ADHD:n lisääntymistä ei voi enää pistää sen piikkiin, että asioista vain puhuttaisiin enemmän

Aika monen aikuisen oireilu kuulostaa  enemmän joltain itseaiheutetulta, kasvatuksen kieroutuneisuudelta tai traumaperäiseltä kuin ADHD:lta. Tuskin sellaisella tunteet sivuuttavalla huutamisella kasvatetuilta voi edes olettaa muuta kuin adhd-käytöstä. 

 

Lisäksi ADHD-piirteitä on lähestulkoon jokaisessa. Ongelma syntyy jos lapsi ja myöhemmin aikuinen ei kykene laisinkaan tekemään mitään asioita ilman jokaisen yksityiskohdan miettimistä erikseen. Esimerkkinä vaikka ulos lähteminen. ADHD-ihminen ei pääse ovesta ulos ilman että miettii jokaisen (mukaan lukien kengännauhojen sitomisen ja oven avaamisen) erikseen ja yrittää suorittaa kaikki nämä erilliset vaiheet epätoivoisesti järjestyksessä. 

Puhelimeensa koukuttunut taas tietää voivansa ihan hyvin lähteä ulos, mutta puhelimen selaaminen on kivempaa, joten ei lähde ulos, jos ei ole pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

 

Mihin lapsi tarvitsee diagnoosin, jos hän pärjää koulussa? Opettajan tehtävänä on seurata niitä oireita jotka vaikeuttaa oppimista.

 

Suomalainen peruskoulu on äärimmäisen helppo. Kuormituksen kasvaessa vaikeuksia tulee. Olisi äärimmäisen tärkeää, että ADHD tunnistettaisiin ajoissa. Ettei tarvitsi lukea vuosikymmenten masennuslääkityksistä, jotka eivät auta, kun oikeasti taustalla onkin diagnosoimaton ADHD.

Ei kyllä meidän peruskoulu todellakaan ole helppo, vaativa se on. 

Vierailija kirjoitti:

Mun 6-v on varmaan ADHD.

On ollut vilkas ja impulsiivinen pienestä lähtien.

Hänellä ei juurikaan ole ruutuaikaa satunnaista leffailtaa lukuunottamatta.

Meillä on säännöt, rutiinit ja seuraamukset. Tekemistä ja lepoa.

Isosisarus on vastakohta.. kiltti, harkitseva ja rauhallinen.

Lapsi on 21 lapsen eskarissa, jossa aikuiset vaihtuvat usein. Harrastuksessa ( jalkapallo) pärjää hyvin.

En oikeasti tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä, että hänen impulsiivisuutensa jotenkin vain katoaisi. Joku joka vanhempia syyttää näistä, niin olkoon hyvä ja kertokoon..

Jos meillä olisi vain esikoinen, pitäisin itseäni varmaan loistavana vanhempana. On helppo olla hyvä vanhempi "tavalliselle" lapselle. Nykyisin tajuan, että kaikkeen ei todellakaan voi vaikuttaa.

Tuon ikäiselle ihan normaalia vielä olla vilkas ja impulsiivinen, lapset ovat eri luonteisia, meilläkin ovat kuin yö ja päivä.

Vierailija kirjoitti:

Aika monen aikuisen oireilu kuulostaa  enemmän joltain itseaiheutetulta, kasvatuksen kieroutuneisuudelta tai traumaperäiseltä kuin ADHD:lta. Tuskin sellaisella tunteet sivuuttavalla huutamisella kasvatetuilta voi edes olettaa muuta kuin adhd-käytöstä. 

 

Lisäksi ADHD-piirteitä on lähestulkoon jokaisessa. Ongelma syntyy jos lapsi ja myöhemmin aikuinen ei kykene laisinkaan tekemään mitään asioita ilman jokaisen yksityiskohdan miettimistä erikseen. Esimerkkinä vaikka ulos lähteminen. ADHD-ihminen ei pääse ovesta ulos ilman että miettii jokaisen (mukaan lukien kengännauhojen sitomisen ja oven avaamisen) erikseen ja yrittää suorittaa kaikki nämä erilliset vaiheet epätoivoisesti järjestyksessä. 

Puhelimeensa koukuttunut taas tietää voivansa ihan hyvin lähteä ulos, mutta puhelimen selaaminen on kivempaa, joten ei lähde ulos, jos ei ole pakko. 

