesti koulutettu, hyvillä arvosanoilla ja huomattavasti normaalia isommalla opintopistemäärällä valmistunut maisteri, mutta olen ihan tavallinen palkansaaja. En ole sen kummempi ihminen kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten todellakin nousee esiin se herraviha, mistä ap puhuu. Taidan pysyä kuplassani jatkossakin.
Kyllähän täällä koulutettujen ylimielisyys ja väheksyntä rahvasta kohtaan on ihan käsinkosketeltavissa.
Onneks mun lapset on pysyneet edelleen ihmisinä, eivät vain koulutusarvoja ja työpaikan hierarkian titteliä.Käsittääkseni ap:kään ei vaatinut, että pitäisi puhua juuri hänen tieteenalastaan tai työstään. Sen sijaan hän kaipasi ehkä enemmän sellaista, että hänetkin hyväksyttäisiin vaikka meni ja opiskeli akateemisen ammatin. Sellainen normaali lähestymistapa kun olisi vaikka uteliaisuus, mitä siihen itselle tuntemattomaan alaan kuuluu. Mutta sen sijaan käsketään pitää turpa kiinni, olla nöyrä ja puhua korkeintaan marjastuksesta. Se on dissaamista, se on henkistä väivaltaa. Tuskin ap:n lapsuuskaan oli kovin kannustava.
Onhan hänet kannustettu lukioon ja tuettu varmaan opiskeluaikanakin.
Hänellä nyt on vaan joku mikä lie pätemisen tarve . Hän ei halua olla tytär kun menee kotiinsa vaan etniset ruuat ja ravintolat ja suoratoistot tunteva, ilmeisesti pääkaupunkilainen, yläpuolella lapsuuskotinsa.
Häpeää taustaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten todellakin nousee esiin se herraviha, mistä ap puhuu. Taidan pysyä kuplassani jatkossakin.
Kyllähän täällä koulutettujen ylimielisyys ja väheksyntä rahvasta kohtaan on ihan käsinkosketeltavissa.
Onneks mun lapset on pysyneet edelleen ihmisinä, eivät vain koulutusarvoja ja työpaikan hierarkian titteliä.Käsittääkseni ap:kään ei vaatinut, että pitäisi puhua juuri hänen tieteenalastaan tai työstään. Sen sijaan hän kaipasi ehkä enemmän sellaista, että hänetkin hyväksyttäisiin vaikka meni ja opiskeli akateemisen ammatin. Sellainen normaali lähestymistapa kun olisi vaikka uteliaisuus, mitä siihen itselle tuntemattomaan alaan kuuluu. Mutta sen sijaan käsketään pitää turpa kiinni, olla nöyrä ja puhua korkeintaan marjastuksesta. Se on dissaamista, se on henkistä väivaltaa. Tuskin ap:n lapsuuskaan oli kovin kannustava.
Onhan hänet kannustettu lukioon ja tuettu varmaan opiskeluaikanakin.
Hänellä nyt on vaan joku mikä lie pätemisen tarve . Hän ei halua olla tytär kun menee kotiinsa vaan etniset ruuat ja ravintolat ja suoratoistot tunteva, ilmeisesti pääkaupunkilainen, yläpuolella lapsuuskotinsa.
Häpeää taustaansa.
No sitten pistää kyllä miettimään, että onko joku niin pässi, että laittaa lapsensa yliopistoon ja olettaa, että hän tunelee takaisin samanlaisena kuin ne pikkukylän duunarit, mistä lähti? Että yliopisto menee täysin kuin vesi hanhen selästä valuen ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä muuten todellakin nousee esiin se herraviha, mistä ap puhuu. Taidan pysyä kuplassani jatkossakin.
Kyllähän täällä koulutettujen ylimielisyys ja väheksyntä rahvasta kohtaan on ihan käsinkosketeltavissa.
Onneks mun lapset on pysyneet edelleen ihmisinä, eivät vain koulutusarvoja ja työpaikan hierarkian titteliä.Käsittääkseni ap:kään ei vaatinut, että pitäisi puhua juuri hänen tieteenalastaan tai työstään. Sen sijaan hän kaipasi ehkä enemmän sellaista, että hänetkin hyväksyttäisiin vaikka meni ja opiskeli akateemisen ammatin. Sellainen normaali lähestymistapa kun olisi vaikka uteliaisuus, mitä siihen itselle tuntemattomaan alaan kuuluu. Mutta sen sijaan käsketään pitää turpa kiinni, olla nöyrä ja puhua korkeintaan marjastuksesta. Se on dissaamista, se on henkistä väivaltaa. Tuskin ap:n lapsuuskaan oli kovin kannustava.
Onhan hänet kannustettu lukioon ja tuettu varmaan opiskeluaikanakin.
Hänellä nyt on vaan joku mikä lie pätemisen tarve . Hän ei halua olla tytär kun menee kotiinsa vaan etniset ruuat ja ravintolat ja suoratoistot tunteva, ilmeisesti pääkaupunkilainen, yläpuolella lapsuuskotinsa.
Häpeää taustaansa.
Kuka tässä häpeää? Se, että mieluummin valitsee ravintolassa etnisen ruuan kuin aina samaa jauhelihakastiketta, tekee ihmisestä hienostelijan? Jos haluaa asua eri paikkakunnalla, kuin puolet sukua, on hienostelua?
Kiinnostaako ketään jos joku antaa tarkan katsauksen töistään metallipajassa, mitä koneita osaa siellä käyttää, minkälaisia ja kokoisia kappaleita viikolla jyrsinyt ja viilannut ja prässännyt, mitä siellä nyt tehdäänkään. Laitteiden merkit, ostavat yritykset jne.
Ei ehkä OTM tai FM ole kiinnostunut kuulemaan. Mutta sorvarin pitäisi olla kiinnostunut akateemisen koulutuksen saaneen työn yksityiskohdista ja keskustelemaan niistä?
No olet kyllä aika sivistymätön hienostelija vaikka olisitkin yliopistossa hankkinut opintosi jos et osaa mistään keskustella. Ihan laatusarjoja suoratoistolla ja vähän maailmallakin matkustettu.