Lue keskustelun säännöt.
ADHD:n lisääntymistä ei voi enää pistää sen piikkiin, että asioista vain puhuttaisiin enemmän
08.10.2023 |
Juttelin pitkään uraa tehneen opettajan kanssa. Hän sanoi, että 90-luvulla luokassaan oli pari sellaista, jotka olivat jälkeen päin selvästi ADHD-lapsia. Nyt hänen luokallaan seitsemällä lapsella on diagnosoitu ADHD
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut diagnoosi jo yli kymmenen vuotta mutta uskoni koko sairauteen on rapistunut viimevuosina kovaa tahtia. Tunnen hirveästi ihmisiä jotka epäilevät tätä itsellään mutta ole kertonut näille omasta diagnoosistani, kuuntelen vain myhäillen ja myötäillen kun avautuvat asiasta. Nykyään kaikki pienetkin oireet ja omituisuudet tuntuvat olevan ADHD:ta, mutta samaan aikaan ydinoireiden puuttuminen ei ole merkki siitä että ADHD ei ole se oikea diagnoosi. ADHD on kattotermi kaikelle ja jos se ei sovi, aletaan osoitella autismia.
Olin lapsena aika stereotyyppinen ADHD tyttö, omissa maailmoissani ja tarrauduin aina kuukauden hyperfiksaatioon kynsin hampain. Minulla on myös outouksia jotka eivät ihan diagnoosiin sovi, mutta mikään muukaan ei näitä selitä. Mutta tässä tulee ongelmani omankin diagnoosini kanssa: tuntuu että tämä on vain nimitys sille kun ei tiedetä mikä on oikeasti vialla. En muista omasta diagnoosiprosessistani paljoakaan ja sa
Mulle on kokeiltu kahden eri luokan lääkettä (adhd:hen on kolmea erilaista lääkeryhmää) eikä kumpikaan sopinut. Epäilen, ettei lääkkeet ehkä sovi mulle. Oireet on olleet lapsesta asti ja tutkintaprosessi oli pitkä ja perusteellinen. Kaikille ei kuulemma lääkkeet vain sovi. Ehkä vähän selkeytti oloa annostusta nostaessa, mutta kroppa alkoi oireilla stressiä, josta syystä lopetin molemmat lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.
Opettaja ei ole psykologi. Opettaja tunnista häiriköivän ADHS-tyypin, koska se häiritsee opetusta ja kaikkien muidenkin oppimista. Miksi opettajan pitäisikään tunnistaa mitään sellaiselta tyypiltä, joka käyttäytyy hyvin ja pärjää opinnoissaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.
Opettaja ei ole psykologi. Opettaja tunnista häiriköivän ADHS-tyypin, koska se häiritsee opetusta ja kaikkien muidenkin oppimista. Miksi opettajan pitäisikään tunnistaa mitään sellaiselta tyypiltä, joka käyttäytyy hyvin ja pärjää opinnoissaan?
Silloin ei opettajan myöskään kannata kommentoida ap:n tuttavan tyyliin siitä minkä verran hänen luokassaan on ollut ADHD oppilaita, kun ei heitä edes tunnista.
Kaikki alla mainitut tehty. Lopputulos: 3 x autismin kirjo, 1 x ADHD.
Kasvatusresepti:
- syökää itsetehtyä perusruokaa (perunaa, porkkanaa, lihaa/kanaa/kalaa, puuroa, leipää, marjoja...)
- huolehtikaa lapsenne ajoissa nukkumaan
- älkää käyttäkö älylaitteita
- antakaa lastenne katsoa televisiosta vain laadukkaita lastenohjelmia
- kun ohjelma loppuu, telkkari laitetaan kiinni
- noudattakaa suositusikärajoja
- lukekaa lapsillenne päivittäin kirjaa/kirjoja
- jutelkaa kirjojen kuvista
- tarjotkaa lapsillenne tekemiseksi palapelejä, rakennussarjoja, palikoita, palloja, kirjoja, värityskirjoja
- jutelkaa lastenne kanssa ruokailutilanteissa jne.