Otatko vähän paremmin selvää ADHD:n piirteistä, ennen tällaisen kirjoittamista. ADHD:lle on hyvin tyypillistä IMPULSIIVISUUS, eli jätetään kaikki miettimiset pois välistä, ihan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

 

Mihin lapsi tarvitsee diagnoosin, jos hän pärjää koulussa? Opettajan tehtävänä on seurata niitä oireita jotka vaikeuttaa oppimista.

 

Että pelkän peruskoulun varassa pitäisi elättää itsensä? Voi onnistua, mutta ihan ei sitten insinööriksi tai lääkäriksi pääse vaikka kuinka olisi ka 9,5. Siinä olisi vielä yksi tutkinto välissä ennen korkeakoulua. Esim. 

Se että ongelmia tulee myöhemmin ei ole peruskoulun opettajan vika, hän ei ole mikään selvännäkijä. Myöhemmin opettajan vastuu oppilaasta on aivan eri tavalla ilmenevä, myöhemmissä opinnoissa oppilas itse on se aktiivinen osapuoli ja hakee itse apua jos sitä tarvitsee.

Itse olen kärsinyt myös pahasta ADD-tyyppisestä ongelmasta koko ikäni. Karmivaa lukea tämänkin ketjun vähättelyä, moni joutuu ikävä kyllä törmäämään tällaiseen hyvinkin paljon elämässäni. Itsekään saanut tarpeeksi aikaisin apua ongelmiini, koska "eihän sulla voi olla, koska" - tähän kaikki kliseet. Tällaisen toiminnan takia ei tullut haettua asioihin apua kuin vasta 2015, silloinkin salaa. Kurjaa, niin kurjaa.

Älkää te kertoko toiselle, mitä tällä on, mitä ei. Se on ammattilaisten tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

 

Mihin lapsi tarvitsee diagnoosin, jos hän pärjää koulussa? Opettajan tehtävänä on seurata niitä oireita jotka vaikeuttaa oppimista.

 

Suomalainen peruskoulu on äärimmäisen helppo. Kuormituksen kasvaessa vaikeuksia tulee. Olisi äärimmäisen tärkeää, että ADHD tunnistettaisiin ajoissa. Ettei tarvitsi lukea vuosikymmenten masennuslääkityksistä, jotka eivät auta, kun oikeasti taustalla onkin diagnosoimaton ADHD.

 

Kun diagnoosin voi vasta antaa silloin kun tulee esille ongelmia, ei teidän lapsen kohdalla ole ollut tarvetta aiemmin. Pit

Oli tarvetta. Ei elämän sujuvuutta mitata peruskoulun todistuksen hyvällä keskiarvolla tai käytösnumerolla. Jostain syystä kouluterveydenhoitajalle ei ole riittävää ymmärrystä ADHD: sta, ei ymmärretä että siihen sisältyy ADD, joka taas on jotain ihan muuta kuin luokassa riehuva lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Rutiinit on avainsana näissä asioissa ja ne on monessa perheessä ja ihan vaan aikuisillakin hukassa. Ennen vanhaan ADHD tyypit on pärjänneet ihan hyvin varmaan renkeinä yms. koska elämässä oli selkeät raamit ja rytmit ja oli joku joka vähän ohjasi sitä toimintaa. Nykyään taas kaikki tuntuu elävän ihan pellossa.

Älykäs ihminen tarvitsee sitten älyllistä haastetta eikä peltotöitä voidakseen hyvin :) Ei riitä että joku sanoo mitä tehdä, jos tekeminen ei tyydytä omaa tiedonjanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

 

Mihin lapsi tarvitsee diagnoosin, jos hän pärjää koulussa? Opettajan tehtävänä on seurata niitä oireita jotka vaikeuttaa oppimista.

 

Että pelkän peruskoulun varassa pitäisi elättää itsensä? Voi onnistua, mutta ihan ei sitten insinööriksi tai lääkäriksi pääse vaikka kuinka olisi ka 9,5. Siinä olisi vielä yksi tutkinto välissä ennen korkeakoulua. Esim. 