- ulkoilkaa lastenne kanssa
- älkää viekö lastanne päiväkotipäivän jälkeen ohjattuihin harrastuksiin
- älkää viihdyttäkö lapsianne jatkuvasti
Yhteiskunta on muuttunut sellaiseen suuntaan, että neuroepätyypillisten on vaikeampi pärjätä. Siksi oireet näkyvät selvemmin ja niihin haetaan apua.
Omassa suvussani on diagnosoituja nepsyjä (ADHD, autismi) 1970-, 1990-, 2000- ja 2010-luvuilta. Lisäksi diagnosoimattomia, mutta hyvin vastaavilla piirteillä olevia 1940-, 1950-, 1970- ja 1980-luvuilta. 1940-1970-luvuilla syntyneet ovat kaikki pärjänneet piirteidensä kanssa ja elämän eri saroilla. 80-luvulla ja 90-luvulla syntyneillä haasteet eivät näkyneet koulussa, mutta opinnoissa ja työelämässä kyllä. 2000-luvulla syntyneistä osalla on ollut suuria haasteita jo kouluvuosina, osalla pienempiä. 2010-luvulla syntyneistä en vielä osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.
Opettaja ei ole psykologi. Opettaja tunnista häiriköivän ADHS-tyypin, koska se häiritsee opetusta ja kaikkien muidenkin oppimista. Miksi opettajan pitäisikään tunnistaa mitään sellaiselta tyypiltä, joka käyttäytyy hyvin ja pärjää opinnoissaan?
Silloin ei opettajan myöskään kannata kommentoida ap:n tuttavan tyyliin siitä minkä verran hänen luokassaan on ollut ADHD oppilaita, kun ei heitä edes tunnista.
Ihmeellinen kommentti. Tottakai opettajalle tulee tieto, kun oppilas saa diagnoosin - kuinka muuten pystyttäisiin edes teoriassa ja paperilla pitämään huolta kolmiportaisen tuen tarpeen täyttymisestä? Opettaja tietää siis tasan tarkkaan, monellako oppilaalla on mikäkin diagnoosi.
On myös mahdollista, että opettajan huomio oppilaan haasteista johtaa tutkimuksiin ja diagnoosiin, jonka tietenkin tekee lääketieteen ammattilainen.
Sen sijaan jos oppilas käyttäytyy hyvin ja pärjää hyvin koulussa eikä ongelmia ole muillakaan saroilla (eikä kotona), tällöin opettajalla ei ole mitään syytä ehdottaa oppilaan laittamista tutkimuksiin. Aiemmilla vuosikymmenillä tämä on ollut itsestäänselvyys. Tietenkin keskitason haaveilijatyttöoppilas on ollut opettajalle arjessa sitä riehuvaa ja käytöshäiriöistä poikaoppilasta helpompi tapaus. Jos nyt stereotypioilla pelataan. Muiden oppilaiden oppimisturvan ja -rauhan säilyttämiseksi opettajien on ollut pakkokin tehdä häiriköille jotakin.
Nyt viime vuosina ja vuosikymmeninä on tuon suhteen tapahtunut suunnaton muutos. Yksinomaan huonompaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset lisääntyvät. Yksi ADHD tyyppi voi tuottaa vaikka kuinka monta uutta ADHD jälkeläistä, jotka tuottavat lisää ADHD-jälkeläisiä.
Jos mummollani olisi ollut ADHD ja jokainen hänen lapsestaan olisi saanut ADHD:n, ja kaikilla lapsenlapsilla olisi ADHD ja lastenlapsillekin periytyisi vielä ADHD, niin yhdestä mummosta on tullut maailmaan melkein 100 uutta ADHD-tyyppiä.
Isäni on autisti ja me kolme lasta olemme autisteja. Meillä ei kenelläkään ole lapsia, eikä tule, joten yhdestä autistista tuli maailmaan tällä kertaa vaan kolme autistia.