 

Se että ongelmia tulee myöhemmin ei ole peruskoulun opettajan vika, hän ei ole mikään selvännäkijä. Myöhemmin opettajan vastuu oppilaasta on aivan eri tavalla ilm

Opettajan ei silloin kannattaisi kommentoida yhtään mitään luokassa olevista ADHD lapsista, koska hän ei edes tunnista ADD lapsia. Niin vaivattomia ja ulospäin keskittyneen näköisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nykyisin on paljon vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan. ADHD-diagnoosilla he vapautuvat vastuusta. Lasten huono käytös myös tarttuu toisiin lapsiin, kun leikki- ja kouluikäiset näkevät, että joku saa mölytä ja riehua vapaasti. Näin heistäkin voi tulla virallisesti ADHD-lapsia"

Todella kurjaa tämä vanhempien  leimaaminen ja ihmisten tietämyys, kun vielä nykyisin ADD on sama kuin ADHD, kun heillä ongelmana hitaus ja oma-aloitteisuuden puute. 

Ja kaikki ADHD leimataan huonosti kasvatetuksi häiriköksi ja koulussa huonosti menestyväksi, vaikka todellisuudessa lähes puolet  ADHD tapauksistä käyttäytyvät hyvin ja ovat kympin oppilaita ja menestyvät koulussa, mutta haasteet ovat muissa asioissa. 

Ja tutkimuksiin on vaikea päästä, kun kouluterveydenhoitajan tietämys aiheesta on tasoa

"ei tällaisella todistuksella voi olla AD

Ei kouluterveydenhoitaja sitä päätöstä tee. Koulupsykologi sen alustavan arvion tekee. Terkkari sitten välittää psykologin lausunnon ja opettajan dokumentit aiheesta koululääkärille, joka sitten tekee sen lähetteen lasten/nuorisopsykiatrialle jos kriteerit täyttyvät. Näin ainakin Helsingissä.

Varhaislapsuuden kiintymyssuhdetrauma, emotionaalinen hylkääminen ja siihen päälle nykyajan laitteet ja vehkeet ja paska ruokavalio nopeat hiilihydraatit ja transrasvat yms.

Ihmisen aivot kyllä oppivat janoamaan dopamiinia, jos aivot on opetettu jo vauvasta asti siihen, että turvallinen vanhemmuus korvataan syöttäen makeaa tai rasvaista ruokaa ja myöhemmin hukuttamalla lapsi leluihin ja antamalla katsoa telkkaria ja videopelejä rajoituksetta.

 

Ongelmat räjähtävät käsiin yllättäen siinä vaiheessa, kun pitäisi ottaa vastuu itsestään, mutta kukaan ei ole ehtinyt opettaa sitä taitoa, vaan on opetettu vain hukuttamaan paha olo kaikenlaisiin ulkokultaisuuksiin ja hyvään ruokaan jne. Kun se joka tarjoaa ulkoiset puitteet, nk. turvallisen vanhemmuuden korvikkeen (ruokaa ja vaatteita jne.), jää kokonaan pois elämästä, ei osatakaan ottaa vastuuta itsestään ja ongelmia syntyy.

mikä tässä on siis joku nepsydiagnoosia vaativa oire ?

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

Ja tunnistaa, mutta prosessi on hidas. Kaikki vanhemmat ei edes suostu tutkimuksiin siis että lapsi tutkitaan tai pimittävät diagnoosit koululta. Kaikkea on nähty. Hallelujaaaaa aaaaaamen. Pitäkää tunkkinne😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

 

Mihin lapsi tarvitsee diagnoosin, jos hän pärjää koulussa? Opettajan tehtävänä on seurata niitä oireita jotka vaikeuttaa oppimista.

Minun tyttärelläni on ADHD ja aina menestynyt hyvin koulussa, kumpin tyttö, on aina käyttäytynyt hyvin, kiltti lapsi, saanut usein koulusta stipendejä jne. Vaikeudet alkoivat lukiossa, vaikka hän menestyi hyvin, mutta hän ei hallinnut ajan kulumista ja ajan hallintaa. Esim. hän oli kotona, vaikka olisi pitänyt olla jo koulussa, näitä ongelmia ei ollut lapsena, kun me vanhemmat huolehdittiin kouluun, harrastuksiin jne. . Koulussa myöhästymiset katsottiin läpi sormien, kun mallioppilas. 

Samoin aloitekyvyn puute, mutta sitten kun hän saa aloitettua jonkun asian, hän paneutuu siihen suurella innolla ja energialla esim. harrastuksestaan, jossa hän pääsee sinnikkään harjoittelun vuoksi huippu suoritukseen.

Diagnoosi tarvittiin siihen, että hän pääsi terapiaan ja sai lääkkeet ja hänen elämänsä helpottui monella tapaa, kun hän koki hyvistä suorituksista huolimatta huonoksi, kun hän ei pystynyt suoriutumaan ilman apua arkisista asioista. 

Nyt terapian ja lääkkeiden ansiosta elämä on helpottanut monin tavoin, kirjoitti ylioppilaaksi ja nyt opiskelee yliopistossa ja pystyy pyörittämään arkea normaalisti ja elämään itsenäistä elämää. 

Ja se ei voi olla kasvatuksen tulos, koska meillä toinen tytär vuoden ikäerolla ja hänellä ei ole näitä ongelmia, vaikka nuorempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nykyisin on paljon vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan. ADHD-diagnoosilla he vapautuvat vastuusta. Lasten huono käytös myös tarttuu toisiin lapsiin, kun leikki- ja kouluikäiset näkevät, että joku saa mölytä ja riehua vapaasti. Näin heistäkin voi tulla virallisesti ADHD-lapsia"

Todella kurjaa tämä vanhempien  leimaaminen ja ihmisten tietämyys, kun vielä nykyisin ADD on sama kuin ADHD, kun heillä ongelmana hitaus ja oma-aloitteisuuden puute. 

Ja kaikki ADHD leimataan huonosti kasvatetuksi häiriköksi ja koulussa huonosti menestyväksi, vaikka todellisuudessa lähes puolet  ADHD tapauksistä käyttäytyvät hyvin ja ovat kympin oppilaita ja menestyvät koulussa, mutta haasteet ovat muissa asioissa. 

Ja tutkimuksiin on vaikea päästä, kun kouluterveydenhoitajan tietämys aiheesta on tasoa<

Kouluterveydenhoitajan kautta hakeudutaan koulupsykologille. Et pääse sinne, kun kouluterveydenhoitaja tekee oman pikadiagnoosin. 

Lopulta ymmärsin etsiä opiskeluun perehtyneen psykologin, joka teki testit (useampia käyntejä). Sitten vielä käynnit lääkärillä ja psykiatrilla. Lapsi sai lopulta onneksi apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 6-v on varmaan ADHD.

On ollut vilkas ja impulsiivinen pienestä lähtien.

Hänellä ei juurikaan ole ruutuaikaa satunnaista leffailtaa lukuunottamatta.

Meillä on säännöt, rutiinit ja seuraamukset. Tekemistä ja lepoa.

Isosisarus on vastakohta.. kiltti, harkitseva ja rauhallinen.

Lapsi on 21 lapsen eskarissa, jossa aikuiset vaihtuvat usein. Harrastuksessa ( jalkapallo) pärjää hyvin.

En oikeasti tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä, että hänen impulsiivisuutensa jotenkin vain katoaisi. Joku joka vanhempia syyttää näistä, niin olkoon hyvä ja kertokoon..

Jos meillä olisi vain esikoinen, pitäisin itseäni varmaan loistavana vanhempana. On helppo olla hyvä vanhempi "tavalliselle" lapselle. Nykyisin tajuan, että kaikkeen ei todellakaan voi vaikuttaa.

 

Tuon ikäiselle ihan normaalia vielä olla vilkas ja impulsiivinen, lapset ov

Meidän kiltillä, harkitsevalle ja rauhallisella oli ADD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nykyisin on paljon vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan. ADHD-diagnoosilla he vapautuvat vastuusta. Lasten huono käytös myös tarttuu toisiin lapsiin, kun leikki- ja kouluikäiset näkevät, että joku saa mölytä ja riehua vapaasti. Näin heistäkin voi tulla virallisesti ADHD-lapsia"

Todella kurjaa tämä vanhempien  leimaaminen ja ihmisten tietämyys, kun vielä nykyisin ADD on sama kuin ADHD, kun heillä ongelmana hitaus ja oma-aloitteisuuden puute. 

Ja kaikki ADHD leimataan huonosti kasvatetuksi häiriköksi ja koulussa huonosti menestyväksi, vaikka todellisuudessa lähes puolet  ADHD tapauksistä käyttäytyvät hyvin ja ovat kympin oppilaita ja menestyvät koulussa, mutta haasteet ovat muissa asioissa. 