Tämä on erittäin tärkeä huomio, ja siitä pitäisi puhua huomattavasti enemmän julkisuudessa, mediassa ja sosiaalisessa mediassa.
Etenkin älykkyyden ja ADHD:n muodostama nelikenttä pitäisi nostaa keskusteluun. Älykkäimmät ADHD-ihmiset todennäköisesti pysty
Kurt Cobain saattoi mahdollisesti olla ADHD, sillä hänellehän lapsuudessa määrättiin lääkitys ylivilkkauteen. Toki voi olla muutakin, joka voi muistuttaa muiden silmissä ADHD:ta. Marilyn Monroesta en menisi sanomaan ADHD:ksi tai autistiseksi (kyllä, näin virheellistä tietoa on myös nettiin julkaistu) näin postuumisti. Marilyn Monroe oli todennäköisesti mielenterveysongelmainen. Onhan niitä hyvin älykkäitä mielisairaissa ja mielenterveysongelmaisissa ihmisissäkin. Tulee mieleen erityisesti Jokelan kouluampuja, josta moni leipoi asperger-tapausta, mutta itse kyllä kallistun enemmän siihen, että oli mielenterveysongelmainen ja ottaen huomioon hänen kirjoitukset 18-vuotiaaksi, niin todellakin arvioisin hänen olleen keskivertoa älykkäämpi. Jo se, että kyseinen poika kertoi yläasteen aloittaessa pitävänsä demokratiasta, kertoo selvästi ikätovereitaan korkeammasta älykkyydestä. Itse en edes 7. luokalla ollut vielä kuullutkaan sanasta "demokratia". Anteeksi, meni hieman rönsyilyksi.
D-vitamiinin puute raskausaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites se, että ihmiset saa lapsensa vanhempina. Vanhempien korkea ikähän lisää näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.
Opettaja ei ole psykologi. Opettaja tunnista häiriköivän ADHS-tyypin, koska se häiritsee opetusta ja kaikkien muidenkin oppimista. Miksi opettajan pitäisikään tunnistaa mitään sellaiselta tyypiltä, joka käyttäytyy hyvin ja pärjää opinnoissaan?
Silloin ei opettajan myöskään kannata kommentoida ap:n tuttavan tyyliin siitä minkä verran hänen luokassaan on ollut ADHD oppilaita, kun ei heitä edes tunnista.
Ihmeellinen kommentti. Tottakai opettajalle tulee tieto, kun oppilas saa diagnoosin - kuinka muuten pystyttäisiin edes teoriassa ja paperilla pitämään huolta kolmi
Moni ADD menee läpi peruskoulun ja vaikeudet alkavat vasta lukiossa tai yliopistossa. On todella vahinko, että heitä ei tunnisteta jo aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju sisältää paljon pohdintaa siitä , että minulla on ADHD. Odotin enemmän pohdintaa juurisyistä. Se on huolestuttavaa, että asia ei ole median mukaan tutkinnan alla.
Itse luulen juurisyitä olevan monia:
- lapsettomuushoidot raskaus saadaan alkamaan keinotekoisesti vaikka biologiset edellytykset eivät ole optimaaliset.
- alkoholin arkipäivistynyt käyttö raskautta suunniteltaessa, raskauden aikana ja imettäessä. Suomessa nollatoleranssi raskaudenaikaiseen alkoholinkäyttöön tuli melko myöhään.
- mikromuovit
- teflonpinnoitteet niin vaatteissa kuin ruuanlaittovälineissä
- synnyttäjien sekä isien ikä
- lakritsi ja salmiakki. Yhden ulkomaisen tutkimuksen mukaan jo pienikin määrä aiheuttaa autismia ja Suomessa se on vähäisesti käytettynä ok-listalla.
- vitamiinien ja hivenaineiden puute prosessoidussa ruuassa
- perimän merkitys. Suomi on köyhä maa, vielä pari sukupolvea sitten kärsittiin nälkää ja kärsittiin puutostaudeista. Miten tämä heijastuu sukusolujen laatuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan jos oppilas käyttäytyy hyvin ja pärjää hyvin koulussa eikä ongelmia ole muillakaan saroilla (eikä kotona), tällöin opettajalla ei ole mitään syytä ehdottaa oppilaan laittamista tutkimuksiin. Aiemmilla vuosikymmenillä tämä on ollut itsestäänselvyys. Tietenkin keskitason haaveilijatyttöoppilas on ollut opettajalle arjessa sitä riehuvaa ja käytöshäiriöistä poikaoppilasta helpompi tapaus. Jos nyt stereotypioilla pelataan. Muiden oppilaiden oppimisturvan ja -rauhan säilyttämiseksi opettajien on ollut pakkokin tehdä häiriköille jotakin.
Mä tiedän erään tapauksen jolle tulee aina sanomista ja on luokkansa paras oppilas. Lähes varma ADHD ilman diagnoosia.
"Helsingin yliopiston professorin mukaan lakritsituotteiden syöminen raskausaikana voi olla haitallista sikiön kehitykselle.
Professorin mukaan raskausaikana lakritsia syöneiden äitien lapsilla on enemmän adhd-oireilua.
Räikkönen-Talvitien mukaan näillä lapsilla on myös enemmän adhd-oireilua, kuten ylivilkkautta ja keskittymiskyvyttömyyttä, ja lisäksi heidän stressinsäätelyjärjestelmänsä yliaktivoituu stressaavissa olosuhteissa keskimääräistä herkemmin."
Lakritsihan on täyttä myrkkyä! Miksi sitä saa vielä myydä kaupoissa?
Juttu on Ilta-Sanomien verkkosivulla.
Tästäkö ADHDn ja ylivilkkauden ym. runsastuminen johtuu? Äidit ovat syöneet lakritsivalmisteita raskausaikana. Ainetta on jopa teevalmisteissa ja kekseissä.
Entä jos vaan olit 10 vuotta vähän surkea elämässä?
Minulla on ollut diagnoosi jo yli kymmenen vuotta mutta uskoni koko sairauteen on rapistunut viimevuosina kovaa tahtia. Tunnen hirveästi ihmisiä jotka epäilevät tätä itsellään mutta ole kertonut näille omasta diagnoosistani, kuuntelen vain myhäillen ja myötäillen kun avautuvat asiasta. Nykyään kaikki pienetkin oireet ja omituisuudet tuntuvat olevan ADHD:ta, mutta samaan aikaan ydinoireiden puuttuminen ei ole merkki siitä että ADHD ei ole se oikea diagnoosi. ADHD on kattotermi kaikelle ja jos se ei sovi, aletaan osoitella autismia.
Olin lapsena aika stereotyyppinen ADHD tyttö, omissa maailmoissani ja tarrauduin aina kuukauden hyperfiksaatioon kynsin hampain. Minulla on myös outouksia jotka eivät ihan diagnoosiin sovi, mutta mikään muukaan ei näitä selitä. Mutta tässä tulee ongelmani omankin diagnoosini kanssa: tuntuu että tämä on vain nimitys sille kun ei tiedetä mikä on oikeasti vialla. En muista omasta diagnoosiprosessistani paljoakaan ja sain vähän aikaa sitten tietää että lapsuudessani on tapahtunut asioita, jotka voivat myös selittää tämänkaltaisia ongelmia.
Lääkitys ei ole ikinä toiminut minulla oikein, mutta googlaamalla ei löydy oikein ketään kenelle olisi tullut siitä samat oireet kuin minulle. Jumitus pahentui, sain tic-oireita ja näkökenttääni jäi pysyvästi sellainen värisevä läiskä. Olen yrittänyt puhua omista huonoista kokemuksistani lääkityksen kanssa useassa paikassa, mutta huonolla menestyksellä. Avauduin joskus tästä täällä palstalla ja vastaanotto oli, noh, kehno.