Ja tutkimuksiin on vaikea päästä, kun

Missä näin toimitaan? Koulupsykologi on osa oppilashuoltoa ja häneen voi kuka tahansa olla yhteydessä, ei todellakaan tarvita kouluterkkaa siihen kun tosiaan vasta siinä vaiheessa kun dokumentit pitää saada eteenpäin lääkärille. Tapaan itse suurimman osan ADHD epäilyistä vasta tuossa vaiheessa. Ja toisekseen, nepsy oireilut ja diagnoosit on erikoissairaanhoitoa, me kouluterkat ollaan perusterveydenhuoltoa. Ei ainakaan itselleni ole opintojen aikana opiskeltu nepsy juttuja juuri yhtään ja valmistumisestani on vasta viitisen vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

 

Mihin lapsi tarvitsee diagnoosin, jos hän pärjää koulussa? Opettajan tehtävänä on seurata niitä oireita jotka vaikeuttaa oppimista.

Minun tyttärelläni on ADHD ja aina menestynyt hyvin koulussa, kumpin tyttö, on aina käyttäytynyt hyvin, kiltti lapsi, saanut usein koulusta stipendejä jne. Vaikeudet alkoivat lukiossa, vaikka hän menestyi hyvin, mutta hän ei hallinnut ajan kulumista ja ajan hallintaa. Esim. hän oli kotona, vaikka olisi pitänyt olla jo koulussa, näitä ongelmia ei ollut lapsena, kun me vanhemmat huolehdittiin kouluun, harrastuksiin jne. . Koulussa myöhästymiset katsottiin läpi sormien, kun mallioppilas. 

Samoi

Peruskoulussa ei tarvitse vielä itsenäisesti osata tuota ajan hallintaan, joka päivä siellä joku on myöhässä. Eli teidän kohdalla se hoito on mennyt juuri niinkuin pitikin. Silloin kun ongelmia on ilmennyt, on aloitettu kartoittaa mikä se ongelma on, on tullut diagnoosi, lääkitys ja terapia. Ei todellakaan voida sanoa että hoitamaton ADHD olisi aiheuttanut ongelmia. Näitä hoitamattomia ADHD tapauksia on mm vankilat täynnä 

Siinä vaiheessa on alettu mennä metsään, kun ihan jokaiselle on alettu etsiä jotain oiretta selittävää diagnoosia, oli se sitten nepsydiagnoosi tai mt-diagnoosi. Ennen sentään tajuttiin jättää lääkitsemättä ne, joiden oireet eivät tosissaan haitanneet elämää.

 

Nyt sitten kaivellaan 30 vuoden takaisia koulupapereita ja muistoja, jotka voivat olla jotain ihan muuta kuin todellisuus ja itketään, kun päässytkään lääkikseen vaan pelkästään sairaanhoitajaksi, vaikka keskiarvo oli 9. Diagnoosilla yritetään selvästi paikata jotain vaillejäämistä ja elämässä epäonnistumisen kokemusta, vaikka oikeasti merkityksellinen elämä on ihan itsestä kiinni jos on päässyt niin pitkälle, että on saanut vaativan koulutuksen ja kykenee hoitamaan työnsä kunnialla. Miksemme vain nauttisi erilaisuudesta ja jättäisi diagnoosit ja lääkkeet niille, joiden elämä aidosti on yhtä helvettiä?

Tällaisia ajatuksia väkisinkin herää, kun menestyneet ihmiset hakee diagnooseja kun muka vasta nyt tajusivat jonkin olleen aina vialla. Miten niin vasta nyt on tajutaan vaikka koko elämä ollut yhtä vaikeutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

 

Mihin lapsi tarvitsee diagnoosin, jos hän pärjää koulussa? Opettajan tehtävänä on seurata niitä oireita jotka vaikeuttaa oppimista.

 

Suomalainen peruskoulu on äärimmäisen helppo. Kuormituksen kasvaessa vaikeuksia tulee. Olisi äärimmäisen tärkeää, että ADHD tunnistettaisiin ajoissa. Ettei tarvitsi lukea vuosikymmenten masennuslääkityksistä, jotka eivät auta, kun oikeasti taustalla onkin diagnosoimaton ADHD.

Miten voi olla mahdollista, että samanaikaisesti suomalainen peruskoulu on äärimmäisen helppo, tavallisella koululuokalla voi olla 7-10 oppilaalla adhd-diagnoosi ja lisäksi vielä osa katkeroituu ja masentuu, koska koulu on niin helppoa että adhd ei pääse esiin?

Onko kouluissa enää ketään normaalia?

Rahalla saa minkä tahansa diagnoosin